reuma ja väsymys

Mulla auttaa säännölliset elämäntavat ja riittävä liikunta. Minulla on myös vapailla ja lomilla kello herättämässä seitsemältä (työaamuina kuudelta) ihan unirytmin säännöllisyyden vuoksi. Illalla pitää vain huolehtia, että menee ajoissa nukkumaan, jotta saan vähintään 7 tuntia unta, mielummin 8 tuntia. Toki niitäkin päiviä tulee, kun väsyttää niin paljon, että nukun 10 tai 12 tuntia, mutta säännöllisesti nukuttuna tälläiset unet vain lisäävät väsymystä. Päivällä hereillä ollessani touhuilen jotain pientä, ettei väsymystä ennätä muistaa. Jos siihen jää vellomaan, niin ei taatusti piristy.

Lisäksi liikunnan harrastaminen on ehdottoman tärkeää. Pyrin tekemään viikossa ainakin 3 reipasta lenkkiä ja sen lisäksi käymään salilla vähintään kolmesti. Tässä kohden pitää kroppaa ja tautia kuunnella huolella - aktiivivaiheessa liikunta on melko kevyttä (kuten rauhallista kävelyä, vesijuoksua, vesijumppaa, kevyttä uintia) ja taudin ollessa vähemmän aktiivinen liikunta on rankempaa (reipasta kävelyä, mäkisessä maastossa, juoksua, reipasta uintia, pyöräilyä...). Samoin salitreenin painoja ja vähän liikeitäkin muokkailen aktiivivaiheessa kevyemmiksi. Liikkumisesta fysioterapeuttini sanoi: että mitä vaan saa harrastaa, mutta se ei saa aiheuttaa kipua.

Riittävän (kipu)lääkityksen ja (henkisen) levon tarvetta ei voi kiistää. Jos esim. työt stressaavat, niin väsyttää enemmän ja yleensä myös tauti aktivoituu. Eli kaikki nämä kolme taudin aktiiviuus, väsymys ja henkinen stressi riippuvat toisistaan ja niitä pitää vain pyrkiä hallitsemaan, jotta olo pysyy hyvänä.

Niin tautina määrittelemätön seronegatiivinen artriitti, jolla on vahvasti spondyloartropatiatyyppisiä oireita. Ehkä se tästä tarkentuu, vielä jonain päivänä.

Minulla on reuma ja olen nykyään aina väsynyt. Olen yrittänyt saada oloa virkeämmäksi liikunnalla, ruokavaliolla, lomailemalla ja tekemällä asioita jotka ovat olleet minulle aina tärkeitä, jotta saisin vähennettyä stressiä. Mikään ei tunnu vain auttavan.

Sama ongelma täälläkin, lomilla väsymys helpottaa kun voi elää enemmän itseään kuunnellen. Nyt kun työt taas alkoi lomien jälkeen, voi tätä väsyn määrää! Ei siihen auta nukkuminen, liikkuminen, terveelliset ruokatavat...

Huomaan että teen töissä hirveästi virheitä ja unohtelen asioita. Mitä muutakaan voisi olettaa kun on niin uupunut? Tuntuu että näin väsyneenä ei mitenkään voi jaksaa eläkeikään asti, olen nyt 43 v. ja psoriartriitti on jyllännyt 10 vuotta.

Kyl oikeen jänskättää mitä syksy ja talvi tuo tullessan, kun on pimee ja kaikkia muitakin väsyttää enempi, mä olen varmaan talviunilla kevääseen asti, tiedä sit miten pomo tähän suhtautuu :D mä kyllä kestän kivun, säryn ja sen et pitää hidastaa, mut tää väsy, kun ei sitä piristy ees kortisonilla. ei oo ihan yks ja kaks iltaa ku ukko herättää sohvalta sänkyyn nukkumaan, nukkuminen on niin levotonta, et koht o hankittava kerrossänky, et sen luut ei katkee ku potkin, romanttista ;)

"ei oo ihan yks ja kaks iltaa ku ukko herättää sohvalta sänkyyn nukkumaan, nukkuminen on niin levotonta"

Tästä eroon pääseminen oli mulle ensimmäisä oivalluksia. Siis en edes yritä mennä sohvalle katsomaan telkkaria tms. vaan jos väsyttää, menen suosiolla suoraan sänkyyn ihan yöunille tai päikkäreille. Ne vähät tunnit, mitkä pystyy paikallaan nukkumaan kannattaa oikeasti nukkua hyvässä sängyssä eikä missään nojatuolissa tai sohvannurkassa. Se on mulle pommin varma tapa menettää ne yöunetkin.

Yksi merkittävä juttu minulle oli yöunen pituuden seuraaminen. Rupesin järjestelmällisesti kirjaamaan kipupäiväkirjaan myös yöunen pituuden ja arvion laadusta. Huomasin, että yllättäen nukun huomattavasti enemmän kuin oletin. Kovasti tuntui pahalta herätä aamulla kuudelta tai seitsemältä selkäoireisiin. Kun sitten laski nukutut tunnit - yllättäen olinkin nukkunut 8 tuntia yössä. Kun tämän sai taottua kaaliin, uskalsi luottaa siihen, että yöuni on ollut riittävää, vaikka aamulla heräisikin aikaisin. Vähensi henkistä kuormitusta huomattavasti.

mulla tuo päähän takominen ei riitä vaik kuinka uskottelee itelleen et nukuttu on. v-ä-s-y-t-t-ä-ä! on ihan sellanen ollako vai eikö olla-olo... aamulla herään pirteenä, mut 12 aikaa päivällä on päästävä jo kovasti nukkuun. ruokailutottumukset ja liikunta, lasten kanssa ulkoilu, kaikki ok...kunhan äiti on riittävästi nukkunu :)

must on ihan kiva tietää, et mä en ole ainut... mut kiva ois ku tää joukko väsy häipyis... :D mulla ihan kamalinta on 1,5 tuntia heräämisen jälkeen, mä nukahdan uudestaan jos mulla siis on vapaa päivä ja saan olla vaan kotona.. saatan hyvinkin herätä aamulla 7aikaan pirteenä ku mikä, mut se maaginen 1,5 tuntia siitä, ni se uni tulee jos vaan erehdyt olemaan paikallas. jos koitat huijata itteäs ni se uni tulee sit vaik sen lenkin jälkeen... se on voittamaton! sanon mä.

ja siis mullahan ei ole mitään ongelmaa nukkua vaikka kellon ympäri, en mä sitä tee, aina se o ittesä revittävä sieltä ylös.. ja sit taas, mä voin hyvin siis nukahtaa sihen sohvalle 19.00 vaik kuin tulis lempileffa, ni ei auta, aina mä häviin. enkä mä kyllä tiedä et onks mitään järkeä sihen aikaan jo vetää yökkärikalsareit jalkaan ja painua untenmaille.. ei mun pää ainakaan kestä sitä et mä sit ton väsymisen taki erakoidun kotiin, enkä nää sit sitä ukkoakaan ku unissani :D jösses jos mul viel ois lapsiakin tähän soppaan... et T-83 NOSTAN HATTUA!!!

on joo lapsia...kiitos vaan mut en tunne olevani hatun noston arvonen :) pienin on 2v ja painaa 17kg (viel paljon nosteltavissa, välillä kannettavissakin oleva laps), keskimmäinen kerhoon kuljetettava...isoimmasta onkin jo paljon apua kotitöissäkin (miestä unohtamatta). On paljo päiviä et tunnen olevani tod huono äiti kun ei jaksa. Ja kysellään miten niin et muka jaksa, nukuthan sä yöt ja sulla on noita lääkkeitä..... :)