Pojallani (23-v) oli peliriippuvuus. Sitä oli jo hänen ollessa 13-14-vuotias. Rahat meni peliautomaatteihin ja kun omat eivät riittäneet, varasti hän minulta. Siitä hän jäi kiinni ja laitoin hänet seinää vasten ja tein selväksi että pelaaminen loppuu nyt justiinsa, Se säikähdys sai hänet lopettamaan, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi jo silloin pitänyt raahata hänet terapiaan, koska se himon siemen jäi itämään.
Sitten tulivat nämä nettikasino-pelit. Ne olivat liian helppo ja suuri houkutus hänelle, varsinkin kun hän pari kertaa voitti vähän isompia summia. Niistäkin voitoista suurinosa meni takaisin peleihin.
Vaikka vierellä oli jo puoliso ja kaksi pientä lasta, oli pelihimo niin voimakas ettei hän pystynyt lopettamaan. Pelaamista rahoitettiin luottokorteilla, pankkilainalla (valehteli kaverilleen että tarvitsee talon remontiin), pikavipeillä ja sukulaisislta lainaamalla. Hän onnistui kaksoiselämässään niin hyvin, ettei edes puoliso tiennyt asian vakavuutta.
Valheiden verkko alkoi kuitenkin kiristää liikaa tunnollista ja kiltin luontoista miestä, niin että hän teki sitten oman ratkaisunsa. Sen sijaan, että olisi kertonut jollekin ja hakenut apua, hän päätti päivänsä menemällä junan alle.
Ilmeisesti häpeä tunnustaa ettei hallitse tilanetta enää, oli liian suuri.
Poikani sai nyt helpotuksen tuskaansa, mutta meillä jälkeen jääneillä se vasta alkoi. Puolison vastuulle jäivät nyt lapset ja kaikki mitä he olivat yhdessä sopineet ja suunnitelleet tekevänsä. Koko elämä pitää järjestää uudelleen. Ja jonkunhan ne pelivelat on maksettava.
Olkoon tämä teille muille peliriippuvaisille varoituksena ja esimerkkinä siitä miten pahimmillaan voi käydä.
Hakekaa apua ajoissa, se on pienempi häpeä kuin jättää kaikki sotkut muiden selvitettäväksi.
Peliriippuvuus vei poikani
56
10808
Vastaukset
- ....
Eikä puolison lisäksi tilanteen vakavuutta huomannut kukaan muukaan, ei vanhemmat, kaverit eikä muu perhe...
- fadfds
Lol mitäs pelas oma vika :D
- nyt just nyt nii
http://www.adressit.com/vaaditaan_kansanaanestysta_suomen_eu_jasenyydesta_ja_eurosta. Ja osanottoni edelläolevalle.
- mk
Jos ei ole puoliso velkojen takaajana niin niitä ei tartte kenenkään maksaa ja jos ei ole pojallasi ollut omaisuutta niin hänen kuolipesä konkurssiin niin velkojat eivät saa mitään ja lapsien niitä ei tartte maksaa. Jos taas joku on takaajan lainoissa on eri juttu mutta puoliso ei ole toisen henkilökohtaisita veloista vastuussa vaikka naimisissa ollaan.
- Mariella66
Pikavipit ja luottokorttivelat on saatu anteeksi, mutta pankkilainat piti maksaa. Hänellä oli talo puolision kanssa, mutta onneksi myös lainaturvavakuutus. Vaarana tälläisessa tapauksessa kuitenkin on, että velkojat voivat siitä lasten osuudesta alkaa vaatia omiaan koska kiinnityksiä on vapaana. Mutta onneksi noilla pikavippifirmoilla kuitenkin oli sydän paikallaan, eivätkä alkaneet perimään saataviaan.
- hegu146
voimia sinne päin.
- paf.fi
Sama vaiva mulla ja häpeä todellaki sitä luokkaa ettei
sitä kukaan pysty käsittää joka ei itse ole kokenut...
voimia sinne päin .!- Mariella66
Toivottavasti pyydät apua ongelmaasi. Jos et voi ystäville tai sukulaisille puhua, niin lääkäriin mars. Yksin et siitä selviä. Älä pilaa elämääsi rahan takia. Etsi joku toinen mielenkiinnon kohde joka ei vie rahojasi ja pahimmassa tapauksessa henkeäsi. En tiedä ikääsi, mutta nuori ihminen, kuten poikani, ei omaa vielä sellaista elämänkokemusta että voisi ilman apua myöntää että mokasin, mutta tämä ei ole maailmanloppu. Elämässä ei ole olemassa ongelmia vain haasteita ja kun nyt tuon haasteen voitat, huomaat olevasi paljon vahvempi ja viisaampi. Sitten voit olla tukena ja apuna toisillekin vastaavassa tilanteessa oleville.
- pelu-uri
Melkoinen suoritus valtiovallalta tuo RAY:n perustaminen. Vanhat yksinäiset ihmiset poikkeavat pelaamaan ja kokevat sen ihan mukavana ajankuluna.
Merkillistä on, että vasta-alkajat näyttävät voittavan paremmin kuin pelikonkarit. Syntyy vaikutelma, niin omalta kohdalta kuin muidenkin, että yksityistä peliautomaattia voidaan jotenkin ohjelmoida. Ensin voittaa ja innostuu pelaaamaan, sitten onkin koukussa, josta ei pois pääse kuin kuolemalla.
Automatiikan ohjaamalta pelikoneelta on Onnetar murhattu. Kone on ohjelmoitu estämään voitot.- gfdf
Melkoinen salaliittoteoria sulla. Kukahan niitä peliautomaatteja sitten vahtii? Ja kuka tietää että pelaaja on ensikertaleinen joka pitää saada koukkuun? Eikä pelikoneiden ole tarkoituskaan rikastuttaa pelaajia vaan kerätä tuottoja Raha-automaattiyhdistykselle, joka sitten jakaa niitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
- bvbnvvbnghj
gfdf kirjoitti:
Melkoinen salaliittoteoria sulla. Kukahan niitä peliautomaatteja sitten vahtii? Ja kuka tietää että pelaaja on ensikertaleinen joka pitää saada koukkuun? Eikä pelikoneiden ole tarkoituskaan rikastuttaa pelaajia vaan kerätä tuottoja Raha-automaattiyhdistykselle, joka sitten jakaa niitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
En tiedä miten pelikoneet ohjelmoidaan, mutta eihän se mitenkään ennenkuulumatonta olisi, että ohjelmasykli alkaa todennäköisemmin pienellä voitolla. Eli todennäköisyydet voittaa ovat suuremmat silloin kun laittaa rahan sisään koneen ollessa pimeä.
Tosin en kyllä itse tällaista usko, vaan todennäköisyydet on vain muokattu sellaisiksi, että pelikone voittaa pitkässä juoksussa aina ja vielä hyvällä prosentilla. Pelikoneista voitolla olevat ihmiset usein valehtelevat tai sitten he eivät pelaa juuri koskaan ja heille on sattunut muutama voitto. - Drölli
bvbnvvbnghj kirjoitti:
En tiedä miten pelikoneet ohjelmoidaan, mutta eihän se mitenkään ennenkuulumatonta olisi, että ohjelmasykli alkaa todennäköisemmin pienellä voitolla. Eli todennäköisyydet voittaa ovat suuremmat silloin kun laittaa rahan sisään koneen ollessa pimeä.
Tosin en kyllä itse tällaista usko, vaan todennäköisyydet on vain muokattu sellaisiksi, että pelikone voittaa pitkässä juoksussa aina ja vielä hyvällä prosentilla. Pelikoneista voitolla olevat ihmiset usein valehtelevat tai sitten he eivät pelaa juuri koskaan ja heille on sattunut muutama voitto.Pelikoneista voitolla olevat pelaavat niin vähän, että pari isoa voittoa pitää heidät voitolla Nuo koneet ovat hyvin salakavalia siksi, että niiden palautusprosentit ovat kuitenkin melko kovat (olikohan 80 ja 90% välissä). Ei siinä tarvita mitään ohjelmointia. Jos niitä pieniä voittoja napsahtelee vähän väliä, tuntuu, että niissä pärjää. Mutta jos pelaa euron ja saa 60 senttiä takaisin, niin ei se oikein kannattavaa toimintaa ole. Mutta tällä systeemillä ihmiset saadaan laittamaan koneisiin rahaa aina enemmän ja enemmän, kunnes kone on vienyt kaiken. jos koneet antaisivat vähemmän voittoja, kaikki huomaisivat heti, ettei niihin kannata rahaa tunkea. Tuo suhteellisen suuri palautusprosentti aiheuttaa sen koukuttumisen ja sillä voidaan selittää mm. valtiovallalle, että eivät nämä pahoja koneita ole, koska eivät ne kaikkea vie.
- Huijausta
gfdf kirjoitti:
Melkoinen salaliittoteoria sulla. Kukahan niitä peliautomaatteja sitten vahtii? Ja kuka tietää että pelaaja on ensikertaleinen joka pitää saada koukkuun? Eikä pelikoneiden ole tarkoituskaan rikastuttaa pelaajia vaan kerätä tuottoja Raha-automaattiyhdistykselle, joka sitten jakaa niitä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Pelikoneet ehkä ovat enemmän sattumaa, riippuu siitä milloin satut pelaamaan ja kuinka paljon on voitettu/hävitty ennen sinun pelaamista.
Nettikasinot ovatkin sitten juttu erikseen, siellä nimittäin käy juuri niin että kun luot uuden tilin ja alat pelaamaan niin voitat.
Sitten ajattelet että tämähän on helppoa rahaa ja jatkat pelaamista kunnes häviät.
Sivusto tunnistaa uudet pelaajat ja pelit antavat, kunnes vievät kaiken ja enemmän.
- kirjaudusisään
R.I.P pojallenne, voimia sinne ja kestämistä.
- pitäis kieltää
Raukkamainen tapa RAY:llä kerätä rahaa varastamalla peliautomaattien avulla vähävaraisilta, tuskin ketään rikasta on kiinnostaa kolikkokasan voittaminen.
- tuplapottitähtenä
Todella surullinen tarina ja valtavasti voimia! Mutta en alkuunkaan sano että tajuaisin miltä tuntuu, ehei, päinvastoin koska en ole kokenut samaa, menettänyt läheistäni tuollaisen syyn takia. Tai ainakaan sellaista ei ole tiedossani.
Olen itse peliongelmainen, 24v, ja kärvistelemässä siitä irti. Jos yhtään helpottaa asian käsittelyä niin tässä pari yleistä asiaa jotka olen joutunut hyväksymään. Ehkä se auttaa ymmärtämään minkälaiseen kuseen poikasi itsensä saattoi, ja ennenkaikkea sen, miksi. Puhun nyt omasta kokemuksesta:
-Ensinnäkin, kukaan läheinen, jolla ei ole vastaavaa riippuvuutta, ei voi oikeasti tajuta sitä ongelmaa joka ihmisellä on. Vasta omakohtainen peliongelma ja sen tuomat muut ongelmat saavat ihmisen todella ymmärtämään miten vakavasta asiasta on kyse. Yleisin reaktio ulkopuoliselta on varmasti "lopeta se pelaaminen", "***tu miten tyhmä oot" jne.. Tämä koskee valitettavasti myös päihdepuolen ammattihenkilöitä. Heillä ei monestikaan ole riittävää kokemusta ongelmien hoitoon. Sitä kokemusta ei saa koulunpenkillä, se pitää kokea tai sitten kuunnella tuntikaudesta toiseen motivoituneiden potilaiden kertomuksia ja ottaa ne vakavasti.
-Luun murtumasta, nyrjähtämisestä jne. selviää lääkkeillä, kipsaamalla jne. Peliongelmaan ei ole mitään muuta aitoa ja oikeaa lääkettä kuin oman ajattelun muutos. Ja sen muutoksen pitää olla elinikäinen. Avainasia on itsensä kusettamisen lopettaminen. Elinikäisesti. Voisin nyttenkin sanoa että eihän tämä ole ongelma, eräs läheiseni hoitaa raha-asiani, automaattiin ei mene kuin muutamia euroja kun jotkut pelaavat samalla koneella omaisuutensa, jos retkahdan niin se on minun oma asiani, p**kat siitä kukaan muu saa tulla sanomaan, ei siinä mennyt kuin se pari euroa. Voisin käyttää eri hoitomuotoja hommaamaan hyvän olon pelata. Käydä hoidossa, katua, sitten hyvillä mielin hakata automaattia, saada morkkis, käydä hoitamassa se pois jne.. MUTTA! Kun todella haluan peliautomaateista eroon niin minun on ajateltava että jossain vaiheessa raha-asioideni, olkoon kyse tonneista tai miljoonista, pitää olla omissa käsissäni niin että ne myös säilyvät. Minun pitää hyväksyä se ajatus että en työnnä ensimmäistäkään senttiä automaattiin, se kun vastaa alkoholistilla ekaa huikkaa. Ensimmäisen sentin jälkeen menee vähän lisää, sitten vähän vielä lisää jne. Ja kun retkahdan, mikä on normaalia mutta jota en myöskään itse saa hyväksyä, niin retkahdan. Silloin pitää ottaa se **tutus vastaan täydellä voimalla, todeta itselleen että sekin euro tai pari oli liikaa ja lopettaa kaikki selittely. Ja ennenkaikkea, pitää olla rehellinen myös muille vaikka reaktio olisi mikä. Aika rajua?
-Vaikka olisin jossain vaiheessa kuivilla automaateista vuoden, kaksi, viisi, kymmenen.. Aikaskaalasta riippumatta minun pitää hyväksyä että minulla on joku joka aiheuttaa taipumuksen riippuvuuksiin. Minun on hyväksyttävä etten pelaa mitään, en automaattia, en vedonlyöntiä, en lottoa. En voi myöskään nauttia alkoholia yhtään koska riippuvuus voi siirtyä toisesta asiasta toiseen.. Huh. Rupeaa itseäkin mietityttämään tätä kirjoittaessa miten vakavasta asiasta on kyse. Korostan että aito hoitomotivaatio pitää säilyä eliniän, sellaiseen turvallisuuden tunteeseen ei voi tuudittautua että on kuivilla, voi pelata vähän. EI. Pitää hyväksyä ajatus ja taistella sen puolesta että jotkut pelaavat, minä en.
Toivottavasti tässä olisi apua ehkä ymmärtää miksi läheisesi päätyi tilanteeseen ja yleensä peliongelmaisen sielunelämää. Moni ei tajua mikä ero on ymmärtämisellä ja hyväksymisellä. Se on pakko todeta. Ymmärrän sen että olen riippuvainen mutten saa hyväksyä sitä. Niillä kahdella asialla on valovuosien mittainen välimatka.- Mariella66
Olen lukenut viestiäsi moneen kertaan. Se auttaa antamaan jonkinlaisen kuvan siitä, mitä poikani pään sisällä on tapahtunut. Hänen tappionsa oli, ettei hän koskaan osannut puhua ääneen ongelmistaan, oli ne sitten mitä tahansa. Jos hän olisi sanonut asian ääneen, varmaan puolet se painolastista olisi pudonnut pois. Ehkä häpeä siitä, että joku muu olisi kontrolloinut hänen raha-asioitaan oli liian suuri. Hänellä kun oli suuri tarve pärjätä itse. Hänen toimistaan huomasi, että hänellä oli kuitenkin halu lopettaa tai ainakin rajoittaa pelaamista. Hän sulki luottokorttinsa ettei saisi sieltä rahaa, lainasi mummaltaan rahaa valheella että sai pelivelat maksettua. Pari päivää meni ilman pelaamista ja sitten se taas alkoi. Ja se oli sitten se viimeinen alamäki joka päättyi sinne junan raiteille. Tiedän, että peliriippuvuus on sama kuin alkoholismi ym. riippuvuudet, siitä ei parane koskaan. Mutta läheisten tuella hän olisi voinut jatkaa elämää ja lapsilla olisi vielä isä. Kun hän vain olisi puhunut.
Voimia sinulle omassa taistelussasi. Toivottavasti tulevaisuudessa huomaat sen aiheuttaneen jotain positiivistakin. Olethan varmasti vahvempi ihminen nyt kuin silloin kun riippuvuus vei elämääsi kuusi - nolla. - Taakan kantaja
Mariella66 kirjoitti:
Olen lukenut viestiäsi moneen kertaan. Se auttaa antamaan jonkinlaisen kuvan siitä, mitä poikani pään sisällä on tapahtunut. Hänen tappionsa oli, ettei hän koskaan osannut puhua ääneen ongelmistaan, oli ne sitten mitä tahansa. Jos hän olisi sanonut asian ääneen, varmaan puolet se painolastista olisi pudonnut pois. Ehkä häpeä siitä, että joku muu olisi kontrolloinut hänen raha-asioitaan oli liian suuri. Hänellä kun oli suuri tarve pärjätä itse. Hänen toimistaan huomasi, että hänellä oli kuitenkin halu lopettaa tai ainakin rajoittaa pelaamista. Hän sulki luottokorttinsa ettei saisi sieltä rahaa, lainasi mummaltaan rahaa valheella että sai pelivelat maksettua. Pari päivää meni ilman pelaamista ja sitten se taas alkoi. Ja se oli sitten se viimeinen alamäki joka päättyi sinne junan raiteille. Tiedän, että peliriippuvuus on sama kuin alkoholismi ym. riippuvuudet, siitä ei parane koskaan. Mutta läheisten tuella hän olisi voinut jatkaa elämää ja lapsilla olisi vielä isä. Kun hän vain olisi puhunut.
Voimia sinulle omassa taistelussasi. Toivottavasti tulevaisuudessa huomaat sen aiheuttaneen jotain positiivistakin. Olethan varmasti vahvempi ihminen nyt kuin silloin kun riippuvuus vei elämääsi kuusi - nolla.Otan osaa poikasi poismenon johdosta. Olen itsekin ollut peluri pienestä pitäen. Sekaannuin myös lainoihin ja pikavippeihin pelien takia. Palkalla olisi pitänyt tulla kevyesti toimeen, mutta kun ei niin ei. Kun alkoi kunnon tappiokierre eikä ollut varaa maksaa laskuja, mietin myös itsemurhaa. Tuska ja häpeä oli niin kova. Onneksi sain kerrottua asian kahdelle henkilöllle, muille en ole pystynyt kertomaan. Paineet helpottivat hieman . Poikasi teki itsemurhan paineiden takia. Hän olisi halunnut olla parempi ihminen. Hän ei kestänyt häpeää. Häpeän yhä itsekin. Vielä ei ulosottomies ole vienyt palkasta, mutta aivan kohta vie. Olen edelleen masentunut ja itsetuho käy ajatuksissa yhä uudelleen ja uudelleen. Olen rukoillut apua mutta sitä en ole saanut. Ymmärrän täysin poikasi ratkaisun. Hänet oli ajettu umpikujaan. Jälkeen jääneille itsemurha on taas raskas taakka kantaa ja aiheuttaa syyllisyyttä ja voimattomuutta. Antakaa pojallenne anteeksi, sitä hän toivoisi teidän tekevän.
- Mariella66
Taakan kantaja kirjoitti:
Otan osaa poikasi poismenon johdosta. Olen itsekin ollut peluri pienestä pitäen. Sekaannuin myös lainoihin ja pikavippeihin pelien takia. Palkalla olisi pitänyt tulla kevyesti toimeen, mutta kun ei niin ei. Kun alkoi kunnon tappiokierre eikä ollut varaa maksaa laskuja, mietin myös itsemurhaa. Tuska ja häpeä oli niin kova. Onneksi sain kerrottua asian kahdelle henkilöllle, muille en ole pystynyt kertomaan. Paineet helpottivat hieman . Poikasi teki itsemurhan paineiden takia. Hän olisi halunnut olla parempi ihminen. Hän ei kestänyt häpeää. Häpeän yhä itsekin. Vielä ei ulosottomies ole vienyt palkasta, mutta aivan kohta vie. Olen edelleen masentunut ja itsetuho käy ajatuksissa yhä uudelleen ja uudelleen. Olen rukoillut apua mutta sitä en ole saanut. Ymmärrän täysin poikasi ratkaisun. Hänet oli ajettu umpikujaan. Jälkeen jääneille itsemurha on taas raskas taakka kantaa ja aiheuttaa syyllisyyttä ja voimattomuutta. Antakaa pojallenne anteeksi, sitä hän toivoisi teidän tekevän.
On nämä rankkoja luettavia. Melkoinen piru tuo peliriippuvuus. Eikö tosiaankaan löydy mitään lääketä siihen. Alkoholisteille ja narkkareillekin on omat hoitonsa. Luulisi jo peliriippuvaisillekin löytyvän omat "Minnesotansa". Montako henkeä on jo menetetty tälle paholaiselle ? Kunpa te peliriippuvaiset voittaisitte sen häpeän, ettehän kuitenkaan ole yksin maailmassa tämän ongelman kanssa. Pitäisi löytyä joku keino, ettei kenenkään enää koskaan tarvitse vuodattaa surun kyyneliä tällaisen asian tähden. Nämä ovat niin turhia kuolemia.
- äippä65
Hienoa kun olet huomannut että on syytä taistella! Ehkä sinulla ei vielä ole perhettä, mutta jos olisi oisivat he varmasti ylpeitä sinusta, jos eivät pelalatessasi sitä olleet. Puhuit varmaan ihan asiaa siitä että on helppo todeta " että lopeta", itse seuraan sivusta erään taistelua kunigas alkoa vastaan ja sama taistelu se on kaiken riippuvuuden suhteen.
Hoidan työkseni nuoria jotka syystä x eivät voi asua kotonaan, ja usein sen syyn taustalla on riippuvuus johonkin.
Pysy kovana näytä vahva luontosi, jos seisot noiden sanojesi takana sinä pystyt ja sinusta saisi joku heikompi itselleen hyvän tuen. - Mistä apua nettipoke
äippä65 kirjoitti:
Hienoa kun olet huomannut että on syytä taistella! Ehkä sinulla ei vielä ole perhettä, mutta jos olisi oisivat he varmasti ylpeitä sinusta, jos eivät pelalatessasi sitä olleet. Puhuit varmaan ihan asiaa siitä että on helppo todeta " että lopeta", itse seuraan sivusta erään taistelua kunigas alkoa vastaan ja sama taistelu se on kaiken riippuvuuden suhteen.
Hoidan työkseni nuoria jotka syystä x eivät voi asua kotonaan, ja usein sen syyn taustalla on riippuvuus johonkin.
Pysy kovana näytä vahva luontosi, jos seisot noiden sanojesi takana sinä pystyt ja sinusta saisi joku heikompi itselleen hyvän tuen.Hei,
minulla on 23 v poika joka lopetti työt 3 v sitten. Sen jälkeen hän ei ole tehnyt muuta kun istunut tietokoneen ääressä, tai nukkunut, 24 h/vrk.
Hän ei näinä vuosina ole kertaakaan ollut yhteydessä kenenkään kaveriin vaan on täysin netin luomoissa. Puhuminen ei auta. Hän ei suostu lääkärin puheille vaan sanoa vaan että älä häiritse, teen töitä.
Omasta mielestään hän tekee töitä kun pelaa nettipokeria. Välillä on tullut muutaman tonnin voittopotti mutta rahat menee saman tien. Pakotin häntä maksamaan "vuokraa" 300 euro/kk. Sen hän on kyllä hoitanut.
Olen todella huolissani koska minusta tämä ei ole oikeata elämää. Olisin halunnut että pojallani olisi oikea työ ja vapaa-aikana hän voisi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä halua, esim pelata pokeria.
Nykyään jopa hyväksyisin sen että hän elättä itseään pokerpeleillä, jos se todella onnistuu, mutta mielestäni pitäisi sitten olla myös sosiaalista elämää.
Se ei mielestäni ole oikeata elämää että istuu neljän seinän sisällä 24h/vrk.
Olen miettinyt mistä saisin hänelle apua? Mistä löytäisin jonkun ammatti-ihmisen joka vaikka voisi tulla meille kotiin ja jutella hänen kanssaan?
Tai mitä pitäisi tehdä? - Tildu
Mariella66 kirjoitti:
Olen lukenut viestiäsi moneen kertaan. Se auttaa antamaan jonkinlaisen kuvan siitä, mitä poikani pään sisällä on tapahtunut. Hänen tappionsa oli, ettei hän koskaan osannut puhua ääneen ongelmistaan, oli ne sitten mitä tahansa. Jos hän olisi sanonut asian ääneen, varmaan puolet se painolastista olisi pudonnut pois. Ehkä häpeä siitä, että joku muu olisi kontrolloinut hänen raha-asioitaan oli liian suuri. Hänellä kun oli suuri tarve pärjätä itse. Hänen toimistaan huomasi, että hänellä oli kuitenkin halu lopettaa tai ainakin rajoittaa pelaamista. Hän sulki luottokorttinsa ettei saisi sieltä rahaa, lainasi mummaltaan rahaa valheella että sai pelivelat maksettua. Pari päivää meni ilman pelaamista ja sitten se taas alkoi. Ja se oli sitten se viimeinen alamäki joka päättyi sinne junan raiteille. Tiedän, että peliriippuvuus on sama kuin alkoholismi ym. riippuvuudet, siitä ei parane koskaan. Mutta läheisten tuella hän olisi voinut jatkaa elämää ja lapsilla olisi vielä isä. Kun hän vain olisi puhunut.
Voimia sinulle omassa taistelussasi. Toivottavasti tulevaisuudessa huomaat sen aiheuttaneen jotain positiivistakin. Olethan varmasti vahvempi ihminen nyt kuin silloin kun riippuvuus vei elämääsi kuusi - nolla.osanottoni sinulle ja poikasi perheelle. Olen itsekkin hyvin riippuvainen peli automaateista. Eilenkin meni yli 200 euroa peliin ,automaatilta kävin neljä kertaa hakemassa rahaa. nyt tietysti olo on kun olisi tappanut jonkun , harmilla ei ole rajaa. miksen voi olla vahava , kun tiedän kone vie vie ja vie. kone on luotu voittamaan silti pelaan. en hyväksy pelaamistani kärsin siitä silti euroja tungen koneeseen. Mietin vaan no saahan sitä rahaa pikavippinä , miten tyhmää.. uhmata elämää. No en onneksi ole ajatellut silti itsetuhoisesti. Olen vaan niin voimaton välillä. Hoitoakin ole ajatellut , ei vaan ole rohkeutta kohdata ja ns. ääneen sanoa ole riippuvainen peleistä. Ja hakea hoitoa koska minusta tuntuu etten voi muuttua , no ainakun on pelistä kyse tunnen syyllisyyttä . miksi valittaa kun en päätä että nyt se on loppu. Päätös on vaikea ja pelkään etten onnistu en siis uskalla edes yrittää. pitää vaan toivoa että järkeennyn ja pystyn jättämään raha pelit. niinkauan on toivoa kun on elämää. onneksi on rakkaita ihmisiä joiden takia elämä on elämisen arvoinen juttu. kaikkea hyvää kaikille jumalan luoduille. Te kaikki olette arvokkaita , jaksakaa nauttikaa , ihminen tekee virheitä . ehkä niistä oppii,
- pave
Mistä apua nettipoke kirjoitti:
Hei,
minulla on 23 v poika joka lopetti työt 3 v sitten. Sen jälkeen hän ei ole tehnyt muuta kun istunut tietokoneen ääressä, tai nukkunut, 24 h/vrk.
Hän ei näinä vuosina ole kertaakaan ollut yhteydessä kenenkään kaveriin vaan on täysin netin luomoissa. Puhuminen ei auta. Hän ei suostu lääkärin puheille vaan sanoa vaan että älä häiritse, teen töitä.
Omasta mielestään hän tekee töitä kun pelaa nettipokeria. Välillä on tullut muutaman tonnin voittopotti mutta rahat menee saman tien. Pakotin häntä maksamaan "vuokraa" 300 euro/kk. Sen hän on kyllä hoitanut.
Olen todella huolissani koska minusta tämä ei ole oikeata elämää. Olisin halunnut että pojallani olisi oikea työ ja vapaa-aikana hän voisi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä halua, esim pelata pokeria.
Nykyään jopa hyväksyisin sen että hän elättä itseään pokerpeleillä, jos se todella onnistuu, mutta mielestäni pitäisi sitten olla myös sosiaalista elämää.
Se ei mielestäni ole oikeata elämää että istuu neljän seinän sisällä 24h/vrk.
Olen miettinyt mistä saisin hänelle apua? Mistä löytäisin jonkun ammatti-ihmisen joka vaikka voisi tulla meille kotiin ja jutella hänen kanssaan?
Tai mitä pitäisi tehdä?Apua nettipokeriin.
Riippuvuksissa on se "huonoa", että halu parantua niistä lähtee ihmisestä itsestään. Sen heräämisen jälkeen vasta alkaa läheisten osuus parantumisprosessiin.
Asian hyssyttely sekä toisaalta raivoaminen asiasta saattavat molemmat pahentaa tilannetta.
Kannattaisi ehkä tiedustella vertaistukiporukoista tai vaikka kirkon kautta(ehkä?), jos heiltä voisi tulla joku näiden asioiden kanssa tekemisissä oleva ihminen käymään. - 9+2
Mistä apua nettipoke kirjoitti:
Hei,
minulla on 23 v poika joka lopetti työt 3 v sitten. Sen jälkeen hän ei ole tehnyt muuta kun istunut tietokoneen ääressä, tai nukkunut, 24 h/vrk.
Hän ei näinä vuosina ole kertaakaan ollut yhteydessä kenenkään kaveriin vaan on täysin netin luomoissa. Puhuminen ei auta. Hän ei suostu lääkärin puheille vaan sanoa vaan että älä häiritse, teen töitä.
Omasta mielestään hän tekee töitä kun pelaa nettipokeria. Välillä on tullut muutaman tonnin voittopotti mutta rahat menee saman tien. Pakotin häntä maksamaan "vuokraa" 300 euro/kk. Sen hän on kyllä hoitanut.
Olen todella huolissani koska minusta tämä ei ole oikeata elämää. Olisin halunnut että pojallani olisi oikea työ ja vapaa-aikana hän voisi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä halua, esim pelata pokeria.
Nykyään jopa hyväksyisin sen että hän elättä itseään pokerpeleillä, jos se todella onnistuu, mutta mielestäni pitäisi sitten olla myös sosiaalista elämää.
Se ei mielestäni ole oikeata elämää että istuu neljän seinän sisällä 24h/vrk.
Olen miettinyt mistä saisin hänelle apua? Mistä löytäisin jonkun ammatti-ihmisen joka vaikka voisi tulla meille kotiin ja jutella hänen kanssaan?
Tai mitä pitäisi tehdä?En nyt tiedä onko tämä moraalisesti oikein neuvoa pelliasioita mutta alla on muutamia tosiasioita Nettipokerista EI OLE HYVÄÄ LUETTAVAA PELIRIIPPUVAISILLE eli heidän kannattanee lopettaa tähän.
Jos haluat menestyä pokerissa on pään oltava kunnossa. Jotta pää olisi kunnossa pitää huolehtia fyysisistä ja psyykkisistä kunnosta. Liikkua Syödä hyvin Pitää yhteyttä kavereihin, nauraa ja elää. Kaikkien pitää saada raskaat työasiat pois mielestä hetkeksi niin myös pokeri ammattilaistenkin. Tauot pelistä tuovat aina uutta näkökulmaa peleihin. Todennäköisesti poikasi kyllä jo tietää tämän mutta ehkä voisit sopivan hetken tullen mainita tästä. Ehkä tässä voisi olla pojallesi porkkanaa mennä vähän ulos lenkille välillä. Toivottavasti hän huomaa että elämää on myös ulkona. Ei 24/7 pelaamalla ketään voi pelata A peliä. Tunti liikuntaa, Tunti opiskelua, Kaksi tuntia peliä. Ehkä siinä olisi järkevän ammattilaisen työpäivä. turnauspelaajalle vaikea toteuttaa mutta pitää sitten vähän enemmän välipäiviä. Ja plan B pitää olla rahan tienaamiseen muuten tulee liikaa stressiä peliin. Ei se huippujalkapalloiliakaan maalia tee jos haulikolla uhkaa. Suuremmalla todennäköisyydellä vetää ihan päin helvettiä.
Eli jos poikasi haluaa pärjätä pokerissa tekee hän sen väärin. Jos haluat voit pistää mailia muki01 at hotmail.com Voit myös antaa ton emaili osoitteen pojallesi ehkä minä voisin esittää omat näkökantani peliin. En ole mikään psykologi/ammattilainen tällainen 42v mies joka saa pikku lisäansiota pokerin avulla... (mailit luen satunnaisesti)
- tomppa
Peliriippuvuus on meillä kulkenu suvussa. Isä ja hänen isä pelas. Itselläni peliriippuvuus alkoi jo 13 vuotiaana ja sitä on kestänyt kohta 17 vuotta. Paljon on siinä koneita hakattu ja samalla päätä seinään että miksi minä aina sorrun siihen samaan vanhaan peliriippuvuuteen.. Aina kun on rahaa saanut jostain on vain pakko mennä koneelle ja kokeilla "tuuriaan" jos sitä nyt sais sen ison potin jolla maksais pois velat.. Sitä odotellessa.. Turhautuu usein ja alkaa vain lisää työntämään rahaa koneeseen. Palkkapäivät on ne pahimmat ajat kun tietää tilillä olevan rahaa.. ainakin jonkin aikaa ennen kun on ne kaikki johonkin pottiin tuhlannut. Salailu ystäviltä ja perheeltä on minutkin ajanut tilanteeseen jolloin mietin usein onko tässä tilanteessa enää muuta keinoa kun edellä mainitulla miehen alulla?? Kuka keksisi tähän sairauteen lääkkeen olisi pian miljonääri..
- tildu
niinpä pelasin eilen 200 euroa kun kävin kuppilassa. automaatille kun rahat menivät koneen kitaan. voittoakin tuli välillä olin omilla , no sitten taas ne menivät . taas automaatille kunnes rahaa oli enään 40 euroa.. niinpä palkkapäivää odotellessa , tosin siihen on viella melkein kuukasus. että näin minä järjestän itselleni kaamean morkkiksen. voimia sinulle ja enkeleitä suojelemaan että rahat menisivät parempaan.
- Tervehdys!
Hei Mariella! Osanottoni poikasi kuoleman johdosta Sinulle ja hänen vaimolleen sekä lapsilleen.
Peliriippuvuutta pahimmillaan voi verrata huumekoukkuun.Pelaaminen,jopa sen ajatteleminen aiheuttaa muutoksia riippuvaisen aivojen toiminnassa aiheuttaen mielihyvää yms tunnetiloja aivan kuten huumeetkin.Olen lukenut,että riippuvainen voi seistä pelikoneen edessä jopa 7-8 tuntia kaipaamatta mitään juotavaa/syötävää,tuntematta edes tarvetta istua välillä!Ei ihme,että pelaamista ei pysty lopettamaan pelkällä päätöksellä!
Pelaajan syyttäminen on turhaa,vähän kuin syyttäisi ihmistä auton alle jäämisestä tyyliin;mitäs kävelit sillä suojatiellä juuri sillä hetkellä.
Kaikki me olemme kävelleet tien yli,kaikki me olemme ainakin kerran laittaneet loton vetämään tai tipauttaneet kolikon hedelmäpeliin.
Oma aikuinen poikani päästettiin juuri sairaalasta ulos itsemurhayrityksen jälkeen.
Kaikki on mennyt peleihin,ihan kaikki tyttöystävää ja yhteistä kotiansa myöten.
En tiedä miten hän selviää;häpeää niin paljon,ettei halua ainakaan toistaiseksi olla yhteydessä minuun tai muihin läheisiinsä,joten apua emme voi antaa.
Käteni ovat siis ainakin toistaiseksi sidotut,tunnen poikani ja tiedän,että väkisin seuraan tyrkyttäytymällä hän vain pakenee paikalta.
Pelkään tietysti joka hetki,että hän uusii tekonsa ja onnistuu.Tämä yritys epäonnistui,koska sain asiasta puhelun tyttöystävältä,jonka poikani oli saanut uskomaan,että hätää ei ole.Onneksi tyttis soitti minulle,arvasin poikani käyttäneen hyviä puhujanlahjojaan saadakseen olla rauhassa ja soitin ambulanssin paikalle.Sillä selvittiin tällä kertaa.
Toivottamaltahan tämä tuntuu,naurettavaa räpiköintiä yrittää pelastaa lapsensa elämä,kun pelihimo riivaa.
Jatkan kuitenkin,mitä muutakaan voisin tehdä?- Mariella66
Mutta poikasi elää vielä....toivottavasti. Ja niin kauan kuin on elämää on myös toivoa.
Oma poikani salasi ongelmansa vakavuuden kaikilta läheisiltä. Oli paha puuttua ja auttaa kun ei tiennyt kuinka asiat olivat. Aina kun kyselin kuulumisia, kaikki oli hyvin, ei mitään hätää. Vielä kuukausi ennen hänen kuolemaansa he kävivät meillä ja hän oli vaihtanut autoa. Kysin heti -Oletko taas voittanut niissä peleissä? Hän meni hyvin synkän näköiseksi ja vastasi - En ole. Hän antoi vaikutelman, että on kyllästynyt niihin kyselyihin siitä pelaamisesta eikä pidä uteluistani.
Jälkeenpäin tietysti harmittaa, etten kysellyt enemmmän. Ehkä sieltä olisi irronnut jokin langanpää josta vyyhti olisi voinut lähteä purkautumaan. Ja hän eläisi vieläkin.
Mielessäni käyn keskusteluja hänen kanssaan joka päivä ja monta kertaa. Niistä on jo satoja eri versioita. Kuinka hän itse kertoo ongelmastaan ja pyytää apua. Sitten yhdessä selvitämme asiat ja hän on helpottunut kun sai sanotuksi.
Joissakin versioissa olen itse saanut asiasta selvää ja otan sen hänen kanssaan puheeksi. Ja joka kerta totean saman, mitä tämä enää hyödyttää, hän meni jo.
Traagisimmissa versioissa ehdin viime tingassa radalle estämään hänen aikeensa, tai sitten myöhästyn hiukan ja etsin hädissäni hänen ruhjoutunutta ruumistaan junan alta.
Toivon, että pystyt puhumaan poikasi kanssa ja saat hänet ymmärtämään, että tämä ongelma on vain haaste. Kun hän siitä selviää, hän on ihmisenä paljon vahvempi ja voi tarvittaesa auttaa muita. Nuoret ihmiset kun eivät vielä ymmärrä, että jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä ja haasteita. Niitä pitääkin olla, emmehän me muuten kasva ihmisinä.
Voimia teille kaikille taistelussanne. Hänen pitää ymmärtää, ettei ole yksin tämän ongelman kanssa. Hänen laisiaan on paljon muitakin.
Jokainen pelaamisen vuoksi menetetty ihmishenkin on turha. - Ahdistuksenahdistus
Mariella66 kirjoitti:
Mutta poikasi elää vielä....toivottavasti. Ja niin kauan kuin on elämää on myös toivoa.
Oma poikani salasi ongelmansa vakavuuden kaikilta läheisiltä. Oli paha puuttua ja auttaa kun ei tiennyt kuinka asiat olivat. Aina kun kyselin kuulumisia, kaikki oli hyvin, ei mitään hätää. Vielä kuukausi ennen hänen kuolemaansa he kävivät meillä ja hän oli vaihtanut autoa. Kysin heti -Oletko taas voittanut niissä peleissä? Hän meni hyvin synkän näköiseksi ja vastasi - En ole. Hän antoi vaikutelman, että on kyllästynyt niihin kyselyihin siitä pelaamisesta eikä pidä uteluistani.
Jälkeenpäin tietysti harmittaa, etten kysellyt enemmmän. Ehkä sieltä olisi irronnut jokin langanpää josta vyyhti olisi voinut lähteä purkautumaan. Ja hän eläisi vieläkin.
Mielessäni käyn keskusteluja hänen kanssaan joka päivä ja monta kertaa. Niistä on jo satoja eri versioita. Kuinka hän itse kertoo ongelmastaan ja pyytää apua. Sitten yhdessä selvitämme asiat ja hän on helpottunut kun sai sanotuksi.
Joissakin versioissa olen itse saanut asiasta selvää ja otan sen hänen kanssaan puheeksi. Ja joka kerta totean saman, mitä tämä enää hyödyttää, hän meni jo.
Traagisimmissa versioissa ehdin viime tingassa radalle estämään hänen aikeensa, tai sitten myöhästyn hiukan ja etsin hädissäni hänen ruhjoutunutta ruumistaan junan alta.
Toivon, että pystyt puhumaan poikasi kanssa ja saat hänet ymmärtämään, että tämä ongelma on vain haaste. Kun hän siitä selviää, hän on ihmisenä paljon vahvempi ja voi tarvittaesa auttaa muita. Nuoret ihmiset kun eivät vielä ymmärrä, että jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä ja haasteita. Niitä pitääkin olla, emmehän me muuten kasva ihmisinä.
Voimia teille kaikille taistelussanne. Hänen pitää ymmärtää, ettei ole yksin tämän ongelman kanssa. Hänen laisiaan on paljon muitakin.
Jokainen pelaamisen vuoksi menetetty ihmishenkin on turha.Komppaan tähän. Samanlaisia ajatuksia itsellä. Ei riittänyt se, että pelit veivät äitini mukanaan ja hän sai sydänkohtauksen todennäköisesti stressistä, lisäksi itse joutuu setvimään kaikkea ja rypemään itseinhossa kun ei tajunnut tilannetta ja saanut mahdollisuutta auttaa.. Visiot erilaista keskusteluista ja laina asioiden hoitamisesta ja äidin paranemisesta ovat arkipäivää.. kunnes iskee se todellisuus ettei mtn enään voi..
- nuori pelaaja
Osanottoni poikasi kuolemasta. Olen itse vasta 18 vuotias, mutta peliriippuvuus on vallannut itseni. Työnnän rahaa eri saiteille ja kun häviän, itsetuhoiset ajatukset hiipivät mieleeni... En ole pystynyt puhumaan kenellekkään ongelmastani, sitä vain nolottaa niin jumalattomasti myöntää riippuvuutta.
En ole läheskään vielä hävinnyt samalla tavalla kuin te, jotka olette tänne kirjoittaneet tai poikasi, mutta alku se on tämäkin hirveälle kierteelle.
Teidän kirjoituksenne saivat minut tajuamaan, että näin ei voi jatkua tai kohta olen todella pahassa pulassa tämän ongelman kanssa, minulla on vielä kaikki hyvin, 10kk päästä valmistun ja vuoden päästä lähden armeijaan. Elämä on siis edessä.
Minun täytyy nyt todella ottaa itseäni niskasta kiinni ja pystyä puhumaan jollekkin joka pystyy olemaan tukenani, jotta pääsen irti näistä peleistä, jotka voivat todellakin tappaa...- Mariella66
Voimia sinulle. Selviydyt varmasti kun pysyt vahvana.
Olet ottanut jo ison askeleen parempaan suuntaan, kun myönnät että tarvitset apua.
Älä nyt anna periksi. Kuten itsekin kirjoitit, elämäsi on vasta edessä.
Poikani kuolemasta on nyt vuosi. Kävin hänen haudallaan ja kuten jokainen kerta, sama ahdistus täytti mielen....tämäkin olisi voitu estää.
On muuten elämän raastavimpia asioita käydä oman lapsen haudalla. Ne askeleet kun kävelen hautausmaan hiekkakäytävää kohti sitä nuorta koivua, jonka juurella hän lepää, ovat lyijyn raskaat. Toivoisin, ettei kenenkään vanhemman tarvitsi käydä lapsensa haudalla, ei ainakaan tällaisen syyn tähden.
Nämä raha-peli firmat paskat piittaavat siitä, minkälaista tuhoa ja tuskaa pelaaminen aiheuttaa. He haluavat vain ihmisten rahat.
Mitään omaatuntoa heillä ei ole.
Älä anna heidän pilata omaasi ja läheistesi elämää.
- ray_on_perseestä
Valitettavasti peliriippuvuuteen ei ole mahdollista saada apua ja itsemurha on ihan oikeasti se paras vaihtoehto. Näin se yhteiskunta ja "hyvinvointivaltio" toimii...
- syvällä suossa
Hei olen 23-vuotias ja en todellakaan tiedä mitä tekisin......olen nyt pari vuotta pelaillut nettipokeria ja ensin homma oli ihan hallussa kun oli työpaikka ja tyttöystävä ja hyvä harrastus ...sitten menin ja sainkin kyseiseltä saitilta pienen voitto putken ja siitä kirjaimellisesti huumautuneena pelailin vähän enemmän ja sitten rupesi yöunet menee kun pelailin koska tuntui että "tässähän pärjää hyvin ja rahan tuloo ei voi estää" jne ...no.. sitten rupes työ kärsimään unettomuuden takia ja loppuks pomolla meni hermo myöhästelyyn ja saamattomuuteen väsyneenä...eli sain potkut . tyttöystävä lähti melkeen samalla sekunnilla ku työtki koska suhde oli tuore ja kun ei ollut enää varaa mennä mihinkää ja nähdä yms ... rupes ahdistaa pirusti ja sorruin pikavippeihin että pääsin pelaamaan ,koska luulin että pärjään pokerilla ja en tarvii työpaikka... sitten kaikki pamahtikin niskaan . rupes tulee peleissä turpaan oikeen kunnolla ja aina pistin vippiä lisää tilille ku loppu rahat . ja enempää jaarittelematta siis tilanteeni on TÄLLÄ hetkellä että olen työtön,korviani myöten veloissa ,rahaton, ja vuokra pitäis maksaa.... tuttavat osa tietää että olen peliriippuvainen ,mutta en kehtaa tämän hetkisestä tilanteesta kertoa kellekkään koska kaikki tuttavat ovat auttaneet TODELLA paljon jo tähän mennessä ja olen heillekkin useita tonneja velkaa.......ja en usko että kukaan tuttava vuokraani maksais .... ja miten selitän vuokranantajalle jne... tuossa luin että jollakin toisellakin kirjottajalla on tullut paniikkikohtauksen tyylisiä oireita ja itselle on kanssa lähiaikoina ruvennut tulemaan todella vaikeaksi mennä julkisille paikoille esim ja tärinää yms ...( kahvit läikkyy syliin) . Lääkäriin olen kyllä menossa ,mutta se ei talouttani tai kämppäni pelasta ... pelitilit on jäädytetty ja luottoa en saa enään mistään (onneksi) ...itseäni en tappaa pysty ja häpeä on suunntaton joten en tiedä kykenekö läheisille kertomaan ja mitä se puhuminen auttaa jos kämppä menee ...ja tuntuu että siinä vaiheessa rupee viikatemies terottaa veittiään ku kerron vanhemmille ja tutuille...en osaa edes kirjottaa tähän nyt miltä tuntuu ,mutta homman kokeneet varmasti tietää mille tämä "krapula" tuntuu.... oon neuvoton
- m28.18.3.2019
Todella valitettavaa kuulla että on nuin huonoksi asiat päässeet menemään!
Todella paljon jaksamisia! Itse olen 28-vuotias ja pelihimon kanssa taistellut 6vuotta. Onneksi työt olen saanut hoidettua muuten olisin varmasti samassa jamassa. Pystytkö muuttamaan esim. vanhemmillesi siksi aikaa että pääset jaloillesi? Itse olen puhunut ja käsitellyt analyyttisesti pelihimoa ja miettinyt mistä se johtuu ja mitä sen eteen tulee tehdä että ei lähde käsistä. Huomannut että väsymyksen ja alakulon hetkinä on kaikista heikoimmillaan. Suosittelen että puhut asiasta, ei sitä muuten sisäistä. PUHU ja jäädytä tilit, kerro rehellisesti asioista ja korjaa suunta ennen kuin käy todella huonosti. Alle parinkympin velat saa vielä "kohtuudella" maksettua kunhan on suunnitelma. Kannattaa koittaa yhdistää lainat yhdeksi velaksi ja maksaa sitä vain pois niin on elämänhallinta paljon helpompaa. Itse auttoi velkoja maksettaessa ajatella velkaa esim. auto lainana. Ja kerro läheisillesi että kyse on sairaudesta, sitä se on. Ei se ole sinun tyhmyyttäsi tai heikkouttasi, kaikki eivät sitä ymmärrä mutta yritä itse se ymmärtää. Nuorena kaverina varmasti saat vielä elämäsi kuntoon ja jatkat jatkossa pää pystyssä tulevaan! Voimia taisteluun!
- Mariella66
Älä nyt sitten ainakaan itsellesi tee mitään. Siinähän voittaisi ne pelifirmat. Ovat rahat sinulta jo saaneet ja sitten saisivat hengenkin. Se lääkärille meno on hyvä juttu. Kerrot sitten sielä koko ongelman juurta jaksaen. Jos lääkäri ei itse osaa auttaa, täytyy hänen ohjata sinut oikealle ovelle. Ja hänellä on vaitiolovelvollisuus, eli ei tarvitse hävetä kertoa ongelmasta. Ja myös velkoihin saat apua. Soitat paikkakuntasi velkaneuvontaan ja kysyt mitä tehdä. Olen varma, ettet ole ensimäinen peliriippuvainen heidän listoillaan. Ja sitten kun olet itse jo tarttunut ongelmaan (lääkäri, velkaneuvonta) on helpompi kertoa läheisillekin asiasta. Hekin näkevät että oikeasti haluat ja yritätä ongelmasta päästä eroon. Ja ne ihmiset jotka oikeasti sinusta välittävät, eivät varmasti käännä sinulle selkäänsä.
Muista, että jokainen tekee elämässään virheitä, niitä kuuluukin tehdä, emme muuten kasva ihmisinä. Ajattele noita pelivelkoja oppimaksuina joita maksat elämän koulusta.
Nyt voi tuntua vaikealta, mutta tiedän että parin vuoden päästä olet selvinnyt voittajana tästä ongelmasta ja huomaat olevasi vahvempi ihminen. - nytsaariittääray
http://irtiuhkapeliongelmasta.omasivu.fi/
Minun tarinani ja vasta alkanut toipuminen. Olkaa kilttejä ja lukekaa ja tukekaa! - ikuisesti riippuvain
osan ottoni.
tuota se riippuvuus pahimmillaan on. itse olen juuri "parantumassa" kyseisestä riippuvuudesta, mutta sen olen huomannut että parantuminen riippuvaisella on vaikeaa yksin. itselleni ei käynyt terapiat yms muut hoito mahdollisuudet , enkä kyllä nähnyt niissä mitään apua itselleni, päätin uutena vuotena 2012-2013 että nyt pelaaminen loppuu. sen jälkeen "repsahdin" 3 kertaa ja joka kerta meni 2000-3000 € rahaa. nyt vihdoin ja viimmein sain viimmeisetkin velkani maksettua ja nyt olen taas ns 0 tilanteessa , missä en ole ollut pitkään aikaa. (yleensä jonnekkin suuntaan velkaa).
rahan kanssa joudun olemaan varovainen , mutta sen olen huomannut että jos pankkitunnukset *(netti) laittaa pois ja jättää vain visa elektronin ja siihen pankki raja päivään (pankin kautta ) niin ei voi kuluttaa enempää kun sen minkä on suunnitellut. esim itseläni 50 € päivä nostoraja ja kaikki pitää suunnitella riippuvaisella etukäteen , että voi minimoida "repsahtamis" mahdollisuudet!
voimia ja jaksamista kaikille riippuvudesta kärsiville / heidän läheisilleen. - nytsaariittää ray
Iso kiitos kommentista. Päivittelin blogini juuri. Käykää kattomassa. Aivan helvetin raskasta tämä on.
- Mareilla66
Ymmärrän että elämäsi on raskasta juuri nyt, mutta yritä jaksaa. Olet jo voiton puolella kun olet päättänyt lopettaa. Nujerra se pelihimopeto, pystyt kyllä siihen. Tuo blogi on hyvä keino purkaa pahaa oloa ulos. Jossain vaiheessa kun jaksat, olisi varmaan hyvä kertoa äidillesikin. Voi olla että yllätyt positiivisesti siitä tuesta mitä siltä suunnalta saat.
Ymmärrän nyt näitä kirjoituksia lukiessani, millaisessa helvetissä poikanikin eli. Valitettavasti hänellä ei vain ollut samaa sisua ja voimaa taistella tai pyytä apua ongelmaansa kuin sinulla. No nyt hänellä on hyvä olla, se on varma.
Omassa surutyössäni olen asettanut "eräpäiviä". En yritäkään suunitella elämää kovin pitkälle eteenpäin, vaan asetan eräpäivän parin kolmen kuukauden päähän ja sitten kun olen sen saavuttanut, katson miltä maailma näyttää. Jaksanko jotain enemmän, mikä on olo? Ehkä sinullekin auttaisi jaksottaa elämääsi vaikka pari viikkoa kerallaan. Maali maalin jälkeen olet enemmän voitolla ongelmastasi. Ahdistus vähenee ja voimat kasvaa, uskoisin niin. Ajattele iloisia ja hauskoja asioita elämässäsi aina kun voit ja vaikka väkisin. Päästä enemmän naurua elämääsi, siitä saa voimaa.
Toivon sydämestäni, että jaksat taistella sillä sinunkin elämäsi on elämisen arvoinen. - nytsaariittääray
Moi. Kyllä meillä kotiväki on tiennyt koko ajan tästä, ihan sieltä 25 vuoden takaa asti että missä mennään. olinhan vasta viidennellä luokalla kun ensimmäisen kerran varastin luokkarahastosta 90mk pelaamiseen. Keinot vain ovat olleet vähissä, eihän suomessa ole vieläkään kunnollista tajua minkälainen sairaus oikeasti on kyseesssä ja mikä olisi oikeanlaista kokonaisvaltaista hoitoa. Minun on tässä vaiheessa mentävä ihan päivä kerrallaan, viikonkin aikatauluttaminen on mahdoton raskas ja epämiellyttävä tehtävä sillä ainut tärkeä tavoite on päästä päivästä seuraavaan pelaamatta. Tunnen henkilökohtaisesti kaksi läheistä ihmistä jotka ovat päivänsä päättäneen pelaamisen takia. Hakematta apua. Nuoria kavereita ja nämä tapahtuivat tuolla 2000-luvun alun puolella. Ei silloinkaan oikeen ollut peliongelma-apua missään.
Pahintahan siinä on se että peliongelmainen ei tunnu itsekään koskaan oikein tajuavan olevansa sairas. Tietää että pelaa liikaa muttakun ei yhteiskunta varoita näistä ilmiöön liittyvistä vaaroista tai kerro sinulle kuten tupakasta tai alkoholista tai huumeista jo ala-asteella että uhkapelit voivat koukuttaa ja ovat addiktoivia siinä missä huumeetkin niin miten niitä nyt varoisi tai pitäisi pahana. No joo ei ihan noin mustavalkoinen asia mutta herättää ajatuksia miksei tehdä ennaltaehkäisevää kun kerta on tiedossa mitä tämä sairaus tekee. Blogi päivitetty. Saatana.- lapsiuhrit
Hei, ihmiset - aikuiset suomalaiset: RAY:llä on rahapelimonopoli!! Kuinka on mahdollista, että lapset ylipäätänsä ovat voineet ja voivat yhä edelleen mm. huonon valvonnan vuoksi pelata rahapeliautomaateilla. Raha-automaattiyhdistys on saanut monopolin. Eikö se tarkoita, että se valvoo laittomuuksia ja lasten pelaaminen on kaikkein tuhoisinta ja laittominta, mitä RAY tekee. Kaikenkarvaisilla rahapeliautomaateilla ei lasten pitäisi olla lainkaan mahdollista pelata. Kun näkee alakoululaisia automaateilla, esimerkiksi jonkin jonkin marketin edessä siajitsevilla koneilla, ja valittaa tästä, RAY:ltä saa vastaukseksi uskomattomia selityksiä JA tilastoja siitä, kuinka ALAIKÄISTEN PELAAMISTA ON SAATU VÄHENNETTYÄ! Mitä? Miten RAY voi edes puhua tällaisesta vähentämisestä? Eiköhän monopolin saaminen edellytä täyttä laittoman pelaamisen valvontaa ja silloin ei voida puhua edes lasten pelaamisen vähentämisestä! Lopputuloksena voidaan sanoa, että RAY ei pysty hoitamaan monopolilta vaadittavaa edellytystä.
- fgdsefghjgfds
Miksi hakkaatte kolikkopelejä?
Eihän niistä paljoa voi voittaa?
Laittaisitte samalla rahalla joka viikko lottoon jonkun haravajärjestelmän. - qwerty20
Mulla on ollu ray:n kohdalla nolla toleranssi ja päätös pitää. Centtiäkään en ole pelannu ray:lle ja taitaapi neljäs vuosi olla menossa.
Jaxuhaliii - peluri123
peliriippuvuus.omablogi.fi peluri123
- jokunoku
! liian paljon tulee ray:ltä rahaa valtiolle, ehdottakaa esim pelikonekorttia raylle johon voisi laittaa henkilökohtaiset rajat ja myyjien ei tarvisi olla sulkemassa pelikoneita vaan täysi ikäisetkin ainoastaan voisi pelata ja kortti olisi henkilökohtainen jolla vältyttäisiin myös rahanpesulta!
- pöllö
Otan osaa.
Itsellä kanssa on peliriippuvuus, hain tietoa tästä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, siitä lähtien kun aloitin numerokenon grindailua ft. tuplapotti. Olen 18, veikkaisin rahaa menneen n. 2 tonnia, voitot sisään vaan armotta, jälkeenpäin kylvetään häpeässä, vitutuksessa. Jälkeenpain tahtoo aiheuttaa ongelmia muille kun kokee että on menettänyt ja paljon, niin on myös muidenkin menetettävä.
Harmittaa. Hävitän. Voitan. Unohdan edelliset häviöni. Taas uusi kierros. Ja kaikenaikaa miinuksella, saatana!
Otin muistiini jonkun kirjoittaman hoidon, 'ajattelutavan muutos'... Peliriippuvuus on kuin käärme pehmeän nallen muodossa, monesti olen ajatellut pelikoneiden paskomista, mutta vähän vaikeata.
Jos häviöt menee kuukaudessa tonneihin niin pakollakin siinä miettii että mitä minä teen täällä maapallolla? Kärsin. Häviän. Olen peliriippuvainen. Häpeän, tuskan tunteet valtaa... Ajoissa lopettaminen on yllättävän vaikeata kun on pelikone saanut otteensa ja ihminen ajattelee 'jos sain näin ison voiton, tulen saamaan toisenkin!'
Kuitenkin, olen varma että ongelman tiedostaminen juurineen paljastaa ongelman ja terve ihminen on riittävän vahva tappamaan tuo paska.
Voimia kaikille..- deco
Kaikille peliriippuvaisille suosittelen googlettamaan GA-ryhmää! toimii useilla paikkakunnilla ja tarkoitettu nimenomaan pakonomaisten pelurien anonyymiksi ryhmäksi. Yhteisöllisyyden tunne on mahtava vaikka ekalla kerralla jännittääkin mennä! Itse käynyt 2 krt. noin vuoden sisällä.. vaikka olisi pitänyt käydä joka viikko niin olisi tuhansia euroja todennäköisesti säästynyt! pelkkää positiivista itse ryhmästä kokenut, mutta pitäisi oma ylpeys niellä ja tunnustaa että tarvin apua ja ryhmää.
- M.A.K________
Mikä tuska. Aivan kuin joku musta savupilvi, paha uni mikä ei lopu. Olen 29v ja tuntuu että elämäni on tullut päätepisteeseen. Niin hajalla olen. Ei mitään mahdollisuutta enään muuttaa mitään paremmaksi. Olen pelannut ylä-asteelta saakka. Ja nyt menetän kaiken. Kaiken. OLEN TUHONNUT KOKO ELÄMÄNI. Vain ja ainoastaan niiden typerien unelmien vuoksi, mitä rahapelit luovat. Läheisten elämät ovat tuhoutuneet, rakas avopuoliso, jolle olen valehdellut ja lainannut rahaa perustuen täysin valheelle, tein petoksen, käytin toisen kiltteyttä hyväkseni. Hän on aivan murtunut kun asioiden todellinen laita paljastui. Meidän piti perustaa perhe, mennä naimisiin ja olla onnellisia. Ne haaveet on nyt kuopattu. Vain ja ainoastaan tämän saatanallisen pelihimoni tähden. Se on tehnyt minusta täysin paskan ihmisen, valehtelijan. Olen valehdellut töissä, kotona, kavereille, kaikille. Olen luonut kuvan, että minulla menee hyvin vaikka sisälläni on ollut pelkkää kaaosta. Kai sitä alitajuisesti tiesi, ettei tämä voi päättyä hyvin. En tiedä. Mutta nyt maailma kaatui syliini. Kun ymmärsin tilanteen, romahdus oli totaalinen. Otan kyllä vastuun, ja tulen kärsimään seuraukset, mutta se tuska mitä tämä tuottaa läheisilleni, pistää minua puukolla rintaan. Niin kipeää se ottaa. Olen totaalisessa umpikujassa, ulosottoon menevä velkani on n. 60t. Kaikkien kulujen jälkeen tuo summa on ainakin 100t. Jos saisinkin tuon kärsiä yksin, mutta minulla on omistuksia siskojeni kanssa, jotka varmasti tullaan ulosmittaamaan. Sitä ei voi ymmärtää, kuinka paljon häpeää ja itseinhoa tämä voi tuottaa. Pitää joutua täysin pohjalle, menettää kaiken ympäriltä, ennenkuin tämän voi ymmärtää. Olen täysi nolla, omasta ja muiden mielestä. Saasta, minkä ei olisi koskaan pitänyt syntyä tähän maailmaan. Vihaan itseäni ja tätä elämää. En voi uskoa tätä todeksi. Minulla olisi ollut kaikki eväät onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Nyt kaikki on tuhoutunut.
- yks.toinen
Et ole mikään saasta, vaan olet sairastunut peliriippuvuus nimiseen toiminnalliseen häiriöön/sairauteen, johon on hoitoa saatavilla.
Nykyaika on peliriippuvaiselle pahinta aikaa koko historiassa, lainan tarjoajia ja kasinoita ja niiden mainoksia on netti pullollaan ja pelipisteitä yms. löytyy varmaankin jokaisesta ostoskeskuksesta. Ainakaan itse en ole vielä nähnyt yhtäkään ilman pelikoneita, tai en ainakaan muista. - Jvp
Selviät, kova kokemus, mutta selviät. Elämässä tapahtuu, voit myöhemmin olla onnellinen ja muistella että siitäkin selvisin.
- Tyt852
Hei M.A.K älä luovuta! Et ole ainut joka on joutunut tuohon tilanteeseen. Uskon kyllä täysin, että tilanne vaikuttaa tällä hetkellä toivottomalta ja masentaa, mutta tuostakin on ihan mahdollista selvitä. Rahaa se vaan lopulta on, pahempaakin olisi voinut tapahtua.
T. 24v nainen, vähän samantapaisessa tilanteessa. Nyt aion tehdä kaikkeni, jotta pääsen eroon tästä kaikesta paskasta. Ensimmäiseksi kunnon esto-ohjelmat päälle ja salasanat piiloon. (Auttaa ainakin itseäni.)
Kaikki muutkin asian kanssa kamppailevat, kaikesta huolimatta älkää vaipuko synkkyyteen. Kohta on joulu, koittakaa löytää edes pieniä ilonaiheita ja viettää aikaa läheisten kanssa. On niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin raha. Myös meillä peliriippuvaisilla on oikeus iloita ja olla onnellisia.
Ja kohta saa tehdä uudenvuodenlupauksen. Aloitetaan kaikki uusi luku elämässämme ja vedetään samalla nettikasinot konkkaan!
Hei M.A.K______
Olet saanut kannustusta ja vertaistukea, joka onkin monessa tilanteessa parasta apua. Minäkin haluan sanoa, älä luovuta! Pidä itsesi elämässä, muista että parempaa on tulossa. Nyt näyttää synkältä, sen ymmärtää oikein hyvin. Mutta tuostakin selviää. Velat ovat pois maksettavissa, hitaasti mutta varmasti. Läheisten kanssa luottamus on mahdollista palauttaa, hitaasti mutta varmasti. Aikaa tilanteen korjaaminen vie, mutta se onnistuu. Tsemppaamista se vaatii ja sitä että menet ja pysyt avun piirissä. Itsetuntosi on nollissa, häpeän kantaminen on raskasta. Sinun kannattaa etsiä itsellesi keskusteluapua. Jos asut pääkaupunkiseudulla, mene mukaan Tilttiin, siellä on asiantuntemusta, löytyy netistä. Jos asut kauempana, soita Peluuriin, ilmaiset puhelut arkisin klo 12 - 18, siellä osataan neuvoa mistä apu siellä missä asut.
Älä luovuta. Pelitön elämä on mahdollista, sinullekin,
Pirkko-pappi- M.A.K___________
Kiitos kannustuksesta. Tuosta viestistä on nyt aikaa 1,5kk. Tilanne on mennyt vain huonompaan. Olen henkisesti ja nyt myös fyysisesti täysin rikki. Kehoni on alkanut oireilemaan pahasti kuukausia jatkuneen stressin takia. Menetin siis myös työpaikkani, en pelivelkojen vuoksi vaan aloin sekoilemaan aika paljon tuon paineen alla. Nyt minulla ei ole mitään, olen äitin nurkissa tämän läppärini ja puhelimeni kanssa. Vaatteeni on jätesäkissä nurkassa. Masennuslääkkeitä ja rauhoittavia syön, mutta ei ne ole auttaneet. Pääni sisällä on pelkkää kauhua ja epäuskoa. Viimmeisen kuukauden olen vain aamusta iltaan miettinyt itsemurhaa. En näe tulevaisuudessa mitää valoa. Siskoni ja muutama kaverini yrittävät kannustaa katsomaan mitä elämällä olisi vielä tarjottavana, mutta en tiedä. Pelkään, koska se piste tulee että katkeaa. Pelkään sitä hetkeä. Pyysin päästä sairaalaan edes hetkeksi pahimpina hetkinä, mutta ei sinne nykyään pääse kovin helpolla. En kertakaikkiaan tiedä mitä tehdä. Se on helppo sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni ja ala rakentamaan elämä uudestaan ja maksa velkasi yms... Mutta menetin kaiken mitä elämässäni oli. Kaiken. Olen alkanut vihaamaan pelejä, rahaa. Minulle tulee suunnattoman oksettava olo kun näen televisiossa mainoksia paikoista mihin minulla on velkaa. Kaikki pelattuna peleihin. Raha, ei mikään materia merkitse enään mitään. Olen rukoillut Jumalaa, en maksamaan velkojani, enkä saamaan elämääni takaisin vaan ainoastaan antamaan edes hieman valoa ja voimaa alkaa saada elämästä kiinni. Koska jos en sitä valoa ja voimaa pian saa, voimani alkaa olemaan lopuillaan. En tiedä mitä tehdä. On niin paha olla.
Haluan sanoa, jos joku kamppailee peliriippuvuuden kanssa. Se voi oikeasti tuhota elämäsi, tulevaisuutesi, uskosi mihinkään parempaan enään koskaan. Se voi viedä sinut täysin pohjalle, anelemaan Jumalalta armoa. Älkää pelatko. En pysty nykyään katsomaan peiliin miettimättä, miten olen voinut tuhota oman elämäni tällä tavalla. Jos huomaat/tiedät läheisesi pelaavaan paljon, puutu heti asiaan. Älä usko panoksien pienuutta tai hävittyjä summia. Peliriippuvaiset ovat todella taitavia valehtelemaan. Niin olin minäkin.- tietää_
Todella kurja ja piinaava tilanne ja synnintunto on varmasti valtava.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa murehtia vain niitä asioita, joihin voi itse VAIKUTTAA, ja sulkea pois sellaiset, joihin ei voi.
Eli nyt et todennäköisesti voi maksaa itsellesi kertyneitä velkoja, mutta voit ottaa projektiksi sen, että ehkä joskus tulevaisuudessa saat korvattua muille aiheutetut taloudelliset vahingot. Mieti myös sitä, miten suuren tuskan toisit läheisille, jos päättäisit päiväsi. Tuskin haluat heille sitä surua tuottaa typerien, maallisten pelivelkojen takia? Anna siis ajan tehdä tehtävänsä ja tilanteen tasaantua, muuta kaupungin vuokrakämppään ja katsele tulevaisuuteen välittämättä perintäkirjeistä. Löydät kyllä keskustelukavereita, jotka eivät tuomitse, sillä kaikilla meillä on omat ongelmamme.
Korkealta tippuminen ja parisuhteen sekä kunnian menetys on aina dramaattista, mutta oman ainutkertaisen elämän lopettaminen ei ole mikään ratkaisu. Nyt kannattaa vähäksi aikaa lopettaa miettimästä sitä, mitä ei ole ja alkaa miettimään kaikkea sitä, mitä sinulla on. Maailma on täynnä kurjuutta, sairautta ja sotaa, mutta jos näet edessäsi kaksi tervettä kättä, niin kannatta olla murehtimatta pienemmistä asioista.
Nyt siis rauhoitut ja annat tilanteen tasaantua. Elämä muuttuu kyllä paremmaksi ja sen ovat monet kulunpartaalla olleet ihmiset todenneet.
- Anonyymi
Täyttä kusetusta tuo kommentti. Olet jonkun uhkapelaamisen vastaisen propagandan levittäjä! Ei pelaamista ole turhaan keksitty.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83316MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin751156Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja60966Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758