Eikö kyse ole valheellisen tiedon levittämistä jonkun ryhmän oikeuksien heikentämiseksi. Mutta onko se puhe, johon eduskunta, lehdistö ja nyt myös Liponen on puuttumassa. Ja mitä ovat olleet eduskunnan toimet vihapuheen johdosta?
Suuri osa siitä kirjoittelusta jota vaikkapa Suomi24-sivuston sheriffit sensuroi, koskee muuta kuin maahanmuuttajia: maahanmuuttajat ovat vain mainittuina, todisteluna kritikille. Mutta eduskunnan vihapuhe kommenteissa halutaan viitata rasismiin ja ulkomaalaisvihaan.
Viimesin esimerkki lienee Norjan joukkosurma. Nuori mies sekoaa ja päättää surmata mahdollisimman monta demaria.
Teko leimataan ulkomaalaisvihasta johtuvaksi ja ilmeisesti todelliset motiivit eivät tule koskaan selviämään. Kukaan ei tunnu ihmettelevän kummaa ulkomaalaisvihaa, joka kohdistuu Norjalaisiin Demareihin.
Ja vieläsuurempi huomio on ohjattu Halla-ahoon. Eduskunta ei ole sentään päättänyt luovuttaa Halla-ahoa Norjaan tuomittavaksi rikokset pääsuunnittelijana: vaikka syytöksien tulvasta voisi päätellä, että jostain sellaisesta olisi kyse.
Junger vaatii Halla-ahoa luopumaan luottamustehtävistään: perusteena se, että Halla-ahon kirjoitukset ovat tulleet esiin Breivikin "testamentissa". Siis jos rikokset tekijä tuntee jonkun suomalaisen, niin tuo suomalainen on syypää rikoksentekijän tekoon. Eihän ero vaatimuksella muutoin ole perustetta.
Vai mistä on kyse? Siis perusteettomia lausuntoja ja epämääräisiä syytöksiä esittämällä halutaan lain vastaisesti anastaa Halla-aholta hänen luottamustehtävänsä.
Miten se menikään se viha puheen määritelmä.
Entä mitä muita asioita Norjan joukkosurma on nostanut esiin: koulusurmat.
Niidenkin yhteydessä tuntui tärkeimmältä keskittyä ampuma-aseen saantiin: ja tekijöiden motiivit sivuutettiin tarkoin. Taustalta esiin nostetulle koulukiusaamiselle ja siitä kehittyneen pakkomielteen synnylle ei juuri anneta arvoa. Tosin tuoreimman tutkimuksen mukaan lähes puolet peruskoululaisten vanhemmista ei usko, että opettajat olisivat oikeudenmukaisia selvitettäessä koulukiusaamista.
Eli levittämällä valheellista tietoa aseensaamisesta ja ajojahdista poliisia vastaan joka ei laittomasti takavarikoinut asetta, on eduskunta tavoitellut jotain muuta kuin ratkaisua itse ongelmaan.
Aselain kiristäminen on ollut vasemmistopuolueiden tavoitteena jo vuosia ja ampumatapaukset saivat aikaan huutokaupan siitä kuka uskaltaa rajuimmin vaatia ampumaaselain tiukennusta.
Sopivalla vihapuheella, siis keskittymällä vain aseeseen ja sen saantiin ja pakottamalla motiivin pohtimisen sivuuttamiseen keskustelussa on eduskunta saavuttanut tavoitteen: rajoittaa suomen kansalaisia pitämästä yllä ampumataitoa.
Eli saatu rajoitettua kansalaisten oikeuksia vihapuheella.
Toinen saman tapainen hanke on seksuaalirikosten rangaistuksen koventaminen. Eduskunnassa käytiin kampanja jossa syyllistettiin mies kansanedustajat seksuaalirikollisiksi. Samaan aikaan julkaistiin tutkimus joka väitti että yli puolet Suomen naisista on raiskauksen tai muun seksuaalirikoksen uhreja. Ja samalla siis kerrottiin, että suurin osa suomalaisista miehistä on seksuaalirikollisia ja rasikaajia.
Tällä kampanjalla on saatu perättömien raiskausilmoitusten määrä kasvuun: jokaiseen naistenlehteen surkutarinoita rasikauksen uhreista ja avointa mies vihaa.
Ja tietenkin saatu valmisteltua lakimuutos joka koventaisi seksuaalirikosten rangaistuksia.
Poliisin tilastot eivät ole osoittaneet kasvua muutoin kuin virheellisten ilmoitusten määrässä.
Joka tapauksessa vihamielisyys on tältäkin osin lisääntynyt: mutta koska kyse ei ole maahanmuutto kriittisyydestä, niin emme puhu VIHARIKOKSISTA.
Ja mistä on yleisimmin kyse maahanmuuttoja kriittisyydessä: Rasismistako?
Ehkä ei. Sillä eikö rasismi tarkoita, että jokin ryhmä saadaan eriarvoiseksi.
Miten siis voi olla rasismia jos vaatii, että toimeentulotuki, työvoimatoimiston palvelut ja asunnon välitys toimsisivat ulkomaalaisten osalta samoin ehdoin kuin suomalaistenkin kohdalla on tapana. Eli vaaditaan tasa-arvoisuutta.
Olisko käynyt niin hassusti, että ne jotka vaativat "vihapuheen" kuriin saattamista syyllistyvät itse vihanlietsontaan ja pyrkivät rajoittamaan rikollisin keinoin muiden ihmisoikeuksia.
NINEL
Suuri osa siitä kirjoittelusta jota vaikkapa Suomi24-sivuston sheriffit sensuroi, koskee muuta kuin maahanmuuttajia: maahanmuuttajat ovat vain mainittuina, todisteluna kritikille. Mutta eduskunnan vihapuhe kommenteissa halutaan viitata rasismiin ja ulkomaalaisvihaan.
Viimesin esimerkki lienee Norjan joukkosurma. Nuori mies sekoaa ja päättää surmata mahdollisimman monta demaria.
Teko leimataan ulkomaalaisvihasta johtuvaksi ja ilmeisesti todelliset motiivit eivät tule koskaan selviämään. Kukaan ei tunnu ihmettelevän kummaa ulkomaalaisvihaa, joka kohdistuu Norjalaisiin Demareihin.
Ja vieläsuurempi huomio on ohjattu Halla-ahoon. Eduskunta ei ole sentään päättänyt luovuttaa Halla-ahoa Norjaan tuomittavaksi rikokset pääsuunnittelijana: vaikka syytöksien tulvasta voisi päätellä, että jostain sellaisesta olisi kyse.
Junger vaatii Halla-ahoa luopumaan luottamustehtävistään: perusteena se, että Halla-ahon kirjoitukset ovat tulleet esiin Breivikin "testamentissa". Siis jos rikokset tekijä tuntee jonkun suomalaisen, niin tuo suomalainen on syypää rikoksentekijän tekoon. Eihän ero vaatimuksella muutoin ole perustetta.
Vai mistä on kyse? Siis perusteettomia lausuntoja ja epämääräisiä syytöksiä esittämällä halutaan lain vastaisesti anastaa Halla-aholta hänen luottamustehtävänsä.
Miten se menikään se viha puheen määritelmä.
Entä mitä muita asioita Norjan joukkosurma on nostanut esiin: koulusurmat.
Niidenkin yhteydessä tuntui tärkeimmältä keskittyä ampuma-aseen saantiin: ja tekijöiden motiivit sivuutettiin tarkoin. Taustalta esiin nostetulle koulukiusaamiselle ja siitä kehittyneen pakkomielteen synnylle ei juuri anneta arvoa. Tosin tuoreimman tutkimuksen mukaan lähes puolet peruskoululaisten vanhemmista ei usko, että opettajat olisivat oikeudenmukaisia selvitettäessä koulukiusaamista.
Eli levittämällä valheellista tietoa aseensaamisesta ja ajojahdista poliisia vastaan joka ei laittomasti takavarikoinut asetta, on eduskunta tavoitellut jotain muuta kuin ratkaisua itse ongelmaan.
Aselain kiristäminen on ollut vasemmistopuolueiden tavoitteena jo vuosia ja ampumatapaukset saivat aikaan huutokaupan siitä kuka uskaltaa rajuimmin vaatia ampumaaselain tiukennusta.
Sopivalla vihapuheella, siis keskittymällä vain aseeseen ja sen saantiin ja pakottamalla motiivin pohtimisen sivuuttamiseen keskustelussa on eduskunta saavuttanut tavoitteen: rajoittaa suomen kansalaisia pitämästä yllä ampumataitoa.
Eli saatu rajoitettua kansalaisten oikeuksia vihapuheella.
Toinen saman tapainen hanke on seksuaalirikosten rangaistuksen koventaminen. Eduskunnassa käytiin kampanja jossa syyllistettiin mies kansanedustajat seksuaalirikollisiksi. Samaan aikaan julkaistiin tutkimus joka väitti että yli puolet Suomen naisista on raiskauksen tai muun seksuaalirikoksen uhreja. Ja samalla siis kerrottiin, että suurin osa suomalaisista miehistä on seksuaalirikollisia ja rasikaajia.
Tällä kampanjalla on saatu perättömien raiskausilmoitusten määrä kasvuun: jokaiseen naistenlehteen surkutarinoita rasikauksen uhreista ja avointa mies vihaa.
Ja tietenkin saatu valmisteltua lakimuutos joka koventaisi seksuaalirikosten rangaistuksia.
Poliisin tilastot eivät ole osoittaneet kasvua muutoin kuin virheellisten ilmoitusten määrässä.
Joka tapauksessa vihamielisyys on tältäkin osin lisääntynyt: mutta koska kyse ei ole maahanmuutto kriittisyydestä, niin emme puhu VIHARIKOKSISTA.
Ja mistä on yleisimmin kyse maahanmuuttoja kriittisyydessä: Rasismistako?
Ehkä ei. Sillä eikö rasismi tarkoita, että jokin ryhmä saadaan eriarvoiseksi.
Miten siis voi olla rasismia jos vaatii, että toimeentulotuki, työvoimatoimiston palvelut ja asunnon välitys toimsisivat ulkomaalaisten osalta samoin ehdoin kuin suomalaistenkin kohdalla on tapana. Eli vaaditaan tasa-arvoisuutta.
Olisko käynyt niin hassusti, että ne jotka vaativat "vihapuheen" kuriin saattamista syyllistyvät itse vihanlietsontaan ja pyrkivät rajoittamaan rikollisin keinoin muiden ihmisoikeuksia.
NINEL
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vihapuhe on aina ollut vasemmiston poliittinen ase: vihapuheella leimataan poliittinen vastustaja arvottomaksi ja kiihoiteaan ihmisten mieltä jopa rikollisiin tekoihin. Nomi tuntee ainakin vanhoista elokuvista miten lynkkausjoukko saadaan vihapuheella liikkeelle. Kyse on joukko mielipiteen manipuloinnista.
Vihapuheella voidaan myös esittää uhkavaatimuksia helpost verhottuna niin, että on vaikea todistaa vihapuhujan tekemä rikos. Vanha kikka on kaksilla korteilla peluu. Yksi osapuoli toimii väkivaltarikosten tekijänä ja toinen ns. poliittinen siipi puolustaa väkivallantekoja: ja suurelle yleisölle uskotellaan, ettei osapuolilla ole mitään yhteyttä keskenään.
IRA ja Sinn fein lienee tuttu toimintapari: No, ei SAK ja SDP poikkea tästä kovinkaan paljoa. Jos demareita painostaa huomioimaan kestävyys vaje kokonaisuudessaan, niin SAK uhkaa yleislakolla.
Yhteiskuntaa siis saa painostaa uhkaamalla vahingonteolla: poliitiinen murha tai satojen miljoonien taloudelliset menetykset: molemmat yhtä rikollisia keinoja. Mutta niin helposti vihapuheilla hyväksyttää: kun lupaa lynkkausjoukolle vähän pikku aksöniä.
Demareilla vihapuheen perinteet ulottuvat 1904 forssan kokoukseen. Siellä hyväksyttiin väkivallan käyttö luokan etujen ajamiseen. Siitä lähtien demarit olivat myös valmiita puolustamaan pankkiryöstöin va tehtaiden palkkarahojen ryöstelijöitä ja muita pahantekijöitä; jos asia katsottiin olevan puolueen tavoitteita tukevaa.
Ehkä eduskunnassa tapahtuva viha-puhe on vain hyväksyttävämpää, mutta valheilla, uhkauksilla ja massojen manipuloinnista siinä on kyse.
Kansalaisten sananvapauden polkeminen ei voi kuitenkaan tulla hyväksytyksi.
Ehkä löytyy keinoja lopettaa Demareitten vihapuheperinne; sillä ei Breivikin tekokaan kovin hyvältä valinnalta tunnu.