Puoli vuosisataa sinnittelin kirkossa, tapakristillisessä valtalahkossa. Lausuin uskontunnustusta sattumoisin kirkkoon joutuessani, nousin penkistä, istuin takaisin, nousin. En tuntenut mitään erikoista koskaan. Varsinaista ikävän pitämistä, kuten Eput joskus lauloi. Laulamisesta puheenollen, virret ovat karmeita jollotuksia.
En kai sitten päästänyt sitä Jesseä sydämeeni, voisi joku uskis todeta. Lähinnä toteaisin, etten päästänyt sitä epäilystä koskaan sydämestäni. Enkä päästä vastakaan.
En eronnut verotuksen vuoksi, en vaikkapa Päivi Räsäsen kantojen vuoksi. Lähinnä moraalisena ratkaisuna. Mitä 10 käskyyn vaikka tulee, tapakristityt rikkovat niistä lähes kaikkia koko ajan - kirkossa käynti ei tuota toimintaa hidasta. Kirkko ja uskonto vaatii jäsenistöltään mahdottomia.
Seikka, jota kristillinen valtakirkkomme ei välitä korostaa, on se, ettei Jeesuksesta historiallisena henkilönä ole mitään pitäviä todisteita. Evankeliumien luullaan olevan silminnäkijäkertomuksia, kun ne itse asiassa on kirjoitettu vuosikymmeniä väitetyn J.:n kuoleman jälkeen. Sanat J:n suuhun keljumin eri kohtauksissa on voitu ottaa suoraan Vanhan testamentin ennustuksista. Onpa todettu, että kertomukset kuvaavat useita tuon ajan saarnamiehiä. Tämän tiedostaminen taisi olla niiden viimeisten perusteiden joukossa eropäätöksessä. Tässä valossa sopertamalla perässä kehotusta "Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme" ei ole enää minulle moraalisesti oikein.
Teinkö virheen? Mietin joskus sitä. Mutta jos on joku omatunto, niin kyllä olen moraaliltani sen kanssa nyt eniten tasapainossa.
En kai sitten päästänyt sitä Jesseä sydämeeni, voisi joku uskis todeta. Lähinnä toteaisin, etten päästänyt sitä epäilystä koskaan sydämestäni. Enkä päästä vastakaan.
En eronnut verotuksen vuoksi, en vaikkapa Päivi Räsäsen kantojen vuoksi. Lähinnä moraalisena ratkaisuna. Mitä 10 käskyyn vaikka tulee, tapakristityt rikkovat niistä lähes kaikkia koko ajan - kirkossa käynti ei tuota toimintaa hidasta. Kirkko ja uskonto vaatii jäsenistöltään mahdottomia.
Seikka, jota kristillinen valtakirkkomme ei välitä korostaa, on se, ettei Jeesuksesta historiallisena henkilönä ole mitään pitäviä todisteita. Evankeliumien luullaan olevan silminnäkijäkertomuksia, kun ne itse asiassa on kirjoitettu vuosikymmeniä väitetyn J.:n kuoleman jälkeen. Sanat J:n suuhun keljumin eri kohtauksissa on voitu ottaa suoraan Vanhan testamentin ennustuksista. Onpa todettu, että kertomukset kuvaavat useita tuon ajan saarnamiehiä. Tämän tiedostaminen taisi olla niiden viimeisten perusteiden joukossa eropäätöksessä. Tässä valossa sopertamalla perässä kehotusta "Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme" ei ole enää minulle moraalisesti oikein.
Teinkö virheen? Mietin joskus sitä. Mutta jos on joku omatunto, niin kyllä olen moraaliltani sen kanssa nyt eniten tasapainossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamattu on vain satukirja, miksi vielä 2000-luvulla jotkut uskovat sen todeksi?
Tieteen Kuvalehdessä on ollut artikkeli, jonka mukaan usko johtuu geenistä.
Jos on se geeni, niin uskoo Raamatun todeksi, muuten ei usko.
Taitaa johtua älyn puutteesta, että uskoo satuja todeksi.
"Teinkö virheen?"
On oikein olla sellaisten yhdistyksten ja järjestöjen jäsen, joihin haluaa kuulua.
Miksi ihmeessä kiekosta eroaminen olisi virhe niiden kohdalla, jotka eivät siihen halua kuulua?
Virheestä: Taivaspaikkaahan se kristinusko kauppaa. Kuulunko siihen sakkiin, joka kolataan tylysti helvettiin, huolimatta äänekkäästä protestoinnista. Ehkä mut on lapsuuden kasteesta lähtien sen verran hyvin aivopesty.
Tuli mieleen maanläheisen poliisihahmomme Reinikaisen toteamus uskonnoista. Että uskontoja on niin montaa sorttia. Kuoleman jälkeen sulle ilmestyykin kahdeksankätinen Buddha, joka toteaa että sinähän tyhmä olit kun uskoit väärään äijään.
Jokainen tekee uskonnoista luopumisista ratkaisunsa itse. Siihen ei tarvitse kysyä lupaa keltäkään.
Ja vaikka uskoisikin jollain tavalla johonkin henkeen, silti ei tarvitse tukea mitään kirkkojärjestöä. Sekin kannanotto kirkkkojen maallista valtaa vastaan.