Tuomaan evankeliumi on herättänyt paljon
kiinnostusta tällä palstalla.En tiedä,kuinka
paljon kyseisen evakeliumin historiallisia
taustoja tai luotettavuutta on käsitelty,mutta ei
nähtävästikään paljon,koska jopa jotkut
uskovaiset näyttäisivät pitävän sitä
arvossa.Niinpä kirjoitankin siitä jokusen sanan
uskoville,jotta he ymmärtävät mikä tämä tällainen
Tuomaan evankeliumi on.
Tuomaan evankeliumi,samoin kuin Tuomaan teotkin
ovat ns.Gnostilaista harhaa.
Tuomaan evankeliumista löydettiin ensimmäiset
katkelmat 1800-luvun lopulla Egyptistä
Oksyrhynkokselta n.200 km Kairosta etelään.Niiden
joukossa oli irrallinen papyryskäsikirjoituksen
lehti,jonka molemmille puolille oli kirjoitettu
Jeesuksen suuhun pantuja sanoja.Englantilaiset
B.P.Grenfell ja A.S.Hunt julkaisivat tämän
tekstin vuonna 1897.Seuraavina vuosina he
löysivät lisää samaan tekstiin kuuluvia
katkelmia.1945 kolme egyptiläistä veljestä oli
etsiskelemässä peltojensa lannoitteeksi sopivaa
nitraattipitoista maata,kun nuorimmaisen veljen
hakku osui ruukkuun,jossa oli
papyryskäsikirjoituksia.
Löytöpaikka oli ylä-Egyptissä lähellä Nag
Hammadia,Luksorista luoteeseen.Kesti muutaman
vuoden ennen kuin tekstit saatiin tutkijoden
ulottuville.Ne ovat koptinkielisiä ja niissä on
runsaat 50 eri tekstiä koottuina 13 niteeksi.Yksi
teksteistä on sen loppuun tehdyn merkinnän
mukaan "Evankeliumi Tuomaan mukaan". Eräät
aikaisemmin Oksyrhynkhoksesta löydetyt
kreikankieliset fragmentit osoittautuivat Tuomaan
evankeliumin katkelmiksi.Nag Hammadista löydetyn
Tuomaan evankeliumin ensimmäinen tieteellinen
laitos julkaistiin 1959.Useimmat tutkijat
arvelevat,että evankeliumi olisi alkuaan
kirjoitettu kreikaksi Syyriassa 1.vuosisadan
lopulla tai 2.vuosisadan alkupuolella.
Tuomaan evankeliumi poikkeaa kuitenkin
kirjalliselta muodoltaan selvästi Uuden
testamentin evankeliumeista.Siihen on Jeesuksen
sanoja kerätty gnostilaisuudelle tyypilliseen
tapaan niin,että kertova aines
puuttuu.Näkökulmakin on perin
Gnostilainen:ihmisen elämän tarkoituksena nähdään
jumalallisen viisauden etsiminen.Evankeliumin
maailmankuvassa ja ihmiskäsityksessä tulee esille
gnostilaiset piirteet:"Joka löytää itsensä,sille
maailma ei ole minkään arvoinen"."Se mikä on
sisimmässämme pelastaa teidät,jos tuotte sen
esiin.Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole,olette
tuhon omat."Pelastus on paluuta valoon ja siksi
mahdollinen vain sille,joka on lähtöisin
valosta*.Jeesuksen sanoissa on myös paljon samaa
ainesta kuin Uuden testamentin
evankeliumeissa,mutta tutkijoilla on hyvin
erilaisia käsityksiä siitä,ovatko nämä lauselmat
peräisin evankeliumeista vai sellaisesta
suullisesta perimätiedosta,jota sekä ne että
Tuomaan evankeliumin kirjoittaja ovat käyttäneet.
*Tällainen perin gnostilainenhan oli myöskin
tuolla sivun verran taaempana Keijo Kinnusen
esittämä sitaatti Tuomaan evankeliumista.
Vankimman Tuomaan evankeliumi osoittautuu
roskaksi,kun tiedämme,ettei se ollut tuntematon
seurakunnan alkuaikoina vaan hyvin tunnettu,mutta
harhaoppiseksi luokiteltu.Esimerkiksi Eusebios
(n.275-340)Palestiinan Caesarean piispa v:sta 314
kirjoitti:"harhaoppiset tuovat esiin apostolien
nimissä
sellaisia "evankeliumeja",kuten "Pietarin"tai "Tuo
maan"tai"Mattiaan"ja lisäksi vielä niiden ohella
sellaisia kuin "Andreaan" ja "Johanneksen"tai
muiden apostolien "Teot".Ei ainoatakaan näistä
ole kukaan seurakunnan katkeamatta toisiaan
seuranneista kirjoittajista katsonut teoksissaan
mainitsemisen arvoiseksi.Sanonnan leima poikkeaa
näissä apostolien kirjoitustavasta,ajatustapakin
ja niissä esitetyt asiat poikkeavat suuressa
määrin oikean opin totuudesta ja osoittavat ne
selvästi harhaoppisten sepustukseksi".
Näitä tällaisia harhaoppisia apostolien päihin
laitettuja kirjoituksia suorastaan vilisi
seurakuntahistorian aamuhämyssä.Siellä oli
mm.sellainenkin hirvitys kuin "Juudaan
evankeliumi".En tiedä kuinka hirttäytyneen oli
onnistunut kirjoittaa evankeliumi sen jälkeen kun
köysi oli katkaissut hänen maallisen vaelluksensa?
Historiallinen tieto,joka on peräisin
Eirenaokselta kertoo,että tällaisia harhaoppisia
teoksia olisi oikein tuottamalla tuotettu,jotta
niiden tulvaan olisi saatu hukutettua aito
evankeliumin sanoma.Eirenaos kertoo,että
Raamatussa mainittu noita Simon olisi perustanut
oikein harhaoppisten koulun tähän tarkoitukseen.
Meillä uskovilla on siis tänään käytössämme
kaikesta tällaisesta roskasta puhdistettu
Raamattu,joten meidän ei tarvitse olla ollenkaan
kiinnostuneita näistä aika ajoittain muka uusina
löytöinä esille putkahtavista sepustuksista,jotka
joku harhaoppinen on saanut päähänsä kirjoittaa.
kiinnostusta tällä palstalla.En tiedä,kuinka
paljon kyseisen evakeliumin historiallisia
taustoja tai luotettavuutta on käsitelty,mutta ei
nähtävästikään paljon,koska jopa jotkut
uskovaiset näyttäisivät pitävän sitä
arvossa.Niinpä kirjoitankin siitä jokusen sanan
uskoville,jotta he ymmärtävät mikä tämä tällainen
Tuomaan evankeliumi on.
Tuomaan evankeliumi,samoin kuin Tuomaan teotkin
ovat ns.Gnostilaista harhaa.
Tuomaan evankeliumista löydettiin ensimmäiset
katkelmat 1800-luvun lopulla Egyptistä
Oksyrhynkokselta n.200 km Kairosta etelään.Niiden
joukossa oli irrallinen papyryskäsikirjoituksen
lehti,jonka molemmille puolille oli kirjoitettu
Jeesuksen suuhun pantuja sanoja.Englantilaiset
B.P.Grenfell ja A.S.Hunt julkaisivat tämän
tekstin vuonna 1897.Seuraavina vuosina he
löysivät lisää samaan tekstiin kuuluvia
katkelmia.1945 kolme egyptiläistä veljestä oli
etsiskelemässä peltojensa lannoitteeksi sopivaa
nitraattipitoista maata,kun nuorimmaisen veljen
hakku osui ruukkuun,jossa oli
papyryskäsikirjoituksia.
Löytöpaikka oli ylä-Egyptissä lähellä Nag
Hammadia,Luksorista luoteeseen.Kesti muutaman
vuoden ennen kuin tekstit saatiin tutkijoden
ulottuville.Ne ovat koptinkielisiä ja niissä on
runsaat 50 eri tekstiä koottuina 13 niteeksi.Yksi
teksteistä on sen loppuun tehdyn merkinnän
mukaan "Evankeliumi Tuomaan mukaan". Eräät
aikaisemmin Oksyrhynkhoksesta löydetyt
kreikankieliset fragmentit osoittautuivat Tuomaan
evankeliumin katkelmiksi.Nag Hammadista löydetyn
Tuomaan evankeliumin ensimmäinen tieteellinen
laitos julkaistiin 1959.Useimmat tutkijat
arvelevat,että evankeliumi olisi alkuaan
kirjoitettu kreikaksi Syyriassa 1.vuosisadan
lopulla tai 2.vuosisadan alkupuolella.
Tuomaan evankeliumi poikkeaa kuitenkin
kirjalliselta muodoltaan selvästi Uuden
testamentin evankeliumeista.Siihen on Jeesuksen
sanoja kerätty gnostilaisuudelle tyypilliseen
tapaan niin,että kertova aines
puuttuu.Näkökulmakin on perin
Gnostilainen:ihmisen elämän tarkoituksena nähdään
jumalallisen viisauden etsiminen.Evankeliumin
maailmankuvassa ja ihmiskäsityksessä tulee esille
gnostilaiset piirteet:"Joka löytää itsensä,sille
maailma ei ole minkään arvoinen"."Se mikä on
sisimmässämme pelastaa teidät,jos tuotte sen
esiin.Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole,olette
tuhon omat."Pelastus on paluuta valoon ja siksi
mahdollinen vain sille,joka on lähtöisin
valosta*.Jeesuksen sanoissa on myös paljon samaa
ainesta kuin Uuden testamentin
evankeliumeissa,mutta tutkijoilla on hyvin
erilaisia käsityksiä siitä,ovatko nämä lauselmat
peräisin evankeliumeista vai sellaisesta
suullisesta perimätiedosta,jota sekä ne että
Tuomaan evankeliumin kirjoittaja ovat käyttäneet.
*Tällainen perin gnostilainenhan oli myöskin
tuolla sivun verran taaempana Keijo Kinnusen
esittämä sitaatti Tuomaan evankeliumista.
Vankimman Tuomaan evankeliumi osoittautuu
roskaksi,kun tiedämme,ettei se ollut tuntematon
seurakunnan alkuaikoina vaan hyvin tunnettu,mutta
harhaoppiseksi luokiteltu.Esimerkiksi Eusebios
(n.275-340)Palestiinan Caesarean piispa v:sta 314
kirjoitti:"harhaoppiset tuovat esiin apostolien
nimissä
sellaisia "evankeliumeja",kuten "Pietarin"tai "Tuo
maan"tai"Mattiaan"ja lisäksi vielä niiden ohella
sellaisia kuin "Andreaan" ja "Johanneksen"tai
muiden apostolien "Teot".Ei ainoatakaan näistä
ole kukaan seurakunnan katkeamatta toisiaan
seuranneista kirjoittajista katsonut teoksissaan
mainitsemisen arvoiseksi.Sanonnan leima poikkeaa
näissä apostolien kirjoitustavasta,ajatustapakin
ja niissä esitetyt asiat poikkeavat suuressa
määrin oikean opin totuudesta ja osoittavat ne
selvästi harhaoppisten sepustukseksi".
Näitä tällaisia harhaoppisia apostolien päihin
laitettuja kirjoituksia suorastaan vilisi
seurakuntahistorian aamuhämyssä.Siellä oli
mm.sellainenkin hirvitys kuin "Juudaan
evankeliumi".En tiedä kuinka hirttäytyneen oli
onnistunut kirjoittaa evankeliumi sen jälkeen kun
köysi oli katkaissut hänen maallisen vaelluksensa?
Historiallinen tieto,joka on peräisin
Eirenaokselta kertoo,että tällaisia harhaoppisia
teoksia olisi oikein tuottamalla tuotettu,jotta
niiden tulvaan olisi saatu hukutettua aito
evankeliumin sanoma.Eirenaos kertoo,että
Raamatussa mainittu noita Simon olisi perustanut
oikein harhaoppisten koulun tähän tarkoitukseen.
Meillä uskovilla on siis tänään käytössämme
kaikesta tällaisesta roskasta puhdistettu
Raamattu,joten meidän ei tarvitse olla ollenkaan
kiinnostuneita näistä aika ajoittain muka uusina
löytöinä esille putkahtavista sepustuksista,jotka
joku harhaoppinen on saanut päähänsä kirjoittaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jaha. "Ns. Gnostilaista harhaa". Sievää.
Risto Uro, joka on ollut kääntämässä ja
kommentoimassa Tuomaan evankeliumia, käsittelee
aihetta kirjassaan "Jeesus-liikkeestä
kristinuskoksi". Q-evankeliumista
(evankeliumista, jota on käytetty Raamatun
evankeliumeissa eräänä lähteenä) hän kirjassaan
kertoo paljonkin, ja siirtyy lopuksi Tuomaan
evankeliumin tarkasteluun. Sanot, että
gnostilaisuudelle on tyypillistä kertovan
aineiston puuttuminen. Q-lähde on myös
tällainen: se ei sisällä kertomuksia Jeesuksen
elämänvaiheista ja eikä ylösnousemuksesta. Koska
Q-lähde on erottamaton osa Raamattua, onko siis
Raamatussamme erottamaton osa gnostilaisuutta,
harhaoppia? Videant consules.
Kummallista, että tuomitset Tuomaan
evankeliumin roskaksi sen takia, että se
todistetusti on iältään UT:n "virallisten"
evankeliumien ikäinen. Lainaan tässä Uron
mielenkiintoista lausetta: "Tutkijat ovat
kuitenkin eri mieltä siitä, onko Tuomaan ev:n
teologia varhaisemman messiaanisen Jumalan
valtakunta -odotuksen gnostilaista kritiikkiä vai
heijastavatko Tuomaan lauselmat yhtä alkuperäistä
tai ALKUPERÄISEMPÄÄ (hälykirjaimet oma
tehosteeni), läsnäolevan Valtakunnan ideaa, joka
voisi viime kädessä olla peräisin HISTORIAN
JEESUKSELTA."
Siis jo Tuomaan evankeliumin varhaisuus ja monet
samankaltaisuudet Q-lähteen kanssa tekevät sen
varteenotettavaksi lähteeksi historiallisen
Jeesuksen sanojen rekonstruoimisessa. Ja
historiallisen Jeesuksen jäljittäminen ei ole
kristinuskon kannalta ollenkaan mitätön asia. On
tietenkin suuntauksia ja tahoja, jotka suorastaan
pelkäävät mahdollisuutta, että historiallisen
Jeesuksen repliikkejä kaivettaisiin
tuloksekkaasti esille. Luultavasti keksittäisiin
taas käyttöä "harhaoppi"-sanalle. Hauskaa -
Jeesuksen omat sanat kristillistä harhaoppia...
Jos historian kommentoijana puhut harhaopeista,
niin mikäs siinä, OK. Kerrot asioista, jotka on
historian kuluessa määritelty harhaopeiksi.
Mutta jos kristittynä ja käyttämälläsi tavalla
puhut harhaopeista, syyllistyt jälkiviisaaseen
sinisilmäisyyteen. Oletko tullut ajatelleeksi,
että myös ns. virallisen linjan kirjallisuutta
olisi tehtailtu? Eikö Jeesuksen seuraajien
arvokkaaseen kirjakokoelmaan olisi pitänyt
hyväksyä vanhimmat ja alkuperäisimmät
kirjoitukset? Miten kokoaisivat kristittyjen
pyhien kirjojen kaanonin vaikkapa nykyajan
asiantuntijat, niin piispat kuin tutkijatkin?
Muuten, tunnettuahan on, että heresioidenkin
vastaista kirjallisuutta "tuottamalla
tuotettiin". Maalliseen meininkiin organisoituva
kirkko ei katsonut hyvällä uskonkäsityksiä,
joissa Jeesukselle ei anneta arvonimiä, ei olla
kiinnostuneita hänen messiaanisuudestaan (ei
puhuttu Jeesuksesta Messias/Kristuksena),
puhutaan "Valtakunnasta" näkymättömänä ja ei-
konkreettisena (voivoi, ja oikeassaolijat
rakensivat hyvää vauhtia kirkon valtakuntaa
Rooman valtakunnan sisään, virkoineen
kaikkineen).
Teidän uskovien ei todellakaan tarvitse olla
kiinnnostuneita Tuomaan evankeliumista sen
enempää kuin mistään muustakaan
alkukristillisyyteen tai "harhaoppeihin"
liittyvästä. Muistatte vain,
että "harhaoppisuus" on tietenkin täysin
asenteellinen sana teidän tapaanne käytettynä.
Se, minkä arvon annatte Tuomaan evankeliumille,
on uskon asia, mutta se, että Tuomaan evankeliumi
on olemassa, on tosiasia.
Tuo sana harhaoppi tässä yhteydessä on peräisin
mainitsemaltani Eusebiokselta.Ja kun olen itse
tutustunut Tuomaan evankeliumiin,niin en voi
muuta kuin yhtyä Eusebiokseen.Tuomaan
evankeliumin sanoma ei ole yhtäpitävä
kristinuskon sisällön kanssa.Siinä on samoin kuin
muissakin hereetisissä kirjoituksissa pantu
sanoja Jeesuksen suuhun.Ts.Tuomaan evankeliumin
Jeesus ei ole sama kuin Raamatussamme olevien
neljän evankeliumin Jeesus.Siksi myöskin
Rashaverak voinee ymmärtää paremmin miksei
ns.Jeesuksen sanat ole Tuomaan evankeliumissa
Jeesuksen sanoja.En väitä,etteikö siellä olisi
myös seassa joitakin aitoja Jeesuksen
sanoja,mutta siinä tapauksessa ne löytyvät myös
muista evankeliumeista ainakin sisällöllisesti
yhtäpitävinä.
Minulla ei todellakaan henkilökohtaisesti olisi
mitään sitä vastaan jos esimerkiksi löytyisi joku
aito ja Raamatun sisällön kanssa yhtäpitävä
lähde,mutta se tuntuu jo ajatuksenakin jotenkin
mahdottomalta,sillä olisi jotenkin
kummallista,että niin arvokas lähde olisi
jotenkin kadonnut vuosisadoiksi.Esimerkiksi
evankeliumeista tehtiin heti alkuun niin monia
kopioita,ettei niiden kaikkien yhtäkkinen
katoaminen olisi voinut tulla kysymykseen niiden
lainalaisuuksien puitteissa joissa elämme.
Eikä Tuomaan evankeliumi ole Raamatussamme
olevien neljän evankeliumin ikäinen,vaan
nuorempi.On nimittäin erittäin paljon hyviä
todisteita uskoa,että kaikki neljä evankeliumia
ovat kirjoitetut vain muutamia vuosia Jeesuksen
kuoleman jälkeen.Esimerkiksi Markuksen
evankeliumissa ei ylipappi Kaifasta mainita
nimeltä vaan häntä kutsutaan yksinkertaisesti
vain ylipapiksi koska kaikki ilmeisesti tiesivät
kenestä oli kysymys.Eli Markuksen evankeliumi
olisi kirjoitettu vielä Kaifaan eläessä !Kaifas
kuoli kolme ja puoli vuotta Jeesuksen jälkeen.
Joka tapauksessa meillä on hyvä syy uskoa,että
kaikki neljä evankeliumia ovat kirjoitetut ennen
vuotta 70 eli Jerusalemin tuhoa.Olisi näet aika
outoa jollei noin merkittävä tapahtuma näkyisi
niissä millään muotoa.
Jos jotkin mainitsemasi tutkijat sanovat Tuomaan
lauselmien voivan heijastaa läsnäolevan
valtakunnan ideaa,joka voisi viime kädessä olla
peräisin historian Jeesukselta,niin tähän vastaan
mielestäni jo aivan riittävän perustellusti yllä
olevassa ensimmäisessä kappaleessa.
Tämä mainitsemasi Q-lähde vaatisi vielä omat
kommentaarinsa,mutta jätän sen nyt tässä
yhteydessä sikseen,mutta palaan siihen myöhemmin.
Sanoit viestisi lopussa,että harhaoppisuus on
meille uskoville täysin asenteellinen sana.Itseni
kohdalta en voi yhtyä tuohon,sillä en torju
mitään näkemyksiä ennakolta ilman vahvoja
perusteita.Miksi olisin esim.vaivautunut lukemaan
Tuomaan evankeliumin.Olen myöskin lukenut
Nietzschen tuotannon "Antikristusta"myöten
läpi,sekä kahlannut hyllymetreittäin erilaisten
filosofien teoksia.
Minua kummastuttaa kuitenkin ei-uskovissa oleva
asenne jonka mukaan kristinuskon totuudellisuutta
lähdetään määrittelemään heti alussa kaikista
esoteerisista kirjoituksista käsin.Eikö olisi
ensin parempi tutustua Raamattuun,ja sen
sisältöön?
Miten minusta tuntuu, että ajattelet jotenkin
takaperoisesti. Kokeilepa joskus ajatella kirkon
historiaa niin, että olisit itse kyseisessä
ajassa, etkä tietäisi mitään tulevaisuuden
tapahtumista. Synti se tuskin on.
Sanot, että Tuomaan evankeliumissa on "pantu
sanoja Jeesuksen suuhun". Minkä evankeliumin
kohdalla niin ei olisi? Luuletko tosiaan, että
joku olisi kirjoitellut muistiin nasaretilaisen
rakennustyöläisen sanoja, vaikkakin mies huomiota
herättikin? Ei tarvitse ollenkaan ihmetellä,
että hyvin varhaista Jeesuksesta kertovaa
kirjallisuutta ei ole. Ja jos etsitään
historiallista Jeesusta, ei tietenkään pidä
hylätä mitään tiedonsiruja "harhaoppeina". Jos
taas etsitään teologian Jeesusta, siitä vain
uusin raamatunkäännös esiin. Yksi kirja riittää,
vaikka siinäkin on useimmille liikaa.
Ensimmäinenkin evankeliumi saattaa perustua
korkeintaan hyvin ylimalkaiseen
muistitietotarkkuuteen. Sitäpaitsi evankeliumien
kirjoittajat eivät pyrkineetkään viileän
journalistisesti valaisemaan asioita, vaan he
tahtoivat tähdentää Jeesuksen elämän,
messiastehtävän, kuoleman ja ylösnousemuksen ym.
kokonaisuutta. Tuomaan evankeliumi ei ollut
kovin "salainen", kyllä esim. useat kirkkoisät
tunsivat sen. Päätellen siitä, miten
gnostilaisuutta ryöpytettiin, gnostilaisuus ei
ollut kannattajakunnaltaan vähäpätöinen
suuntaus. Olisipa mielenkiintoista tietää,
kuinka kannatettuja yleisimmät harhaopit, kuten
gnostilaisuus, manikealaisuus, montanolaisuus tai
areiolaisuus olivat. Montanolaisuus oli vallan
vaarallinen oppi (perustui Montanuksen
käsityksiin noin 2. vuosisadan puolivälissä).
Montanolaisuushan saarnasi Herran pikaista
tulemista (valtavirtaus oli päätynyt maltilliseen
ajatukseen, ettei niin käy, vaan on ryhdyttävä
luomaan "kirkkolaitosta") ja vastusti kirkon
laitostumista. Kirkon laitostumisen eräänä osana
oli pyhien kirjojen kaanonin vahvistaminen, ja
siinä toimessa piti torjua kaikkinainen nihilismi
ja hengellinen anarkismi. Tuomaan evankeliumin
kaltainen askeettinen aforismikokoelma ei
soveltunut ("kerettiläisyytensä" ohella)
muodoltaan jatkuvakerrontaiseen, osin
maalailevaankin kirjakokoelmaan.
Loppukappaleeseesi sanoisin, että jos jotain
etsin, niin etsin historiallista totuutta ja
siinä sivussa historiallista Jeesusta. Koska ne
eivät ole uskonasioita, niiden hahmottamisessa
minkääntyyppinen kirjallisuus tai arkeologinen
aineisto ei ole hyljättävää, jos vain pystyy
toteamaan sille minkäänlaatuista totuusarvoa.
Jos historialliset tiedonsirut pitäisi nakata
nurkkaan "kerettiläisinä", niin suhtautuisimme
yliolkaisesti Jumalan luomaan maailmaan ja sen
tarjoamiin faktoihin...
Raamatun sisällöstä saa muutaman ahaa-elämyksen
lisää, jos sattuu tietämään jotain juuri esim.
Tuomaan evankeliumista tai Q-lähteestä. Lieneekö
synti?
Kun sanon sanoja laitetun Jeesuksen suuhun,niin
tarkoitan tietysti niillä vain sellaisia
sanoja,jotka eivät ole sieltä koskaan tulleet
ulos.
Yleisesti ottaen näyttäisi siltä,että kaikki ovat
käsittäneet minut siten,että pitäisin "Tuomaan
evankeliumia"jotenkin vaarallisena.Sitä en
kuitenkaan tarkoita,vaan ainoastaan sitä ettei
sen lukemisesta mitään hyödykään.En ainakaan itse
ole saanut siitä mitään irti.Joten minun
mielestäni on parempi tuhlata rahansa johonkin
muuhun kuin "Tuomaan evankeliumin"hankintaan.
Mutta vertaapa "Tuomaan evankeliumissa"muka
Jeesuksen sanoja neljän Raamatussa olevan
evankeliumin Jeesuksen sanoihin ja huomaa
etteivät ne todellakaan voi olla saman henkilön
lausumia.
Omaan loppukirjoitukseesi taas sanoisin,että et
voi mitenkään löytää historiallista Jeesusta,ellet
ensin löydä ylösnoussutta Jeesusta.Ja Hänet sinä
voit löytää vain uskomalla.Mitään muuta tietä ei
ole.Ja kun sinä olet löytänyt Hänet uskon
kautta,niin Hän itse henkilökohtaisesti tulee
asumaan sinuun ja antaa kyllä ymmärtää mikä
historiassa on ollut Hänen puhettaan ja mikä ei.
Siirrynpä suoraan omaan loppukirjoitukseesi.
Väität, ettei voi löytää historiallista Jeesusta,
ellei ensin löydä ylösnoussutta Jeesusta.
Arvaapa mitä. Tuo on sitä takaperoisuutta.
On mahdollista, että henkilö, joka syntyy ja
kuolee, "nousee ylös". Tietenkin äärimmäisen
epätodennäköistä, mutta periaatteessa kuitenkin
ehkä ajateltavissa. Jätetään jotain
mahdollisuutta sellaisille ilmiöille, joita emme
tieteellisesti ymmärrä. Ainakin henkilö eli.
Mutta miten perustellaan tämä: henkilö "nousee
ylös", siis elpyy kuolleista ja kohoaa
korkeuksiin, ja vasta SITTEN on mahdollista
löytää hänet "historiallisesti". Outoa. Rohkean
poikkitieteellistä, etten sanoisi. Niin kuitenkin
väität. Henkilö kuoli, nousi ylös, mutta ei
voida tietää hänen elämästään (eikä varmasti
sitäkään, elikö hän edes), jollei sisäistä hänen
kuolemanjälkeisyytensä sanomaa. Päteekö tämä
kaikkiin ihmisiin? Jos ei, mahdatko olla sitä
mieltä, ettei Jeesus ollut ihminen (ihmisen
elämästä saa periaatteessa tietoa, vaikkei ehkä
käytännössä). Jos Jeesus ei mielestäsi ollut
ihminen, eikö se täkäläisen kristillisen
käsityksen mukaan ole harhaoppi?
Uskonasioissa ei tietenkään tarvita paljon
logiikkaa, mutta tämä ei ole kokonaan uskonasia,
sillä sanot, ettei HISTORIALLISTA Jeesusta voi
löytää ilman ylösnoússeen Jeesuksen löytämistä.
Mitä se semmoinen historiantutkimus on, joka
pitää tapahtuman (tai henkilön) historiallisuuden
todisteena siitä (tai hänestä) kerrottua
uskonasiaksi luokiteltavaa aineistoa? Mikä
poikkeus maan päällä elänyt Jeesus olisi?
Menetkö niin pitkälle, että jos löydettäisiin
aivan uusia sellaisia lähteitä, Jeesuksen elämän
ja välittömältä kuolemanjälkeiseltä ajalta,
joissa olisi historiantutkimukselliselta
todistusvoimaltaan vahvoja lisävalaistuksia
Jeesuksen elämästä ja puheista, pitäisitkö niitä
hylättävinä, jopa kerettiläisinä? Tosin
muistaakseni sanoit, että ne eivät sinua
hämmentäisi, mutta...
Kehotit vertaamaan neljää kanonista
evankeliumia ja Tuomaan evankeliumia Jeesuksen
vuorosanojen kannalta. Jo jokaisen neljän
Raamatussa olevan evankeliumin kerronta on
kuitenkin monella tavalla erilaista verrattuna
toisiinsa. Evankeliumien sisällä esiintyy jopa
samoja asioita mainittuna kahteen kertaan (ns.
dupletteja). Nämä lukuisat tapaukset todistavat
Q-lähteestä. Kirjoittajat eivät vaivautuneet
jostain syystä tarkempaan "toimittamiseen". "Q-
lähdettä" ei tietenkään laadittu aineistoksi
kanonisille evankeliumeille (sekin olisi
takaperoista ajattelua)! Q-evankeliumi oli
olemassa omana itsenään. Onko se mitätöitävä,
kun kerran kaikki Raamatun ulkopuolella on
teologisesti kehnoa kirjallisuutta? Eikö silloin
pidä poistaa Raamatusta myös kaikki Q-
evankeliumiin jäljitettävät yksityiskohdat?
Kirkolliskokousten päättäjät eivät
ilmeisestikään olleet kovin vaivautuneita
evankeliumeiden erilaisuudesta, eivät edes niiden
fakta-aineiston erilaisuudesta. Hehän olivatkin
vakauttamassa kirkon hyväksymää teologiaa
Jeesuksesta Kristuksesta. Heitä ei liikaa
kiinnostanut historiallinen Jeesus. Kenpä
tietää, oliko tuohon aikaan vielä jossakin ei-
teologista "kronikkaa", jossa Jeesus olisi
esiintynyt vain muistiinpanot ansaitsevana
persoonana, ei minkään suuntauksen messiaana tai
Vapahtajana?
No, päästäänpä sitten Tuomaankin
evankeliumiin. Siinä ON vahva tuntu siitä, että
sama henkilö siellä puhuu kuin kanonisissa
evankeliumeissakin. Itse asiassa lakoninen ja
niukka tyyli saavat aineiston näyttämään jopa
luotettavammalta, kuin kanonisten evankeliumeiden
maalaileva laveus, joka alkaa ristiriitaisista
sukuluetteloista päättyen erivivahteisiin Golgata-
tapahtumiin.
Historiallisen Jeesuksen löytäminen ei
tietenkään ole mahdotonta ateistiselle tai
vaikkapa islaminuskoiselle tutkijalle.
Historiantutkija tarvitsee kyllä mielikuvitusta,
mutta sitä täytyy käyttää luovana apukeinona
historiantutkimusmenetelmien valvonnassa - ei
päinvastoin.
Viestisi alkuosaan sopii apologiaksi Jeesuksen
sanat:"En minä jätä teitä orvoiksi;minä tulen
teidän tykönne.Vielä vähän aikaa,niin maailma ei
enää minua näe,mutta te näette minut;koska minä
ELÄN,niin tekin saatte elää.Sinä päivänä te
ymmärrätte,että minä olen Isässäni,ja että te
olette minussa ja minä teissä.
Nämä sanat Jeesus sanoi pikkusen ennen
ristiinnaulitsemistaan antaen ymmärtää,että
vaikka hänet kohtapuoliin tullaan tappamaan
ristikuolemalla ja Hän siten poistuu ihmisten
aistihavaintojen ulottumattomiin,niin Hän
kuitenkin kohta sen jälkeen tulee takaisin omiensa
(uskovien)tykö ja että silloin myös hänen omansa
tuntevat Hänet.
Näin olen minäkin uskoontuloni jälkeen
kokenut.Jeesus ELÄÄ ja siksi Hän on nyt voinut
tulla myöskin minun tyköni asumaan Pyhän Henkensä
välityksellä.Muistatko muuten mitä enkelit
sanoivat pääsiäisaamuna haudalla Jeesusta
etsimään tulleille ihmisille.Hehän sanoivat nuo
valtavat sanat:"Miksi te etsitte ELÄVÄÄ
kuolleitten joukosta"? Vielä tänäkin päiväni
runollisesti ilmaistuna minun sieluni kanteleet
helää kun minä ajattelen noita sanoja ja sitä
tilannetta missä ne sanottiin.
Ja juuri sen tähden,että Hän henkensä kautta elää
ja asuu minussa minä voin myöskin erottaa Hänen
aidon puheensa keksitystä.Sinäkin tiedät aivan
varmasti kokemuksesta,että kun olet tuntenut
jonkun henkilön oikein kauan aikaa niin sinä voit
sanoa mitkä hänen sanoikseen pannuista ovat
aitoja,ja mitkä eivät kerta kaikkiaan voi sopia
kyseisen henkilön puheiksi.Sama pätee myöskin
minun suhteessani Jeesukseen.Minä olen oppinut
tuntemaan Hänet,ja siksi minä voin sanoa mikä
puhe on Hänestä lähtöisin.
Onhan muuten tämä nettikeskustelukin osoittanut
tämän asian jollain tasolla todeksi.Heti kun
täällä joku feikkaaja alkaa jäljitellä jotakin
vanhaa konkaria,niin kaikki,jotka tuntevat tämän
konkarin osaavat sanoa melkeinpä idiottivarmasti
onko jokin viesti hänen kirjoittamansa.
Tiedän kyllä,että jos et koskaan ole ollut
uskossa,niin tämä minun viestini saattaa
kuulostaa vähintäänkin ääliömäiseltä,mutta tähän
sisältyy takuu ! Uusi testamentti näet sanoo,että
jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa(eli tulla
uskoon)niin tulee Hän tuntemaan onko tämä oppi
Jumalasta vai puhummeko me omiamme.
Mitä taas tulee tuohon Q-lähteeseen,niin en minä
sen olemassaoloa kiellä,jos en myönnäkään.Minä
kun en tiedä.Siitä taas,mitä tuohon lähteeseen
ajatellaan kuuluvan voidaan kaiketi keskustella
loputtomiin.
Enkä minä torju ennakolta yhtään ainutta
historiallista todistetta,vaan päinvastoin pidän
sellaisia erittäin arvokkaana.Minulla on
esimerkiksi valokuva ylipappi Kaifaan ossuaarista
eli arkusta,joka löytyi muutamia vuosia sitten
Israelissa.Ja jos joku pystyisi todistamaan
epäämättömästi,että minä olen erehtynyt,ja kaikki
kristinuskon sisältö on valhetta,niin minä kyllä
käännän takkini ja äkkiä.Se vain on mahdotonta.En
minä ole ideologisti,jolla on tietynväriset
silmälasit silmillä ja joittenka lävitse
katsoessani minä väittäisin todellisuuden olevan
lasieni värinen.Poliitikot ovat muuten maailman
paras esimerkki ideologeista.
Minä näet väitän,että juuri kristinusko on
vapauttanut minut ideologian kahleista ja antanut
minulle mahdollisuuden nähdä asioita,joittenka
näkeminen ei johdu kokonaan sosiaalisesta
sidonnaisuudestani,kasvatuksestani,ympäristöllisis
tä tekijöistä,psyykkisestä minuudestani jne."Minä
joka olin sokea näen nyt".
Sitäpaitsi kysynpä näin aivan lopuksi että mitä
sinua hyödyttäisi jos sinä löytäisit
historiallisen Jeesuksen?Toisin sanoen sinä
olisit historiallisten todisteiden nojalla
vakuuttunut,että Jeesus niminen kaveri on
tellustellut maapallolla about kaksi tuhatta
vuotta sitten,mutta Hän ei olisikaan mitään muuta
kuin historiallinen henkilö eikä siten tänäänkin
elävä Jumala.
Olikohan tämä nyt sitten halkitieteellisyytä?
Niin mitäkö minua hyödyttäisi, jos löytäisin
historiallisen Jeesuksen?
Tietysti uusi tieto on aina innostavaa, mistä
alasta nyt sitten kiinnostunut onkin. Jos on
kiinnostunut historiasta, niin silloinkin.
Teologisestikin asia on kiinnostava. Jos
löytyisi aiempia varhaisempia Jeesuksesta
kertovia tietoja, jotka pystyttäisiin todistamaan
aidoiksi, ja ne tiedot olisivat ristiriidassa
myöhempien kirjoitusten kanssa, niin jäisikö
vallitseva kristinoppi koskemattomaksi? Jos niin
kävisi, eikö se perustuisi valheelle? Ei väliä,
mitä Jeesuksesta tiedetään, kunhan
kirkolliskokousten päätöksiä ei tarvitse nolata?
Ei loppujen lopuksi väliä, millainen Jeesus
todella oli, mitä hän sanoi jne., väliä on vain
sillä, että status quo säilyy?
Kirjoituksesi alkuosa käsittelee omaa uskoasi,
jota kunnioitan, ja josta en mene kiistelemään.
Kuten sanoin.Jos tuollaisia tietoja todella
löydettäisiin,jotka eittämättä todistaisivat
kristinuskon valheeksi,niin olisinhan siinä
tapauksessa toki naurettava pelle(ideologisti)
joka vain jääräpäisesti pitäisi kiinni valheeksi
osoittautuneesta maailmanselityksestä.
Toisaalta jos niin todella kävisi niin en
todellakaan tiedä mitä silloin pitäisi ajatella?
Minähän olisin siinä tapauksessa tänne
planeetalle ties mistä syystä posahtanut
materiaalipartikkeli vailla mitään tarkoitusta
tai päämäärää,vailla moraalia ja etiikkaa,vailla
esteettistä tajuntaa jne.En siis osaisi tehdä
eroa Beethovenin kuutamosonaatin kuuntelun ja
korvan kutittelun välillä,sillä pidän niistä
molemmista.Eikä minulla olisi mitään selitystä
sillekään miksi käyn tälläisia älyllisiä
sapelinkalisteluja netissä tai paremminkin en
pystyisi oikeastaan sanomaan mitään näistä
keskusteluista.Ne olisivat vain pelkkää
molekyylien helinää ns.aivoissa.
Nyt on mahdoton molli vallalla. Miksi? Eikö
täsmällisemmän faktan löytyminen ole aina ilo?
Kristuksen kirkko on joka tapauksessa aivan
järkyttävästi hajallaan - ollut alusta asti.
Idän kirkko ja lännen kirkko julistivat jopa
toisensa kirkonkiroukseen 1000-luvulla, ja ne
kirkonkiroukset kumottiin vasta 1960-luvulla.
Eikö olisi ihanaa, jos kaikki iänikuiset skismat,
vainot ja syyttelyt, kaikki perustuisivat
vaillinaisiin käsityksiin Jeesuksen sanomasta?
Eikö totuuden pitäisi vapauttaa?
Mutta tässä tapauksessa pelkkään pahoin,että se
johtaisi minut umpikujaan.Eihän silloin enää
olisi koko kirkko-sanalle mitään
miellesisältöä.Sitäpaitsi jos tilanne olisi
tuollainen niin emmehän edes voisi sanoa
kirkkojen olevan ristiriidassa keskeneen,koska
meiltä puuttuisi silloin viitekehys jonka
perusteella määrittää liikkeen suunta.Siis niin
kun noin viimesen päälle filosofian ja
äidinkielen rusettiluistelukuvioita kunnioittaen
tavataan sanoa jossakin akateemisessa
oppisepustuksessa.
Oikeastaan jos minun pitäisi vielä kuvailla lisää
tuota tilannetta säilyttäen järjellisyyteni niin
en sanoisi siitä yhtään mitään,koska silloin jo
pelkän kielen olemassaolo(tämän
kommunikointivälineen) olisi selittämätön.Albert
Ritchel on mielestäni sanonut tähän tilanteeseen
sopivasti:"Kun joudun mysteerin eteen,niin en
sano siitä yksinkertaisesti mitään."Ja näin ollen
myöskin kaikelta kielifilosofialta olisi matto
pois jalkojen alta.
Tietysti voisihan käydä niin hyvin,että
löytäisimme menetetyn Jumalan tilalle täysin
vastaavan Jumalan,jolloin taas keskelle tätä
hillitöntä kaaosta astuisi harmoninen
järjestys,ja sävellaji vaihtuisi jälleen duuriksi.
No nyt ei enää ole syytä mennä pidemmälle,koska
lakkaan pikku hiljaa ymmärtämästä edes itseäni.
totuutta kuin teikäläisten opit.
Alkukristityt olivat hyvin lähellä ns.
gnostilaisuutta. Ei tarvitse kuin lukea
Johanneksen evankeliumin alku, niin ymmärtää,
kuinka gnostilainen maailmankuva kirjoittajalla
on ollut.
Toki gnostilaisistakin haarautui myöhemmin mitä
omituisimpia äärilahkoja, jotka sortuivat
psyykkisten voimien perässä juoksemiseen.
Niin, ajattelin hankkia ko. teoksen kun Keijo
Kinnunen ystävällisesti antoi siitä tiedot.
Ihmetyttää kovasti sana harhaoppi heti kun jotain
kirjoitusta ei ÄÄNESTYKSEN jälkeen kaanonissa
katsottu Raamattuun kelpaavaksi.
Mikä tekee ko. kirjasta niin kovin pelättävän?
Ihan kuin olisi tutkimassa ns. Mustaa Raamattua.
Hertta totesikin jo että Tuomaan evankeliumi on
muiden kirjoitusten kanssa samanikäinen, se tekee
siitä ainakin historiallisesti kiinnostavan.
Rashaverak
Rasha, ei Tuomaan evankeliumista tarvinnut
äänestää. Se ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi
laajalle levinnyt, eikä sitä pidetty
auktoritatiivisena kaikille kristityille...
nykyisten neljän evankeliumin asema oli
vakiintunut jo 100-luvun puoliväliin jKr.
tultaessa ilman mitään äänestyksiä.
;-)
Niin. Yksi kriteeri Uuden Testamentin
kaanonista päätettäessä oli, että mukaan pääsevän
kirjallisuuden tuli olla mahdollisimman laajalti
tunnettu - kristinuskohan oli levinnyt
alueellisesti kaikkialle Rooman valtakunnassa
Egyptistä Galliaan ja Galliasta Mustanmeren
rannoille.
Onko informaation "laajalle leviäminen" merkki
sen oikeellisuudesta (jos nyt uskonasioista niin
voi sanoa)? Etsittiinkö "totuutta" ja aitoutta,
vai haluttiinko mukavuussyistä tehdä
epävirallinen status quo ainoaksi oikeaksi
teologiaksi? Kristinuskon kannattajat kaipasivat
(ainakin alitajuisesti) jonkinlaista
vakiintumista maanpäällisessäkin elämässä.
Mukavinta oli vahvistaa kristinuskon valtavirran
asemaa ja vakuuttaa maalliselle esivallalle omaa
organisointikykyä ja halua sitoutua myös
profaaniin elämänmenoon.
Tiettynä historian hetkenä lyötiin lukkoon sen
arkun sisältö, jonka piti riittää lähes
kahdentuhannen vuoden ajaksi kristillisen uskon
rakennuspalikoiksi. Minkälainen olisi ollut
sisältö, jos kaanon olisi päätetty 150 vuotta
aikaisemmin tai vaikkapa 50 vuotta myöhemmin?
150 vuotta aikaisemmin vahvistettu Uusi
Testamentti olisi ainakin huomattavasti
toisenlainen kuin nykyinen. Kuvitelkoon, ken
osaa.
Tuomaan evankeliumin iästä kirjoittaessani
luotan mainitsemani asiantuntijan, Risto Uron,
antamaan tietoon. Luulisi hänen olevan selvillä
viimeisimmästä tiedosta, kun hän mainitsee
useimpien tutkijoiden päättelevän Tuomaan
evankeliumin syntyneen 1. vuosisadan lopulla tai
2. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Esim.
nuorin UT:n kirjoitus, 2. Pietarin kirje, on
vasta noin vuodelta 150!
En tiedä, miksi Tuomaan evankeliumi
olisi "pelättävä"? On sitä olemassa
ronskimpaakin uskonnollista kirjallisuutta. Itse
asiassa se on tyylikästä, iskevää luettavaa.
Lupasin Hertalle vielä käsitellä tätä Q-lähdettä.
Itse termi Q-lähde on peräisin saksan sanasta die
Quelle,lähde.Se tunnetaan myöskin nimellä Logia-
lähde.
Ajatellaan,että Matteus ja Luukas kirjoittaessaan
evankeliumejaan ovat tunteneet myös muita
lähteitä kuin Markuksen evankeliumin.Sitä
aineistoa mikä on yhteistä Matteukselle ja
Luukkaalle,mutta joka puuttuu Markukselta
tavataan kutsua Logia eli Q-lähteeksi.
On epäilemättä totta,että Matteuksella ja
Luukkaalla on ollut Markuksen evankeliumin
lisäksi käytettävänään muita lähteitä.Heidän
kirjoittamansa evankeliumithan ovat ensiksikin
silminnäkijäkuvauksia,joten ainakin heillä on
ollut oma muistinsa käytettävissään Markuksen
evankeliumin lisäksi.Toisekseen he ovat voineet
käyttää myöskin lähteenään traditiota,eli
perimätietona kristittyjen keskuudessa
kulkeutunutta Jeesuksen sanojen ja niitten
tapahtumien kokoelmaa jotka olivat hetkeä
aikaisemmin olleet todellisuutta.
Jos taas ajatellaan,että Matteus ja Luukas
olisivat käyttäneet ns."Tuomaan evankeliumia"
lähteenään,niin se ajatus kaatuu jo
yksinkertaisesti siihen tosiasiaan,että
mainittu "Tuomaan evankeliumi" on
nuorempi.Toisekseen "Tuomaan evankeliumi"poikkeaa
sisällöllisesti niin ratkaisevasti Matteuksen ja
Luukkaan evankeliumeista,ettei se näinkään
ajateltuna tule kysymykseen.
Sen lisäksi tuolle Q-lähteelle on tahdottu antaa
aivan liian paljon mielikuvituksen sanelemaa
sisältöä,jota ei ole tarpeen kommentoida.Koko Q-
lähdehän on pelkkä olettamus,ei sen enempää.
Pakanalle ja Rashaverakille ja kaikille
niille,jotka ovat kiinnostuneita
gnostilaisuudesta sanon seuraavaa.
Ensimmäiset kristityt tapasivat kutsua
gnostilaisuutta viisaus-uskonnon nimellä
kulkevaksi harhaopiksi.Gnostilaisten mukaan
pelastus riippui siitä salatiedosta,joka oli
heidän hallussaan.Tuon tiedon keskeisenä
väitteenä oli,että ihmisen täytyi tulla
tietoiseksi omasta alkuperästään.Tiedostaessaan
tämän alkuperänsä ihmisen sanottiin pääsevän
korkeampaan todellisuuteen.Aineellinen ja
ruumiillinen eivät sopineet gnostilaiseen
ajatteluun.Ruumista pidettiin sielun
vankilana.Kuolemassa sielu pääsisi pois lusimasta
ja nousisi parhaassa tapauksessa jumalallisiin
korkeuksiin.Tällaisen ajattelunhan me voimme
sanoa tulevan hyvin lähelle meidän tuntemaamme
hindulaisuutta.
Se miksi katson avauksessani "Tuomaan
evankeliumin" olevan gnostilaisuutta perustuu
esimerkiksi näihin Jeesuksen suuhun pantuihin
sanoihin,jotka löytyvät "Tuomaan
evankeliumista": "surkea on se ruumis,joka
tarrautuu toiseen ruumiiseen,ja surkea se
sielu,joka tarrautuu näihin molempiin."(lausuma
87).Tämähän on tyypillinen sekauskonnon luoma
lause,joka väheksyy ruumiillisuutta.Näin
siis "Tuomaan evankeliumi" ei voi olla mikään
aito evankeliumi vaan se on noin sata vuotta
Uutta testamenttia nuorempi gnostilainen sepustus.
Ei muuta kuin hyvää kesänjatkoa kaikille !
Sori Rashaverak,kun mainitsin nimimerkkisi vaikka
tarkoitinkin K.T.S:ää.
Muuten asdialliseen juttuusi on iskenyt virhe:
Tuomaan evankeliumi on ajoitettavissa jo
ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteeseen, eli
se on todennäköisesti Johanneksen evankeliumia
vanhempi, joskin esim. Markuksen evankeliumia
selvästi nuorempi. Uusin tutkimus pitää Tuomaan
evankeliumia nimenomaan rinnakkaisena teoksena
Luukkaan & matteuksen edustamalle traditiolle.
(Eli siinä toki olet oikeassa, että Tuomaan
evankeliumi ei missään tapauskessa voi olla tuo
q-lähde, eikä missään evankeliumeissa voida
havaita Tuomaan evankeliumin vaiktuusta).
Tarkempia tietoja:
http://www.tsv.fi/ttapaht/013/uro.htm
...haittaa, itse olen kiinnostunut näistä
aiheista aika laajalti.
Voitpa hyvinkin olla oikeassa.Näistä
iänmäärityksistä kun on liikkeellä niin monen
asiantuntijan tutkimustuloksia.
Niinpä, olet lähempänä totuutta kuin arvaatkaan,
tosin tarkoitan sinun hyväksymiäsi evankeliumeja.
Sinä tietysti ajattelet kuten Herttakin,että
kaikki evankeliumeista löytyvät sanat
ovat "Jeesuksen suuhun pantuja".Minä kuitenkin
olen sitä mieltä,että ne Jeesuksen sanat,jotka
löytyvät Matteuksen,Markuksen,Luukkaan ja
Johanneksen evankeliumeista ovat sanoja,jotka
myös tulivat ensin ulos Jeesuksen suusta.
lukenut. Kyseiset evankeliumit laittavat Jeesuksen
suuhun lauseita, jotka kumoavat toisiaan. Ei
Jeesus voinut olla niin skitso.
Ei Raamatun neljässä evankeliumissa mitkään
Jeesuksen lausumat kumoa toisiaan.Ainoastaan ne
voidaan vilkkaalla mielikuvituksella ja
ateistisella ennakkoasenteella ryyditettynä saada
näyttämään äkkiseltään siltä ikään kuin niiden
välillä olisi ristiriitoja.
Toisaalla Jeesus sanoo suurinpiirtein: "Se joka
ei ole minun puolellani, se on minua vastaan".
Toisaalla hän on taas liberaalimpi ja sanoo: "Se
joka ei ole minua vastaan, se on minun
puolellani".
Aika olennaiset erot. Kyse on fundamentalismin ja
liberalismin eroista.
Pakana(M):llä on outo tapa ottaa lause sieltä -
lause täältä Raamatusta ja etsiä näennäisiä
ristiriitoja. Kuin myös Tuomaan Evankeliumista.
Pakana(M)! "Sanoista" et Jeesusta kiinni saa -
etkä loitavasti kerrotuista tarinoista ja
anekdooteista.
Tarinat tarinoina - todet tosina, huuhaat
huuhaana ja Pakana(M):n jutustelut vilkkaana
mielikuvituksena josta ei tolkkua saa.
Itku pitkästä ilosta, suru turhan naurajasta,
suru turhasta mielestä, mutta ilo tarinan
juonesta.
Ota opiksesi nuorimies!
Gnostilaisuus ei ole mikään peikko, vaan
ainoastaan yksi näkökulma kristinuskossa.
Karkeasti ottaen eri kristilliset suuntaukset
voidaan jakaa kolmeen eri pääluokkaan:
Paavalilaiseen, Pietarilaiseen ja
Johannekselaiseen luokkaan.
Paavalilainen suuntaus lähtee siitä, että kirkko-
instituutioiden kautta ja niitä rakentamalla
taivasten valtakunta saadaan lopulta maan päälle.
Esimerkki tälläisestä suuntauksesta on
katolilaisuus.
Pietarilaisessa suuntauksessa on kyse
äärimmilleen viedystä, suorastaan sokeasta
uskosta, jonka avulla armo pyritään saavuttamaan.
Esimerkkinä tästä ovat Pohjois-Euroopan
protestanttiset kirkot ja liikkeet.
Johannekselaisessa suuntauksessa puolestaan
arvostetaan tietoa eli gnoosista, jonka
alkulähteenä oleva Logos piilee ihmisen sisällä
ja on saavutettavissa sanan tutkimisen ja
rukousmietiskelyn avulla.
Kaikki nämä suuntaukset pitäisi nähdä pikemminkin
toisiaan täydentävinä, kuin kilpailevina.