Raamattu on minulle eräässä mielessä
ongelmallinen.
Jos kristinuskon Jumala on universaalinen ja
ajaton, ovat raamatun tekstit kovasti paikkaan ja
aikaan sidottuja. Ne ovat sitoutunut
leimallisesti juutalaiseen maailmaan. Erityisesti
VT on tyypillinen juutalainen klaanihistoria.
Vastaavia historioita löytyy muualatakin
maailmasta. Heimoilla ja klaaneilla on
omat "kuningas- ja valittukansatarustonsa" ja
niillä on aika paljon yhteisä yleisiä piirteitä.
Miksi meidän kaikkien Jumala olisi tehnyt liiton
juutalaisen maailman kanssa, miksi kaikki
jumalalliset profeetat olivat juutalaisten, miksi
juutalaiset olivat "valittu kansa". Miksi
kristillisen Jumalan ääntä ei muiden kansojen
joukossa kuulunut.
Ut jatkaa systemaattisesti VT:n pohjalta, hyläten
toki konkreettisen juutalaisten ylikuninkuuden.
Miten oli mahdollista, etteivät suuret VT:n
profeetat osanneet selvästi ilmoittaa tulevasta
hengellisestä kuninkaasta, vaan yllyttivät
juutalaisia odottamaan maallista ylivaltiasta.
Paha lipsahdus.
Tämä VT:n Jumaluusopin pohjalta syntynyt
Jumalanpoikaoppi jatkaa UT:ssä samaa
juutalaiskeskeistä linjaa. Siihen on tullut
kuitenkin mukaan armon, anteeksiannon ja
sovituksen korostus. Siirryttiin jopa ihmisuhreja
vaatineesta jumalakäsitteestä toisenlaiseen (ehkä
ajassaan kilpailukykyisempäänkin)
jumalkäsitteeseen.
Vaikka Jeesus lähetyskäskyllään kokosi kaikki
kansat ja ihmiset uuden opin taakse, myös UT
säilyi juutalaispohjaisena ja -keskeisenä.
Jeesuksen viestillä universaalina oli selvästi
ajassaan sosiaalinen tilaisuus, jonka apostolit
sittemmin realisoivat. Jeesus itse oli tässä
suhteessa enemmän "aikansa lapsi".
Miten selittyy koko maailmankaikeutta hallitsevan
Jumalan kiinnittyminen johonkin juutalaisheimoon
tavalla, että tuon heimon sukukronikoiden
pohjalta sille on suotu Jumalan valitun asema?
Toki Raamattu sisältää suurin määrin
elämänviisautta. Elämänviisauskoosteena löytyy
kuitenkin muitakin vuosituhansien aikana
kehittyneitä moraalisen elämisen oppeja.
ongelmallinen.
Jos kristinuskon Jumala on universaalinen ja
ajaton, ovat raamatun tekstit kovasti paikkaan ja
aikaan sidottuja. Ne ovat sitoutunut
leimallisesti juutalaiseen maailmaan. Erityisesti
VT on tyypillinen juutalainen klaanihistoria.
Vastaavia historioita löytyy muualatakin
maailmasta. Heimoilla ja klaaneilla on
omat "kuningas- ja valittukansatarustonsa" ja
niillä on aika paljon yhteisä yleisiä piirteitä.
Miksi meidän kaikkien Jumala olisi tehnyt liiton
juutalaisen maailman kanssa, miksi kaikki
jumalalliset profeetat olivat juutalaisten, miksi
juutalaiset olivat "valittu kansa". Miksi
kristillisen Jumalan ääntä ei muiden kansojen
joukossa kuulunut.
Ut jatkaa systemaattisesti VT:n pohjalta, hyläten
toki konkreettisen juutalaisten ylikuninkuuden.
Miten oli mahdollista, etteivät suuret VT:n
profeetat osanneet selvästi ilmoittaa tulevasta
hengellisestä kuninkaasta, vaan yllyttivät
juutalaisia odottamaan maallista ylivaltiasta.
Paha lipsahdus.
Tämä VT:n Jumaluusopin pohjalta syntynyt
Jumalanpoikaoppi jatkaa UT:ssä samaa
juutalaiskeskeistä linjaa. Siihen on tullut
kuitenkin mukaan armon, anteeksiannon ja
sovituksen korostus. Siirryttiin jopa ihmisuhreja
vaatineesta jumalakäsitteestä toisenlaiseen (ehkä
ajassaan kilpailukykyisempäänkin)
jumalkäsitteeseen.
Vaikka Jeesus lähetyskäskyllään kokosi kaikki
kansat ja ihmiset uuden opin taakse, myös UT
säilyi juutalaispohjaisena ja -keskeisenä.
Jeesuksen viestillä universaalina oli selvästi
ajassaan sosiaalinen tilaisuus, jonka apostolit
sittemmin realisoivat. Jeesus itse oli tässä
suhteessa enemmän "aikansa lapsi".
Miten selittyy koko maailmankaikeutta hallitsevan
Jumalan kiinnittyminen johonkin juutalaisheimoon
tavalla, että tuon heimon sukukronikoiden
pohjalta sille on suotu Jumalan valitun asema?
Toki Raamattu sisältää suurin määrin
elämänviisautta. Elämänviisauskoosteena löytyy
kuitenkin muitakin vuosituhansien aikana
kehittyneitä moraalisen elämisen oppeja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et ole ainut ajatuksinesi...
Itse olen luokitellut Raamatun jo pitkään
Juutalaisen paimentolaiskansan taruksi.
Miten muutoin perustellaan vanhemmat mytologiat?
Gilgames, Popol Vuh...yms....
Usko ja uskonto pitää erottaa toisistaan!!!!
Rashaverak.
"vaan yllyttivät
juutalaisia odottamaan maallista ylivaltiasta."
Juuri tasan päin vastoinhan Raamatussa on! Juutalaiset itse halusivat maallista valtiasta, mutta profeetat, Moosekset ynnä muut olivat tätä vastaan sanoen että "Jumala on ainoa kuningas"
"Paha lipsahdus." ja kohtalokas, koska Raamattu on esimerkki Jumalan armosta meitä kohtaan. Jumala toimi ensimmäiset noin ympäripyöreästi 2000 vuotta koko ihmiskunnan kanssa, sitten taas about 2000 vuotta Israelin kanssa ja sen jälkeen taas noin 2000 vuotta kirkon kanssa. Ja kaikki nuo ajat ovat nytkin voimassa: Jumala toimii koko ihmiskunnan kanssa, juutalaisten kanssa ja myös kirkon kanssa, kaikista pelastaa. Niin on Raamatussa, joten korjaappa kantasi.
Onko ihmiset maapalloineen noin 6000 vuotta
vanha??????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
UT on juutalaisvastainen.
Perustuu monelta osin Juutalaisvastaisuuteen...
Mistä muualta heroiininen sankarimme Luther olisi
uskonpuhdistuksessaan ideansa onkinut??
Luther=Juutalaisvihaaja. Sille perustuu oma
uskomme (Luterilaisuus).
Rashaverak.
JA evankeliumit on kirjoitettu siten, että
juutalaisista puhutaan ne-muodossa. Se on vahva
todiste siitä, että evankeliumit eivät ole
juutalaisten kirjoittamia. Siispä eivät ole
oikeiden Jeesuksen opetuslasten kirjoittamia.
Tämä nyt oli yksioikoista. Ei Luther mikään
idiootti ollut. Juutalaisvastaisuusko sai
Lutherin taistelemaan keisaria, paavia ja koko
senaikaista katolista mädännäisyyttä vastaan?
Lutherin juutalaisvastaiset kannanotot ovat
tunnetu asia, mutta yhtä tunnettu asia on
Euroopan yleinen juutalaisvastaisuus (siis
virallinen) kautta keskiajan aina uudelle ajalle
saakka. Pinttyneitä mielipideilmastoja on
kaikkina aikoina. Ei Luther ollut mikään jumala,
ei edes pyhimys. Hän oli teologi.
Lutherin "juutalaisvastaisuus" oli hyvin pitkälle
yleistä tuon ajan henkeä.
Luther sentään perusteli kantaansa. Juutalaisten
"lait" olivat erittäin kristittyvastaisia.
Ei Luther todellakaan ollut idiootti, muutoin
kyllä erinomaisen omalaatuinen:) Ainakin muutaman
kirjan mukaan.
Euroopan Juutalaisvastaisuus on toki tunnettua,
jo paljon ennen Lutheria ja siis
eräänlainen "perinne" ajatuksille.
Se tosiasia että Luterilaisuus on onnistuneesti
vaiennut Lutherin mielipiteistä ja sanoutuikin
niistä julkisesti irti vasta viimevuosikymmeninä
todistaa sen että kaikesta Lutherin palvonnasta
huolimatta hänessä oli omat "synkät" puolensa.
Rashaverak
Tottakai Raamattu on "juutalaiskeskeinen".
Itsestäänselvyys hakekoon sensaatiomaista
piristystä raflaavan otsikon muodossa?
Ylivoimaisesti suurin osa Raamatun sivumäärästä
EI kerro siitä ajasta, jolloin juutalaiset
tappoivat Jeesuksen ja vainosivat oletetun
Messiaan oppilaita. Ja tämä osa Raamattua on
juutalaisten pyhä kirja - miksei se siis olisi
juutalaiskeskeinen?
Jos lukija uskoo ainoan olemassaolevan Jumalan
autiomaan
vaeltajakansan/israelilaisten/juutalaisten
historiassa ilmoittavan itsestään, ja
juutalaisten keskuudessa syntyneen (Daavidin
jälkeläiseksi sanotun) täydellistäneen Jumalan
suhteen ihmisiin, juutalaisten keskeiseltä
asemalta Raamatussa ei voi välttyä. Jos hän ei
siihen usko, eikä hän anna sille mitään
merkitystä, hänellä on mainittujen ihmisten
myytteistä, historiasta, laeista,
kaunokirjallisuudesta ja uskonnollisista
suuntauksista kertova kirjakokoelma, jolle hän
voi antaa sellaisen ("maallisen") merkityksen
kuin haluaa, tai jättää sitten huomiotta.
Kristillinen usko on tietenkin Raamatun
tulkintaan perustuvaa. Mutta tulkintatapoja on
monia, ja tietyt prosessit ohjasivat eräät
tulkintatavat oikeaksi opiksi, muut
harhaopeiksi. Jos kuviteltaisiin muuten
sivistynyt henkilö, joka ei kristinuskosta mitään
tiedä, ja pyydettäisiin häntä lukemaan Raamattu
ja parhaan älynsä mukaan rakentamaan siitä pari
kolme teologiaa, saisimme varmaan
mielenkiintoisia tuloksia, ja aiheen todella
sisällökkääseen otsikkoon.
Toiveikkaasti sanotaan, että Raamattu riittää.
Sama kuin ojennettaisiin jollekin monimutkainen
ranskalainen keittokirja, ja sanottaisiin: "Siinä
kaikki, et voi epäonnistua. Olet idiootti, jos et
saa aikaiseksi hienoja aterioita!"
Uudessa Testamentissa näkyvä irtiotto
juutalaisuudesta on kuin voimaa kuohuvan
murrosikäisen kaksijakoinen suhde kahlitseviin ja
muototarkkoihin vanhempiin: toisaalta itsevarmuus
omasta vakaumuksesta ja uuden löytämisestä,
toisaalta vahvojen siteiden tunteminen ja haikeus
vanhempien kohtalokkaasta ymmärtämättömyydestä.
Kristinuskolla ei siis ole näiden
kuohuvuosisatojen jälkeen toimitettuja tekstejä,
joita pidettäisiin pyhinä kirjoina. Luulenpa,
että tosiasia on tekemisissä aloitusotsikon
kanssa. Kristinuskon käyttämä Raamattu jää
siihen vaiheeseen, jossa juutalaisuus hiertää
Jeesuksen seuraajia, on uhka, rajoitus, turhauma,
samalla se usein on oma kulttuuriympäristö,
viitekehys, kenties isä, äiti, suku,
lapsuusmuistot, tutut tavat... Uskotaan itse
asiassa päädytyn viimeinkin oikeaan
juutalaisuuteen, nyt, kun Messias tuli maan
päälle.
Piikittelin taannoin Eschatonia
takaperoisuudesta. Kummastelen, kuten huomasit,
että sinäkin suostut sellaiseen. Raamattu on
historiallinen tosiasia, riippumatta siitä, minkä
uskonnollisen merkityksen sille antaa. Uskossa
ilmenevät eräät puolet, mitä Raamatusta "saa
irti".
Jeesuksen viestin "universaalisuus" olisi
voinut jäädä toteutumatta, jollei valtaapitävien
juutalaisryhmien vastustus olisi ollut niin
sydämistynyt. Esim. Paavalin ja eräiden muiden
lynkkaushenkinen kohtelu vakuuttaa kyllä siitä,
että Jeesuksen sanoman kylvö tulisi itämään
toisissa pelloissa. Jos Jeesuksen seuraajat
olisivat saaneet omaksuvan vastaanoton
Palestiinan juutalaisten keskuudessa, Jeesus
olisi tunnustettu ennustetuksi messiaaksi, ja
muut juutalaiset suuntaukset olisivat jääneet
kituviksi vähemmistöiksi, tietäisimmekö tuosta
uskonnosta enää yhtään mitään? Siihen aikaan oli
toki muitakin juutalaisia lahkoja. Juutalaisuus
ei ollut yhtenäinen myöskään valtaapitävien
tasolla. Joka tapauksessa olivat olemassa
juutalaisuuden pyhät kirjat, joista periaatteessa
saattoi löytää juutalaisuuden.
Mutta olisivatko monetkaan kristinuskon pyhät
kirjat (joista merkittävä osa on "maailman
ääriin" lähteneen apostolin kirjeitä) syntyneet
ja jääneet elämään ilman ulkoisia ja opillisia
paineita, vähemmistönä olemisen uhkaa,
väärinymmärrettynä olemisen turhautumaa? Jos
Kristus-julistus olisi otettu "omassa maassa"
riemuiten vastaan ja jämähtänyt kansalliseksi
messias-palvonnaksi (niin kuin monet Jeesuksen
seuraajat toiveikkaasti kuvittelivat), maailma
olisi oleellisesti toinen. Rooman valtakunta
olisi tosin romahtanut, mutta siitä eteenpäin
mielikuvitukselle voi kyllä antaa vallan. Jos
Suomi siinäkin tapauksessa valtiona olisi
olemassa, Juppiterin temppeliä tuskin
senaatintorin laidalla olisi...
>>Jos lukija uskoo ainoan olemassaolevan Jumalan
autiomaan
vaeltajakansan/israelilaisten/juutalaisten
historiassa ilmoittavan itsestään, ja
juutalaisten keskuudessa syntyneen (Daavidin
jälkeläiseksi sanotun) täydellistäneen Jumalan
suhteen ihmisiin, juutalaisten keskeiseltä
asemalta Raamatussa ei voi välttyä. <<
>><Miksi meidän kaikkien Jumala olisi tehnyt
liiton juutalaisen maailman kanssa, miksi kaikki
jumalalliset profeetat olivat juutalaisten, miksi
juutalaiset olivat "valittu kansa".<<<
(Olen pohdiskellut tämänkaltaisia ihmeellisyyksiä
tuolla 9 sivua taaempana)
Päätös valinnasta on tehty metafysiikan
maisemissa jossain meidän ajattelukykymme
tavoittamattomissa, eikä ole tiedossa ylempiä
oikeusasteita, johon päätöksestävoisi valittaa.
Jos ihmetellään juutalaisia kansana, niin sehän
on varsin nuori kansojen joukossa, vain nelisen
tuhatta vuotta. (suomalaisetkin olivat jo kansa
vanhastaan talsiessaan tänne sulavien jäätiköiden
perässä ja työntäessään lappalaisia pois edestään
jo viitisen tuhatta vuotta aikaisemmin)
Jos ainoaan käsilläolevaan juutaisuuden synnystä
kertovaan kirjallisuuteen suhtaudutaan
dokumentinomaisesti, niin mitään juutalaisuutta
ei olisi edes syntynyt ilman kaikkeuden Luojan
väliinpuuttumista, erityisvalintaa, kutsua ja
lupausta (siis Ilmoitusta)
Tuntuu kuin kaikkeuden Luojalla olisi varaa
valita käyttöönsä kaikkein pienin, vähäpätöisin,
mitättömin, kelvottomin ja kurjin materiaali ja
keino, mitä kuvitella saattaa ja näyttää, mitä
siitä tulee aikaiseksi hänen käsissään.
Puhut kuin olisit uskova, mutta silti
kyseenalaistat sen, että Raamatun mukaan maailma
on vain 6000 v vanha.
Mites se tollai?
Jos siirretään Raamatun ja todellisuuden välinen
suhde hetkeksi syrjään ja keskitytään vain Vanhan
Testamentin sisäisiin aikamääreisiin maailman
luomisen ajoituksessa.
Arvioisin lukemani perusteella, että sinulla on
palstan parhaimpiin kuuluva Raamatun kohtien
tuntemus.
Heittäisitkö palstalle listan VT:n kohtia, minkä
avulla maailman luomisen tarkka vuosi
(pyöristetään yksiköksi vuosi) voidaan laskea.
Anna tulla vaan kaikkine sisäisine
ristiriitaisuuksineen, niin nähdään montako
laskukaavaa löytyy.
Toisessa päässä aikajanan katkaisijana on jokin
messiaaseen liittyvä aikamääre.
Olen lukenut ja kuullut, että sellainen
ajanmääritys pitäisi onnistua suunnilleen vuoden
tarkkuudella (pyöristys huomioonottaen), mutta en
ole itse lähtenyt keräämään vuosilukuja kasaan.
Koska ihmisiin ei kasva vuosirenkaita,
tiedustelen, kuinka voidaan tietää sellaisten
muinaishenkilöiden kuten Aadam, Nooa jne. iät?
Raamatussa ei taideta mainita ajanmääreiden
käyttöönotosta. Saatiinko kaikki tieto,
ajanlaskeminen mukaanlukien,
syntiinlankeemusvalaistuksessa? Alkuihmisten ja
patriarkkojen iät kerrotaan kuitenkin ainakin
kymmenen vuoden tarkkuudella. Kuka kirjoitti
ylös esim. Aadamin tarkan kuoliniän? Ja mistä
muualta sen löytää kuin Raamatusta? Jos ei
mistään muualta, miksi ei? Osasivatko Aadamin
perilliset kirjoittaa ja laskea vuosia? Oliko
heissä tähtitieteilijöitäkin - Raamatun mukaan he
vaikuttivat enempi alkutuotantopuolella?