Vanhenemisen plussat ja miinukset

Vanheneminen on luonnollinen vaihe ihmisen elämänkaaressa, kuka jaksaisi aina olla lapsi, nuori tai keski-ikäinen? Lasten aikuistuttua jää aikaa enemmän itselleen ja omille mielenkiinon kohteilleen, eikä tämä tarkota sitä, että lapset olisivat jotenkin olleet este tai riesa, mutta nautit myös siitä, että he ovat päässeet omille jaloilleen, elät mukana heidän ja lastenlasten arjessa, enemmän tai vähemmän.

Mitä siitä, vaikka ulkokuori ja keho rapistuu, se kuuluu vanhenemiseen. Toivon vain että kuntoa ja terveyttä säilyisi sen verran että jaksan iloita elämästä ja tehdä mieluisia asioita, tavata ystäviä, kokea iloa ja mielihyvää arkisista asioista.Välttyisin tulemasta happamaksi ja kärtyiseksi ihmiseksi, joka huomaa kohta jääneensä yksin.

Niin ja nykyisin iloinen ilta ystävine kanssa on iloa ilman kenotekoisia piristeitä, saan siitä mielihyvää :-). On ilo herätä aikaisin kesäaamuna linnunlauluun.

" Optimistinen elämänasenne voi olla
– itsensä tarpeelliseksi ja elämän tarkoitukselliseksi
kokemista
– tulevaisuus suuntautuneisuutta
– elämänhalua
– sosiaalisuutta, myönteistä asennetta
¬ Optimismi merkitsee:
– pidempää elämää
– elämänlaatua
– suojaa laitoshoidolta"

Kaisu Pitkälä, geriatrian erikoislääkäri
Tutkimusjohtaja, Vanhustyön keskusliitto
Professori, Helsingin Yliopisto

"Se, joka sanoo, että nuoruus on kypsää ikää onnellisempi, väittää, että näköala tornin juurelta on parempi kuin sen huipulta."

Jotensakin tähän tapaan menee aforismi, joka tarkoittaa sitä, että mitä enemmän ikää on, sitä parempi näköalapaikka elämään ja sen kaikkiin asioihin ja puoliin ihmisellä on. Näkemys, kokemus, ymmärrys, käsityskyky ... on (toivottavasti) elämän aikana kasvanut ja kehittynyt, silloin on helpompi panna elämän asioita (tärkeys)järjestykseen ja lajitella omien tarapeitten, toiveitten ja halujen mukaan. Unohtamatta muitakaan mukana kulkevia.

Terveysasioista nykyisin saa niin paljon tietoa ja kaikenlaista informaatiota, että luulisi jokaisen löytävän omat konstinsa niin niveliin kuin muihinkin kremppoihin. Luonnonmukaisia lääkkeitä, jos lääkkeitä on tarvis ja iloista, positiivista mieltä, joka pistää liikkeelle sekä lenkille että sosiaalisen puolen menomeininkeihin, tekemään, kokemaan ja elämään yhdessä, toisten kanssa, muiden mukana.

Mihin kankkusta tarvitaan ? Varsinkaan vanhempana kun ei viisas ja fiksu nuorempikaan sitä sairasta.

Näin on, itse kunkin elämänkokemus ja kohtalot kuitenkin määrittää paljolti sen, millainen näkemys, kokemus, ymmärrys ja käsityskykysi on. Se mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja oikealta ei vältämättä ole sitä toisesta, joka sivusta katsoo, ts et voi toisen elämästä sanoa miten hyvin hän "ymmärtää" ta "käsittää". Kyse taitaa olla siitä, miten elämänkokemus meitä itse kukaistakin on muokannut, minälaiset jäljet jättänyt.

Nivelten kolotuksen syy saattaakin olla vaikka mielipaha, joka ei luontaistuotteilla korjaannu. Asiat eiät ole aina niin mustavalkoisia vaan pitää katsoa kokonaisuuksia.Ymmärtää ja käsittää toistenkin olemista ja elämistä vaikka se ei sopisikaan omaan ajatusmaailmaan.

Iän karttuessa ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy suuntan tai toiseen. Se on jokaisen henkilökohtainen prosessi ja riippuu monista eri tekijöistä. Käsityskykyyn vaikuttaa myös moni eri asia, esim voi olla että joku ei käsitä mielipiteidesi oikeellisuutta esim.

Hyvä että joku näkee vanhenemisessa jotain hyvääkin.... elmänkokemus ja sitä kautta viisastuminen harvoilla toteutuu, enemmän on sitä alkavaa dementiaa ja tästä johtuvia käytöshäiriöitä yhä nuoremmilla.
Itse olen kokenut ikävänä mm. tuon että kun alkaisi olla aikaa itselleen ja harrastuksilleen niin ei enää jaksa osallistua, kaikki toiminnot hidastuvat, ja kynnys lähteä mukaan kasvaa...
Samoin vanhusten mielialaojen vaihtelu ja kärttyisyys näyttää kasvavan iän myötä, eipä enää juuri missään näe herttaisia mummeleita, kaikki ovat enemmän tai vähemmän ärtyisiä ja kyllästyneitä, "nuorekkaita" vanhuksia..
haistatellaan ja puhutaan rivouksia enemmän kuin nuoret,
Vanhus osaa olla tuhansin verroin ilkeäpi kuin nuorempi.

No just tuolla viisiin ne jämähtäneet, kärttyisät, kyllästyneet, omiin kankeisiin kaavoihinsa kangistuneet puhuvat ja asennoituvat, olivat nuoria tai vanhoja.

Positiivisempi, valoisampi ja luottavaisempi ote tulevaisuuteen takaa paremman mielen kulkea ja mennä eteen päin. Jokainen aloittakoon itsestään ja antakoon muiden hoitaa oman tonttinsa niin kuin parhaaksi näkevät ja kokevat.

Tähän sopii hyvin loppukaneetiksi: "tyhmästä päästä kärsii koko kroppa".

Hah-hah !

Mää olen huomannut ainakin yhden mukavan puolen vanhenemisessa;
Voi viheltää ja pestä hampaitaan samaan aikaan

Eipä tuo ikä vaikuta sillä tein jo nuorena mitä huvittaa. Kavereilla oli niin huono maku pukeutumisen suhteen ettei sitä voinut matkia. Kavereilla oli kova kiire sitoutua ja alkaa leikkimään kotia. Itseäni ei kiinnostanut alkaa "palloa jalkaan" heti hankkimaan ja annoin ajan kulua niin huomasin etten halua lapsia koskaan kun kaikki kaverit alkoivat maha pystyssä kulkea.

On se aika hyvin jos vasta "toinen jalka jo haudassa" saa tehdä mitä huvittaa sillä itse olen tehnyt niin koko ikäni viisikymppiseen asti. Kuntonsa pitämällä hyvänä ja korjaus sarja auttaa kankkuseen. Rasvan ja liikunnan puutetta jos paikat narisee :) Sauvakävely, uiminen tai pyöräily ei rasita niveliä niin ettei liikkumattomaksi pidä alkaa.

Itse rakastan tätä vanhenemista sillä mitään valintoja en kadu mitä tuli nuoruudessani tehtyä. Olen onnellinen ettei koskaan tarvinnut tehdä kavereiden perässä sillä kaikki ovat nykyään eronneita, yksinhuoltajia tai muuten epäonnistuneita mitättömyyksiä kauheasta pyrkimisestä huolimatta.

Suurin osa ihmisistä kuvittelee olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa on kuin yksi pieru saharassa. Kuinka montaa olen nähnyt kuinka kusi nousee hattuun kunhan yhdenkin kakaran pyöräyttää maailmaan niin on jo maailman napa. Maailman napaa lähellä on vasta sitten kunhan alkaa näkeen jotain muutakin kuin oman napansa.

Suurin osa ihmisistä ei ajattele kuin koko ajan 99 prosenttisesti muuta kuin itseään valitettavasti, tuo ihmisen näkökenttä ei voi olla laaja silloin. Mitä heikkoitsetuntoisempi sitä enemmän pyärii itsensä ympärillä ja hakee malleja muista jotka eivät sovi persoonaansa alkuunsakkaan. Sitten vasta ehtoopuolella vasta voi ihminen löytää todella oman itsensä ja alkaa ihmetellä "että tässähän alkaa vanheta" ja on koko elämä tehty jotain toisten perässä eikä se ole ollut sitä omaa tahtoa jota olisi vanhemmiten vasta tullut.

Säälittävää kun kaikki vuodet menee toisille näyttämiseen, toisten perässä elämiseen, pyrkimiseen ja vanhuusvuodetkin ajatellaan vain itseään, vai kun nivelet alkaa paukkumaan eikä kankkusesta enään selviä...se elämä kun alkaa itsensä ympäriltä niin se siihen päättyykin...

Jos ei ole tullut omaan elämäänsä ja terveyteensä aiemmin jo vaikutettua niin ei kannata enään valittaa. Itselleni vanheneminen ei ainakaan ole mitään tressiä aiheuttanut vaan sitä mennään hautaa kohden tasaseen tahtiin :)

Kyllä se on tainnut kuitenkin jäädä elämä elämättä edellisen kirjoittajalta:))


Vai osasit varautua yksinäisyyteen elämällä koko ikäsi yksin, mistäs tiedät jos juuri sinun avioliittosi olisikin kestänyt , huolimatta siitä että kaverisi epäonnistuivat, ja miten tiedät ettei he eroistaan huolimatta ole onnellisempia kuin sinä, kaikesta kokemastaan..?
Kovin varovainen ja epäluuloinen on elämänasenteesi ollut,. täytyyhän uskaltaa elää pelkäämättä epäonnistumista, eihän mitän tiedä ellei kokeile..:))

VAINIIN

Ei ole elämä ruusuilla tanssimista eläkkeelläkään, kun on kotona muistisairas diabeettikko hoidettavana.