laihdutuksen "ihanuus"

Miten voi elää sellaisen asian kanssa mikä tappaa hiljalleen kaiken.eka se "syö" sisältä kaiken valon ja tukahduttaa aidon ilon jonnekkin pieneen ja ahtaaseen asuntoon.ja sen asunnn avain on hukkunut kaiken sen kyynelten tulvimaan sisimpään.mikään ase ei ole kyllin vahva sitä avaamaan, mikään ei saa sitä tulvaa kuivumaan.kaikki se kipu,suru,viha,turhautuminen peitetään hymyllä ja se naamari on niin raskas kannettavaksi.

mikä vaihtoehdoista olis paras?minkä ratkaisun kanssa kokisin eläväni hieman enemmmän.pohjaton suru on ikävä tunne,joka liian useasti vierailee yksinäisiin hetkiini.tuo mukanaan kysymyksiä,joihin on mahdotonta vastata.tai jos vain eläis eteenpäin välittämättä kysymyksistä joita vain itse mielelleni asetan.mutta kuinka sen äänen sais sisällään hiljenemään.
kun kuuntelen musiikkia,se tuo vain muistoja,joka luonnollisesti saa kysymyksille siivet.ehkä jos vain katson telkkaria ja lopetan samaistumisen katsomaani.tai olen kokoajan ihmisten lähellä ja puhun pinnallisesti,mutta turvallisesti.lopetan kirjoittamisen ja tukahdutan halun itsetutkiskeluun.jos ja jos.sehän olisi itsemurha.ja kun olenhan vain ihminen. Kuitenkin toivon, että oppisin olemaan itselleni armollisempi.
Miksi ne pirut nousee aina yhdellä kertaa tanssiin mun olalleni.kunnon polkkaa, niin että tuntuu,kuin ne polkis mut maan alle.No ainakin ne on h*lvetin taitavia ja voisin jopa kateutta tuntea niille, koska ne ei ole ikinä yksin.Ja se taiteellinen piru,h*lvetti,että vihaan sitä,salaa ehkä rakastan.se osaa maalata mun eteeni kuvan jossa laihana katson peilikuvaani.olen kävelevä ruumis,kuolleen harmaa,mutta hengitän.mittailen vartaloani,näen kaiken isona,vaikka voisin olla koulun opetuksen luuranko,josta jokaisen luuni voisi latinaksi nimetä.katseeni on tyhjä,pohjaton kuilu.haluaisin nukkkua,mutta energiamääräni ei riitä siihen.on pakko liikkua,jotta keho antaisi hetken rauhan kivulle,jonka pysähtyminen aiheuttaa.haluaisin syödä,mutta ruoka syö muo sisältäpäin.
ruumiini on temppelini ja haistatatn sille vain p*skat.en kunnioita,en rakasta.
"Tapa mut, jos rakastat"
Ja se piru joka enkelten kielillä mulle korvaan kuiskaa-kuinka laihuus muo pukee.lumoaa mut laulullaan,onko kauniinpaa ääntä kuultukkaan...