Enkelikö?

15 vuotta sitten minulla oli huono tilanne. Opiskelia-asunto oli lähtemässä alta eikä tietoa uudesta. Istuin synkkänä Helsingin metrossa ja katselin ulos samalla kun mietin juuri suunnilleen että "onneksi Jumala auttaa minua tässäkin" tai jotain sinnepäin ja samalla huokaisin syvään. Samalla tunsin kun minuun olisi nojannut voimakkaasti joku ja hieman käänsin katsettani ja näin sivusilmällä tummaan pukeutuneen vanhan naisen vierelläni. En ujona uskaltanut katsoa suoraan. Hän kysyi "Luetko koskaan Raamattua?" Vastasin hieman empien" ...kyllä..minä...joskus.." enkä edellenkään katsonut häneen vaan kiusaantuneena käänsin takaisin katseeni ikkunaan ja mietin samalla miten tuo tungettelee tuolla tavalla. Vastaus kuului samantien: "Hyvä, lue sitä. Jumala auttaa sinua." Tästä noin kaksi sekuntia katselin edelleen ulos hämmentyneenä kunnes päätin vilkaista kuka minulle puhuu. Huomasin että vieressäni oleva tila oli täysin tyhjä enkä nähnyt kenenkään liikkuvan käytävälläkään juuri sillä hetkellä. Kaiken lisäksi edessäni oleva alle 10-vuotias lapsi katsoi minua todella oudosti ja pitkään aivan kuin olisin puhunut itsekseni koko ajan. Skeptikkona mietin aina kaikkeen jotain järkevää selitystä, mutta tähän en ole keksinyt vieläkään mitään. Voihan se tietysti olla, että nainen vain yhtäkkiä livahti johonkin, mutta miten se ikäänkuin luki ajatuksia? Se asuntoasia hoitui sitten lopulta kuin itsestään.