Olen ollut vuosia avoliitossa.Nyt viime vuosini
minua on alkanut painaa se tosiasia,että
avoliitto ei ole Jumalan siunaama liitto.Mieheni
tietää tämän että kärsin tästä asiasta
kovasti,mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa koko
asiaa.Hän sanoo,että häntä ei asia häiritse ja
sillä siisti.Minulla on oma asunto
hankittuna,jonne olen ajatellut muuttaa,mutta
teenkö väärin.Olemme ajautuneet kauas
toisistamme,henkisellä tasolla.Mitään yhteistä
säveltä ei välillämme ole.On vain lapsi,joka
kärsii tilanteesta.En kyllä tässä tilanteessa
haluisikaan avioitua,sillä on kuin kaikki olisi
liian myöhäistä.Vai voiko koskaan olla liian
myöhäistä?Muuttuisiko tilanne parempaan suuntaan
vaikka pappi aamenen sanoisikin?Tuskimpa?!
minua on alkanut painaa se tosiasia,että
avoliitto ei ole Jumalan siunaama liitto.Mieheni
tietää tämän että kärsin tästä asiasta
kovasti,mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa koko
asiaa.Hän sanoo,että häntä ei asia häiritse ja
sillä siisti.Minulla on oma asunto
hankittuna,jonne olen ajatellut muuttaa,mutta
teenkö väärin.Olemme ajautuneet kauas
toisistamme,henkisellä tasolla.Mitään yhteistä
säveltä ei välillämme ole.On vain lapsi,joka
kärsii tilanteesta.En kyllä tässä tilanteessa
haluisikaan avioitua,sillä on kuin kaikki olisi
liian myöhäistä.Vai voiko koskaan olla liian
myöhäistä?Muuttuisiko tilanne parempaan suuntaan
vaikka pappi aamenen sanoisikin?Tuskimpa?!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ja vielä kun kerrot sen kohdan raamatusta, jossa
yksinhuoltajuutta kannatetaan, niin hyvä on!
Sellaista kohtaa et löydä. Uskomatonta miten
leväperäisesti suhtaudut lapseesi. Anna se lapsi
isälleen, siten hänellä voisi olla tulevaisuutta.
Missä kohtaa Raamattua yksinhuoltajuus
tuomitaan? Jos nyt pitää tässäkin Raamattuun
vedota. Raamattu on päivitetty antiikin ajan
loppupuolella.
Miten tilanne pyhittyisi sillä, että
avoliittolainen antaa yhteisen lapsen toisen
avoliittolaisen huostaan? Tekopyhittyisi.
Lapsella on tulevaisuutta siinä missä tarinamme
äidillä ja isälläkin. Meidän aikanamme ei lasta
enää tuomita ennen kuin elämä on kunnolla
alkanautkaan.
Annan kyllä isälleen lapsen jos lapsi niin
haluaa.Onhan lapsi sentään jo 16v.Kyllä hänen
ikäisensä tietää missä haluaa olla.Vaan kun hän
haluaa olla molempien kanssa.Enkä mielestäni
suhtaudu ollenkaan leväperäisesti lapseen,sitä en
kyllä suostu allekirjoittamaan.Hän on kasvanut
fiksuksi nuoreksi mieheksi jolla on sydän
paikallaan.Lapsen takiahan tässä olen kai
pitkälti ollutkin.Sekö on leväperäisyyttä?En ole
edes juoppo:)Mutta kai kaikkea muuta sitten:)!
Mistä tiedät ettei avoliitto ole Jumalan siunaama
liitto?
Eiköhän sen siunauksen avioliittoonkin tee
pikemminkin pappi, kuin Jumala ;D
Minä luulen että jos Jumala on olemassa niin hän
kyllä siunaa liiton kuin liiton, jossa kaksi
ihmistä AIDOSTI rakastavat toisiaan.
Avioliittoon 'siunaaminen' eli toisin sanoen
häät, on vain rituaali joka ikäänkuin varmistaa
sen että sillä on Jumalan siunaus, mutta miksi
sitä Jumalan siunausta ei voisi pyytää
avoliittoonkin tai mihin tahansa muuhun ihmisten
väliseen liittoon?
Sanot että lapsi kärsii tilanteesta. Tuskimpa
lapsi kärsii siitä että ette ole avioliitossa.
Jos hän jostain tuossa asiassa kärsii, se on se
että VANHEMMILLA on joku ongelma tämän asian
kanssa.
Meidän yhteiskunnassamme mies ei voi väkisin
ottaa aviovaimoa, muttei nainenkaan aviomiestä.
Ihan vapaasti olisi voinut omatoimisesti
vuosien mittaan pyytää Jumalan siunausta
perheellenne, vaikkette naimisissa olekaan. Jos
olisitte avioituneet ja suhteenne olisi loistava,
kävisittekö kiittämässä pappia, ja ylistäisittekö
yhdessä aamurukouksissa taivasta
onnistumisestanne? Kuka niin tekee? Onnestaan
ihminen harvoin on jatkuvasti kiitollinen;
epäonneensa hän tottuu, ja saattaa silloin olla
jopa uskonnollisesti herkempi.
Avioliitto ei ole evankelis-luterilaisessa
kirkossa sakramentti. Jos olette (vaikkapa vain
toinenkin) katolilaisia, uskonne mukaan tilanne
olisi hankalampi.
Jos yhteiselämänne on edes joskus ollut hyvä,
älkää tuomitko toisianne, älkääkä alkako miettiä,
minkä kaikkien kirkkokuntien mukaan olette syntiä
tehneet. Synnittömiä on tunnetusti paljon;
kaikkialla saatte kiviä varoa. Vuosia
valmisteltujen retostelu-kirkkohäiden parit
saattavat posahtaa erilleen lyhyemmässä ajassa
kuin mitä heidän häävalmistelunsa aikanaan
kestivät.
Tasapainoiset ja tulevaisuuteen luottavat
vanhemmat ovat lapselle tärkeät, ja jos vanhemmat
eivät voi samassa perheessä asuen sellaisia olla,
joku muu ratkaisu voi olla parempi - kaikille.
Onkohan kukaan muuten tutkinut, kumpia on
enemmän: avioeroja vai avoliittojen
purkautumisia? Jaajaa, taitaa vielä mutu jyllätä.
Jumala voi siunata vain avioliittoa ja
syyllisyytesi tulee seuraamaan sinua aina. Hyvä
että tunnet syyllisyyttä ja olet rehellinen
itsellesi. Kokemuksesta voin sanoa, että saat
mielenrauhan ainoastaan avioitumalla ja tulet
huomaamaan, että sen kautta teillä molemmilla on
lujempi yhteenkuuluvuuden tunne. Naiselle
avoliitto on huono ja turvaton, varsinkin jos on
lapsia. Lapsesi tulee aikuistuessaan ottamaan
sinusta mallia ja sinun ratkaisusi vaikuttavat
varmasti seuraavaan sukupolveen. Mieti voisitteko
yhdessä neuvotella asiasta ja voisitko valaista
avopuolisollesi avioliiton tärkeyttä. Ennen
kaikkea on kuitenkin tärkeää, että rakastat
häntä. Älä menetä toivoasi! Elämähän ei aina ole
ruusuilla tanssimista kuten jo tiedät! Parisuhde
muuttuu vuosien mittaan enemmän ystävyydeksi,
mutta jokaista liittoa on vaalittava, jos haluaa
sen pysyvän koossa! Suhteessa on aina kaksi
ihmistä, joten helppoa se ei ole.
"Jumala voi siunata vain avioliittoa..." Sinäkö
sen päätät mitä Jumala voi siunata? Eikö Jumala
sitä itse osaa päättää?
"Syyllisyytesi tulee seuraamaan sinua aina..."
No kyllä mikäli se sinunkaltaisistasi ihmisistä
on kiinni!
Kyllä on totta varmaan että aiheen aloittaja saa
mielenrauhan vain avioitumalla koska hänellä on
tuollainen ajattelutapa.
Mutta olisikohan pitänyt ajatella sitä ennen
kuin menee tekemään lapsia avoliittoon.
Avioliitolla voi kyllä menetää lopunkin
mielenrauhansa jos menee väärän ihmisen kanssa
naimisiin. Kandee siis miettiä tarkkaan kenen
kanssa sen aviliittomielerauhansa hankkii.
"Naiselle avoliitto on huono ja turvaton..."
Hei me eletään nyt 2000-lukua ja vielä Suomessa.
Minä voisin sanoa että naiselle avioliitto on
huonompi ja turvattomampi kuin avoliitto koska
avoliitosta pääsee helpommin eroon jos tulee
liikaa ongelmia kuten usein käy...aviomies ei
olekaan se ihminen kenen kanssa meni naimisiin
vaan ihan joku toinen. Ja koska mies epäröi tässä
jutussa niin kyllä vaikuttaa aika epävarmalta tuo
tilanne.
"Voisitko valaista miestäsi avioliiton
tärkeydestä...ennenkaikkea on kuitenkin tärkeää
että rakastat häntä."
Kuule ei se naisen rakkaus ole ennenkään miestä
muuttanut. Jos mies epäröi se tarkoittaa ettei
hän halua mennä naimisiin ja jos hän menee
naimisiin painostettuna tulos on varma; helvetti.
"Jumala siunaa avioliittoa"-väite ei ole itse
keksitty, vaan se on Jumalan tahto. Tämä on
yksiselitteisesti kerrottu Raamatussa.
Ja yleispätevänä neuvona on kerrottava, että
kaikesta Jumalan tahdon mukaisesta toiminnasta on
seurauksena siunaus.
Ainoastaan avioliitto on Jumalan tahto.
Raamatussa on niin monta kohtaa, joissa puhutaan
k.o asiasta.(voin kertoa niistä lisää jos
haluat), nykyaikana vallitsee sitoutumattomuuden-
trendi..helpompi erota ja vain lähteä lätkiin..
se mikse teille ei yhteistä säveltä
luultavastikkaan löydy on se, että olet
vakavemmissasi jumalan kanssa kuin partnerisi?
olen huomannut kuinka tärkeää on se, että
molemmilla on ensimmäisenä kriteerinä usko
elämässään. Jos elämän tärkein asia ei molemmilla
ole sama niin siitä on aika mutkikasta jatkaa ja
jo raamatussakin sanotaan, että vieras ie ei ole
oikein, jolla tarkoitetaan ei-uskovaista ihmistä.
onhan se lapsesikin kannalta kurjaa olla suhteen
keskellä, jossa riidellään yms. rukoile Jumalalta
voimia päätökseesi!
ei ole enää mitään eroa sitoutumisen asteessa,
koska eron saa, kun vain hakee. Toista oli ennen.
Siispä millään ei voi enää puolustella
avioliittoa. Avoliitto on aivan saman arvoinen.
Jumala tekee liiton josta tulee avioliitto.
Avoliitto ei ole liitto vaan avosuhde. Siinäkin
näkee miten aika yrittää muuttaa sanojen
tarkoituksen.
Suuri osa ei usko tuohon avioliiton teologiseen
puoleen. Siispä suurimmalle osalla ei ole eroa. Ja
onhan osa avioliitosta siviiliavioliittoja. Mitä
sanoo Jumala niistä?
muissakin kulttuureissa. joissakin kulttuureissa
on ostettu/myyty morsiamia ja on normaali
käytäntö mennä naimisiin 15-vuotiaana. mitä
raamattu sanoo hindujen avioliittokäytännöstä,
koska se ei ole jumalan siunaama? mielestäni
avioliitto on liian pröystäilevä ja tiedän
pareja, jotka ovat menneet naimisiin, että saavat
myötäiset. mielestäni hieman pehmoinen syy mennä
naimisiin. henkkoht en usko avioliiton olevan
kovin pyhä ja inhimillinen traditio (avioliitto
ei vaikuta kovin siunatulta siinä valossa, että
trendikkäästi erotaan 2 vuoden liiton jälkeen tai
ylipäätään erotaan, koska raamatussahan
avioliitto kestää kuolemaan asti, ja siinä
valossa se kyllä väheksyy ihmistä ja ihmisen
luonnetta... avioliitto voi olla helvetti, josta
haluaa lopulta päästä eroon). tietysti riippuu
hyvin paljon siitä mihin uskoo.
kyllä avioliiton voi solmia ilman jumalaakin,
kuten kaikki varmasti tiedämme. Maistraattiin
vain siireenit kourassa.
Ymmärrän kyllä kaipuun vakinaistettuun
suhteeseen. Mutta mieti vielä mihin olet
ryhtymässä ja mitä asioita tulevaisuudelta
haluat.
Ihan oikein sanoit että olen vakavissani Jumalan
suhteen.Minulla on se vahva tunne,että Jumala
haluisi että tekisin muutoksen asian
suhteen.Mutta sitten taas tunnen outoa
ristiriitaa,kun eräs helluntailainen
ystävättäreni kehoitti minua jatkamaan
avoliittoa.Olen niin hämmentynyt kun uskovat
ystävät kehoittavat minua jatkamaan liittoa,joka
näyttää ulkopuolisen silmin täydelliseltä??
Tässäpä pulma?
Olen keskustellut mieheni kanssa asiasta
tuhannesti.Sanoin,tämä tällaisessa liitossa
eläminen on syntiä,teemme tässä huorin.Mutta hän
viitas kintaalla ja vertasi että jos eroamme ja
löydän uuden rakkauden,niin silloinkin se on
syntiä.Eli mihin johtopäätökseen tulemme?olen
vähän sekaisin,kun itse silti koen niin vahvasti
eläväni Jumalan tahdon vastaisesti?
Kukaan vieras ei voi tietää toisen ihmisen
elämää parisuhteessa. Jos nyt etenet vieraan
mielipiteen turvin, voi olla yksi kaunis päivä
syytät uskovaa tuttavaasi... Omaksi
langetukseksesi,
katkerana...
Vaikka minä minkä profetian toisen suulla saisin,
en malttaisi heti uskoa vaan ajattelisin itse,
onko se viisasta(mikä, onko henki aito). Muut!
eivät elämääni määrää minkään kirjan perustella.
Joku tuolla puhuikin orjuudesta... Moni yrittää
esittää uskovaisempaa kuin onkaan... orjuuttaen
ja esiintyen
auktoriteettina.
Tämä on tasan sinun(ja lapsesi) ainoa ja paras
elämä, katso mitä kulmantakana Jeesus Kristus
Jumalan Poika on varannut elämääsi varten. Tämä
ei tarkoita, että haluan ottaa kantaa päätökseesi.
aika ihmeellisiä neuvoja ystäviltäsi saat..
heistä en tiedä mitään, mutta luulisi heidänkin
tietävän asioiden oikean laidan?mutta kuten
sanottu meitä on moneen junaan (jopa uskovaisia),
joten tärkeintä on, kuten itsekin koet, että teet
oikein huolimatta heidän "neuvoistaan". saat
SIUNAUKSEN ELÄMÄÄSI!
sellainen asia vaan, että ette te siinä mitään
syntiä jos eroatte, koska ette ole edes
naimisissa..joten siinä asiassa en ymmärrä miksi
se olisi syntiä???eikö olisi ihanaa, kun olisi
mies joka ajattelisi ko. asioista samanlailla kun
sinä ja voisitte yhdessä tehdä asioita...ja
vahvistua jumalassa.
Ei naimisiinmeno ole välttämttä oikea ratkaisu,
jos ette viihdy yhdessä ja rakkautta ei ole, oli
miten oli niin jos sitä yhdessä pyydätte
Jumalalta niin välinne parantuvat varmasti,
rukoilkaa ja pyytäkää rakkautta toisianne
kohtaan, se ei ole itsestään selvyys.
kumma käsitys, että miehen väkisin suhteeseen
sitominen olisi jotenkin kannattavaa..Monta
kertaa oon huomannu että naiset saa vauvakuumeen
silloin, kun suhde repeilee, yritetään estää
toisen lähtö.Miksi kannattaa roikkua kynsin
hampain kuolleessa suhteessa?
Jos juttu ei toimi avoliittona, niin miten
kummassa papin aamen tekisi arjesta parempaa?
Jos Jumala haluua ihmisille hyvän elämän, niin
siihen ei voi kuulua henkinen itsemurha.
Minun maailmassani on vapaus elää ja olla
jokainen niinkuin haluaa.Jos olisin ukkoni
sitonut niin kyllä varmaan olisin tämän
21v.aikana hänet vihille raahannut,halusi tai ei:)
Mutta en katso aiheelliseksi ryhtyä moiseen.Viime
vuosina on vaan aihe alkanut minua
askarruttamaan,koska olemme näinkin kauan olleet
saman katon alla.Ja hän on sitä mieltä että jos
minä hänet jätän,ei milloinkaan hänen elämäänsä
tule ketään,ei ketään...eikä kai
minunkaan..vannomatta paras:)
Olen itse ollut yli kymmenenvuotta avoliitossa ja
lapsen ollessa n. neljävuotias menimme naimisiin.
Meidät kylläkin vihittiin maistraatissa vaikka
kuuluimme molemmat kirkkoon. Suvussamme oli myös
uskovaisia vanhoja mummoja jotka olivat onnelli-
sia kun olimme menneet naimisiin. Ihmettelin,
sillä meidäthän vihki vain tuomari eikä pappi. Ei
liittomme siitä sen kummemmaksi muuttunut.
Ei se ole tärkeintä eletäänkö avo- vai avioliitos-
sa, vaan miten se yhteinen liitto yleensä eletään.
Kyllähän se on niin,että jos ei useampien vuosienkaan yhdessäolon jälkeen halua sitoutua avioliittoon,niin ei sellaisessa avosuhteessa kannata olla,varsinkaan,jos se mieltäsi painaa.
Avioliitto on tahtoasia ja jos tahtoa ei ole tai taloudelliset näkökulmat estää avioitumasta,niin jokainen voi kysyä onko sellaisessa suhteessa todellista rakkautta ja sitoutumishalua.Minun mielestäni muut asiat menevät silloin rakkauden ohi ja jotain jää puuttumaan aina jatkossakin.Tunnepuoli kärsii,mikä heijastuu suhteeseen ja omaan hyvinvointiin.
Kun eletään vuotta 2124, kaikki oppikoulunkäyneet ihmiset tietävät, että kaikkihan me oikeasti olemme sitä samaa perua, joka yksisoluisen bakteerin jakautuva muunnos kehittyi viimein maapallolle.
Se ensimmäinen ei ollut kehityskelpoinen ja siksi jäi ns jalkoihin. Siitä kun elämää synnyttävät mikrobit voivat yleensä elää kuumalla alku-maapallolla on aikaa satoja miljoonia vuosia, kai miljardin pintaan.
myöhempi potunnoukkija m.