Koko tämän nykyisen kriisin ajan ja nyt Kreikan tilanteen yhteydessä on puhuttu vain systeemin sisällä tapahtuneista virheistä – ei kapitalistisen järjestelmän kriisistä. Totta kai kapitalistit ja heidän juoksupoikansa porvaripropaganda tekevät kaikkensa, että ihmisten huomio kiinnittyisi muualle kuin kapitalismin mätiin rakenteisiin.
Jos Marx nyt nousisi haudastaan – hän varmaan toteaisi miten hänen analyysinsä kapitalismista ja sen vääjäämättömästä matkasta kohti iltaruskoa toteutuvat prikulleen. Marxin viiltävä ja veistenterävä analyysi kapitalismista on myrkkyä omistavalle luokalle ja heidän lakeijoilleen. Siksi he yrittävät peitellä järjestelmän kriisiä sillä, ettei muka ole mitään kapitalismia – on vain markkinataloutta ja siinä aika-ajoin tapahtuu luonnollisia yskähdyksiä ja vastoinkäymisiä.
Kuitenkin kun katsotaan meneillään olevaa lamaa ja Kreikan tilannetta, niin ne ovat vain seurausta kapitalismin lainalaisuuksista. Nyt eletään kapitalismin rahallistumisen vaihetta jossa rahaa tehdään rahalla ja joka syrjäyttää ja tuhoaa reaalitaloutta. Se on johtanut finanssijohtoisen pääomien kasautumisen kriisiin. Tähtitieteellisiin summiin paisunut ja reaalitaloudesta yhä enemmän irtaantunut spekulatiivinen pääoma riistää ja alistaa muuta yhteiskuntaa. Se tuhoaa teollisuutta, julkisia palveluja ja kokonaisten alueiden kehityksen mahdollisuuksia.
Tämän kaiken keskellä meille uskotellaan, että me niin kuin kreikkalaisetkin olemme eläneet yli varojemme, palkat ovat karanneet käsistä, julkinen sektori paisunut liikaa ja ties mitä. Tuota oikeistolaista humpuukia syötetään joka tuutista ja samaan aikaan suunnataan pankkien ja suuryhtiöiden tukemiseen miljardeja ja taas miljardeja. Eikä siinä kaikki, samaan aikaan kun vähävaraisilta leikataan vähästäkin, jakavat pankit ja pörssiyhtiöt omistajilleen ja johtajilleen osinkoja ja bonuksia entiseen tapaan ja vieläpä entistä muhkeammin. Ja kuten on viime päivinä nähty, vastuussa olevat ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kreikan tilanne kertoo tylysti mitä on raaka kapitalismi, siinä maksumiehiksi joutuvat aina työläiset ja heikoimmassa asemassa olevat – kapitalismista on päästävä äkkiä eroon.
Jos Marx nyt nousisi haudastaan – hän varmaan toteaisi miten hänen analyysinsä kapitalismista ja sen vääjäämättömästä matkasta kohti iltaruskoa toteutuvat prikulleen. Marxin viiltävä ja veistenterävä analyysi kapitalismista on myrkkyä omistavalle luokalle ja heidän lakeijoilleen. Siksi he yrittävät peitellä järjestelmän kriisiä sillä, ettei muka ole mitään kapitalismia – on vain markkinataloutta ja siinä aika-ajoin tapahtuu luonnollisia yskähdyksiä ja vastoinkäymisiä.
Kuitenkin kun katsotaan meneillään olevaa lamaa ja Kreikan tilannetta, niin ne ovat vain seurausta kapitalismin lainalaisuuksista. Nyt eletään kapitalismin rahallistumisen vaihetta jossa rahaa tehdään rahalla ja joka syrjäyttää ja tuhoaa reaalitaloutta. Se on johtanut finanssijohtoisen pääomien kasautumisen kriisiin. Tähtitieteellisiin summiin paisunut ja reaalitaloudesta yhä enemmän irtaantunut spekulatiivinen pääoma riistää ja alistaa muuta yhteiskuntaa. Se tuhoaa teollisuutta, julkisia palveluja ja kokonaisten alueiden kehityksen mahdollisuuksia.
Tämän kaiken keskellä meille uskotellaan, että me niin kuin kreikkalaisetkin olemme eläneet yli varojemme, palkat ovat karanneet käsistä, julkinen sektori paisunut liikaa ja ties mitä. Tuota oikeistolaista humpuukia syötetään joka tuutista ja samaan aikaan suunnataan pankkien ja suuryhtiöiden tukemiseen miljardeja ja taas miljardeja. Eikä siinä kaikki, samaan aikaan kun vähävaraisilta leikataan vähästäkin, jakavat pankit ja pörssiyhtiöt omistajilleen ja johtajilleen osinkoja ja bonuksia entiseen tapaan ja vieläpä entistä muhkeammin. Ja kuten on viime päivinä nähty, vastuussa olevat ovat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kreikan tilanne kertoo tylysti mitä on raaka kapitalismi, siinä maksumiehiksi joutuvat aina työläiset ja heikoimmassa asemassa olevat – kapitalismista on päästävä äkkiä eroon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kapitalismissa.
Tämän päivän porvaristo voidaan talouskriisin alkuvaikutuksista huolimatta vielä jakaa monenlaisiin ryhmiin. Sen voi jakaa tuotannon, kaupan ja rahatalouden piirissä toimivaksi porvaristoksi. Se voidaan jakaa myös koon mukaan suurporvaristoksi eli globaaliksi porvaristoksi ja pien- ja keskisuureksi porvaristoksi eli kansalliseksi porvaristoksi.
Pk yritykset tuottavat ja käyvät kauppaa lähinnä kansallisella tasolla, mutta voivat osallistua myös ulkomaan kauppaan. Lisäksi se osallistuu myös rahatalouteen sijoitustoiminnan kautta omien mahdollisuuksiensa mukaan. Pk -yritysten toiminta on reaalitalouden työvaltaista toimintaa palvelun, tuotannon ja kaupan aloilla. Pk -yritykset ovat merkittävä työllistäjä kansantaloudessa, mikäli tuota kansantalous-termiä vielä voidaan käyttää.
Porvariston luokkaidentiteetti muodostuu suuremman porvarin masokistisesta ihannoimisesta ja alemman porvarin (ja varsinkin työläisen) sadistisesta halveksimisesta. Porvarin sadomasokistinen sielunelämä ruokkii haurasta itsetuntoaan kuvitelmalla, että hänen geeneihinsä sisältyy poikkeuksellista erinomaisuutta. Hän on individualisti yhteisöllisyyttä vastaan, yksityisyrittäjä järjestäytymistä ja yhteistyötä vastaan; hän samastaa rikkauden ja älykkyyden sekä köyhyyden ja tyhmyyden; hän vuodattaa kyyneliä rikkaan ihmisen vastoinkäymiselle ja nauraa vahingoniloisesti kokonaisen köyhälistön kärsimyksille. Työläinen, työväenluokka ja ay-liike ovat porvarin painajaisten pelottavin sisältö.
Tosiasiassa kunnon porvari kokee EU:n taakkana, mutta taipuu etujoukon (sivistyneistön) painostuksesta kannattamaan sitä.
Miksi joku on kommunisti - Koska on menettänyt mahdollisuutensa olla
kapitalisti.
Aate tappaa
Syöksykierre.
Porvaristo ja sen hännystelijät eivät millään halua puhua kapitalistisesta yhteiskunnasta kumpuavat ääriliikkeet samoin kuin väkivalta ja terrori.
On aivan selvää, että kapitalismi, joka perustuu rahaa ja tavaraan, kilpailuun, voitontavoitteluun, suorituskeskeisyyteen, yksilösuorituksiin, on raaka ja epäinhimillinen.
Olemme jo aikaa menneet ihan liian pitkälle.
Kapitalismiin kuuluu jatkuva kasvuntavoite, voitontavoittelu.
Julkinen sektori/palvelut on, johon yksityinen voiton tavoittelu ja bisnesajattelu, ei sovi ollenkaan.
Ihmiset ovat erilaisia, toiset kestää paremmin toiset huonommin, jotkut eivät ollenkaan.
Nykyinen kapitalismi on täysin jättänyt heitteille heikommat ihmiset.
Kapitalismissa jossa tehokkuusajattelu on keskeistä, monet ihmiset ovat joutuneet umpikujaan, mutta se miten heitä voisi auttaa, on ajettu säälittä alas.
Jokelan ja Kauhajoen surmien, molempien jälkeen poliitikot lupasivat parannuksia ja tehdä johtopäätöksiä...ei tapahtunut mitään. Itseasiassa aivan päinvastoin, edelleen vain ajettu alas kouluterveyshuolto, koulukuraattori järjestelmä, samoin luokkakokoja vain kasvatettu.
Miten ihmeessä voidaan puuttua yhtään mihinkään saati havaita oirehtivaa ihmistä?
Olen itseasiasssa sosiaaliselta kannalta pikkuporvari, ajatusmaailmaltani kommunisti.
Olen vuodesta -87 ollut pienyrittäjä.
Ja kapitalismin kriisejä olen saanut kokea 3 tuosta lähtien.
Pienyrittäjä on se, joka aivan ensitöikseen kärsii kapitalismin kriiseistä, joita tasan tarkkaan tulee alle 10 vuoden välein. Aina 1800 luvun alkupuolelta lähtien.
Kapitalismissa vallitsee tavaratuotannon anarkia, siitä johtuu tavaran liikatuotanto.
Samoin on finanssipuolella.
Koska kapitalismi perustuu voiton tavoitteluun, on kapitalisteilla jatkuva pyrkimys tavaran ja rahan vapauttamiseen, joka onkin jo tehty, minkäänlainen säätely ei tule kysymykseenkään.
Ihmiset olemme vain siinä roolissa kapitalismissa, että olemme kuluttajia, ja ne jotka ovat vielä töissä heidän työvoima on tavaraa jota kapitalismi ostaa, ja itseasiassa myy...
Vasemmisto on munaton, Ay-liike on munaton, ja porvaristo mellastaa miten haluaa.
Seuraukset näkyvät.
Ääriainekset nostavat aina päätään, kun kapitalismi on kriisissä...aina!!!
Kapitalismin itsesuojeluvaisto nostaa äärioikeiston jopa valtaan, tukien sitä sekä poliittisesti että taloudellisesti, tästä hyvä esimerkki on Hitler.
Kommunistien toimintaa ei koskaan ole kuulunut eikä kuulu terrori.
Kommunistinen puolue on työväen puolue, ja tavoitteena on työväen valta, kommunistien edut eivät poikkea työväen eduista.
Tavoite: kansan enemmistön valta, kansan valta.
Useimmat sosialistiset vallankumoukset ovat olleet joko verettömiä tai lähes( porvarien vastavallankumousyritykset ovat olleet verisiä).
Juuri siksi, että kansan enemmistöt ovat olleet niiden takana. Mutta aina on valta otettava, porvarit ei siitä vapaaehtoisesti luovu.
Kapitalismissa on näennäinen demokratia, perustuen porvarilliseen parlamentarismiin, samoin meillä on näennäinen sananvapaus.
Meitä hallitsee pieni vähemmistö.
Rahanvalta.
Kapitalismin nousun melkein ensimetreistä lähtien on alettu suuntautua sosialismiin, kansanvaltaan.
Marx, Engels ja Lenin puhuivat sosialismista, joka on sekatalous, jossa pien- ja keskisuurta yritystoimintaa harjoitetaan yksityisinkin voimin. Pankit, vakuutusyhtiöt ja keskeinen teollisuus on yhteiskunnan omistuksessa, valtio säätelee ja kontrolloi. Tätä me tavoittelemme, sosialismia.
Ihmisten yhteistä yhteiskuntaa, jossa yhteiskunta on ihmistä varten, sosialismin kehittyessä, ihmisen kehittyessä, valtio kuoleutuu tarpeettomana, samoin raha lakkaa olemasta. kun sosialismi on saatu koko maailmaan, porvarit opetettua tekemään työtä eikä keinotella, aseteollisuus lakkautetaan, koska sosialismissa aseteollisuus tuottaa vain tappiota, eikä hyödytä yhteiskuntaa millään tavoin.
Tällaisia em.joukkomurhia ei siten voi tapahtua.
Sellaiseen yhteiskuntaan meillä on tosin pitkä pitkä matka…mutta jostain on alettava…siis sosialismista.
Globaalin kapitalismin uudistumisella on rajansa, mutta puoleen vuosisataan nämä rajat eivät ole näyttäneet yhtä häilyviltä kuin nyt.
Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy paalutti oman kantansa julistaessaan laissez-faire -kapitalismin kuolleeksi. Hän loi 20 miljardin euron strategisen investointirahaston, jonka tehtävänä on edistää teknisiä innovaatioita, pitää kehittyneet tuotantolaitokset ranskalaisten käsissä ja säilyttää työpaikat.
"Päivänä jona emme rakenna junia, lentokoneita, autoja ja laivoja – mitä silloin on jäljellä Ranskan taloudesta?" Sarkozy kysyy retorisesti. "Muistoja. Ja minä en aio tehdä Ranskasta turismireservaattia."
Yksi tällaisen aggressiivisen teollisuuspolitiikan tarkoitus on voittaa maan perinteinen valkoinen työväenluokka puolelleen. Se voi kuitenkin myös kulkea käsikkäin presidenttiin aiemmin liitetyn, maahanmuuttoa vastustavan politiikan kanssa.
On huomattava, että Sarkozyn mallia seuraileva uusi kansallinen keynesiläisyys ei ole etuoikeutettujen maiden ja ryhmien ainoa vaihtoehto. Kun maailman voimatasapaino liukuu kohti etelää, läntisillä eliiteillä on tarve hankkia etujensa ajamiselle globaalia hyväksyntää. Tämän projektin kannalta parhaalta vaihtoehdolta voi tuntua eurooppalaisen sosialidemokratian ja New Deal -liberalismin haara, jota voitaisiin nimittää globaaliksi sosialidemokratiaksi, GSD:ksi.