2,5 -vuotiaan kiukuttelu

Annapa lapselle vaihtoehtoja. "Kumman mukin haluat" "Kumman paidan haluat" "Kummalla harjalla pestään hampaat" (kai nyt ois vara ostaa erilaiset 2kpl jos se tekee asiasta helpomman) Siis anna valita asioita joita voi 2v ikäisen antaa valita, ei lapsi kykene päättämään onko ruoka-aika vai ei tai nukkuma-aika. Ne päättää sitten aikuinen. Rajan vedot oltava nämä ja niistä on pidettävä kiinni jotta lapsella on elämässään tasainen rytmi ja auktoriteettirajat joita oppia noudattamaan.

Meille siunaantui myös erittäin(!) uhmakas esikoinen jonka kanssa jo alle 2vuotiaana oltiin tuon oman tahdon kanssa ihan helisemässä. Vaan saatiin neuvoja ja etsittiin toimintatapoja itsekin. Nyt on 2,5v ja rauhoittunut jo, tosin saahan se raivareita mutta niihin osataan suhtautua jo ja niistä osataan ohjata lapsi "pois" aika nopeasti. Turha olla liian tiukka että "sinä juot just siitä mistä äiti sanoo" tai "sinä nukut tai itket ja nukut" ei se tunnu lapsesta turvalliselta. Kovistelu ja pelottelu ei kuulu asiaan ja pienestä lapsesta pienikin ärähtely voi tuntua todella kovalta.

Eli. Niissä asioissa missä voit joustaa esim. tuo muki tai paita tai muu vastaava asia..tee asioista lapselle valintatehtävä. Voikin kuule siitä olla onnellinen kun äiti antaa valita! Ihan itse!! Ruokailusta ja nukkumaanmenosta varoita ajoissa moneen kertaan että "yksi leikki vielä sitten syömään/nukkumaan/hampaiden pesulle" ja sitten toimitaan niin. Toistoa toiston perään ei tuota heti opi ja hoksaa mutta se tulee ajan kanssa! Meillä mennään jo itkutta nukkumaan ja syödään kiltisti (siis nämähän oli tuossa 2v iän kynnyksellä karmeimpia ongelmia).

Ja mikä tärkeintä. Ole itse kuin viilipytty. Missään nimessä älä raivoa lapselle joka itse on raivoissaan! Se vain vahvistaa lapsen muutenkin hänelle hämmentävää olotilaa eikä lapsi opi pääsemään kiukustaan eroon. Kun lapsi kaipaa oikeasti huomiota, anna sitä. Jos leikkiradalla juna kaatuu ja lapsi siitä raivostuu=saa kunnon kilarit niin käyt jokusen kerran rauhallisesti avustamassa tilanteen kuntoon ja annat siinä samalla ymmärtää että hän itsekin voi tilanteen ratkaista. Kohta ei tarvii enää joka kilareihin reagoida lapsi oppii että kun juna kaatuu ei äiti sitä tosiaan juokse joka kerta nostamaan=turha siitä on hirmu parkua nostaa. Pian oppii että hän voi tehdä tilanteelle itse jotain. tilanne laukeaa niin ja turhat kilarit häviää. tai vähenee. Tämä vain esimerkkinä jota voi soveltaa aika moneen asiaan. Näin meillä on menty.

Onhan meilläkin vielä tilanteita joissa on tekemistä. Meillä on pottaraivo ja kaupassakäyntikilarit vielä hyvinkin haasteellisia, mutta nyt lapsi jo alkaa esim. kaupassa ymmärtää että kun saa laittaa omenoita pussiin niin se on kaikille mukavampi niin ja huomio on muualla kun kaikissa tavaroissa joiden perässä pitää päästä juoksemaan. Mutta "shoppailemaan" en tosiaan vieläkään lähde ajan kanssa taaperoni mukanani. Kyllästyy alta aika yksikön jos hän ei saa tehdä mitään tai juosta villinä. Pottaraivo on nyt vaiheessa että hoitopaikassa raivoa sitä kohtaan ei ole ja siellä onnistuu hienosti, kotona ei juuri pottailla jotta ei ahdisteta lasta taas toiseen suuntaan. Näin siis toistaiseksi, pian alkaa kotona totuttelu suoraan pytylle :) Hiiteen koko potta jos pytty kelpaa paremmin!

Elämä on puolessa vuodessa helpottunut huomattavasti vaikka tilanne oli puolivuotta sitten aivan katastrofaalinen ja täysin pois hallinnasta. Onneksi puututtiin ongelmaan heti ja kysyttiin neuvoloiden ym. kasvatustätien neuvot. Ne on olleet kullanarvoisia.

Ja se nyt vaan on niin että toisten lapset saa tuollaisen lahjakkaan tempperamentin kilahdella ihan kaikesta. Onnekkaita ovat ne jotka saa niitä viilipyttyjä tosin emmä haluaisi että lapseni on hiljainen hiirulainenkaan joka ei ikinä laita hanttiin mitään. Pitäisin jopa omituisempana, se ei välttämättä kerro kultaisesta kasvatuksesta :)

Kuuostaa tutulta, meidän poika täyttää kohta 4 ja vieläkin on järkky uhma päällä. Nyt ei enää ns uhmaa, esim tekemällä kiellettyjä, vaan uhma on muuttunut kiukutteluksi kaikista mahdollisista asioista (vailla mitään järkeä) ja monta kertaa päivässä. Itsekään ei jälkeenpäin muista mistä suuttui, vaikkei siinä alusnperinkään mitään fiksua syytä ollutkaan =)

Juu onhan tämä rankkaa. Pakko vaan uskoa siihen, että jos uhma on paha, niin murrosikä menee sitten helpommin.
Mutta kyllähän tämä koettelee aika reilulla kädellä kun pari vuotta on jo kestänyt erinäisiä uhmaiän oireita. Kauhulla odotan nuorimmaisen mahdollisesti vuoden sisään alkavaa uhmaa.

Voi että kuulostaa niin tutulta! Onko tämä vain poikien ongelma? Meidän poika 2,5 v huutaa jatkuvasti saatanaa ja on kiukkuinen ja väkivaltainen. Mikään puhuttu sana ei mene jakeluun, ainakaan kiellot.

Täällä kanssa kohta tulee poika 4v ja tosi uhma on päällä. sylkee,lyö,ei malta rueta nukkuu, ulos kun ollaan lähös, rupee temppuilee pukemisen kanssa. sitten kun ei saa tahtoaan läpi, hakkaa päätäänsä lattiaan :(( ja otsa välillä aika punasena. välistä on taas niin ihana ja tottelee mutta sitten todella koettelee joskus hermoja ja olen viellä yh.

Kyllä on kivaa olla lapseton :). Näitä lukiessa oikeastaan vielä mukavampaa ja vahvisti päin päätöstä, että yhtään kakaraa en hanki

Vähän vinkkejä jotka meillä ainakin toimineet:
- jos sotkee toistamiseen aivan tahallaan niin torumiset päälle ja rätti kouraan "siivoa sotkusi". Siivoamisen jälkeen ei enää torumisia muttei kehumisiakaan kuinka hyvin siivosit.
- pureminen/mätkiminen: olen omalle 2,5 v. neidilleni sanonut että purepas nyt itseäsi tuohon kohtaan ja muutaman kerran puremisen jälkeen on tämä asia ratkaistu koska hän on ymmärtänyt että satuttaminen todellakin sattuu, eihän pieni sitä ymmärrä jos hän ei sitä itse joudu kokemaan.
- jonkun pottaongelma: samat jutut kotona kuin hoidossa eli jos hoidossa käy potalla niin sitten myös kotona, muuten menee pää pyörälle kun eri lailla tehdään.
- vaihtoehdon voi antaa mutte rajattomasti, joskus on pakko vaan laittaa peli poikki kuten jos aina sama homma ettei tarjottu muki kelpaa niin sitten katsotaan silmiin ja sanotaan ettei sinulla sitten ole jano ja laitetaan kaikki mukit pois ja lähdetään pois keittiöstä.
- edellisen periaate myös jos tapahtuu muita tuhmuuksia, pari-kolme kertaa kieltoa ja pyytämistä että lopettaa ja jos ei tehoa niin sitten kainaloista kiinni ja raivoava lapsi kannetaan pois tilanteesta, mieluusti jäähylle. Meillä jäähyltä pääsee pois kun ensin ollaan hetki hiljaa (raivo purettu) ja sitten asiasta keskustellaan ja halataan. Jäähy kestää hyvin lyhyen aikaa, 0,5-1min.
- jos isompi lapsi on pienemmälle ilkeä toistuvasti ongelmaan saakka, tilanteen tultua käy hakemassa pienempi pois elehtimättä mitenkään isommalle. Hän yleensä raivostuu vain enemmän mutta alkaa kuitenkin kelata homman nimeä ja tajuaa jonkun kerran jälkeen ettei saanutkaan tahtoaan läpi eli herättänyt huomiota/saanut vanhempaa reagoimaan.

meillä aivan sama perkleestä. tosin 2v 3kk. kiusaa 4 veljeään minkä kerkeää ja on tosi sinnikäs ja huutaa isosti sekä hermostuu äkkiä.herää yöllläkin huutamaan (joka yö) ja huutaa jopa 30min niin käheeks äänen että ei saa selvää mitä tarkoittaa. seur. päivänä kyselty ei tuota tulosta.herää helposti.

Ahh, ihanaa kun oman 2,5vuotiaan uhma ei ihan noin pahana ole =D kokeilee toki rajojaan, mut tavaroita ei ole paiskottu ja tietää että nukkumaan mennään hampaiden pesun jälkeen =D meillä on vauvasta lähtien mahdollisimman saaäänööliset päivärutiinit, ja kun lapsi alkaa juonitteleen komennan häpeänurkkaan ja hetken päästä menen juttelemaan ja kerron mistä syystä nurkkaan joutui..
ja minnen säästele lapselta jos mulla hermot menee, en lyö mut korotan ääntäni.. pienistä asioista ei kannata hermostua, mut kyllä lapsikin kiukuttelee niin miksei vanhemmatkin saisi olla pahalla päällä?

Hei kaikki uhmaikäisten vanhemmat: joo, tiedän, et on rankkaa, mutta koettakaa muistaa, että se kuuluu asiaan. Olisi erittäin vakavaa ja huolestuttavaa, mikäli uhmaikäinen ei lainkaan osoittaisi omaa tahtoa. Olette tehneet paljon oikein ja terve lapsi uskaltaa nyt näyttää oman oman tahdon (tietää, että ei ainakaan hylätyksi joudu jos kiukuttelee)

Huh huh! Meillä vielä alle 2-v tapaus ja aivan uskomaton tuhmuuksien tekijä. Tietää kyllä ihan tasan tarkkaan,että esim ruokapöydälle ei saa kiivetä seisomaan tai roskista ei saa tyhjentää. Mitkään kiellot, silmiin katsomiset tai huudotkaan viimekädessä ei auta. Ei myöskään minuutin pituiset jäähyt. Sama alkaa heti uudestaan. Ei myöskään harhaan johtaminen vaikka lelulla tehoa. Kyllä on usein hermot kyllä niin iltaan mennessä menneet multakin, että ei siinä paljon viilipyttynä olla! Good for you ketkä jaksatte nauraa kiukutteluille ja pysyä tyynenä. Multa, ja uskompa ettei moneltakaan, tyyneyttä aina löydy!

sama kun meillä ks. kerjualoitus..eli kestettävää riittää. onneks kaikki ei oo samanlaisii.

kyll täss kestävyyttä ja lehmänhermoja tarvitaan. Alkaa olla jo mittari punaisella täälläkin. 3v. ikää lähestyvä poika on semmoisessa uhmassa että huh huh. Alkoi 1½- vuoden iässä...

Laatikoita ja kaappeja tyhjennetään (nakkelee kamoja lattioille), pöydille/tuolille/hyllyille kiivetään, ruuat saa kyytiä (kesken ruokailun saattaa saada hepulin), hypitään sängyillä ja sohvilla, vaatteet pitäiä saada itse pukea ja riisua ja jos ei onnistu, hirveä hepuli.... milloin kippaa potan pissoineen nurin ja milloin nakkaa tavaroita vessanpyttyyn.... edelleen joskus väsyneenä/kiukkuisena alkaa pureen ja lyömään, ... Saattaa jystää ikkunoita ja telkkaria leluilla (tai jollain mitä saa käteen).

Muutenkin paahtaa sata lasissa ja harvemmin jaksaa 5 minuuttia pidempään töllöä katsoa. Yötkin edelleen nukkuu huonosti (en ole pojan syntymän jälkeen nukkunut yhtään täyttä yötä)

Onneksi lapsi on välissä hoidossa (itse olen töissä), muuten en jaksaisi. Kohta jään taas kokonaan kotiin ja en tiedä miten jaksan tätä menoa 24/7. Isänsä on milloin reissussa ja milloin omissa harrastuksissa. Sen hermot menee alta aika yksikön ja ehkä onkin parempi että se ei ole koko ajan läsnä.

Olen koettanut kieltää sievästi ja kehua kun käyttäytyy hyvin. Olen selittänyt sen tuhat ja sata kertaa miksi, esim. pöydällä ei saa hyppiä tai miksi ei saa purra. Jälkiä ollaan siivottu yhdessä. Olen kokeillut jäähyä (on käytössä edelleen)... Nykyään ollaan siinä pisteessä että sanon jo aika kovalla äänellä, välissä huudan. En vain jaksa enää "hyssyttelyä", kun se ei näytä tehoavan lainkaan. Turhauttaa että lapsi ei vain usko sanaa.

Välissä haluasi olla koko ajan sylissä tai lähellä ja välissä ei saa koskeakaan. Kyllähän lapsella on selkeesti aikamoinen myllerrys tunnepuolella on menossa. Toivotaan että tilanne alkaa tästä rauhoittuun. Sitä odotellessa ei auta kuin jaksaa ;)

ADD:stä joku mainitsikin, mutta siihen palataan sitten kun lapsi on 4-5 vuotias jos tilanne ei ole rauhoittunut. Kaikki tämä voi olla ikäkauteenkin kuuluvaa... Lapsella vain on normaalia haastavampi luonne :)

tekeekö suurten kaupunkien hälinä melu ja kiire, ahtaus ADHDta? muut lapset esimerkkinä? emme itse olleet lapsena villejä. mistä tää johtuu.suurin osa tuttujen lapsista ,isot kaupungit ,ovat ylivilkkaita eivätkä tottele mitään.

tuossa 2v iässä ei oo ollenkaaan mikään outoo. siinä ruoatki lentelee ja revitään kaikki mitä saadan.

minkä ikäisenä lapsen pitäisi oppia olemaan yön pissaamatta omaan sänkyynsä ja ei nouse sängystä ylös vaan itkee kovaan ääneen... kertokaa tai antakaa vinkkejä? ikä 3,5 vuotta

Aloittaja, täähän kuulostaa niin meidän arjelta. KAIKKI menee huudolla, hanttiinlaitolla ja kiukuttelulla vaipan vaihdosta ruokailuun ja leikkeihin. Potkii, läpsii, toistaa monta kertaa saman vuorokauden aikana kiellettyjä asioita, ei ota kuuleviin korviinsakaan pyyntöä tulla luokse vaan tuijottaa uhmakkaasti suoraan silmiin eikä hievahdakaan. Ja ne kaikki kolttoset... Tänäänkin on imuroitu kahvinpuruja lattialta ja ongittu äiden libressejä vessanpytystä, pyyhitty puuroja olohuoneesta (!) ... ...Aika rankkaa tää kyl on hetkittäin siitä ei pääse mihinkään. Ehkä se JOSKUS helpottaa =D

kun kirjoitin tuon aloituksen oli elokuun loppu. Nyt on marraskuu ja tilanne muuttunut huomattavasti ja parempaan päin.

Noita kiukkupuuskia tulee enää aniharvoin. Olen yllättyny kuinka nopeasti tilanne muuttui paremmaksi. Tempperamenttia vielä löytyy, mutta lapsi on oppinut tunteiden hallintaa ja itsensä ilmaisua todella paljon muutamassa kuukaudessa. Enää huudot ja itkut eivät ole jatkuvia, ei edes päivittäisiä. Monta päivääkin saattaa jo mennä ilman itkua ja huutoa :)

Meillä neiti, tasan 1v, herättää käymään potalla yleensä 2, jokus jopa 3-4x yössä (n.21-08). Itsekin olen aina ollut pienirakkoinen ja aikusenakin käynyt lähes joka yö kerran pissalla (on ihan normaalia!). Eli ei kannata ottaa tavoitteeksi sitä, ettei taaperon kanssa tarvitsisi edes kerran yössä herätä pissalle..

kauhee ikä 1,5-2,5 v..joka asiasta kiukkua.

toiv. tuo 2-3v ikä on pahin ennnen murkkuikää. muuten loppuu jaksaminen...

aikansa se kestää mutta kyllä se siitä joskus rauhoittuu :) meillä ipana tuon ikäisenä kävi aina laittamassa hellan levyt täysille, aloin tekemään niin että vein ipanan huoneeseensa miettimään tekosiaan hetkeksi(pari min), ovi kiinni ja sitten menin huoneeseen ja selitin uudelleen miksi hellaan ei saa koskea ja mitä siitä seuraa jos ei huomaa että levyt on päällä ja siinä päällä on vaikka paperia(ei kyllä koskaan ole ollut mutta varoittava esimerkki), se syttyy palamaan, ja koti palaa ja sitten ei ole kotia. kerroin suoraan mitä siitä voi seurata. pari kertaa piti sama tehdä ja sen jälkeen ei ole koskenut hellaan kun tietää mitä siitä seuraa.

muki asiaan, itse välillä olen antanut pari vaihtoehtoa ja on siitä saanut päättää minkä mukin haluaa ja painotan vielä jos kiukkua tulee että itsepä valitsi mukin. sama vaatteiden kanssa, muutama vaihtoehto ja siitä saa valita ja edelleen jos kiukku tulee niin itseppä päätti.

leluja kun meidän ipana heitteli uhmassaan ja tekee sitä joskus vieläkin kun kiukkuaa, niin sanoin heti että jos ei heittely lopu niin ne lelut lähtee. joten jokainen lelu jonka lapsi heitti, lähti kaappiin ja siellä ne sitten olivat väh. seuraavaan päivään, riippuen miten on loppu pvä mennyt.

yksi keino mitä meillä auttoi aika hyvin, oli se että aina, siis aina ja joka kerta kun lapsi alkoi riehua ja kiukuta turhaan, annettiin hänelle yksi mahdollisuus olla kiltimmin ja pyytää anteeksi,, jos ei niin sitten jäähylle. oli useampia päiviä kun lapsi oli suurimman osan päivästä jäähyllä ja siitä aina illalla keskusteltiin että onko se nyt kivaa kiukutella ja sen takia istua jäähyllä kun voisi senkin ajan leikkiä. vähitellen lapsi alkoi tajuta että ei se jäähyllä istuminen niin kivaa ollutkaan. myös otettiin lapselta kaikki ns.oikeudet pois, ei tule jälkiruokaa eikä lueta iltasatua jos ei osata nätisti olla, tietty jos lapsi on kiukutellut vain vähän niin se ei estä iltasatua, koska ainahan suurin osa lapsista edes vähän kiukkuaa päivän aikana, mutta jos lapsi vetää sen yli ja menee koko päivä siihen kiukkuamiseen nii ei tule iltasatua. iltapäivästä eteenpäin aina muistuteltiin että osaatkohan toimia nätisti niin saataisi lukea iltasatu :)