Jehovan todistajista puhuttaessa täytyisi muistaa erottaa ihmiset ja asiat. En ole heidän kanssaan samoilla linjoilla.Kuitenkin ne todistajat jotka tunsin nuoruudessani noin 30 vuotta sitten,siis yksi pariskunta,ovat vieläkin tänä päivänä jonkinlaisia ystäviäni.Tosin jäin pois juuri ennen kastetta,niin heidän ei tarvitse minua karttaa.Tapaamme joskus vieläkin ja meillä on paljon puhuttavaa elämästä, mutta emme juurikaan puhu heidän uskonnostaan.Minulla ei ole heistä pahaa sanottavaa, ne ihmiset ovat myös minun nuoruuttani, juuriani.Kyllä olen huomannut että ovat muuttuneet, ovat tulleet enemmän tavallisiksi ja ovat kiinnostuneita muistakin asioista.Jotenkin he ovat niin kypsiä että ymmärtävät etteivät kaikki ole kiinnostuneet heidän uskonnostaan tai elä heidän sääntöjen mukaisesti,Silti mielestäni meillä on samoja arvoja.Olen kiinnostunut seuraaamaan heidän oppiaan, mutta en heidän kanssa ala kovinkaan puhumaan siitä. Haluan pitää tämän ystävyyden joka on muodostunut kunnioittavaksi.Kuitenkaan en heille ala heidän uskoaankaan haukkumaan.Joinakin harvoina kertoina jos joku uskon asia tulee esille kun he kysyvät miten uskon,on vastaukseni heidän mielestä ilmeisesti niin kummallinen etteivät he osaa jatkaa siitä.Useihin uskon kohtiin heillä on joko tai, niissä aseteltu vastakkain kauhean isoja alueita joihin kukaan tavallinen ihminen ei edes pysty perehtymään.
Ihmiset ja aiat
k--.i
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.