Eräs ruotsinkielinen kirjoitti täällä: "me opiskelemme enemmän kieliä (myös enemmän vieraita kieliä) kuin te ja suhtaudumme kielten opiskeluun myönteisemmin. Me emme valita pakkosuomesta vaan revimme siitä täyden hyödyn."
Ymmärtävätkö ruotsinkieliset, miten ylimieliseltä tämä näkemys kuulostaa?
Totta kai 5% vähemmistö opiskelee maan pääkielen, joutuu sitä arjessa kuulemaan ja käyttämään alusta asti ja siitä on vielä hyötyä. On jotenkin äärimmäisen loukkaavaa, että käytetään tällaista retoriikkaa enemmistöä kohtaan, vieläpä maan ikiaikaista kielienemmistöä kohtaan, jonka kieli on kuitenkin ollut se rahvaan kieli vailla oikeuksia pitkään kansan historiassa. Ihan kuin meitä suomenkielisiä voisi jotenkin pitää vähemmistökielisinä, jotka kieltäytyvät vain opettelemasta arjen keskeistä käyttökieltä, ruotsia.
Suomenkielisten ja uusuomalaisten kielitaidon suuntautumisesta sitten, kun kielitaitoa saa vapaasti valiten kehittää, ei vielä voi sanoa mitään. Jo nyt opiskelemme enemmän kieliä kuin Ahvenanmaalaiset tai Ruotsin kansalaiset. Mikseivät suomenruotsalaiset ivaa heitä? Miksi meitä verrataan kielivähemmistöön?
Meitä suomenkielisiä ei pitäisi moittia kielten vähäisestä opiskelusta, kun olemme siinä Euroopan ahkerimpiin kuuluvia, vaikka äidinkielemme on toisesta kieliryhmästä kuin useimpien eurooppalaisten kielet. Me ansaitsisimme jo nyt mitalin.
Ruotsinkielisten laajaksi väitetty kielitaito Suomessa perustunee kahteen asiaan:
1) ruotsinkieliset ovat kielivähemmistö ja kielivähemmistöön kuuluvilla on aina ja kaikkialla enemmän kielitaitoa kuin enemmistöllä,
2) suuri osa ruotsinkielisistä kuuluu vanhoihin sukuihin, joissa edelliset sukupolvetkin ovat osanneet useita kieliä, joten vielä vanha perinne saattaa painaa vaa'assa ja koulujen ilmapiiri painottaa kieliä - matemaattisten aineiden kustannuksella, kuten Pisa kertoo.
Ruotsin kieltä ei saa yrittää hävittää Suomesta samaan tapaan kuin Ruotsissa on hävitetty suomen kieltä - mutta kieliryhmien epäsymmetrinen asema Suomessa tulisi jo tunnustaa ja antaa suomelle tässä maassa se pääkielen asema, joka sille kuuluu, valitella suomen kielen vaikeaa taivalta menneisyydessä ja lakata irvimästä suomenkielisten muka heikkoa kielitaitoa ja vääriä asenteita.
Suomenkielisten taitojen ja tavoitteiden vähättely kertoo merkillisestä asenneongelmasta.
Ymmärtävätkö ruotsinkieliset, miten ylimieliseltä tämä näkemys kuulostaa?
Totta kai 5% vähemmistö opiskelee maan pääkielen, joutuu sitä arjessa kuulemaan ja käyttämään alusta asti ja siitä on vielä hyötyä. On jotenkin äärimmäisen loukkaavaa, että käytetään tällaista retoriikkaa enemmistöä kohtaan, vieläpä maan ikiaikaista kielienemmistöä kohtaan, jonka kieli on kuitenkin ollut se rahvaan kieli vailla oikeuksia pitkään kansan historiassa. Ihan kuin meitä suomenkielisiä voisi jotenkin pitää vähemmistökielisinä, jotka kieltäytyvät vain opettelemasta arjen keskeistä käyttökieltä, ruotsia.
Suomenkielisten ja uusuomalaisten kielitaidon suuntautumisesta sitten, kun kielitaitoa saa vapaasti valiten kehittää, ei vielä voi sanoa mitään. Jo nyt opiskelemme enemmän kieliä kuin Ahvenanmaalaiset tai Ruotsin kansalaiset. Mikseivät suomenruotsalaiset ivaa heitä? Miksi meitä verrataan kielivähemmistöön?
Meitä suomenkielisiä ei pitäisi moittia kielten vähäisestä opiskelusta, kun olemme siinä Euroopan ahkerimpiin kuuluvia, vaikka äidinkielemme on toisesta kieliryhmästä kuin useimpien eurooppalaisten kielet. Me ansaitsisimme jo nyt mitalin.
Ruotsinkielisten laajaksi väitetty kielitaito Suomessa perustunee kahteen asiaan:
1) ruotsinkieliset ovat kielivähemmistö ja kielivähemmistöön kuuluvilla on aina ja kaikkialla enemmän kielitaitoa kuin enemmistöllä,
2) suuri osa ruotsinkielisistä kuuluu vanhoihin sukuihin, joissa edelliset sukupolvetkin ovat osanneet useita kieliä, joten vielä vanha perinne saattaa painaa vaa'assa ja koulujen ilmapiiri painottaa kieliä - matemaattisten aineiden kustannuksella, kuten Pisa kertoo.
Ruotsin kieltä ei saa yrittää hävittää Suomesta samaan tapaan kuin Ruotsissa on hävitetty suomen kieltä - mutta kieliryhmien epäsymmetrinen asema Suomessa tulisi jo tunnustaa ja antaa suomelle tässä maassa se pääkielen asema, joka sille kuuluu, valitella suomen kielen vaikeaa taivalta menneisyydessä ja lakata irvimästä suomenkielisten muka heikkoa kielitaitoa ja vääriä asenteita.
Suomenkielisten taitojen ja tavoitteiden vähättely kertoo merkillisestä asenneongelmasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
- Surut opiskelevat kieliä mutta pärjäävät kaikessa muissa aineissa huonommin
- suru eivät opiskele suomea vaan osaavat jo sen ympäristöstä
- surut eivät ole ruotsinkielisiä vaan kaksikielisiä
- kotona saatu kaksikielisyys helpottaa kielten opiskelua
- englanti ja saksa ovat ruotsin sukulaiskieliä.
- koulussa ei ole suomenkielisille sukulaiskieliä
Suomenruotsalaisuuden ideologia on ylimielisyys, itsekkyys ja röyhkeys, kuten em. väite kieltenopiskelusta tuo esille.
Suomenruotsalaisuuden ideologia on rasismi, kuten mm. Ankdam tuo esille: Suomi, Suomen kielitaitovaranto, suomenkieliset jasuomenkielinen kulttuuri eivät ole mitään ilman ruotsin kieltä ja näin on suomenkielisten oma etu oppia ruotsia. Tämä on käänteinen tapa tuoda esille, että suomenkieliset ovat niin alhaisella tasolla ihmisinä, että he tarvitsevat ruotsin kieltä ollakseen yhtä hyviä kuin ruotsinkieliset. Puhdasta rasismia.
Surujen puolustukseksi voi sanoa, että rasismi on niin syvällä suomenruotsalaisuudessa, niin oleellinen osa sitä, että surut eivät itse ymmärrä, että he ovat rasisteja, vaan he kutsuvat omaa rasismiaan hyväksi itsetunnoksi sekä hiljentävät omantuntonsa elämällä illuusiossa; ajassa joka oli ja meni 200 vuotta sitten.
Yleistäen sanottuna, suomenruotsalaisten isänmaa on Svenskfinland ja Pohjoismaat eikä Suomi.
Eipä noiden muutaman nettiruotsalaisen sanomisista kannata hermostua. Puolet heistä provoilee ja puolet on vajakkeja, niin on heiss... niissä provoilevia vajakkejakin.
Nettiruotsalaisista ne joilla hissi kulkee edes snapsirajan yli, tietävät ihan hyvin mainitsemasi asioiden oikean tilan. Ovatpahan vain vahingoniloisia, suomalaisten onnettomasta kyvystä valita itselleen lahjuksille persot ja selkärangattomat johtajat kerta toisensa jälkeen.
Tärkeintä on se, mitä sanottavaa jollakin on. Se, että osaa puhua tyhjää vaikka kuinka monella kielellä, on yhtä tyhjän kanssa.
Onhan se hyvä netissä "oppia kieliä" kun on käännösohjelmat, translatorit ja oikeinkirjoitus-ohjelmat.
Pydetäänpä jotain kadulla kävelevää svekkulia esimerkiksi yhtäkkiä kirjoittamaan runo armeniaksi niin menee sormi suuhun pumpuli nössöllä.