Tällästä osasin arvatakkin, luin nimittäin nitä
juttuja ja uskomatonta musta on kuinka
ihmiset jaksaa aina vaan tapella näistä asioista.
Varsinkin uskovaiset, jos todella uskoo
rakastavaan Jumalaan, miksi tapella
epäolennaisesta, miksi yrittää todistella sitä
muille sanojen kautta, eikö mieluumminkin tekojen
? Elää todeksi... niinkun raamatussakin
kehotetaan, ei ole mitään tarvetta
todistella/todistaa mitään, on vaan ja antaa
muiden olla.
Jonkun kommentti oli, että uskovaiset/kristityt
eivät riitele keskenään, vaan ainoastaan
kinastelevat, koska heillä on rauhan henki tai
jotain sinnepäin. Ja toisaalta uskosta osattomat
riitelevät kaikesta, jopa keskenään, koska
'maailmassa' on vihan henki. Käsittämätöntä kuinka
joku voi ummistaa silmänsä noin täysin elämältä,
että pystyy kätkeytyä tollasen muurin taakse ja
sieltä sitten katella tätä pahaa maailmaa.
Ihan niinkun kaikki tiet vievät Roomaan, niin ne
myös vievät Jumalan luo, jos sellanen on. Ei ole
tärkeää mikä on absoluuttinen totuus jostain
Jeesuksen sanoista, vaan niiden sisältö, siis jos
uskoo.
Onko kukaan tutustunut esim. Anthony de Melloon?
Esim. Kaksi sokeaa riiteli siitä minkä värinen on
vihree.
Tai Pikkupoika sanoi tytölle, että me ollaan
presbyteereja ja tyttö vastasi "Ai me kuulutaan
toiseen kirouskuntaan"
Monilta uskiksilta puuttuu huumori täysin, kun
tulee kyse näistä oppiasioista, täytyy sanoa, että
niin myös näiltä 'toisinajattelijoilta'.
Jos Jumala on, niin sillä täytyy olla helvetin
'hauskaa' kun se lukee näitä juttuja, missä
ihmiset takertuu epäolennaiseen.
Ruoka on tarkotettu syötäväksi ja viina
juotavaksi, mitään niistä ei saa, jos jää vaan
tutkimaan, niiden sisältöä tai koostumusta.
Priorisoikaa hyvät ihmiset mikä teille on
tärkeetä! Ettette koe pettymystä, kun sitten
eräänä päivänä päädytte taivaan portlle ja Jumala
sanoo, että en minä tunne teitä, ja te sanotte,
että "Mutta mehän ruokimme sinun lampaitasi ja
vaatetimme köyhät etc." Ja Jumala vastaa, että
eihän tän näin pitänyt mennä. Teidänhän ei pitänyt
tietää. Teidänhän piti vastata, että "Herra
milloin me muka teimme mitään näistä?"
juttuja ja uskomatonta musta on kuinka
ihmiset jaksaa aina vaan tapella näistä asioista.
Varsinkin uskovaiset, jos todella uskoo
rakastavaan Jumalaan, miksi tapella
epäolennaisesta, miksi yrittää todistella sitä
muille sanojen kautta, eikö mieluumminkin tekojen
? Elää todeksi... niinkun raamatussakin
kehotetaan, ei ole mitään tarvetta
todistella/todistaa mitään, on vaan ja antaa
muiden olla.
Jonkun kommentti oli, että uskovaiset/kristityt
eivät riitele keskenään, vaan ainoastaan
kinastelevat, koska heillä on rauhan henki tai
jotain sinnepäin. Ja toisaalta uskosta osattomat
riitelevät kaikesta, jopa keskenään, koska
'maailmassa' on vihan henki. Käsittämätöntä kuinka
joku voi ummistaa silmänsä noin täysin elämältä,
että pystyy kätkeytyä tollasen muurin taakse ja
sieltä sitten katella tätä pahaa maailmaa.
Ihan niinkun kaikki tiet vievät Roomaan, niin ne
myös vievät Jumalan luo, jos sellanen on. Ei ole
tärkeää mikä on absoluuttinen totuus jostain
Jeesuksen sanoista, vaan niiden sisältö, siis jos
uskoo.
Onko kukaan tutustunut esim. Anthony de Melloon?
Esim. Kaksi sokeaa riiteli siitä minkä värinen on
vihree.
Tai Pikkupoika sanoi tytölle, että me ollaan
presbyteereja ja tyttö vastasi "Ai me kuulutaan
toiseen kirouskuntaan"
Monilta uskiksilta puuttuu huumori täysin, kun
tulee kyse näistä oppiasioista, täytyy sanoa, että
niin myös näiltä 'toisinajattelijoilta'.
Jos Jumala on, niin sillä täytyy olla helvetin
'hauskaa' kun se lukee näitä juttuja, missä
ihmiset takertuu epäolennaiseen.
Ruoka on tarkotettu syötäväksi ja viina
juotavaksi, mitään niistä ei saa, jos jää vaan
tutkimaan, niiden sisältöä tai koostumusta.
Priorisoikaa hyvät ihmiset mikä teille on
tärkeetä! Ettette koe pettymystä, kun sitten
eräänä päivänä päädytte taivaan portlle ja Jumala
sanoo, että en minä tunne teitä, ja te sanotte,
että "Mutta mehän ruokimme sinun lampaitasi ja
vaatetimme köyhät etc." Ja Jumala vastaa, että
eihän tän näin pitänyt mennä. Teidänhän ei pitänyt
tietää. Teidänhän piti vastata, että "Herra
milloin me muka teimme mitään näistä?"
Vastaukset 11
Vanhimmat
silmäni ovat auenneet 36 vuoden elämisen jälkeen.
En siis ole ollut aina uskossa ja tiedän myös
tämän toisen puolen elämästä.
En halua että sokeat kävelevät kohti jyrkännettä
vaan menen estämään. Monet riuhtovat itsensä
väkisin irti ja jatkavat kohti jyrkännettä.
Toivottavasti siellä on vielä maata jäljellä ja
pelastajia.
Minne kuiluun ne ihmiset on menossa?
Ja miten sinä luulet sen estäväsi? Mutta monilla
uskovaisilla on tälläinen luulo itsestään.
Tunnen tän terminologian todella hyvin, kun olen
sitä kohdusta asti kuunnellut. Olen aika saman
ikäinen kuin sinäkin ja pidän itseäni kristittynä
siitä huolimatta, että en kuulu mihinkään
kirkkokuntaan.
Lähisukulaisissani on 4 pappia, luterilaisia ja
muitakin. Ja silti en voi allekirjoittaa näitä
juttuja joissa ihmisiä pakotetaan, niskasta
vetämällä pois jonkun ihmeen kuilun partaalta.
Kyllä ne paremmin sieltä tulee, jos tarjoaa,
jotain kiinnostavaa. Nälkiintyneelle leipää,
janoiselle vettä, tylsistyneelle iloa, väsyneelle
lepoa etc. Ja antaa Jumalan ilmestyä ajallaan.
Mutta tämähän vaatisi sitä, että joutuisi oikeesti
kuuntelemaan näitä ihmisiä ja niiden ongelmia ja
oikeesti auttamaan, paljon helpompaa on tarjota
kaikenkattavaa pelastusta, joistain absurdista
synnistä.
Jonkun takiahan ne ihmiset kuitenkin täällä
palstalla ovat. Enkö saisi kertoa mitä Jeesus
tarjoaa? Oletko antanut itsesi Hänelle?
Aikamoisen 'koulun' olen käynyt läpi, eikä ole
tarvinnut Jeesukselle itseäni antaa, kun en
koskaan ole ollut 'ei uskossa', vaikka sitäkin
enemmän 'syntiä' tehnyt. En tarkoita tällä sitä,
että olisin jotenkin lapsena jo saanut jonkun
erityisen armon, mutta se on kyllä kestänyt
tähänkin asti.
Ja saahan sitä kertoa Jeesuksesta, mutta onko tämä
vänkääminen paras tapa. Jos teologisista
kysymyksistä haluaa väitellä niin mikäs siinä,
mutta nämä kaksi kun eivät mielestäni sovi yhteen.
Mieti itse mitä Jeesus teki, hoiti sairaita ruokki
nälkäisiä, pelasti huoria, ja jopa ristiin
naulitsemisellaan päästi murhamiehen vapaaksi. Ei
se niitä yrittänyt käännyttää, antoi vaan mitä ne
tarvitsi. Kohteli ihmisiä tasa-arvoisesti ja
uskoi, että kyllä ne ymmärtää itsekkin. Vai mitä
luulet, kun se nainen joka melkeen pääsi
hengestään, kun se meinattiin kivittää, niin
luuletko, että ei mennyt opetus perille vaikka
mitään tuomiota ei tullut ainoastaan "Mene äläkä
enää syntiä tee" ?
tietoisesti antaa itsesi Jeesukselle.
Olenko aivan väärillä linjoilla täällä?
Nimenomaan tämä yksioikoisuus ihmetyttää, kun
sullakin on ikää enemmän kun 20.
Olen TIETOISESTI ollut koko ikäni uskossa. Ja et
voi arvatakkaan kuinka paljon hikeä ja tuskaa,
vaikka paljon myös hyvää ja hauskoja hetkiä se on
tuonut elämääni. Varsinkin teininä ja
parikymppisenä, kun maailmankatsomus jo ihan iän
takia aika rajattu, mutta niinpä se näyttää olevan
myös monilla vanhemmillakin.
Miten voit olettaa asioita ennen kun kysyt. Mulla
on 10 vuotias poika ja sille sanon aina, kun se
sanoo, että "äiti sun pitää lukea mulle iltasatu
tai sun pitää sitä sun tätä." Että ei mun pidä
mitään, mä teen jos haluan. Ja tottakai mä halua
esim. lukee sen iltasadun. Niinpä ei mun myöskään
pidä antaa itseäni Jeesukselle. Etsivä löytää ja
välillä löytää vaikka ei etsikkään.
Pitää joka päivä antaa itsensä yhä uudelleen
Jeesukselle. En tosin aina muista sitä itsekään,
mutta kuitenkin.
Jos tunnustat vaikkapa kirjallisesti, että Jeesus
on Herra - myöskin tarkoittaen sitä, niin me
olemme sisaruksia Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän haluaa sinut kokonaan. Oletko Hänen?
Ymmärsitkö edellisen viestini, vai keräätkö
pisteitä, siis kuinka monta olet johtanut
pelastuksen tielle?
Herra johdattaa. :)
Et siis voinut sanoa, että:
Jeesus on Herra
?
Miksi haluat sen kuulla? Voin sen kyllä sanoa ihan
ääneenkin ja omalla suulla lausuttuna, mutta miksi
mun pitäis sanoa se sulle? Ethän sä oo mikään herra?
Mutta silti sanon sen sun mileliksesi, enhän mä
mitään siinä menetä.
Jeesus ON Herra, nyt ja iankaikkisesti.
Voisin myös tähän kirjottaa uskontunnustuksen ja
muutakin, mutta en koe tarpeelliseksi.
Takerruin ehkä liian tiukkaan tuohon. Sorry siis.
Eräästä kirjasta luin kertomuksen, jossa
evankelista kiersi opettamassa. Eräässä
seurakunnassa nosti n. 18 henkilöä kädet ylös,
kun tämä evankelista kysyi:
Kuka haluaa antaa itsensä Jesukselle?
Myöhemmin he menivät seurakunnan johdon kanssa
syömään ja seurakunnan johtaja oli liikuttunut,
että niinkin moni tuli uskoon.
Evankelista ei pitänyt määrää suurena, srk:n
kokoon nähden eikä ollut kauhean tyytyväinen.
Srk:n johtaja kuitenkin sanoi, että kyllä pitää
olla tyytyväinen, koska suurin osa niistä kuului
srk:n johtokuntaan.
:)
Anteeksi vielä tiukkaamiseni.