Adolf Ehnroothin (tulikohan oikein? hällä väliä, ei se ihmistä kummempi ollut) sanat sopivat kuvaamaan keskustan surkeaa tilaa.
Mikään ei pahemmin hajoita kuin keskinäinen erripurra.
ps. Ehnrooth on yliarvostettu, turhaan tapatti miehiä yksittäisissä taisteluissa. Mutta em. sanansa ovat kovasti tosia.
Mikään ei pahemmin hajoita kuin keskinäinen erripurra.
ps. Ehnrooth on yliarvostettu, turhaan tapatti miehiä yksittäisissä taisteluissa. Mutta em. sanansa ovat kovasti tosia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
JR 7:n komentaja A. E. kannusti joukkojaan, kuten kaikki tietää. Kuinka hän sen teki? Siitä kertoo erään tyylinäytteen tämä kirja.
Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967
Sivut 197-198: "Meitä palasi toistakymmentä JR seitsikon miestä sotasairaalasta ja meidän mukana tuli täydennysmiehiä rykmenttiin. Komentaja otti meidät vastaan ja jakoi kahtia niin kuin vuohet ja lampaat. Komentaja oli muutenkin aika jyrkkäpuheinen mies. Nyt se piti puhuttelun täydennysmiehille ja halusi kai kasvattaa niiden moraalia, kun ne tulivat suoraan siviilielämästä sotaan. Se puhe alkoi näin: Te Pohjanmaan miehet, te kesselimahat, te viljanpiilottajat! Nyt te jouduitte sellaiseen paikkaan, että jos vihollisen luoti ei satu, niin oma luoti sattuu varmasti!
---
Joissakin kirjoissa ja jutuissa mainitaan kuin Vuoksen yli uineita peloteltiin linjaan palauttamisen yhteydessä kuinka seuraavalla kerralla omat KK oli asemissa, joten toista kertaa ei olisi takaisin yrittämistä elävänä. Liekkö tuo ollut totta? Oliko suomalaisillakin "omat antamassa KK:llä taustatukea" kuten oli naapureidenkin laita?
Puheet A.E.:n jutusteluista miehilleen etulinjassa saakin näin aika uuden sävyn, jos jo takaportaassa oli tällaiset puheet.
Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Tässä kirjassa Sinerma kertoo sivulla 245-246:
Kello 15.33 tykistön tulenjohtaja ilmoitti, että kirkonmäellä on parikymmentä miestä antautumispuuhissa; jotakin valkoista heiluteltiin siellä seipäännenässä. Tieto kulki nopeasti komentopaikalle. Jos kirkonmäki menetettäisiin, olisi koko JR 7:n lohkon vastaranta vihollisen hallussa. Nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Komentajan asema ei sillä hetkellä ollut mitenkään herkullinen, mutta mäki kuhisi vihollisia. Lihavampaa maalia tuskin olisi löytynyt. Kello 15.40 kohdistettiin sillanpäähän kaikkien raskaiden aseiden voimakas tulitus. Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä. Oli kysymyksessä pakkotilanne; ammuttiin jotta voitaisiin pelastaa enemmän. Sodan vaihtoedhdot ovat usein: paha ja vielä pahempi. Tämä tapaus on kuitenkin sellainen, jonka Ehnrooth haluaisi saada pois mielestään."
Sinerma Martti Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä
WSOY, 1981, 454 s., 1. painos
AE oli kuitenkin itse kartanoita omistavasta kesselimahasuvusta? Kovasti se taisi tykätä myös Karjalan kesselimahoista. Kepuleita on syytä säännöllisesti muistuttaa miten armoton ja riistävä Suomen maa-aateli oli 1918 ja 1930-1960. Sukselainen vei maalaisliittoa humaanimmalle linjalle vasemmistolaisten vastustettua väkevästi Niukkasen isäntiä koskematonta suolivyönkiristysbudjettia. Kekkonen opportunistina omaksui Sukselaisen ajaman linjan. Niukkanen oli siitä merkittävä mies, että 50-luvulla esittämäänsä budjettia ei olisi 30-luvulla koskaan esittänyt.
Oliko kapteeni Eino Laisto kovasti suuri sankari? Ilmeisesti, sillä hänen nimensä mukaan on nimetty jopa suo, jolla ei ennen Laiston "sankaritekoja" ollut nimeä. Se on Laiston suo.
108 miestä pisti Laisto kerralla pelistä pois kun ei malttanut odottaa tykistön tukea. Oli kiire tehdä suur-Suomea.
Nimi Laiston suo tulee siitä, kun hän tapatti yli 60 suomalaista hyökkäyksessä, johon ei ehtinyt odottaa tykistön antamaa tulivalmistelua. Itse äijä katseli sitä teurastusta taka. Hän siis MÄÄRÄSI menkää, eikä kuten hyvä johtaja tulkaa... (ja hyvä johtaja olisi odottanut sen tunnin sitä tykistökeskitystä). Etta sellainen sankari!