Miten näette luterilaiset, onko luterilaisen ja helluntalaisen välinen suhde ihan mahdoton? Olen helluntalainen nainen ja mies on luterilainen. Meillä siis ei ole vielä mitään suhdetta, ja mietinkin, miten sellainen suhde voisi toimia?
Luin eilen Raamattua ja siellä oli Jobin kirjasta kohta: "Ihmiset ovat kuin tuulenhenkäys.." Jotenkin se puhui minulle siitä, että loppujen lopuksi, yli seurakunta rajojen on mahdollista tulla kohtaamaan toinen ihminen, mies ja nainen. Siksi en haluaisi luopua ajatuksesta, että helluntalainen ja luterilainen voisivat yhdistyä perheeksi. Yhteinen Isähän meillä on.
Mitä mieltä olette? Onko kellään kokemuksia siitä, että on esimerkiksi naimisissa luterilaisen kanssa? Minusta luterilaisuudessa on tosi paljon hyvää, samoin helluntalaisuudessa. Tahtoisin jotenkin säilyttää ne molemmat elämässäni. Kuitenkin minulla on sellainen olo, että minun pitäisi valita. Mistä tämä kumpuaa ja onko se Raamatun mukaista? En koe, että sellaista ainakaan Jumalan puolelta vaadittaisiin. Onko vaatimus vain omassa mielessäni?
Luin eilen Raamattua ja siellä oli Jobin kirjasta kohta: "Ihmiset ovat kuin tuulenhenkäys.." Jotenkin se puhui minulle siitä, että loppujen lopuksi, yli seurakunta rajojen on mahdollista tulla kohtaamaan toinen ihminen, mies ja nainen. Siksi en haluaisi luopua ajatuksesta, että helluntalainen ja luterilainen voisivat yhdistyä perheeksi. Yhteinen Isähän meillä on.
Mitä mieltä olette? Onko kellään kokemuksia siitä, että on esimerkiksi naimisissa luterilaisen kanssa? Minusta luterilaisuudessa on tosi paljon hyvää, samoin helluntalaisuudessa. Tahtoisin jotenkin säilyttää ne molemmat elämässäni. Kuitenkin minulla on sellainen olo, että minun pitäisi valita. Mistä tämä kumpuaa ja onko se Raamatun mukaista? En koe, että sellaista ainakaan Jumalan puolelta vaadittaisiin. Onko vaatimus vain omassa mielessäni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta tuossa suhteessa ei ole mitään väärää, jos Jumala sen siunaa. Kysy ihmeesä Isältä, että onko hän se oikea sinulle. Luterilaisuuden ja helluntailaisuuden välillä ei ole mitään mullistavia eroavaisuuksia ja niin kuin sanoit: "Yhteinen Isähän meillä on."
Tunnen juuri naimisiin menneen nuoren pariskunnan, joista mies on hellari ja nainen luterilainen, ja hyvin tuo suhde näyttää menevän. Itse en siis näe tilanteessa mitään väärää! Siunausta tähän ei-ole-vielä-mitään-suhteeseenne! :)
Ei siinä suurempia ongelmia ole, jos molemmat olette uudestisyntyneitä kristittyjä. Usein kuitenkin käy niin, että pari jossain vaiheessa alkaa käymään vain toisen seurakunnan tilaisuuksissa. Teidän kohdalla se tarkoittanee sitä, että jätät helluntaiseurakunnan ja liityt luterilaiseen kirkkoon. Usein miehen seurakunta on se johon vaimo liittyy ennemmin tai myöhemmin.
ole käsitelty jo mioneen kertaan, viimeksi muutama viikko sitten.
Kiitos vastauksista. :) Niin, minä olen miettinyt, että miten minä voin kysyä Isältä sitä. Tai olen kysynytkin, siis rukoillut, mutta voinko luottaa sisäiseen fiilikseen? Koska olen ollut joskus ennenkin ihastunut ja kokenut, että "tässä se on", ei ole ollut kuitenkaan.
Mistä sitten tiedän, kuka se on? Tämä mies saa minulta jalat tutisemaan ja yöunet vähille! :( Oikeasti, ei ole kivaa olla liian ihastunut. Toivoisin, että nyt saisin nopeasti vastauksen! Toivon, että se olisi tässä.
Huoh..
Jumala ei valitse meille aviopuolisoa, vaan me itse valitaan. Jumala ei ole vastuussa siitä että kenet me valitaan, vaan se on täysin meidän oma valinta, jotta me ei mennä sitten suhteen kariutuessa syyttämään Jumalaa.
Oli valittu kuka tahansa, niin Jumala siunaa sen liiton, sillä se on pyhä liitto, jonka Jumala automaattisesti siunaa. Oli se miten vaikeeta tahansa niin Jumala siunaa lupauksen rakastaa, "kunnes kuolema meidät erottaa". Se on sitten lopullisesti meistä kiinni pysytäänkö me itse siinä lupauksessamme.
Sanoisin, että jäitä hattuun nyt. Tunteet on tunteita ja niitä tulee ja menee. Seurustella voi ja tätä kautta oppia tuntemaan toisen niin hyvin että tietää haluaako sitoutua vai lähteä eri teille.. Kun arki iskee päälle, niin tunteet ei merkkaa enää mitään, vaan siinä tarvitaan kommunikointi taitoja ja empatia taitoja, sekä omien tarpeiden kuolettamista toisen tarpeiden puolesta..
Jos toisella on kunnioittava asenne kristillisyyttä kohtaan ja on muutenkin itse positiivisesti suhtautuva toisen uskoa kohtaan, niin en nää syytä sille miks ei vois mennä luterilaisen kanssa naimisiin.
Tietty jos arvomaailmat poikkeaa tosi paljon, ni sit kannattaa miettii pari kertaa ennen kun edes alkaisi seurustelemaan..