vaihdoin omaisuuteni viimein kahteen matkalaukkuun, Toisessa vaatteet ja toisessa työvälineet ja lähdin viimeiselle taipaleelle.
Tämä kirjoitus ei ole leuhikimista vaan kokemus kun hakee onnea elämältä.
vuoden 1988 ja 2002 välisen ajan elin yltäkylläisyydessä. Minulla oli suomen ensimmäinen Pontiac TransAm Erikoism.1987, sekä pohjoiEuroopan ainoa juhlavuoden78 Corvette joita oli tehdas valmistanut 700kpl. Vuoden 1988 V-8:ssa on kaksisivua juttua autostani. Myös minulla oli Amerikkalainen muskelivene Turun saaristossa. Asuin 250 neliö talossa, puolen hetaarin nurmikkopihalla ja pidin joka kesä viikonloppu puutarhajuhlat.
Pukeuduin hevosen nahkaan ja kaula-ja ranteet ja sormet täynnä kultaa.
Tuhlasin valtavasti rahaa turhuuteen yli vuosikymmenen ajan.
En ollut onnellinen!
Muutin Välimerenranalle suureen taloon omalla uima-altaalla. Talo sijaitsi 240m meren yläpuolella, joten maisemat olivat mahtavat. Sanoinkin, Olen uudestisyntynyt. Juhlat jatkuivat ja vuoden kuluttua huomasin, etten ole onnellinen. Näin muutin toiseen kaupunkiin ja yhteensä asuin 7 eri kaupungissa eräässä Välimeren massa jossa tällähetkelläkin asun.
En ollut onnellinen. Aloin tehdä lahjoituksia Syöpäsairaille, kodittomille lapsille ja kuuromykille.
En löytänyt onnellisuutta.
Päätin elää hyvin tavallisesti, ei kuten aikaisemmin supertaloissa ja superautoilla.
Muutin kaksioon vaatimattomaan, enkä tuhlanut rahaa enään kuten ennen, mutta söin jokapäivä ravintolassa ja lihoin. Minulla oli 13kg ylipainoa ja en ollut onnellinen.
Silloinen tyttöystäväni lähti suomeen työskentelemään ja erosimme ystävinä, olin vielä onnettomampi.
Päätin, vuosi sitten, että aion tehdä viimeisen vaellukseni; Että myisin loputkin pienen omaisuuteni pois ja Lähtisin. Myin ja annoin Auton ja kaikki tavarani pois, tein paljon lahjoituksia, sillä ajattelin, että tavara on minulle vaiva, kuin roskaa, että helpompi elää kahdella matkalaukulla.
Tämän toteutin ja päätin aloittaa viimeisen matkani Meksikosta ja sieltä jatkaa kaikki Latinalaiset maat joissa kaikissa asuisin muutaman vuoden ja päätyisin 55 vuotiaana kanarian saarille jossa kirjoittaisin kirjan surkeasta elämästä, jonka jälkeen muutan erääseen Granadan provinsissa sijaitsevaan "Pampañera kylään josta ostaisin hautapaikan ja sinne minut laitettaisiin kun aika on valmis.
Mutta kun saavuin Meksikoon Monterreyn lentokentälle pohjois meksikoon, tapasin kentällä nuoren Meksikolaisen naisen!
Pam, sydámestä pulpahti Rakkaus ja meksikolaisella vielä tulisemmin. Retkeni pysähtyi, jäin Monterreyhin jumiin, asuin sielä jonkin aikaa ja muutin kyseisen naisen kanssa takaisn eteläEurooppaan. Nyt menemme naimisiin ja olen löytänyt onnellisuuden ja harmonian elämääni.
Koskaan enään en elä kuin ennen, elän hyvin vaatimatonta elämää, sillä raha ei tuo onnellisuutta.
Kun ennen tein työtä valtavasti, että sain tuon kaiken, nyt teen 80% vähemmän, vain sen verran, että tulemme toimeen ja näin minulla on vapaata myös 80% päivässä ja 20% työtä.
Tämä on elämää!
Tämä kirjoitus ei ole leuhikimista vaan kokemus kun hakee onnea elämältä.
vuoden 1988 ja 2002 välisen ajan elin yltäkylläisyydessä. Minulla oli suomen ensimmäinen Pontiac TransAm Erikoism.1987, sekä pohjoiEuroopan ainoa juhlavuoden78 Corvette joita oli tehdas valmistanut 700kpl. Vuoden 1988 V-8:ssa on kaksisivua juttua autostani. Myös minulla oli Amerikkalainen muskelivene Turun saaristossa. Asuin 250 neliö talossa, puolen hetaarin nurmikkopihalla ja pidin joka kesä viikonloppu puutarhajuhlat.
Pukeuduin hevosen nahkaan ja kaula-ja ranteet ja sormet täynnä kultaa.
Tuhlasin valtavasti rahaa turhuuteen yli vuosikymmenen ajan.
En ollut onnellinen!
Muutin Välimerenranalle suureen taloon omalla uima-altaalla. Talo sijaitsi 240m meren yläpuolella, joten maisemat olivat mahtavat. Sanoinkin, Olen uudestisyntynyt. Juhlat jatkuivat ja vuoden kuluttua huomasin, etten ole onnellinen. Näin muutin toiseen kaupunkiin ja yhteensä asuin 7 eri kaupungissa eräässä Välimeren massa jossa tällähetkelläkin asun.
En ollut onnellinen. Aloin tehdä lahjoituksia Syöpäsairaille, kodittomille lapsille ja kuuromykille.
En löytänyt onnellisuutta.
Päätin elää hyvin tavallisesti, ei kuten aikaisemmin supertaloissa ja superautoilla.
Muutin kaksioon vaatimattomaan, enkä tuhlanut rahaa enään kuten ennen, mutta söin jokapäivä ravintolassa ja lihoin. Minulla oli 13kg ylipainoa ja en ollut onnellinen.
Silloinen tyttöystäväni lähti suomeen työskentelemään ja erosimme ystävinä, olin vielä onnettomampi.
Päätin, vuosi sitten, että aion tehdä viimeisen vaellukseni; Että myisin loputkin pienen omaisuuteni pois ja Lähtisin. Myin ja annoin Auton ja kaikki tavarani pois, tein paljon lahjoituksia, sillä ajattelin, että tavara on minulle vaiva, kuin roskaa, että helpompi elää kahdella matkalaukulla.
Tämän toteutin ja päätin aloittaa viimeisen matkani Meksikosta ja sieltä jatkaa kaikki Latinalaiset maat joissa kaikissa asuisin muutaman vuoden ja päätyisin 55 vuotiaana kanarian saarille jossa kirjoittaisin kirjan surkeasta elämästä, jonka jälkeen muutan erääseen Granadan provinsissa sijaitsevaan "Pampañera kylään josta ostaisin hautapaikan ja sinne minut laitettaisiin kun aika on valmis.
Mutta kun saavuin Meksikoon Monterreyn lentokentälle pohjois meksikoon, tapasin kentällä nuoren Meksikolaisen naisen!
Pam, sydámestä pulpahti Rakkaus ja meksikolaisella vielä tulisemmin. Retkeni pysähtyi, jäin Monterreyhin jumiin, asuin sielä jonkin aikaa ja muutin kyseisen naisen kanssa takaisn eteläEurooppaan. Nyt menemme naimisiin ja olen löytänyt onnellisuuden ja harmonian elämääni.
Koskaan enään en elä kuin ennen, elän hyvin vaatimatonta elämää, sillä raha ei tuo onnellisuutta.
Kun ennen tein työtä valtavasti, että sain tuon kaiken, nyt teen 80% vähemmän, vain sen verran, että tulemme toimeen ja näin minulla on vapaata myös 80% päivässä ja 20% työtä.
Tämä on elämää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla oli kolmentuhannen henkilön yritys ja annoin sen kaiken pois. Elinikäiset säästöni (100 ME) annoin Suomen kissahoitoyhdistykselle. Tein vaelluksen Mongoliaan. Sain siellä kupan. Nyt olen onnellinen.
Voit tavata minut Lauttasaaren tenuremmissä, jos haluat jakaa kertomuksesi.