Runot kuuluvat elämäni iloihin...

...tässä ensimmäinen riimitön sellainen

Istun pihakeinuun ja hiljennyn hetkeksi. On varhainen viikonloppu aamu ja katsoasseni ympärilleni näen muiden vielä nukkuvan. Linnunlaulu siivittää ajatuksiani muutoin niin täydellisessä hiljaisuudessa. Tuuli silittää hiuksiani. Muistan sinun sanoneen eilen illalla laittavasi suudelman tuulen matkaan - tunnen sen nyt. Aurinko nousee, näen selvästi varjojen liikkuvan. Ne ikään kuin pakenevat sarastavaa kirkkautta. Minä en pakene. Istun yhä keinussa ja kuulen luonnon heräävän entisestään. Naapurikin tuli aamuröökille. Auringonvalo ylettää jo minuun. Se lepää sylissäni kuin rakastavainen turvassa kaikelta pahalta. Tiukassa otteessa. Käteni lipuu pitkin taivaanrantaa mieleni kuvitellen kasvojesi muodon. Aurinko valaisee jo kasvojani asti, hyvä niin. Nähköön koko maailma onnellisuuteni! En tiedä tunnetko sitä, mutta hymyilen silti käteni lipuessa lopulliseen pisteeseensä. Aamu on valjennut ja kuiskaan hiljaa mielessäni: hyvää huomenta rakkaani