Ajattelin ensin laittaa tämän tuohon "osto ja myyntiliike" ketjuun, mutta teenkin uuden aloituksen.
Jumalan armo onkin jotain sellaista, että sen eteen ei voi tehdä mitään, ei muuta kuin ottaa vastaan.
Lainaan pätkän Urho Muroman kirjasta "Pelastuksen salaisuus".
Lainaus alkaa:
"oli aika, jolloin armo oli minulle melkein kuin pelkkä sana, jumalinen sana. Sitten se alkoi merkitä jonkinlaista Jumalan hyväntähtoisuutta, jota voisi luonnehtia näin: "Armo on sitä, ettei Herra ole nyt niin turhan tarkka kaikkien pienten syntien suhteen, kunhan vain pääsuunta on oikea."
Joskus ajattelin myös, että armo on se hyväntahtoinen lisä, jonka Herra panee kaikkien minun ponnistelujeni jatkoksi, jotta sitten täyttäisin Jumalan asettaman mitan.
Nyt ymmärrän armon aivan toisin, ja olen sen jo kauan ymmärtänyt.
Armo on samaa kuin rikollisen ansaitsematon armahtaminen. Tuolla Helsingin kuritushuoneella voi olla mies, joka on tehnyt sellaisen rikoksen, että laki vaatii kuolemanrangaistuksen. Hän lähettää tasavallan presidentille armonanomuksen. Hänet armahdetaan. Mitä se merkitsee? Yksinkertaisesti sitä, että hänen kanssaan menetellään aivan päinvastoin kuin mitä laki vaatii.
Sitä on myös Jumalan armo. Herra menettelee meidän kanssamme aivan päinvastoin kuin mitä jumalallinen laki vaatii. Me olemme rikkoneet ja syntiä tehneet ajatuksin, sanoin ja töin. Olemme tahallisesti rikkoneet. Olemme uskovaisinakin tehneet sitä, mikä paha on. Jos Herra menettelisi meidän kanssamme ansiomme mukaan, jos Hän rankaisisi yhdenkin synnin niin kuin Hänen pyhyytensä vaatii, olisimme auttamattomasti kaikki kadotettuja. Ei yksikään ihminen pääsisi milloinkaan taivaaseen.
Mutta nyt Hän ei tee meille syntiemme mukaan, eikä kosta meille pahojen tekojemme mukaan. Vaan mitä Hän tekee?
Hän istuu armoistuimella odottaen, että syntinen tulisi Hänen eteensä armonanomuksensa kanssa. Sillä Hänellä on valta armahtaa, koskapa Hän on ruvennut syntisen takausmieheksi. Hän on Golgatalla suorittamansa uhrin tähden ostanut kaikki syntiset omakseen omalla pyhällä ja kalliilla verellään. Ja nyt Hän odottaa vain sitä yhtä, että- syntinen tulisi, tunnustaisi vilpittömästi tilansa, toisi kaikki heikkoutensa ja salaisimmatkin lankeemuksensa Hänen kasvojensa valoon ja anoisi armoa.
Anoisi, ettei hänen kanssaan meneteltäisi niin kuin laki ja oikeus vaatii, vaan että hän saisi armon, samanlaisen ansaitsemattoman armon kuin ryöväri ristillä.
Lainaus loppu.
Näin se on. Jumalan armo on totinen armo.
Kunnia Herralle.
Jumalan armo onkin jotain sellaista, että sen eteen ei voi tehdä mitään, ei muuta kuin ottaa vastaan.
Lainaan pätkän Urho Muroman kirjasta "Pelastuksen salaisuus".
Lainaus alkaa:
"oli aika, jolloin armo oli minulle melkein kuin pelkkä sana, jumalinen sana. Sitten se alkoi merkitä jonkinlaista Jumalan hyväntähtoisuutta, jota voisi luonnehtia näin: "Armo on sitä, ettei Herra ole nyt niin turhan tarkka kaikkien pienten syntien suhteen, kunhan vain pääsuunta on oikea."
Joskus ajattelin myös, että armo on se hyväntahtoinen lisä, jonka Herra panee kaikkien minun ponnistelujeni jatkoksi, jotta sitten täyttäisin Jumalan asettaman mitan.
Nyt ymmärrän armon aivan toisin, ja olen sen jo kauan ymmärtänyt.
Armo on samaa kuin rikollisen ansaitsematon armahtaminen. Tuolla Helsingin kuritushuoneella voi olla mies, joka on tehnyt sellaisen rikoksen, että laki vaatii kuolemanrangaistuksen. Hän lähettää tasavallan presidentille armonanomuksen. Hänet armahdetaan. Mitä se merkitsee? Yksinkertaisesti sitä, että hänen kanssaan menetellään aivan päinvastoin kuin mitä laki vaatii.
Sitä on myös Jumalan armo. Herra menettelee meidän kanssamme aivan päinvastoin kuin mitä jumalallinen laki vaatii. Me olemme rikkoneet ja syntiä tehneet ajatuksin, sanoin ja töin. Olemme tahallisesti rikkoneet. Olemme uskovaisinakin tehneet sitä, mikä paha on. Jos Herra menettelisi meidän kanssamme ansiomme mukaan, jos Hän rankaisisi yhdenkin synnin niin kuin Hänen pyhyytensä vaatii, olisimme auttamattomasti kaikki kadotettuja. Ei yksikään ihminen pääsisi milloinkaan taivaaseen.
Mutta nyt Hän ei tee meille syntiemme mukaan, eikä kosta meille pahojen tekojemme mukaan. Vaan mitä Hän tekee?
Hän istuu armoistuimella odottaen, että syntinen tulisi Hänen eteensä armonanomuksensa kanssa. Sillä Hänellä on valta armahtaa, koskapa Hän on ruvennut syntisen takausmieheksi. Hän on Golgatalla suorittamansa uhrin tähden ostanut kaikki syntiset omakseen omalla pyhällä ja kalliilla verellään. Ja nyt Hän odottaa vain sitä yhtä, että- syntinen tulisi, tunnustaisi vilpittömästi tilansa, toisi kaikki heikkoutensa ja salaisimmatkin lankeemuksensa Hänen kasvojensa valoon ja anoisi armoa.
Anoisi, ettei hänen kanssaan meneteltäisi niin kuin laki ja oikeus vaatii, vaan että hän saisi armon, samanlaisen ansaitsemattoman armon kuin ryöväri ristillä.
Lainaus loppu.
Näin se on. Jumalan armo on totinen armo.
Kunnia Herralle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko Jari P Jumalan armo sama myös vammaisille?
Aiemmin luokittelit tämän osan ihmisistä ei minkään arvoiseksi!
???
Sama Pietari, joka 1.Piet.5:12 kirjoittaa Jumalan totisesta armosta, kirjoittaa edellisessä luvussa meille vakavia sanoja:
"Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?
Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"
Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, TEHDEN SITÄ, MIKÄ HYVÄÄ ON." 1.Piet.4:17-19
________________________
Jari-Pekka, toit esille Jumalan totisesta armosta vain sen lavean puolen. Jumala on varmasti uskollinen, ei Hän armoansa kiellä.
Mutta meiltä Hän vaatii kuuliaisuutta evankeliumin totuudelle! Kenelläkään ei ole Sanan antamia valtuuksia kaupitella Jumalan armoa ilman vaatimusta olla kuuliaisia Jumalan tahdolle.
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." Matt.7:21
Pelastus EI OLE teoissa, mutta KUULIAISUUTTA Hän vaatii.
Semper.
Laitoin tämän tekstin, joka puhui armosta, Jumalan armosta. Otsikkokin on Jumalan armo.
Sellaista irtoarmoa (kilotavaraa?) ei ole Jumalan sanassa, johon ei liittyisi kuuliaisuus Jumalan tahdolle. Totinen armo on kasvattava armo. Siitä voi lukea esimerkiksi Tiituskirjeestä 2:11-12.
2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
2:12 ja kasvattaa meitä, että me, HYLJÄTEN jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"
En halua pilata iloasi Jumalan totisen armon johdosta, mutta totuuden ja rehellisyyden takia on tuotava kokonaisuutta esille.
Veljellisesti,
SF
???
!!!
Tää armo on nyt vähän sama asia, mistä keskustelin tuolla naapuripalstalla.
Armosta me olemme pelastetut uskon kautta, emme tekojen kautta. Laki kasvattaa Kristukseen, armon alle, eli siihen mitä on Jumalan totinen armo, josta Muromakin tuossa puhuu. Nyt on kaksi aivan eri asiaa.
Toinen on; Olenko lain alla ja ansaitsen koko ajan armoa, eli niin kuin Muroma sanoi:
"Joskus ajattelin myös, että armo on se hyväntahtoinen lisä, jonka Herra panee kaikkien minun ponnistelujeni jatkoksi, jotta sitten täyttäisin Jumalan asettaman mitan."
Toinen asia on; Kasvanko Kristuksessa armon alla? Kasvanko armossa, armahdettuna? Onko minulla lepo ja rauha?
Olenko kuuuliainen Jumalalle lain alla, ansaiten armoa?
Tai, olenko kuuliainen Jumalalle armahdettuna, levossa ja Jumalan rauhassa? Olenko Jumalan armossa sisällä?