http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Suomen puolustuspolitiikan
lähtökohdat ja toimintaympäristö
Presidentti Paasikiven kuolemattoman toteamuksen mukaan ”maantieteelle emme voi mitään”. Geopolitiikka on ja pysyy. Politiikan taidolla on turvallisuutemme takaamisessa ratkaiseva merkitys, mutta samanaikaisesti Suomella tulee olla uskottava kansallinen puolustus.
Tilanne maamme lähiympäristössä on tällä hetkellä vakaa, ja sen säilyttäminen sellaisena on keskeinen kansallinen etumme ja tavoitteemme. Baltian maiden integroitumisratkaisut ovat osaltaan vahvistaneet Itämeren alueen vakautta. Itämeren alueelliselle yhteistyölle ja pohjoismaiselle yhteistyölle on näissä oloissa laajeneva tilaus tarjoten entistä suurempia mahdollisuuksia myös Suomelle.
Sillanrakentaja. Keskeisen tekijän kannaltamme muodostaa Venäjän vakaa yhteiskunnallinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys.
Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on vähentää turvallisuuteemme mahdollisesti kohdistuvia uhkia. Näitä ovat järjestäytynyt rikollisuus, rajat ylittävät ympäristö- ja terveysuhat sekä suuronnettomuuksiin ja ydinturvallisuuteen liittyvät riskit. Haluamme vaikuttaa aktiivisesti EU:n yhteisen Venäjä-politiikan toteuttamiseen maan uudistusten tukemiseksi ja toimivan kumppanuuden kehittämiseksi. Samalla kehitämme pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa osana valmisteilla olevaa unionin naapuruuspolitiikkaa.
Myös tulevan puheenjohtajakautemme aikana Venäjän kysymykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Suomella on todellinen mahdollisuus sillanrakentajan rooliin EU:n ja Venäjän välillä.
Kahdenvälinen yhteistyömme Venäjän kanssa valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ei saa jäädä lapsipuolen asemaan Itämeren piirissä tapahtuvan monenkeskisen toiminnan rinnalla. Puolustusministeri Sergei Ivanovin kanssa 25.5. Pietarissa kahdenvälisessä keskustelussa konkretisoimme maittemme puolustushallintojen yhteistyötä. Perinteisen vierailuvaihdon ja materiaaliyhteistyön rinnalle on nyt nousemassa sotilaalliseen toimintaan liittyvä ympäristöyhteistyö, joka on Suomen vahvuuksia. Ei ihme, että Ivanov oli kiinnostunut ympäristöyhteistyön tiivistämisestä varsinkin Leningradin sotilaspiirin alueella.
Euroopan turvallisuus. Suomen turvallisuus on kiinteä osa Euroopan turvallisuutta ja päinvastoin. Elämme Euroopassa, jossa keskinäinen riippuvuus lisääntyy ja jossa jokaisen maan turvallisuus on riippuvainen toimintaympäristömme vakaudesta ja hyvinvoinnista. EU:n yhtenäisyys, yhteisvastuu ja yhteiset sitoumukset lisäävät omaa turvallisuuttamme. Turvallisuuslisä tuo mukanaan myös velvoitteita mm. kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä. Suomen on omia etuja ajaessaan viisasta olla joustavasti ja asiakohtaisessa yhteistyössä muiden jäsenmaiden kanssa.
Eurooppalaisesta turvallisuuskytköksestä huolimatta tai siitä johtuen Suomella on aikaisempaa vapaammat kädet tehdä turvallisuuspoliittiset linjauksensa kansallisten etujemme kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Meillä on halutessamme käytettävissä erilaisia mahdollisuuksia, joista voimme kenenkään painostamatta valita parhaimmat.
Kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö on oleellinen osa liittoutumattoman Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sitä toteutetaan siksi että se tukee myös Suomen oman puolustuksen kehittämistä.
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on edennyt pitkin harppauksin. EU on jäsenilleen myös turvallisuusyhteisö. Sen piirissä on saavutettu yhteisymmärrys rakenteellisesta yhteistyöstä ja Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen perustamisesta. EU:n kapasiteettien kehittäminen edesauttaa myös kriisinhallintayhteistyötä Naton kanssa.
Rauhanturvaamisen perinne. Monikansallisten nopean toiminnan joukkojen muodostamiseen Suomi antaa oman, sille sopivan panoksensa.
YK on nimenomaan toivonut unionilta tällaisen kyvyn luomista, koska kriiseihin pitää pystyä puuttumaan entistä nopeammin. Suomi onkin korostanut YK:n asemaa konfliktien estämisessä ja hallinnassa. Kyse on puolivuosisataisen rauhanturvaamisperinteen jatkamisesta.
Voimme osallistua nopean toiminnan joukkoihin omalla profiililla esimerkiksi niche-taitoja hyödyntäen. Osallistumispäätös nopean toiminnan joukkojen operaatioihin tulee säilyttää aina kansallisena. Eduskunta antaa jatkossakin valtakirjan rauhanturvatoimintaan osallistumiselle.
Suomessa on niin päättäjien piirissä kuin kansan keskuudessa aika käydä perinpohjainen keskustelu voimankäytön sisällöstä ja rajoista nykymaailman vaativissa kriisinhallintatehtävissä. Hyökkäykselliseen toimintaan ja sen mukaiseen asevoiman käyttöön Suomen ei pidä osallistua.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohtana tulee entistä korostuneemmin olemaan laaja turvallisuuskäsitys. Suomi ei alueellisten konfliktien vaikutusten tai ns. uusien turvallisuusuhkienkaan suhteen ole irrallaan muusta maailmasta. Tulevaisuudessa monimuotoisiin, rajat ylittäviin ja globaaleihin uhkiin vastaaminen ja niiden ennaltaehkäiseminen edellyttävät Suomelta laajaa keinovalikoimaa sekä lisääntyvää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Uuden turvallisuustilanteen asettamat vaatimukset on kirjattu valtioneuvoston 2003 hyväksymään yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaan. Sen toteuttamisesta ja tarkastamisesta on tarkoitus tehdä selontekoprosessiin nivoutuva hallinnonalarajat ylittävä jatkuva prosessi, ajassa elävä suunnitelma.
Selonteon valmistelu etenee. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on edennyt lupaavasti siksi, että suurimmat eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä poliittisesta ”keskusratkaisusta”.
Sen mukaan Suomen puolustusratkaisu nojaa koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueellisen puolustuksen kehittämiseen. Lisäksi lähdetään siitä, että Suomen puolustamisesta vastaavat kaikissa tilanteissa ensisijassa suomalaiset itse, ja että maan itsenäisyyden ja vapauden puolustaminen pysyy puolustusvoimien päätehtävänä.
On tärkeää, että tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen peruslinja nojautuu kansan laajaan hyväksyntään, joka ilmenee tavanomaisen puoluepoliittisen kiistelyn yläpuolella olevana poliittisena konsensuksena.
Jatkossa ei enää riitä, että teemme paremmin asioita, vaan on tehtävä parempia asioita. Tässä muutosprosessissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Yksinkertaistettuna kysymys on kahden perusvaatimuksen yhteensovittamisesta: yhtäältä operatiivisten ja sotilaallisten kykyjen kehittämisestä ja toisaalta kansan ja puolustusvoimien läheisen yhteyden ja korkean maanpuolustustahdon vaalimisesta. Uudistuksen on oltava myös yhteiskunnallisesti ja poliittisesti hyväksyttävä.
Sotaväen on myös tulevaisuudessa oltava läsnä joka maakunnassa. Samalla on huolehdittava siitä, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön edellytykset turvataan. Tätä koskeva selvitys valmistui juuri ja voidaan sisällyttää osaksi selontekoa, jos poliittista tahtoa riittää. Samoin pohditaan asevelvollisten sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamista.
Suomen puolustusmenot ovat Euroopan alhaisimpien joukossa. Sotilaallisenn puolustuksen määrärahojen osuus on vain noin 1,4 % bruttokansantuotteesta. Suomi häviää vertailussa kaikille naapureilleen, myös Baltian maille.
Silti on realistista odottaa, että puolustusmenoihin ei ole odotettavissa merkittävää korotusta, vaikka paineita olisikin. Vahvuutemme on yleinen asevelvollisuus, johon useissa muissa maissa suhtaudutaan tällä hetkellä epäillen. Se toimii meillä myös käytännössä eikä vain periaatteellisesti lainsäädännössä.
Suomi on rakentanut vähällä rahalla ja kustannustehokkaasti koko maan kattavan alueellisen puolustusjärjestelmän, joka on uskottava, kansainvälisesti arvostettu ja kansalaisten laajasti hyväksymä ja omakseen tuntema. Meille se sopii, koska sen kautta saadaan puolustuskykyymme sellaista osaamista, jota millään palkka-armeijalla ei ole.
Suomen on viisasta toimia jatkossakin realistisesti, aloitteellisesti ja yhteistyöhenkisesti. Politiikan taidot ja keinot ovat turvallisuuden takaamisessa ensisijaisia, mutta samalla Suomella täytyy olla uskottava kansallinen puolustus.
Seppo Kääriäinen
Puolustusministeri
Artikkeli perustuu
Keskusta-akatemiassa 4.6.2004
pidettyyn esitelmään.
Suomen puolustuspolitiikan
lähtökohdat ja toimintaympäristö
Presidentti Paasikiven kuolemattoman toteamuksen mukaan ”maantieteelle emme voi mitään”. Geopolitiikka on ja pysyy. Politiikan taidolla on turvallisuutemme takaamisessa ratkaiseva merkitys, mutta samanaikaisesti Suomella tulee olla uskottava kansallinen puolustus.
Tilanne maamme lähiympäristössä on tällä hetkellä vakaa, ja sen säilyttäminen sellaisena on keskeinen kansallinen etumme ja tavoitteemme. Baltian maiden integroitumisratkaisut ovat osaltaan vahvistaneet Itämeren alueen vakautta. Itämeren alueelliselle yhteistyölle ja pohjoismaiselle yhteistyölle on näissä oloissa laajeneva tilaus tarjoten entistä suurempia mahdollisuuksia myös Suomelle.
Sillanrakentaja. Keskeisen tekijän kannaltamme muodostaa Venäjän vakaa yhteiskunnallinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys.
Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on vähentää turvallisuuteemme mahdollisesti kohdistuvia uhkia. Näitä ovat järjestäytynyt rikollisuus, rajat ylittävät ympäristö- ja terveysuhat sekä suuronnettomuuksiin ja ydinturvallisuuteen liittyvät riskit. Haluamme vaikuttaa aktiivisesti EU:n yhteisen Venäjä-politiikan toteuttamiseen maan uudistusten tukemiseksi ja toimivan kumppanuuden kehittämiseksi. Samalla kehitämme pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa osana valmisteilla olevaa unionin naapuruuspolitiikkaa.
Myös tulevan puheenjohtajakautemme aikana Venäjän kysymykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Suomella on todellinen mahdollisuus sillanrakentajan rooliin EU:n ja Venäjän välillä.
Kahdenvälinen yhteistyömme Venäjän kanssa valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ei saa jäädä lapsipuolen asemaan Itämeren piirissä tapahtuvan monenkeskisen toiminnan rinnalla. Puolustusministeri Sergei Ivanovin kanssa 25.5. Pietarissa kahdenvälisessä keskustelussa konkretisoimme maittemme puolustushallintojen yhteistyötä. Perinteisen vierailuvaihdon ja materiaaliyhteistyön rinnalle on nyt nousemassa sotilaalliseen toimintaan liittyvä ympäristöyhteistyö, joka on Suomen vahvuuksia. Ei ihme, että Ivanov oli kiinnostunut ympäristöyhteistyön tiivistämisestä varsinkin Leningradin sotilaspiirin alueella.
Euroopan turvallisuus. Suomen turvallisuus on kiinteä osa Euroopan turvallisuutta ja päinvastoin. Elämme Euroopassa, jossa keskinäinen riippuvuus lisääntyy ja jossa jokaisen maan turvallisuus on riippuvainen toimintaympäristömme vakaudesta ja hyvinvoinnista. EU:n yhtenäisyys, yhteisvastuu ja yhteiset sitoumukset lisäävät omaa turvallisuuttamme. Turvallisuuslisä tuo mukanaan myös velvoitteita mm. kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä. Suomen on omia etuja ajaessaan viisasta olla joustavasti ja asiakohtaisessa yhteistyössä muiden jäsenmaiden kanssa.
Eurooppalaisesta turvallisuuskytköksestä huolimatta tai siitä johtuen Suomella on aikaisempaa vapaammat kädet tehdä turvallisuuspoliittiset linjauksensa kansallisten etujemme kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Meillä on halutessamme käytettävissä erilaisia mahdollisuuksia, joista voimme kenenkään painostamatta valita parhaimmat.
Kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö on oleellinen osa liittoutumattoman Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sitä toteutetaan siksi että se tukee myös Suomen oman puolustuksen kehittämistä.
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on edennyt pitkin harppauksin. EU on jäsenilleen myös turvallisuusyhteisö. Sen piirissä on saavutettu yhteisymmärrys rakenteellisesta yhteistyöstä ja Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen perustamisesta. EU:n kapasiteettien kehittäminen edesauttaa myös kriisinhallintayhteistyötä Naton kanssa.
Rauhanturvaamisen perinne. Monikansallisten nopean toiminnan joukkojen muodostamiseen Suomi antaa oman, sille sopivan panoksensa.
YK on nimenomaan toivonut unionilta tällaisen kyvyn luomista, koska kriiseihin pitää pystyä puuttumaan entistä nopeammin. Suomi onkin korostanut YK:n asemaa konfliktien estämisessä ja hallinnassa. Kyse on puolivuosisataisen rauhanturvaamisperinteen jatkamisesta.
Voimme osallistua nopean toiminnan joukkoihin omalla profiililla esimerkiksi niche-taitoja hyödyntäen. Osallistumispäätös nopean toiminnan joukkojen operaatioihin tulee säilyttää aina kansallisena. Eduskunta antaa jatkossakin valtakirjan rauhanturvatoimintaan osallistumiselle.
Suomessa on niin päättäjien piirissä kuin kansan keskuudessa aika käydä perinpohjainen keskustelu voimankäytön sisällöstä ja rajoista nykymaailman vaativissa kriisinhallintatehtävissä. Hyökkäykselliseen toimintaan ja sen mukaiseen asevoiman käyttöön Suomen ei pidä osallistua.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohtana tulee entistä korostuneemmin olemaan laaja turvallisuuskäsitys. Suomi ei alueellisten konfliktien vaikutusten tai ns. uusien turvallisuusuhkienkaan suhteen ole irrallaan muusta maailmasta. Tulevaisuudessa monimuotoisiin, rajat ylittäviin ja globaaleihin uhkiin vastaaminen ja niiden ennaltaehkäiseminen edellyttävät Suomelta laajaa keinovalikoimaa sekä lisääntyvää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Uuden turvallisuustilanteen asettamat vaatimukset on kirjattu valtioneuvoston 2003 hyväksymään yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaan. Sen toteuttamisesta ja tarkastamisesta on tarkoitus tehdä selontekoprosessiin nivoutuva hallinnonalarajat ylittävä jatkuva prosessi, ajassa elävä suunnitelma.
Selonteon valmistelu etenee. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu on edennyt lupaavasti siksi, että suurimmat eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä poliittisesta ”keskusratkaisusta”.
Sen mukaan Suomen puolustusratkaisu nojaa koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueellisen puolustuksen kehittämiseen. Lisäksi lähdetään siitä, että Suomen puolustamisesta vastaavat kaikissa tilanteissa ensisijassa suomalaiset itse, ja että maan itsenäisyyden ja vapauden puolustaminen pysyy puolustusvoimien päätehtävänä.
On tärkeää, että tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen peruslinja nojautuu kansan laajaan hyväksyntään, joka ilmenee tavanomaisen puoluepoliittisen kiistelyn yläpuolella olevana poliittisena konsensuksena.
Jatkossa ei enää riitä, että teemme paremmin asioita, vaan on tehtävä parempia asioita. Tässä muutosprosessissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Yksinkertaistettuna kysymys on kahden perusvaatimuksen yhteensovittamisesta: yhtäältä operatiivisten ja sotilaallisten kykyjen kehittämisestä ja toisaalta kansan ja puolustusvoimien läheisen yhteyden ja korkean maanpuolustustahdon vaalimisesta. Uudistuksen on oltava myös yhteiskunnallisesti ja poliittisesti hyväksyttävä.
Sotaväen on myös tulevaisuudessa oltava läsnä joka maakunnassa. Samalla on huolehdittava siitä, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön edellytykset turvataan. Tätä koskeva selvitys valmistui juuri ja voidaan sisällyttää osaksi selontekoa, jos poliittista tahtoa riittää. Samoin pohditaan asevelvollisten sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamista.
Suomen puolustusmenot ovat Euroopan alhaisimpien joukossa. Sotilaallisenn puolustuksen määrärahojen osuus on vain noin 1,4 % bruttokansantuotteesta. Suomi häviää vertailussa kaikille naapureilleen, myös Baltian maille.
Silti on realistista odottaa, että puolustusmenoihin ei ole odotettavissa merkittävää korotusta, vaikka paineita olisikin. Vahvuutemme on yleinen asevelvollisuus, johon useissa muissa maissa suhtaudutaan tällä hetkellä epäillen. Se toimii meillä myös käytännössä eikä vain periaatteellisesti lainsäädännössä.
Suomi on rakentanut vähällä rahalla ja kustannustehokkaasti koko maan kattavan alueellisen puolustusjärjestelmän, joka on uskottava, kansainvälisesti arvostettu ja kansalaisten laajasti hyväksymä ja omakseen tuntema. Meille se sopii, koska sen kautta saadaan puolustuskykyymme sellaista osaamista, jota millään palkka-armeijalla ei ole.
Suomen on viisasta toimia jatkossakin realistisesti, aloitteellisesti ja yhteistyöhenkisesti. Politiikan taidot ja keinot ovat turvallisuuden takaamisessa ensisijaisia, mutta samalla Suomella täytyy olla uskottava kansallinen puolustus.
Seppo Kääriäinen
Puolustusministeri
Artikkeli perustuu
Keskusta-akatemiassa 4.6.2004
pidettyyn esitelmään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Seppo Kääriäinen olisi oiva henkilö oikeiston yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi. Hänessä on tarvittavaa syvyyttä, viisautta ja karismaa.