Tuli kirjoiteltua, joten kirjoittelen lisää.
Aina jostain syystä ajaudun käsittämättömiin näyttely-suhteisiin. Jälkeenpäin ajateltuna elin nuorena kuin musliminainen, henkisesti verhoutuneena mustaan kaapuun ja kukaan mies ei saanut nähdä sieluani. Kai siksi olen ollutkin yksinäinen. Mitä järkeä nyt siinäkin oli? Halusin kai valita seurani. Mutta jos miehet ovlisivat samoin näytelleet minulle, mitä järkeä siinäkään olisi. Ruumistani en sentään kaapuun verhonnut.
Tulevaan aviomieheeni tutustuin ystävättäreni kautta, jonka hyvä ystävä hän oli. Pidin heitä tavallaan parina ja yritin olla miehelle ystävällinen. Kun hän alkoi soitella minulle esitin rauhallista ja asiallista. En kertonut paljon mitään sielunelämästäni, vaan pysyttelin yleisissä asioissa. Noin viisi vuotta hän jaksoi soittaa minulle. MISTÄ olisin tiennyt, että hän PITÄÄ esittämästäni tylsästä henkilöstä. En todellakaan yrittänyt vampata häntä. Lopulta mutkien kautta päädyin hänen aviovaimokseen ja nyt hän ihmettelee joka päivä, miten tasapainoton, epäsiisti jne... olen. Mistä olisin tiennyt, että koskaan tutustun hänen kanssaan paremmin?
Joo... Yritän olla enää verhoamatta herkkää sieluani kaikille. En tiedä onnistuuko se, sillä joskus minua on myös kiusattu.
Kannattaa paljastaa jotain omasta itsestään myös yleensä ihmisille. Mitä mieltä te olette? Vai kannattaako esim. pukeutua koviksen naamariinkun sattuu?
Aina jostain syystä ajaudun käsittämättömiin näyttely-suhteisiin. Jälkeenpäin ajateltuna elin nuorena kuin musliminainen, henkisesti verhoutuneena mustaan kaapuun ja kukaan mies ei saanut nähdä sieluani. Kai siksi olen ollutkin yksinäinen. Mitä järkeä nyt siinäkin oli? Halusin kai valita seurani. Mutta jos miehet ovlisivat samoin näytelleet minulle, mitä järkeä siinäkään olisi. Ruumistani en sentään kaapuun verhonnut.
Tulevaan aviomieheeni tutustuin ystävättäreni kautta, jonka hyvä ystävä hän oli. Pidin heitä tavallaan parina ja yritin olla miehelle ystävällinen. Kun hän alkoi soitella minulle esitin rauhallista ja asiallista. En kertonut paljon mitään sielunelämästäni, vaan pysyttelin yleisissä asioissa. Noin viisi vuotta hän jaksoi soittaa minulle. MISTÄ olisin tiennyt, että hän PITÄÄ esittämästäni tylsästä henkilöstä. En todellakaan yrittänyt vampata häntä. Lopulta mutkien kautta päädyin hänen aviovaimokseen ja nyt hän ihmettelee joka päivä, miten tasapainoton, epäsiisti jne... olen. Mistä olisin tiennyt, että koskaan tutustun hänen kanssaan paremmin?
Joo... Yritän olla enää verhoamatta herkkää sieluani kaikille. En tiedä onnistuuko se, sillä joskus minua on myös kiusattu.
Kannattaa paljastaa jotain omasta itsestään myös yleensä ihmisille. Mitä mieltä te olette? Vai kannattaako esim. pukeutua koviksen naamariinkun sattuu?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.