Yhdysvalloissa kunnioitetaan maan edesmennyttä presidenttiä Ronald Reagania, joka jakoi valtaa ja vastuuta sitä kantamaan kykeneville, mutta suurissa linjoissa osasi ajatella niin oman, kuin muiden maiden, sekä maailman parasta - eikä tältä linjalta väistynyt demokratiaa uhkaavien salamurhaajien luotien eikä minkään muun uhkan edessä.
Reagan suhteen on omituista, ettei Reagan pyrkinyt edistämään henkiläkohtaista uraansa edes Yhdysvaltain presidenttinä, vaan pyrki tekemään vallitsevissa oloissa parhaita mahdollisia ratkaisuja.
Tässä suhteessä Lipponen, joka pyrki selkeästi ratsastaan Yhdysvaltain Irakin vastaisen sotakoalition siivellä Euroopan Komission puheenjohtajaksi ilmaiseksi toimimalla vastoin Suomen perustuslakia, Suomen rauhanturvalakia sekä Suomen tasavallan hyväksyttyä ulkopoliittista linjaa, osoittaa kuinka alas kansankuntaa johtamaan valittu entinen pääministeri meni saadakseen henkilökohtaista etua.
Tässä suhteessa Keskusta joutui ottamaan vastaan roiskeet, joita Lipposen virheitä ja erheitä peittelemään pyrkivät tahot roiskivat jokapuolelle.
Reagan pystyi henkilökohtaisella vakaumuksellaan matkalla neuvottelupaikalta venevajalle aloittamaan "Kylmän sodan" ydinaseriisunnan.
Oppositiossa ollut kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki toi yksinkertaisella,asiallisella kysymyksellään Suomen asemasta Irakin vastaisessa sotakoalitiossa päivänvaloon laittomuudet, joita silloinen pääministeri Lipponen oli tehnyt edistääkseen pyrkimyksiään Euroopan Komisson Puheenjohtajaksi tai jopa Euroopan Unionin presdentiksi.
Miksi Anneli Jäätteenmäki otti henkilökohtaiset vastuun Suomen Tasavallan tulevaisuudesta ja asetti kyseenalaiseksi silloisen hallituksen pääministerin toimet ?
Miksi Anneli Jäätteenmäki uskalsi asettua puolustamaan perustuslain, rauhanturvalain ja hallituksen ulkopoliittisen linjan vastaista toimintaa, jota Lipponen oli tehnyt omin luvin Euroopan Komission puheenjohtajuus mielessään.
Miksi Anneli ?
Onko niin, että suoraselkäinen Suomen Tasavallan tulevaisuuden ja moraalisesti kestävän hallintotavan puolustaminen on kalliimpaa kuin oma henkilö ja poliittinen tulevaisuus ?
Onko niin, että Keskustan riveistä on ennenkin noustu puolustamaan Suomen Tasavaltaa,
kaikissa oloissa,
kaikin tavoin,
kaikkina aikoina,
kun Suomen Tasavalta sitä edellyttää?
On niin, että Keskustassa isänmaanrakkaus ja mieltymys äidinkieleen, kumpaankin sellaiseen, on niin syvällä ihmisen sydämessä ja sielussa, että suurinkaan uhraus oman maan, oman kansan ja näiden tulevaisuuden puolesta ei ole liian suuri ?
Keskustassa oman kansan kohtalo, maan asunmiskelpoisena pitäminen ja oman maan puolustaminen, niin maassa, maan rajoilla kuin kansainvälisillä foorumeilla on niin syvään juurtunut keskustalaiseen sydämeen, ettei sitä saa hävitettyä edes repimällä keskustalasta sydäntä irti keskustalaisen rinnasta.
Keskustalaisyys on niin syvällä, että esiäitien ja esi-isien sielut kantavat mukanaan keskustalaista rakkautta isänmaahan ja äidinkieliin.
Siitä syystä keskustalainen tulevaisuus on valoisampi, koska synkimälläkin sortokaudella tai vaikealla ajalla on äärensä. Synkimmänkin ukkospilven reuna on hopeinen, josta tuikkii valoisampi parempi huominen.
Keskustalaisuus on sitkeätä eteenpäin menemistä, yritteliäisyyttä itsensä, oman perheen ja oman maan vuoksi. Keskustalaisuuteen ei kuulu katsoa kello, milloin lakisääteinen päivä päättyy, vaan työpäivän määrää valon ja pimeyden vaihtelu.
Kansankunna edun niin vaatiessa kaadutaan vaikka työtä tehdessä. Silloin kuin isänmaan kutsu kuuluu, periksi ei saa antaa, vaan kansakunnan tulevaisuuden eteen on painettava, kunnes kuolema tai seuraava tekijä tehtävistä vapauttaa.
Suomi, Suomen Tasavalta, suomen kansa, suomalainen yhteiskunta, Suomen tulevaisuus - ne ovat kaikki niin rakkaita ja kalliisti useaan kertaa lunastettuja, että niitä ei saa vaarantaa kukaan, ei milloinkaan eikä missään.
Meillä on vain yksi maa, yksi kansa, yksi tulevaisuus.Näiden eteen on tehtävä
kaikki mahdollinen,
kaikin tavoin,
kaikissa oloissa,
kaikkina aikoina.
Siksi Keskusta !
Reagan suhteen on omituista, ettei Reagan pyrkinyt edistämään henkiläkohtaista uraansa edes Yhdysvaltain presidenttinä, vaan pyrki tekemään vallitsevissa oloissa parhaita mahdollisia ratkaisuja.
Tässä suhteessä Lipponen, joka pyrki selkeästi ratsastaan Yhdysvaltain Irakin vastaisen sotakoalition siivellä Euroopan Komission puheenjohtajaksi ilmaiseksi toimimalla vastoin Suomen perustuslakia, Suomen rauhanturvalakia sekä Suomen tasavallan hyväksyttyä ulkopoliittista linjaa, osoittaa kuinka alas kansankuntaa johtamaan valittu entinen pääministeri meni saadakseen henkilökohtaista etua.
Tässä suhteessa Keskusta joutui ottamaan vastaan roiskeet, joita Lipposen virheitä ja erheitä peittelemään pyrkivät tahot roiskivat jokapuolelle.
Reagan pystyi henkilökohtaisella vakaumuksellaan matkalla neuvottelupaikalta venevajalle aloittamaan "Kylmän sodan" ydinaseriisunnan.
Oppositiossa ollut kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki toi yksinkertaisella,asiallisella kysymyksellään Suomen asemasta Irakin vastaisessa sotakoalitiossa päivänvaloon laittomuudet, joita silloinen pääministeri Lipponen oli tehnyt edistääkseen pyrkimyksiään Euroopan Komisson Puheenjohtajaksi tai jopa Euroopan Unionin presdentiksi.
Miksi Anneli Jäätteenmäki otti henkilökohtaiset vastuun Suomen Tasavallan tulevaisuudesta ja asetti kyseenalaiseksi silloisen hallituksen pääministerin toimet ?
Miksi Anneli Jäätteenmäki uskalsi asettua puolustamaan perustuslain, rauhanturvalain ja hallituksen ulkopoliittisen linjan vastaista toimintaa, jota Lipponen oli tehnyt omin luvin Euroopan Komission puheenjohtajuus mielessään.
Miksi Anneli ?
Onko niin, että suoraselkäinen Suomen Tasavallan tulevaisuuden ja moraalisesti kestävän hallintotavan puolustaminen on kalliimpaa kuin oma henkilö ja poliittinen tulevaisuus ?
Onko niin, että Keskustan riveistä on ennenkin noustu puolustamaan Suomen Tasavaltaa,
kaikissa oloissa,
kaikin tavoin,
kaikkina aikoina,
kun Suomen Tasavalta sitä edellyttää?
On niin, että Keskustassa isänmaanrakkaus ja mieltymys äidinkieleen, kumpaankin sellaiseen, on niin syvällä ihmisen sydämessä ja sielussa, että suurinkaan uhraus oman maan, oman kansan ja näiden tulevaisuuden puolesta ei ole liian suuri ?
Keskustassa oman kansan kohtalo, maan asunmiskelpoisena pitäminen ja oman maan puolustaminen, niin maassa, maan rajoilla kuin kansainvälisillä foorumeilla on niin syvään juurtunut keskustalaiseen sydämeen, ettei sitä saa hävitettyä edes repimällä keskustalasta sydäntä irti keskustalaisen rinnasta.
Keskustalaisyys on niin syvällä, että esiäitien ja esi-isien sielut kantavat mukanaan keskustalaista rakkautta isänmaahan ja äidinkieliin.
Siitä syystä keskustalainen tulevaisuus on valoisampi, koska synkimälläkin sortokaudella tai vaikealla ajalla on äärensä. Synkimmänkin ukkospilven reuna on hopeinen, josta tuikkii valoisampi parempi huominen.
Keskustalaisuus on sitkeätä eteenpäin menemistä, yritteliäisyyttä itsensä, oman perheen ja oman maan vuoksi. Keskustalaisuuteen ei kuulu katsoa kello, milloin lakisääteinen päivä päättyy, vaan työpäivän määrää valon ja pimeyden vaihtelu.
Kansankunna edun niin vaatiessa kaadutaan vaikka työtä tehdessä. Silloin kuin isänmaan kutsu kuuluu, periksi ei saa antaa, vaan kansakunnan tulevaisuuden eteen on painettava, kunnes kuolema tai seuraava tekijä tehtävistä vapauttaa.
Suomi, Suomen Tasavalta, suomen kansa, suomalainen yhteiskunta, Suomen tulevaisuus - ne ovat kaikki niin rakkaita ja kalliisti useaan kertaa lunastettuja, että niitä ei saa vaarantaa kukaan, ei milloinkaan eikä missään.
Meillä on vain yksi maa, yksi kansa, yksi tulevaisuus.Näiden eteen on tehtävä
kaikki mahdollinen,
kaikin tavoin,
kaikissa oloissa,
kaikkina aikoina.
Siksi Keskusta !
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä kaikki tietää maalaisliiton teesit. kiitos ja näkemiin.
Teepäs ihan huviksesi vertailu tämän kirjoituksesi ja Aatu Hitlerin puheiden välillä. Yksi kansa, yksi oikeus, yksi tulevaisuus...
Sanokoon demarit mitä tahansa.
Keskusta-oikeisto on tämän maan selkäranka.
Jep, kyllä se näin on nähtävä, että keskusta on urheasti puolustanut isänmaata, kysymys vain kuuluu, että kenen isänmaata????
Kyllä aseveliakseli oli tämän maan selkäranka, joka piti maata pystyssä vaikeina vuosina...ja tämän sanoo porvari!
Kepulit olivat sotien jälkeen poliittisesti enemmän vasemmalla kuin sossut, joten olisin hieman varovainen puhuessa selkärangasta...