Suomessa on maailman paskimmat lääkärit

Ikävää, että sinulle on tullut huonoja kokemuksia vastaan. Ei kuitenkaan pidä lähteä yleistämään kaikkien lääkäreiden tietotaitoa. Terveyskeskuksissakin on monesti todella hyviä lääkäreitä, mutta he ovat hyviä yleislääketieteen osalta. Toki monesti terveyskeskuksissa on myös juuri kandeja sekä lääkäreitä jotka ovat terveyskeskuksessa suorittamassa vain pakollista terveyskeskuslääkärin osuutta opinnoista. Itse työskentelen päivittäin ortopedien kanssa, ja tarkoitan ortopedian erikoislääkäreitä, enkä ortopediaan erikoistuvia evaleita, joista niistäkin monet ovat todella hyviä. Ortopedit monesti tutkivat ja tekevät varsinkin ensiarvion selkäkipuisesta potilaasta, mutta mikäli tutkimuksissa (yleensä magneettikuvauksessa) todetaan välilevyn pullistuma, joka vaatii leikkaushoitoa niin tällöin neurokirurgi suorittaa leikkauksen sekä siihen liittyvät muut toimenpiteet. Meillä Suomessa on jos ei maailman paras niin varmasti toiseksi paras neurokirurgi, Juha Hernesniemi.

Lääkärien arviot potilaan voinnista eivät suinkaan perustu vain ja ainoastaan siihen miltä milloinkin tuntuu vaan ne pohjautuvat tutkimuksiin. Selkäkipuisella potilaalla yleisiä asioita joita testataan on sfinktertonus, laseque yms. testit joilla selvitetään pääseekö kaikki hermot kulkemaan vapaasti. Näiden testien perusteella arvioidaan vaatiiko potilaan vamma leikkaushoitoa tai voidaanko sitä yleensäkään leikkaamalla saada paremmaksi.

Särkylääkkeitä ottamalla tuskin pääset hengestäsi. Moni on sitä yrittänyt, mutta lähes kaikki päätyvät sairaalaan osastolle ja psykiatrin juttusille. Joten en suosittele. Siihen tarkoitukseen on muita paljon tehokkaampia lääkkeitä olemassa.

Selkäkivut ovat pahoja (omaa kokemusta löytyy), mutta joskus voitettavissa. Kokemukseni perusteella suomalaisilta lääkäreiltä saa apua. Kärsin iskiaksesta pitkän aikaa ja aluksi yleislääkäriltä sain vain Lyricaa ja ohjeen jatkaa normaalia elämää... kunnen pamahti kunnolla ja jalka alkoi puutumaan. MRI-kuvasta löytyi välilevytyrä ja vihdoin ortopedian erikoislääkäriltä sain kunnon apua. Selkä tarvitsee lepoa ja aikaa toipua (ei eteenpäin taivutuksia eikä nostoja selällä), mutta paikalleenkaan ei saa jäädä. Kävelyä, syvien vatsalihasten treeniä, aikaa paranemiseen... Nyt on selkä kivuton ja ilman lääkitystä mennään. Koeta hankkia itsellesi apua - sitkeys voi auttaa asiassa.

Samat sanat (ja kokemukset!) ap:n kanssa!

Ehkä nuoria ihmisiä ei oteta tarpeeksi vakavasti. Sitten käy niin, että tilanne pääsee pahaksi kun ihmetellään vaivoja.

Olet vielä niin nuori, että voisit vaihtaa ammattia. Mitäs jos koittaisit hakea ammatillista kuntoutusta eläkeyhtiöstäsi?

Itse olen saanut apua aika hyvin kun on selkeät näytöt vammoista. Aina näin ei ole. Muistan lukeneeni jostain jonkun lääkärin ohjeen: kysykää potilaalta itseltään diagnoosia, se osuus 90 prosenttisesti oikeaan.

Minä olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Suomessa on huonot lääkärit. Niin yksityisellä kun kunnallisellakin puolella.
Itsellä polvivamma joka vaivaa niin, etten aina pysty edes kivuiltani kävelemään. Tiedän mikä siinä on ja olen kuullut että voidaan leikata. Aiemmin olen käynyt kunnallisella lääkärillä, enkä ole apua saanut. Tänään sitten menin yksityiselle, ajattelin että kyllä siellä osataan ja autetaan. Mutta toisin kävi. Samat tyhmät ei auttavat ohjeet sain sieltäkin. Haistakaa home lääkärit!
Olen nuori ihminen ja haluaisin liikkua ja kävellä normaalisti, ilman kipuja. Ja mielelläni en mitään lääkkeitäkään kipuihin koko ajan söisi.
Nyt vaan sitten sinniteltävä pari kuukautta ja mentävä uudestaan valittamaan. Josko sitten jotain tehtäisiin kun kivut vain jatkuvat. On varmaan valitettava ja itkettävä lääkärin edessä jotta apua saisi. Jos saa sittenkään!

Jaksamisia aloittajalle! Yritetään vain kestää.

joo .....

Ehkä itsekin olen harhaluuloinen kun olen luullut että Suomessa , jopa keskussairaaloissa, saisi hyvätasoista asiallista hoitoa ja kohtelua.

Totuushan on aivan muuta......... ei lääkäreitä kiinnosta paneutuminen asiaan
potilaat ovat vain vaivaksi ja aiheuttavat kuluja tulosyksikölle ( sairaalalle )
Kun ei ongelmaa/vaivaa tutkita ei sitä olekkaan ...ja ettei vaan ongelmainen pääsisi " hyötymään" vakuutusyhtiöstään tms. kielletään ko syy yhteys...

Mitä lääkäreiden kanssa puhutaan ...kirjoittavat he lausuntojaan ja tekstejään suurella mielikuvituksella jättäen pois olennaisimman ...tietysti juuri sen millä olisi hyötyä jatkossa asioidessa samasta vaivasta.......
siis siitä mitä ei ollutkaan

suomessahan on eläinkääkkäys kiellettyä
mytta mikään ei kiellä ihmisen kidutusta jota tosiaan tapahtuu
meidän keskussairaaloissa.
talo täynnä nokka pystyssä kulkevia ns. lääkäreitä jotka vaan v........e
sairaille ihmisille
suomessa lääketiede on kyllä hyvällä tasolla ,mutta jos sitä ei osaa
niin ei siitä mitään hyötyä ole.

itsekin olen saanut aivan karmeaa kohtelua ns. ylilääkäriltä
joka sanoi minulle suoraan ,että hullu mikä hullu
itse hän pelasi vain netti pasianssia vastaanotolla

tästä voi jokainen päätellä kumpi meistä se hullu on
minulla oli massiivinen keuhkoembolia molemminpuolin .joten olin tosi huonossa kunnossa. kaikkihan ei tuossa tilanteessa saa apua
ja joutuvat lähtemään lopullisesti
minäkin jouduin itse todistamaan jalassani olevan trombin
mutta tuo ylilääkäri ei sitä tajunnut ,vaikka kuinka yritin hänelle selvittää

Onko tilanne huonontunut noin pahasti? Itselläni selkä alkoi oireilemaan vuonna 2001, kun olin reilut parikymppinen. Muutaman kuukauden päästä hakeuduin oman alueeni terveysasemalle täällä Oulussa. Sain erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua omalääkäriltäni, joka tutki selkäni käsin, määräsi suoraan röntgeniin ja esitti jopa varovaisen arvion mahdollisesta syystä. Sairaslomaa hän kirjoitti 14 vrk (tein opintojen ohella suht. fyysistä työtä) ja sain kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Samantien laitettiin myös ei-kiireellinen lähete vetämään fysiatrille.

Röntgenissä kävin viikon sisään, ja sitten takaisin lekurille. Ja siellähän se diagnosi vahvistui. Lähete fysioterapeutille, ja kävinkin 10x fysioterapiassa, josta oli minulle äärimmäisen suuri hyöty. Seuraavaksi sitten fysiatrin luo, joka vahvisti diagnosin ja antoi 45 min käynnin aikana erittäin hyviä neuvoja, miten elää tämän selän kanssa.

Meni vuosi, hakeuduin uudestaan lääkäriin kun selkä vaivasi, ja sain taas sairaslomaa ja reseptit uusittiin. Samalla pistettiin myös lähete yliopistosairaalan ortopedille vetämään. Kesti yli vuosi ennen kuin pääsin sinne, ja taas kuvattiin. Sen jälkeen vuoden välein seurantakäynnit, kunnes toissa vuonna ortopedi totesi tilanteeni niin hyväksi, ettei seurantaa enää tarvita. Sain siis itse kuntoutettua selkäni sille mallille, ettei se enää vaivaa arkielämässä.

Täällä Oulussa terveysasemalääkärit ovat minusta pääosin nuoria, kiinnostuneita ja innokkaita, johtuen ehkä siitä, että täällä on paljon vastavalmistuneita töissä pakollisella tk-jaksolla. Vuosien varrella olen asioinut eri asioiden vuoksi omalääkärillä 1-6 kertaa vuodessa, omalääkäri on vaihtunut säännöllisesti erinäisistä syistä (äitiyslomat, harjoittelu loppuu, muutto jne.) Lisäksi lama on tehnyt sen, ettei täällä ainakaan vielä viime vuonna ollut ainuttakaan avointa lääkärivirkaa, kaikki paikat oli viety ja terveysasemilla täysmiehitys. Tilanne ei kuitenkaan taida olla yhtä hyvä muualla maassa, valitettavasti.

Minä en ole vielä kertaakaan törmännyt epäpätevään tai "paskaan" lääkäriin kun olen asioinut selkäni kanssa terveysasemalla, kaupunginsairaalassa tai yliopistollisessa sairaalassa. Ikävä, että sinulla on noin huonot kokemukset, mutta älä yleistä!

Oma kokemus sanoo ihan toista. Tosin selkäkipua en lääkärille ole montaa kertaa valittanut, mutta epämääräisen reumaoireiston takia olen melko paljon lääkäreiden kanssa joutunut tekemisiin.

Olen törmännyt niihin lääkäreihin, jotka eivät ole osanneet vastata kysymyksiini - mutta he ovat suoraan sanoneet, etteivät tiedä tai osaa ottaa kantaa. Ovat sitten asian tavalla tai toisella selvittäneet tai muuten neuvoneet selvittelyn jatkamisessa. Toisinaan ei ole niin kiva kuulla lääkärin kommenttia käyttökelvottomasta ranteesta "ei täällä kyllä turvotusta ole, pidä sitä muutama päivä lastassa ja jos ei parane, niin katsotaan viikon (kahden, kuuden...) päästä uudelleen". Sille välille on määrätty tulehduskipulääkettä tai uusittu vanha resepti ja lopuksi toivotettu perään "koeta nyt pysyä hengissä".

Mutta toisaalta sain lähetteen erikoislääkärille kolmen kuukauden kipuilun jälkeen ja siitä parisen kuukautta julkiselle puolelle erikoissairaanhoitoon. Siellä asiaa on nyt tutkittu vajaan kaksi vuotta - eikä taudin nimestä vieläkään ole havaintoa. Toisaalta kaikesta huolimatta olen päässyt kiinni niihin yhteiskunnan tukipalveluihin, joihin reumaatikot ovat oikeutettuja. Kysymysmerkkejä taudin kanssa on vielä iso liuta, osa niistä selvinnee lähitulevaisuudessa, osaan saattaa mennä useampi vuosi.

Kuitenkin koen saaneeni hyvää hoitoa - matkan varrelle mahtuu huonompiakin kokemuksia, mutta kuva kokonaisuudesta on positiivinen - tai niin positiivinen kuin 25 vuotiaalla pitkäaikaissairaalla nyt voi olla. Todennäköisesti positiivisempi se olisi vain, jos koko sairautta ei olis, mutta osaisiko siitä iloita.

Luulen, että paljon on kiinni myös siitä, miten asiat esittää. Ensimmäistä reumalääkäriäni lukuunottamatta minulle ei ole koskaan edes vihjattu, että vika olisi korvien välissä. Terveyskeskuksessa on päässyt lääkärille aina, kun aikaa on tarvinnut, hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja hoitoa on aina saanut. Monesti aikaa kysyessäni olen ollut epävarma tarvitseeko asiasta olla edes huolissaan ja soittanut kysyäkseni neuvoja, miten asian kanssa pitäisi menetellä ja komento lääkärille on tullut.

Reumalääkärille mainitsin, että selkä on joskus jäykistellyt - saman tien tuli komento röntgeniin ja kun kuvat olivat normaalit komento kävi mageneettiin. Mietinkin siinä tilanteessa näitä nettitarinoita, miten vaikea magneettikuvaan on päästä - minä en edes osannut haaveilla, että pientä selän jäykkyyttä valittava voi päästä julkisella puolella magneettikuviin.

Täällä on yksi, joka ei ole noihin "maailman paskoimpiin lääkäreihin" törmännyt eikä johdu siitä etten olisi lääkäreiden apua tarvinut. Aina on otettu ihan tosissaan, ei ole naureskeltu, ei ole väitetty, että päästä viiraisi, siis asiallista kohtelua ja tutkimuksiin olen myös päässyt kiitettävästi eli aina kun olen itsekin kokenut niihin tarvetta.

Kokemusta on niin ta-lääkäreistä kuin erikosipuoleltakin, ainakin käsikirurgian, gastroenterologian, nefrologian ja diabetologian alueilta. TULES-alue on mulle tuntematon ja toki moni muukin, mutta siis hyvin tyytyväinen olen

Ihan vaan tiedoksi. Välilevy meni jo toisen kerran. Sain saikkaria kahden viikon erissä...sanoivat että näytän ihan hyvältä tutkimatta. Siis se 26 v pillereitä napsinut junior lääkäri.

En voi palata entiseen työhöni. Vakuutusyhtiö päätti että he tukevat uutta työllistymistäni työkokeiluna 1-3 kk. ihem kun en ole sitä duunia saanut vaikka olen tässä 3v hakenut. Nyt pitäis mennä työkokeiluun. Hekeekohan ne sen mulle, kun en ole kevyempää itse löytänyt?

Sulaa vittuilua. Eivät voi tukea yrittäjyyttä , edes muutamaksi kuukaudeksi koska se on niille liian kallista ja mun pitäis kuulemma tällä koulutuksella saada töitä!!!! IHAN TOSI!!! VOI saatana SENTÄÄN, NIIN LUULIN MINÄKIN!!!

Suomessa on paskojen lääkäreiden lisäsksi paskat vakuutusyhtiöt. Ei kannata olettaa, että vaikka maksat sinne ikäs, että ne muka auttais kun pyytää.

MIKSI MULLA ON VAKUUTUKSET??!! Kun eivät auta kun tarvitaan.
Mitään apua ei tule mistään. Vaikka kuinka hakee. Nappi otsaan, kun voi enää vuokraakaan maksaa. Sairatuneet pääsee kadulle ameriiikan malliin.

Puolikuntoisena työkokeiluun tekemään vajaata viikkoa, vajaata päivää? Voi jumalauta mitä logiikkaa. Koeaika on 4 kk , tukevat 1-3 kk. Niiden logiikalla mä menen kortistoon tai halvaannun. Ja etsin sitä työkokeilupaikkaa rahattomana seuraavat 10 vuotta ? Kun en saanut terveenäkään uutta duunia, saati rampana!!!!

Onko vakuutusyhtiöt tyypit järjissään?

Sanoisin että sun tilanteessa hakisin yksityislääkäriltä selästäs lausunnon ja ottasit lopputilin itse töistäs ja toivot että lausunto kelpaa, eikä tule karenssia. Ja lepäät/kuntoutat sen selkäs ihan rauhassa kuntoon. Kuka sellainen hyvä lääkäri on, sitä en osaa sanoa, työterveyslääkäri se tuskin ainakaan ikinä on, ne ajattelee työnantajan etua useimmiten..

Kyllä sun nyt jostain on pakko rahaa saada, että vuokras saat maksettua, eikä pihalle heitetä, jos ei muuten niin sossusta sitten, sieltä saat myös muuttoavun/miehet todennäköisesti.

Minulla on kokemusta selkäsairastaneena vuodesta 1987 lähtien lääkäreistä. Diagnoosit vaihtuvat tuiki tiheään ja pompotellaan paikasta toiseen paneutumatta oireisiini. Nukutuksessa vasta muka yllättäen huomasivat vastikään, että nikamaliukumaahan selässäni on. Pari kertaa selkääni on leikattukin. Ei tietoa milloin liukuma on tullut selkään. Kyselen tarkemmin kun menen luudutusleikkaukseen likumasta ja sen "synnystä".

Minulta otettiin röntgenit ja magneettikuvat välilevyn pullistumasta.
Vasta leikattaessa löydettiin toinen toispuoleinen pullistuma, kuvattaessa ei näkynyt.
Kyllä se niin on, että kaikkea ei näe oikeastikaan läpivalaisuissa !
Eikä ne kaikki lääkärit ole "maailman paskimpia".
Eikä ne Suomen kaikki lääkäritkään tiedä kaikkea.

Diagnoosit tuntuu enimmäkseen arvonnalta. Järjestelmä on kerta kaikkiaan pelottava. Se on hyvää, että monet yleisimmistä sairauksista sentään kyetään tunnistamaan ja joskus jopa suostutaan hoitamaan, ainakin jos hoituu lääketehtaan hyväksi.

Toistakymmentä kertaa olen valittanut usealle tk lekurille vuodesta -06 saakka alaselässä keskellä rankaa olevasta "puukosta" , iskiaksesta -selkä on kuin lauta ja välillä tulee niin kipeäksi että olen kaksikin viikkoa sisällä ja kuljen köpötellen itku kurkussa kivusta kontorituoliin nojautuen ja välillä kun on oikein paha saa mies parkani viedä minut yöllä vessaan ja auttaa suihkussa pyllyn pesussa kun ei itse taivu. Olen nyt 39 v.
Yksi lääkäri likkanen tkssa sanoi kun ruinasin kuvausta ja jotain hoitoa, että ei kannata kuvailla mitenkään kun ei asialle kuitenkaan tehdä mitään. Kotiin resepti kourassa clotam 200 mg x 100 ja burana 600 mg x 100. Sanoin että laittaa mut sitten samalla maksan siirto jonoon kun olen vetänyt tramalista norgeflexiin kaikkea kuin karkkia ja maksa arvot jo koholla.
Selkä kuulemma on joillakin ihmisillä kipeä, ihan vaaraton ja yleinen juttu, fysioterapeutille opiskelemaan jumppaliikkeitä joita nyt pakko tehdä muutenkin että pystyn liikkumaan edes vähän. Ja läskiä pois sehän on kaiken pahan alku.
Samalla on ollut myös kauheita vatsakipuja joista on aina laitettu gynelle ja sielä osastossa ei mitään vikaa.
No menin taas valittamaan tuota selkää ja sattui virolainen lääkäri joka sanoi heti että kuvataan. Oli ihmeissäni kun piti niin itsestään selvänä että kuvatahan se täytyisi jo. Edellisestä suomaislääkärin käynnistä ja vähättelystä oli pari viikkoa.
No kävin röntgenissä ja sitten kuulemaan venäläiselle lääkärille tulokset. Meillä kun vaihtuu kerran viikossa nuo lääkärit.
No siellä olikin yhtä ja toista mm. 4-5 nikama romahtaneet ja näin ollen painaa hermoa joka aiheuttaa vatsakivut ja iskiaksen, ym tunnottomuudet, skolioosi, jotain skleroomaa eli kai kovettumaa ja nokkamaisia luutumia tms. ja kulumaa. Määräsi fysioterapeutin käsittelyä kelakorvattavana ja sanoi että olisi pitänyt aiemmin tutkia kun pahalta näyttää. Magneettikin pitäisi ottaa jossain vaiheessa ja mahdollisesti puukkoakin tarvitsee joskus jos hermokipu ei hellitä.
Sitä paitsi tkn fysioterapeutti opetti mielestäni vääränlaisia liikkeitä minulle kun ei tietty mitä on vikana ja kipeytyi entistä enemmän.
Kun pääsisi näille venäläisille ym ulkolaisille homma etenisikin. Harmi vaan joskus heidän kielitaitonsa on sitä ja tätä, ymmärtävät mutta ulosanti heikompaa.

minulla taas ihan päinvastaisia kokemuksia
ulkomaalais lääkäri tuli sairaalassa huoneeseeni ja käski ottaa kaulan ja käsivarret paljaaksi tarkistaakseen missä minulla on mustelmia
kun hän oli sitä mieltä että olin tullut sairaalaan pahoinpitelyn takia
minulla oli ensiavusa otettu ranteesta verikoe jonka seurauksena ranteessa oli mustelma ja hän ei ymmärtänyt sen johtuvan verikokeesta vaan vaitti että joku on pahoinpidellyt minua.
näin päteviä lääkäreitä meillä on keskussairaalassa kotkassa
tämä ns lääkäri laittoi minut vaan kotiin vaikka minulla oli keuhkoveritulppa

IT MYYNNIN AVOIMET SÄHKÖPOSTI PUHELU MYYNTI, SULKEVAT TYÖSÄHKÖPOSTIT, SALASANOJA EI LUVUTETA, PUHELIN TYHJENNETÄÄN JNE.

Eikös se lääkkeiden myynti ole lääkärin pääasiallinen työ?
Kuten tuossa ammattinimikkeessäkin tulee ilmi.

Ikävä iskias itsellä oireili paljon nuorempana. Jopa niin,että kerran laahasin vasenta jalkaa ikäänkuin riippana,ja kerran kauhea kipu iski kun olin työviikon jälkeen pitkälläni. Ilman naapuriani en olisi päässyt ylös. Konttaaminen on tuttua niiltä ajoilta. Ja se miten korkealla kaikki on,ja miten kivuliasta on yrittää vessanpytyllekin.
Sitten yksi ihan vanhan liiton yleislääkäri määräsi pitkän kuurin naprokseenia sis lääkettä.
Se laittoi tilanteen paremmaksi.
Teen siivoustyötä. Pyöräilen,liikun umpimetsässä hankalissakin maastoissa.
Selkä oireilee välullä,mutta se menee aina ohi.
Yksi asia,mikä auttaa,on liikkuminen miten vain pystyy.
Toinen on se että sänky on okei,eli melko hyvin tukeva patja pitää olla,eikä mikään upottava joka ei tue oikein.
Mitä monipuolisemmin liikkuu,että selkälihakset ja vatsalihakset pysyvät vahvoina,sitä parempana selän saa pysymään.
Ja. Istuminen liikaa ja löhöily sohvilla,ei tee hyvää.
Työskentelyssä nostot aina reisillä,eikä ikäviä kiertoliikkeitä.
Liikuttaa jalkojaan ja käsiään töissä,eli tejee työtään että koko keho on liikkeessä,eikä pelkkä selkä.
Näillä minä olen kohtuullisen hyvin pärjännyt.
Naisella myös gynepuoken asiat voi säteillä selkään.
Selkävaivat taas vähän kohdasta riippuen vaikuttavat kävelykykyyn,tai ulosteen ja virtsan pidätyskykyyn ja kävelyyn. Joihin muihin asioihin kehossa.
Voin kertoa,että jalkaterään asti säteilevä kipu ei ole kivaa. Kun lonkjahermo on puristuksessa,kunnolla,sitä todellakin vedet silmissä huutaa kivusta,niin rajua kipua se on.
Toivottavasti ei palaa takaisin takavuosien tyylillä koskaan.

Minulle sanoi nuori parikymppinen ivallisesti hymyilevä naisharjottelija lääkäri että "jos kädet ja jalat toimii, mitään ei tehdä" kun tuli pahat krooniset hermokivut liikenne onnettomuuden jälkeen.
Toivottavasti joutuu itse samaan asemaan ja mielellään niin että menettää työkykynsä pysyvästi,olisi kaikkien eduksi

Mielenterveys, alan lääkärit, ovat kaikkein pahimpia KOKO Suomessa,

ei olla, milloinkaan edes kuultu, länsi, lapin keroputaan avoin dialogi,

hoito, mallista, missä hoidetaan hyvillä lääkkeillä ja mahdollisimman pienillä,

lääke, määrillä mielenterveys, potilasta, koko loppu, elämänsä ajan,

vaan, vedetään vuodesta toiseen, jotain sirkus, showta, ja, annetaan kammottavia,

määriä lääkkeitä ja kammottavia, annoskokoja,


ja, ei muutenkaan kuunnella, potilasta, yhtään koska, potilas, on "hulllu",


N