Vuosikausiin on ollut lähes mahdotonta lukea yhtään kristillistä kirjaa tai lehtiartikkelia jossa ei siteerattaisi Bonhoefferia. Samoin ei enää pitkään aikaan ole kuullut kirkollista saarnaa tai puhetta ilman mainintaa Bonhoefferista. Nyt on muotia olla bonhoefferilainen.
Kenestä siis on kyse? Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen luterilainen teologi, joka vaikutti 1900 -luvun alkupuoliskolla.
Hänen elämänkertansa on melkoinen tilkkutäkki. Elämäntavoiltaan Bonhoeffer oli kokeilija, lähes extremisti, kuten nykyään sanottaisiin, ja hän paneutui huolella siihen, mistä kulloinkin oli kiinnostunut. Hän oli mm. loistava tenniksenpelaaja ja tunnettu vaellusretkeilijä joka harrasti myös vuoristokiipeilyä.
Nuorempana hän oli ehdoton pasifisti, joka ihaili niin paljon Gandhin aatetta, että suunnitteli tekevänsä pyhiinvaellusmatkan hänen luokseen Intiaan. Arveluttavaa ihmispalvontaa luterilaiselta teologilta!
Bonhoefferin pasifismi kuitenkin kaatui myöhemmin, kun hän joutui Hitlerin keskitysleirille. Hän vaati Hitlerin murhaamista, ja oli jopa mukana eräässä sen yrityksessä, jonka johdosta hän sitten sai kuolemantuomion hiukan ennen toisen maailmansodan loppua. Jos ei hänen aiempi Gandhinpalvontansa ollut järin kristillistä, niin eipä ollut hänen myöhempi väkivallan suosimisensakaan.
Muutenkin hän oli aatteeltaan hyvin häilyväinen, epävakaa kuin tuuliviiri. Nuorena hän oli uskoltaan pietisti, kannatti siis selkeää, henkilökohtaista uskonratkaisua ja luotti Raamattuun... mutta hänessä on toinenkin puoli.
Hän joutui keskitysleirille, jossa hänestä tuli käytännössä ateisti, ja asiaan lienee vaikuttanut keskitysleirin kurjuuden lisäksi myös hänen liberaaliteolognen ystäväpiirinsä, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa.
Bonhoefferin keskitysleirikirjeistä on koottu kirja, jossa hänen myöhempi teologiansa tulee ilmi. Hänen mielestään Raamattu ei ole historiallisesti totta, ja nykyisen kristinuskon tilalle olisi luotava uskonto ilman Jumalaa, humanistinen ihmisuskonto.
Tällainen tuuliviiri siis on se teologi, jota kirkko kritiikittä kumartaa. Suomessa häneen suhtaudutaan lähes pelonsekaisella kunnioituksella ja silmittömällä ihailulla kuin suureenkin guruun.
En näkisi paljoakaan syytä ihailla miestä, joka seisoo ensin pasifismin ja sitten väkivallan puolella, miestä, joka ensin on hurskas uskovainen ja sitten piinkova ateisti. Mutta muoti - ilmiö on muoti - ilmiö...
Kenestä siis on kyse? Dietrich Bonhoeffer oli saksalainen luterilainen teologi, joka vaikutti 1900 -luvun alkupuoliskolla.
Hänen elämänkertansa on melkoinen tilkkutäkki. Elämäntavoiltaan Bonhoeffer oli kokeilija, lähes extremisti, kuten nykyään sanottaisiin, ja hän paneutui huolella siihen, mistä kulloinkin oli kiinnostunut. Hän oli mm. loistava tenniksenpelaaja ja tunnettu vaellusretkeilijä joka harrasti myös vuoristokiipeilyä.
Nuorempana hän oli ehdoton pasifisti, joka ihaili niin paljon Gandhin aatetta, että suunnitteli tekevänsä pyhiinvaellusmatkan hänen luokseen Intiaan. Arveluttavaa ihmispalvontaa luterilaiselta teologilta!
Bonhoefferin pasifismi kuitenkin kaatui myöhemmin, kun hän joutui Hitlerin keskitysleirille. Hän vaati Hitlerin murhaamista, ja oli jopa mukana eräässä sen yrityksessä, jonka johdosta hän sitten sai kuolemantuomion hiukan ennen toisen maailmansodan loppua. Jos ei hänen aiempi Gandhinpalvontansa ollut järin kristillistä, niin eipä ollut hänen myöhempi väkivallan suosimisensakaan.
Muutenkin hän oli aatteeltaan hyvin häilyväinen, epävakaa kuin tuuliviiri. Nuorena hän oli uskoltaan pietisti, kannatti siis selkeää, henkilökohtaista uskonratkaisua ja luotti Raamattuun... mutta hänessä on toinenkin puoli.
Hän joutui keskitysleirille, jossa hänestä tuli käytännössä ateisti, ja asiaan lienee vaikuttanut keskitysleirin kurjuuden lisäksi myös hänen liberaaliteolognen ystäväpiirinsä, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa.
Bonhoefferin keskitysleirikirjeistä on koottu kirja, jossa hänen myöhempi teologiansa tulee ilmi. Hänen mielestään Raamattu ei ole historiallisesti totta, ja nykyisen kristinuskon tilalle olisi luotava uskonto ilman Jumalaa, humanistinen ihmisuskonto.
Tällainen tuuliviiri siis on se teologi, jota kirkko kritiikittä kumartaa. Suomessa häneen suhtaudutaan lähes pelonsekaisella kunnioituksella ja silmittömällä ihailulla kuin suureenkin guruun.
En näkisi paljoakaan syytä ihailla miestä, joka seisoo ensin pasifismin ja sitten väkivallan puolella, miestä, joka ensin on hurskas uskovainen ja sitten piinkova ateisti. Mutta muoti - ilmiö on muoti - ilmiö...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisikohan Baskerinkaan elämänkatsomus säilynyt
ilman kolhuja siellä keskitysleirissä.
Kysyy
K.T.S.
Kekitysleiri on niin rankka ihmisyyden tuhoaja,
jos sieltä hengissä selviää,ei kukaan voi tietää
millaisena ihmisrauniona sitä loppuelämänsä elää.
Ehkä Viktor Frankl vastasi omalta osaltaan,selviy-
tyjänä.Itsestäni en osaa sanoa,Olisinkin varmasti
joutunut kaasutettavaksi.
Mitäs sanot niistä kristityistä, jotka Rooman valtakunta heitti leijonille ja joita se kidutti? Säilyttivätkö he uskonsa - kyllä. Miksei sitten Bonhoeffer?
Jos todella olet se sama nimimerkki Kristuksen Tosi Sotilas KTS, joka täällä on aiemminkin kirjoitellut, niin onpa näkemyksesi muuttunut. Olet käsittääkseni esiintynyt täällä uskon sankarina, ja nyt epäilet sellaisen sankaruuden mahdollisuutta...
En epäile sellaisen "uskonsankaruuden"
mahdollisuutta mutta realistina tiedän myös,
etteivät kirkkoisät aikoinaan kirjoittaneet
muistiin sellaisia tapauksia, joiden yhteydessä
leijonien eteen heitettyjen kristittyjen usko
horjui.
Niitäkin taatusti esiintyi mutta vain
"selvitymistarinat" jätettiin historiankirjoihin
mainospaloiksi tuleville polville.
Mikä into sinulla on, Baskeri, mustamaalata
Bonhoefferia... katsotaanpa sekavia väitteitäsi:
"Bonhoefferin pasifismi kuitenkin kaatui
myöhemmin, kun hän joutui Hitlerin
keskitysleirille. Hän vaati Hitlerin murhaamista,
ja oli jopa mukana eräässä sen yrityksessä, jonka
johdosta hän sitten sai kuolemantuomion hiukan
ennen toisen maailmansodan loppua."
Jo tämä paljastaa, että taisit kirjoittaa, ennen
kuin ajattelit: B. joutui keskitysleirille
nimenomaan murhasalaliittoon osallistumisensa
vuoksi - pasifismin "mureneminen" ei siis suinkaan
tapahtunut keskitysleirissä.
"eipä ollut hänen myöhempi
väkivallan suosimisensakaan."
B. nimenomaan viimeisimmissäkin kirjoituksissaan
pohtii paljon väkivallan ongelmaa. Hän ei missään
nimessa suosinut väkivaltaa! Hän vain näki, että
hänen velvollisuutensa kristittynä on pysäyttää
henkilö, joka hänen näkemyksensä mukaan tuhosi
jatkuvasti miljoonia ihmisiä niin
keskitysleireillä kuin sotatantereilla. Joudumme
vastakkain vanhan ongelmanasettelun kanssa: jos
joku hyökkää vaimosi ja lastesi kimppuun veitsi
kädessään murhanhimoisesti kiljuen, kuka on se
pasifisti, joka ei ammu jos vain pystyy?
"Nuorena hän oli uskoltaan pietisti, kannatti siis
selkeää, henkilökohtaista uskonratkaisua ja luotti
Raamattuun... [kun] hän joutui keskitysleirille,
jossa hänestä tuli käytännössä ateisti, [...]
Hänen mielestään Raamattu ei ole historiallisesti
totta, ja nykyisen kristinuskon tilalle olisi
luotava uskonto ilman Jumalaa, humanistinen
ihmisuskonto."
Bonhoeffer julisti "tämänpuoleista kristinuskoa",
eksistentiaalista kristinukoon sitoutumista. Hänen
mukaansa uskon keskipisteessä ei saa olla jonkin
Jumalan "totena pitäminen", vielä vähemmän
tuonpuoleisen tavoittelu, oman taivaspaikan
varmistaminen. Uskon ydin on luottamussuhde ja se
voi maan päällä ilmetä vain suhtautumisessa
kanssaihmisiin. Sen sijaan Jumalan suosion ostelu
vie vain uskon harhaan. Hänen
mielestään kristinuson olisi siis
"unohdettava" Jumala, josta
parhaimmillaankin voi sanoa kovin
vähän, ja keskityttävä kanssaihmisiin.
Bonhoefferin otti eksegetiikan tulokset vakavasti:
hänelle Raamattu ei ollut historian oppikirja,
vaan ennen kaikkea kirja ihmisen ihmiseksi
tulemisesta ja suhteesta/asenteesta toisiin
ihmisiin - ja Jumalaan.
Sitä, että ihmisen ajatukset muuttuvat hänen
elämänsä aikana, ei voi kutsua tuuliviiriksi -
onneton on ihminen, joka ajattelee nelikymppisenä
asioista samalla tavalla kuin 17-vuotiaana. Ja
mitä Bonhoefferin ateismiin tulee, luepa virren
numero 600 saant -ne ovat Bonhoefferin käsialaa,
kirjeestä, joka on lähetetty keskitysleiriltä vain
vähää enen hänen teloitustaan.
Oikein hieno analyysi Bonhofferista.
Bonhoeffer todellakin julisti "tämänpuoleista
kristinuskoa", ja jos tarkkaan Uutta Testamenttia
luetaan, sitä samaa Taivasten Valtakunnan
tulemista maan päälle julistivat myös esimerkiksi
Johannes Kastaja ja Jeesus.
Kristillistä uskoa ei todelakaan saa käsittää
sellaiseksi, että joku väittää jotakin todeksi ja
sitten toinen joko uskoo tai ei usko. Eihän
sellaisessa mitään järkeä olekaan. Sellainen on
dogmioppia. Sana "Usko" eli "Pistis" tarkoittaa
ennenkaikkea "uskollisuutta". Uskollisuutta
niille periaatteille, joita Kristus julisti. Ei
kukaan voi olla hänen opetuslapsensa vain
uskomalla, vaan pitää lähteä seuraamaan häntä ja
ottaa hänen ikeensä kannettavakseen. Muussa
tapauksessa asianomaisen henkilön on syytä
hakeutua jonkin toisen elämänfilosofian pariin.
Myös Jeesus varoitti ryhtymästä kristityksi liian
löyhin perustein (Luuk.14:27-35).
Boenhoffer ei ollut ainoa teologi, joka lähti
siitä että oikeaan kristinoppiin ei kuulu minkään
"taivaan paikkalipun" tavoittelu ja taivaaseen
pääseminen vaan päinvastoin taivaan tuominen maan
päälle. Näin opetti mm. E Stanley Jones (Intiassa
aikoinaan toiminut lähetyssaarnaaja) kirjassaan
"Vuorisaarnan Kristus": "Siksi Hän (Kristus)
tulikin, ei johtamaan ihmisiä taivaaseen, vaan
luomaan taivasta ihmiseen; ei pelastamaan ihmisiä
helvetistä, vaan karkoittamaan helvettiä
ihmisestä."
"Uskon ydin on luottamussuhde ja se
voi maan päällä ilmetä vain suhtautumisessa
kanssaihmisiin."
Nimenomaan! Myös Jeesus julisti, että oli
viimekädessä vain yksi tapa, jolla ihminen voisi
saada Jumalalta kaikki "velkansa" anteeksi
kertaheitolla. Tämä periaate kuuluu seuraavasti:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi
heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen
Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna
anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi
teidän rikkomuksianne."
(Matt. 6:14-15)
Näin yksinkertainen ja selkeä on Jeesuksen sanoma
pähkinänkuoressa. Tähän yksinkertaiseen
periaatteeseen sisältyy koko sovitus- ja
lunastusoppi. Jokainen, joka ottaa lähimmäisiänsä
kohtaan pysyvän ja jatkuvan anteeksiannon
asenteen, on Jeesuksen vanhurskautettu
opetuslapsi, jonka Isä on julistanut velattomaksi
(Matt.18:23-35, Mark.11:25). Ihminen ei hyvillä
teoillaan eikä sokealla uskollaan voi saavuttaa
Jumalan anteeksiantoa, vaan ainoastaan siten,
että antoi sydämessään anteeksi kaiken sen, mitä
muut olivat häntä vastaan rikkoneet (1.Joh.4:20).
Tämä anteeksianto on se ainoa Poika, joka on tie
Isän luokse. Ilman Poikaa ei ole Isää, jota
rukoilla (Joh.3:36)(Joh.8:19, 14:6-11). Apostoli
Paavali opetti täysin samaa oppia
Efesolaiskirjeen neljännen luvun 26. jakeessa:
"Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä.
Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee."
Apostoli Paavali tähdensi itsetutkiskelun
tärkeyttä kristityn vaelluksessa ja kehoitti
kristittyjä jatkuvasti testaamaan itseään ovatko
he oikealla tiellä vai ei (2.Kor.13:5). Tästä
testistä kerrotaan tarkemmin Johanneksen
ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun jakeessa 14:
"Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään,
sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta,
pysyy kuolemassa."
"Pelastusvarmuuden" voi siis testata näin
yksinkertaisella tavalla. Mikäli kristitty ei
sydämestään löydä katkeruutta ketään henkilöä -
elävää tai kuollutta - kohtaan, hän voi todeta,
kuten Paavali Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeessa
16:
"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että
me olemme Jumalan lapsia."
K.T.S.
Ensimmäinen lainaus: olisin tosiaan voinut muotoilla lauseet parempaan aikajärjestykseen. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, miksi hänet keskitettiin, ja tarkoitin sitä miten asian korjasit.
Toinen lainaus: vanha etiikan ongelmakohta, saako yhden murhata jos sillä pelastaa miljoonien hengen. Minun mielestäni jopa diktaattorin henki on jumalan antama, eikä sitä saa riistää.
Vertaus ase kädessä hyökkääjään ei ole loppuunajateltu. Yksittäisen ihmisen hyökkäystä voi torjua muillakin keinoin kuin ampumalla hyökkääjän - ja viime kädessä: " Ei ole kenelläkään sen suurempaa rakkautta, kuin että antaa henkensä ystäviensä edestä."
Kolmas lainaus: Bonhoeffer siis otti eksegetiikan tulokset vakavasti? Niinpä otti. Kysymys onkin siitä, ovatko ne (liberaalin eksegetiikan) tulokset tosiasiallisesti oikeita .
Vain Bonhoefferin suuruuden sokaisema teologi jättää ymmärtämättä, mitä hän halusi sanoa. Hänhän sanoi mm. että Bultmann jätti entmythologisierunginsa kesken, että hän ei luonut tarpeeksi Jumalasta vapaata teologiaa.
Bonhoefferin teksteistä huokuu myös ns. "saksalaisen uskonnon" eli natsien luoman humanistisen uskonnon henki. Siinäkin korostettiin ihmishengen suuruutta ja vähäteltiin juutalais-kristillistä uskoa. Bonhoeffer oikein ymmärrettynä on sellainen, kuin englantilaisen piispa Robinsonin kirjassa Rehellinen Jumalan edessä: ateistinen teologi.
"vanha etiikan ongelmakohta, saako yhden murhata
jos sillä pelastaa miljoonien hengen. Minun
mielestäni jopa diktaattorin henki on jumalan
antama, eikä sitä saa riistää."
Kuten hyvin tiedät, tähän kysymykseen voidaan
antaa myös toinen vastaus, ilman että
syyllistytään "väkivallan kannattamiseen" etc.
verenhimoisuuteen. Minunkin mielestäni
diktaattorinkin henki on Jumalan antama, mutta
saattaa olla tilanne, jossa tappaminen on pienempi
synti (synti ilman muuta!!).
"Yksittäisen ihmisen hyökkäystä voi torjua
muillakin keinoin kuin ampumalla hyökkääjän"
Mutta jos kuvitellaan tilanne, jossa ei voida...
"- ja viime kädessä: " Ei ole kenelläkään sen
suurempaa rakkautta, kuin että antaa henkensä
ystäviensä edestä."
Kenen edestä se nainen ja lapsi antavat henkensä,
kun sinä et torju sitä hyökkääjää - niin, sen
hyökkääjän puolesta. Eli pitäisikö ajatella, että
keskitysleirivangit antoivat henkensä Hitlerin
edestä?
"Kolmas lainaus: Bonhoeffer siis otti eksegetiikan
tulokset vakavasti? Niinpä otti. Kysymys onkin
siitä, ovatko ne tulokset tosiasiallisesti
oikeita."
Niin. Ja sitähän sinä tai minä emme tiedä.
Eikä kukaan paitsi Jumala. (Sen kyllä tiedän, että
Raamattu ei ole historiankirja, eikä
luonnontieteen oppikirja ...)
"Hänhän sanoi mm. että Bultmann jätti
entmythologisierunginsa kesken, että hän ei luonut
tarpeeksi Jumalasta vapaata teologiaa."
Niin. Entäpä sitten? Bonhoeffer selvästi oli hyvin
Bultmannilainen, mutta se ei tee hänestä ateistia.
"Bonhoefferin teksteistä huokuu myös ns.
"saksalaisen uskonnon" eli natsien luoman
humanistisen uskonnon henki."
Huokuu? NO, ehken ole lukenut B:tä tarpeeksi. Tai
kenties itsekin olen natsikristillisyyden
sokaisema (aika jännää muuten, koska B. nousui
toiminnallaan Tunnustuskirkossa nimenomaan
natsiuskonnollisuutta vastaan).
"Bonhoeffer oikein ymmärrettynä on sellainen, kuin
englantilaisen piispa Robinsonin kirjassa
Rehellinen Jumalan edessä: ateistinen teologi."
Jaa. Minun ymmärrykseni mukaan B. nimenomaan
oikein ymmärrettynä on hyvinkin kristillinen ja
teistinen teologi.
Ja kuten kirjoitin, B:n tämänpuoleisen
kristinuskon ohjelma oli jo valmis ennen
keskitysleirejä - keskistysleitrit eivät B:stä
tehneet bultmannilaista... ja väitän myös, että
vankilakirjeistä selkeänä välittyy, että B.
säilytti uskonsa ja toivona loppuun saakka.
Mutta ymmärrän tietysti myös, miksi B. on tietylle
kristinuskon tulkinnalle kuin punainen vaate...
Ja todellinen.Siis täydellinen unohtaminen ja
vapautus´.Myös vihamiehelle.Etenkin vihamielle
piti kirjottamani.Ihminen voi olla tietämättään
myös itse oma pahin vihamiehensä.Antakoon anteeksi
myös itselleen.
Ilman anteeksiantoahan ei ole rakkautta.
"...antaa henkensä ystäviensä edestä..." tarkoitti tekstissäni sitä, että mies voi vaarantaa henkensä puolustaessaan naista ja lasta.
"Kolmas lainaus..." Ei oppikirja, muttei myöskään satukirja, kuten liberaaleilla eksegeeteilla.
Bultmannilainen tulkinta on yksiselitteisesti ja rationaalisesti kumottavissa, sen ovat monet teologit todistaneet mutta yliopiston linja ei salli toisenlaisia tulkintoja kuin se, joka on saksalaisteologien toimesta viimeisten 100 v. aikana luotu. Siinä rajoitetaan sananvapautta.
Bonhoeffer tunnustautui bultmannilaiseksi, ja kuten varmaan tiedät, he kyllä käyttävät kristillistä terminologiaa, mutta antavat sille aivan uuden, sekulaarin sisällön. Siksi liberaaliteologit KUULOSTAVAT kristityiltä, mutta kun tutkii heidän tekstiensä MERKITYSTÄ, tajuaa eron.