Olemme voittaneet sen ja saamme palkinnon

säkki kirjoitti:

Uskovia pidetään ja he itsekin voivat antaa
kuvan, että ovat sädekehä pään päällä kulkevia
enkeleitä, jotka eivät lankea eivätkä riko pyhää
sanaa vastaan.

Voi myös tulla sellainen näkökanta uskovan
olemuksesta ja opista, että Jeesusta seuratakseen
on pukeuduttava säkkipukuun ja hyljättävä kaikki
mitä maailmassa on. Syntiähän lähes kaikki on
mitä on nähtävissä, kuultavissa ja nekin
ajatukset mitä päässä liikkuu. Ne on kiellettävä
itseltään ettei synti viskoisi ja riepottelisi.

Mikä on totuus? Ja varsinkin mikä on sanan
mukainen tapa elää ja olla ihminen Jumalan
yhteydssä? Kultaisen keskitien kulkija, joka on
nimikristitty ja vain kirkollisina juhlapyhinä
muistaa sen että Jumalakin on olemassa?

Ensinnäkään ei ole yhtäkään ihmistä, joka elää
täysin sanan mukaan ja joka voisi kerksua sillä
ettei hänestä ja hänen opistaan löydy rikettä
Jumalan sanaa vastaan. Jo tuollainen esitys
itsessään on rike Jumalan ilmoitusta vastaan. Ei
Jumala halua meidän kirstallinkirkkaita
oppejamme, uskon kärsimysnäytelmäämme ja
synnittömyysvakuuttelujamme. Ei kaikkivaltias ole
tuollaisista vähäpätöisistä uskonharjoituksista
riippuvainen. Jumala haluaa, että elämme Hänen
voimastaan ja Hänestä. Hän toimii meissä, emmekä
itse pöhköpäisyydessämme kilvoittele mitä
kilvoitte. " Laupeutta minä tahdon, enkä uhria."

Uskoissa kyllä paljon puhutaan pelastuksesta,
kasteesta, synnistä ja nähdään oma oppi tiennä
taivaaseen, mutta emme näe sitä yksinkertaista ja
selkeää asiaa mikä meille on ilmoitettu
Raamatussa Jumalan yhteydessä elämisestä. Se
saattaa olla aivan toisenlainen kuin kovinkin
oikeaoppiseksi julistautunut opinlahko. Jumalalle
kun on otollista ihmisessä se, miten hän tulee
lihansa kanssa armoistuimen eteen. Sen kautta
yhdistämme todelliseen elämäämme sanan, tunnemme
lähimmäisemme ja Jumalan sanan.

Uskonelämä ei armossa- siinä että saan Jumalalta
ne sanan lupaukset mitkä olen armollinen sydämeni
tilan mukaan samaan- ei ole sitä että mietin mitä
saan tehdä, pystynkö tuohon tai tuohon ja miten
vältän sitä ja sitä. Sydämen yhteydessä Jumalaan,
saan Jumalta sen voiman ja ne vaikutukset mitkä
luovat minulle uskonelämän. Näin minulla ei ole
lain tuomiota, eikä voi olla, jos Jumala
kyydittää minua Hengen voimassa uskonelämään.
Miten laki voi tuomita minua siitä mikä on
Jumalasta. Silti en ole täydellinen, joskus jopa
kaukana siitä, mutta olen Jumalan koulussa.

Uskova, joka mielestään on niin hurskas ja hyvä
kuin on aikonutkin, on nukahtanut uskossaan ja
antautunut viholliselle. Syntihän ei koskaan
kuole meissä, eikä ole toimeton. Nukkunut ja
hairahtunut sielu ei voi tehdä mitään. Sellainen
on omalla itsetietoisuudellaan peittäneet
todellisen sydämen kivoittelun ja puhtauden
Jumalan yhteydessä.

Miten sitten puhdistaa sydämensä, kuinka voittaa
oma synnillinen minänsä ja kulkea kohti sitä
kirkkautta, jota Jumala haluaa? Ei mitenkään
omassa varassaan.

Pyhitystä uskonelämässä ei ole sellaisella, joka
ei todella usko Jumalaan ja Hänen sanaansa. Ei
sellaisella, joka saivartelee sanan äärellä ja
selittelee niitä mieleisekseen. Sellainen saa
myös elää ilman Jumalaa sitä mieleistään
uskonelämää, jossa ei ole hiventäkään
todeksikäypiä Jumalan lupauksia. Meidän on
uskominen että Jumala on meissä tekemässä asioita
ja että Hänelle kaikki on todella mahdollista.
Hänessä emme ole oman vajavaisuutemme orjia, emme
heikkoja ja tietämättömiä, vaan Hänen kauttaan ja
Hänessä meistä voi tulla jotain suurta
taivaaallisen mittapuun mukaan.

Usein kuitenkaan emme ymmärrä sitä, että kaikessa
elämässämme on Jumalan vaikutus läsnä ja kaikella
on meille joku tarkoitus. Eihän hiuskarvaakaan
putoa päästämme Hänen huomaamattaan. Joten emme
lankea tai joudu vainaankaan ilman Jumalaa.
Uskomme tulee olla niin vahva, että pystymme
ymmärtämään senkin.

Jos rukoilen Jumalta, että hän pyhittää minut,
poistaisi surkean hitauteni Jumalan asioissa ja
kiiruhtamiseni sekä innokkuteni pahuuden töissä
ja ajatuksissa. No miten käy? Kohtaankin vain
entistä enemmän vaikeuksia, langeemukset käyvät
ympäri ja uskonelämä ei ota ollenkaan
rullatakseen. Eikö Jumala kuule, eikä sana ole
totta sen suhteen.?

Mutta, mutta Jumala onkin juuri niin kuullut
rukoukseni. Hän on ryhtynyt kuolettamaan lihaani
ja nähnyt viisaudessaan parhaimmaksi keinoksi
siihen juuri ne kärsimykset mitkä osakseni
tulevat. Ne siksi, että en luottaisi itseeni,
etten pitäisi syntiä ja omaa lihaani liian
helppona vastuksena ja että todella muistaisin
sen, että Jumala toimii minussa kaikissa
käänteissä tavallaan, enkä minä ole se, joka
määrää vauhdin sekä suunnan. Kun sitten saan
voiman Jumalalta ja voimavaikutukset elää,
muistan tien, jota olen kulkenut, enkä ole enää
niin herkkä tuomitsemaan niitä, jotka ovat vielä
taipaleella ja näin en tee sitäkään syntiä. Vain
Jumalan koulussa, vaikean tien kautta tämänkin
voin oppia. En toisen saarnasta tai
selittämisestä. On asioita, joita vain Jumala voi
opettaa ihmiselle.

Jumalan kasvattaa ja kouluttaa meitä, ei
kiusatakseen, vaan siihen että olisimme armossa
valmiit ottamaan vastaan ne lupaukset mitä Hän
sanassaan lupaa. Meille on tuleva paljon sekä
tässä ajassa, että tulevassa, mutta ne lupaukset
koskevat vain Hänen lapsiaan. Jumalan perillisiä.
Olisihan kornia, jos Jumala siunaisi meidät
teoillaan, jos vietämme pakanallista elämää ja
emme usko sanaan emmekä todelliseen Jumalaan.

Jos kärsimyksen ja kiusauksen hetkellä, joissa
Jumala minua tulessa koettelee, unohdan Jumalan
opetuksen ja koen vain tiettyjen pahojen ihmisten
aiheuttavan minulle kärsimyksiä ja vaivaa, niin
niillä ajatuksilla teen sen, etten uskokaan
siihen Jumalaan, jota olen rukoillut. En ole
uskonut, että on olemassa yksi Jumala, jolla on
kaikki valta ja että Hän nyt kasvattaa minua
sallimalla pahojen ihmisten tehdä sen mitä he
tekevät. Heidän tekojensa kautta Jumala koettelee
ja kasvattaa minua silloin kun rukoilen
pyhitystä. Näin Jumala haluaa ja varmistaa meissä
sen olemuksen, että olemme Hänen arvoisiaan
kaikissa tilanteissa.

Jumala ei ole läsnä vain jumalanpalveluksessa-
missä hän voikin olla hyvinkin hiljaa- vaan Hän
on siellä kaikkialla missä mekin kuljemme. Näin
Hän haluaa, että meillä on se oppi ja usko, joka
ei ojaan kaada missään tilanteissa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä