Suomalaisten veronmaksajien ei muka ole syytä olla huolissaan rahan lainaamisesta Kreikalle.Näinhän meille on uskoteltu oikein päättäjien järkeilykykyyn perustuen. Väitteen tueksi on haettu perusteluita finanssikriisin leviämisen estämisestä aina korkoarbitraasia myöten. Tämä jälkimmäinen ajatuskuplahan perustuu siihen, että Suomi hyvin talousasiansa hoitaneena saa velkaa alhaisella korolla niin että Kreikan tukeminen voi tapahtua mukavasti ottolainaamalla rahaa alhaisella korolla ja antolainaamalla samaa rahaa korkealla korolla Kreikalle. Ilmeisesti tämä jälkimmäinen ahneusprinsiippi on toteutunut sitten myös Kreikan lisätukipaketin hyväksymisen tapauksessakin. Niinkuin sitten myös Irlannin tapauksessakin.
Voi hyvänen aika sentään. Menettelyhän vain lisää talouksien velkaantumista ja johtaa ennenpitkää aivan samaan tilanteeseen kuin mitä on itse autettavissakin maissa eli ylivelkaantumiseen. Ja sitten vielä ylivelkaantumista perustellaan samalla sapluunalla kuin mikä alkuperäisen ongelman aiheuttikin. Tämä puhdas kasinotaloudellinen aspekti ei paranna yhtään kansantalouksien reaalisia olosuhteita, vaan päinvastoin heikentää. Kukaan ei enää halua tehdä mitään tuottavaa, vaan kaikkien pitäisi päästä
rikastumaan vain rahoja siirtelemällä. Esimerkiksi USA:ssa yritysten voitot ovat kasvaneet kohisten, mutta talous sen kuin menee vain alaspäin tai kohenee vain elvytystoimiin nähden äärimmäisen niukasti. Sama ilmiö tapahtuu myös meillä. Firmat eivät tee mitään muuta kuin panevat investointeihin tarkoittamansa rahat pörssipeleihin ja häviävät ne tietysti ajanmittaan taivaan tuuliin. Toki sekään ei aina riitä, vaan jopa palkkarahoja pitää laittaa pörssipeliin helppojen voittojen toivossa. Sitten vielä EK parkuu suu ammollaan ja ylähuuli rullalla valtiovallalta toimia, joilla muka parannettaisiin talouden kilpailukykyä, vaikka itse asiassa rahaa haluttaisiin pörssipeleihin ja johtajien optioihin ja muihin huuhaatarkoituksiin.
Nyt kun myös julkinen talous on alistettu markkinalogiikalle, niin on luonnollista ajatella, että yritysten opit pörssikeinottelusta ja helposta rahanteosta on tarttunut myös päättäjiinkin. Ensimmäinen katastrofi tästä nähtiin jo 80 ja 90 lukujen taitteen suuresta taloudellisesta katastrofista, mutta mitäänhän siitä ei opittu, vaan päinvastoin lisättiin markkinavoimien vaikutusta julkiseen talouteen. Niin että tässä sitä ollaan ja ihmetellään.
Onneksi Keskusta on tullut aikaisempaa kriittisemmäksi kuvatunkaltaista politiikkaa kohtaan. Valitettavasti mitään konkreettista vaihtoehtoa ei vielä ole ollut näkyvissä. Vaihtoehtojen etsiminen olisi todella tärkeää, sillä tilanne näyttää todella huolestuttavalta, kuten pääministeri Katainenkin on, ihme kyllä, huomannut. Siitä tosin ei ole varmuutta, onko Katainen porvarina oivaltanut nykyisen politiikan sudenkuopat.
Interest arbitrage
A form of arbitrage intended to profit from a difference in interest rates in different markets. It consists of simultaneously borrowing at the low interest rate and lending at the higher interest rate in order to profit from the difference. If done in two different currencies, it may be covered or uncovered.
http://www.encyclo.co.uk/define/Interest arbitrage
Arbitrage transactions in modern securities markets involve fairly low day-to-day risks, but can face extremely high risk in rare situations, particularly financial crises, and can lead to bankruptcy.
Voi hyvänen aika sentään. Menettelyhän vain lisää talouksien velkaantumista ja johtaa ennenpitkää aivan samaan tilanteeseen kuin mitä on itse autettavissakin maissa eli ylivelkaantumiseen. Ja sitten vielä ylivelkaantumista perustellaan samalla sapluunalla kuin mikä alkuperäisen ongelman aiheuttikin. Tämä puhdas kasinotaloudellinen aspekti ei paranna yhtään kansantalouksien reaalisia olosuhteita, vaan päinvastoin heikentää. Kukaan ei enää halua tehdä mitään tuottavaa, vaan kaikkien pitäisi päästä
rikastumaan vain rahoja siirtelemällä. Esimerkiksi USA:ssa yritysten voitot ovat kasvaneet kohisten, mutta talous sen kuin menee vain alaspäin tai kohenee vain elvytystoimiin nähden äärimmäisen niukasti. Sama ilmiö tapahtuu myös meillä. Firmat eivät tee mitään muuta kuin panevat investointeihin tarkoittamansa rahat pörssipeleihin ja häviävät ne tietysti ajanmittaan taivaan tuuliin. Toki sekään ei aina riitä, vaan jopa palkkarahoja pitää laittaa pörssipeliin helppojen voittojen toivossa. Sitten vielä EK parkuu suu ammollaan ja ylähuuli rullalla valtiovallalta toimia, joilla muka parannettaisiin talouden kilpailukykyä, vaikka itse asiassa rahaa haluttaisiin pörssipeleihin ja johtajien optioihin ja muihin huuhaatarkoituksiin.
Nyt kun myös julkinen talous on alistettu markkinalogiikalle, niin on luonnollista ajatella, että yritysten opit pörssikeinottelusta ja helposta rahanteosta on tarttunut myös päättäjiinkin. Ensimmäinen katastrofi tästä nähtiin jo 80 ja 90 lukujen taitteen suuresta taloudellisesta katastrofista, mutta mitäänhän siitä ei opittu, vaan päinvastoin lisättiin markkinavoimien vaikutusta julkiseen talouteen. Niin että tässä sitä ollaan ja ihmetellään.
Onneksi Keskusta on tullut aikaisempaa kriittisemmäksi kuvatunkaltaista politiikkaa kohtaan. Valitettavasti mitään konkreettista vaihtoehtoa ei vielä ole ollut näkyvissä. Vaihtoehtojen etsiminen olisi todella tärkeää, sillä tilanne näyttää todella huolestuttavalta, kuten pääministeri Katainenkin on, ihme kyllä, huomannut. Siitä tosin ei ole varmuutta, onko Katainen porvarina oivaltanut nykyisen politiikan sudenkuopat.
Interest arbitrage
A form of arbitrage intended to profit from a difference in interest rates in different markets. It consists of simultaneously borrowing at the low interest rate and lending at the higher interest rate in order to profit from the difference. If done in two different currencies, it may be covered or uncovered.
http://www.encyclo.co.uk/define/Interest arbitrage
Arbitrage transactions in modern securities markets involve fairly low day-to-day risks, but can face extremely high risk in rare situations, particularly financial crises, and can lead to bankruptcy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
USA:ssa firmojen voitot kasvavat useimmiten suuryritysten rahan kierrättämisestä toistensa kesken tai tytäryhtiöidensä kautta.
Sillä tavalla saadaan todella suuria laskennallisia tuloja. Reaalitalouden kanssa niillä ei ole yhtään mitään tekemistä.
Edellisen suuren laman jälkeen yritysten voitot ovat haukanneet aiempaa suuremman siivun kansantalouden kakusta. Voitot on jaettu osinkoina omistajille ja sijoitettu ulkomaille. Vielä 1980-luvulla investointiin Suomeen ja osingot olivat merkittävästi pienempiä. Yritysten voittojen kasvussa onkin kyse ennen kaikkea työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttumisesta pääoman hyväksi. Hitaan kasvun vuodet 2000-luvun alussa ovat hieman alentaneet voittojen osuutta kansantulosta. Niiden osuus näyttää kuitenkin vakiintuneen noin 20 prosenttiin. Vielä 1980-luvulla yritysten voitot muodostivat 5-10 prosenttia kansantulosta.
Tietää stat.fi.
Talouselämä.fi puolestaan tietää tästä päivästä, että kotitalouksien tulot kasvoivat 1,9 prosenttia, yritysten voitot 21 prosenttia, niin että kapitalistinen ryöstö se vain jatkuu ja jatkuu. Oletettavasti aina maailman tappiin saakka, ellei tuolle ryöstölle saada jonkinlaista stoppia aikaiseksi.