Jeesus
(lat. muoto kreikk. nimestä I‧ē‧sous′,
joka vastaa hepr. nimeä Je‧šu′aʽ
tai Jehō‧šu′aʽ ja joka merkitsee ’Jehova on pelastus’).
Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus mainitsee noin 12 tämännimistä henkilöä,
muita kuin Raamatun kertomuksessa mainittuja.
Nimi esiintyy myös apokryfisissä, ajanlaskumme alkua edeltäviltä vuosisadoilta peräisin olevissa kirjoituksissa.
Se ei siis nähtävästi ollut mikään harvinainen nimi tuohon aikaan.
(lat. muoto kreikk. nimestä I‧ē‧sous′,
joka vastaa hepr. nimeä Je‧šu′aʽ
tai Jehō‧šu′aʽ ja joka merkitsee ’Jehova on pelastus’).
Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus mainitsee noin 12 tämännimistä henkilöä,
muita kuin Raamatun kertomuksessa mainittuja.
Nimi esiintyy myös apokryfisissä, ajanlaskumme alkua edeltäviltä vuosisadoilta peräisin olevissa kirjoituksissa.
Se ei siis nähtävästi ollut mikään harvinainen nimi tuohon aikaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elikkä, kun joku hokee:jeesus, jeesus--
Hän sanookin:Jahve pelastaa!
Sama pätee nimeen Jehosua
Nimi Jeesus (kreik. I‧ē‧sous′) vastaa heprealaista nimeä Jesua tai Joosua (täydellisessä muodossaan Jehosua, hepr. Jehō‧šu′aʽ),
joka merkitsee ’Jehova on pelastus’.
Nimi ei ollut harvinainen, vaan tuohon aikaan oli paljon sennimisiä miehiä.
Tästä syystä ihmiset käyttivätkin usein jotain lisänimeä,
ja sanoivat esimerkiksi ”Jeesus Nasaretilainen” (Mr 10:47; Ap 2:22).
Kristus tulee kreikkalaisesta sanasta Khri‧stos′, joka on heprealaisen sanan Ma‧ši′aḥ (Messias) vastine ja merkitsee ’voideltua’.
Vaikka ilmausta ”voideltu” käytettiin perustellusti muistakin ihmisistä, esimerkiksi Mooseksesta, Aaronista ja Daavidista,
jo ennen Jeesuksen aikaa (Hpr 11:24–26; 3Mo 4:3; 8:12; 2Sa 22:51),
niin se asema, virka tai palvelustehtävä, johon heidät oli voideltu, oli ainoastaan esikuva Jeesuksen Kristuksen korkeammasta asemasta,
virasta ja palvelustehtävästä.
Jeesus on sen vuoksi ylivertaisella ja ainutlaatuisella tavalla
”Kristus, elävän Jumalan Poika” (Mt 16:16).
Näistä tuppaa aina unohtumaan, että kyse on Tetragrammin kahdesta ensimmäisestä kirjaimesta, eli YH:sta. Tetragrammia pidettiin niin pyhänä, ettei sitä kirjoitettu tai lausuttu arkipäiväisesti. Jeesuksen nimi merkitsee siis, Jah on pelastus.
"“Jesus” (pronounced /ˈdʒiːzəs/) is a transliteration, occurring in a number of languages and based on the Latin Iesus, of the Greek Ἰησοῦς (Iēsoûs), itself a Hellenisation of the Hebrew יְהוֹשֻׁעַ (Yĕhōšuă‘, Joshua) or Hebrew-Aramaic יֵשׁוּעַ (Yēšûă‘).meaning "Yahweh delivers (or rescues)""
"The etymology of the name Jesus is generally explained by Christians as "God's salvation" usually expressed as "Yahweh saves",[31][32][33] "Yahweh is salvation"[34][35] and at times as "Jehovah is salvation""
The name is related to the Hebrew form [Yehoshua`] יְהוֹשֻׁעַ Joshua,
This name is usually considered to be a compound of two parts: יהו Yeho, a theophoric reference to YHWH, the distinctive personal name of the God of Israel, plus a form derived from the Hebrew triconsonantal root y-š-ʕ or י-ש-ע "to liberate, save".
This early Biblical Hebrew name יְהוֹשֻׁעַ [Yehoshua`] underwent a shortening into later Biblical יֵשׁוּעַ [Yeshua`]
Usually, the traditional theophoric element [Yahu] יהו was shortened at the beginning of a name to יו [Yo-], and at the end to יה [-yah]. In the contraction of [Yehoshua`] to [Yeshua`],
By the time the New Testament was written, the Septuagint had already transliterated ישוע [Yeshua`] into Koine Greek as closely as possible in the 3rd-century BCE, the result being Ἰησοῦς [Iēsous]
Joten kyllä tuossa muutakin esiintuu kuin yh.