Olen huningolla ja pahuuden vietävänä

säkki kirjoitti:

Raamatun ihmeellisyyden, jumalallisen alkuperän
ja ainutlaatuisuuden todistaa jo sekin, miten
vähän siitä ymmärrämme, miten outo se mielestämme
on. Se ei tosiaankaan ole yksinkertainen ja
yksiselitteinen kirja. Kuten ei Jumalakaan ole
senkaltainen. Ei ole siis mitään ihmeellistä
siinä jos emme sitä maallisella järjellämme
ymmärrä. Uskovatkaan.

Raamattua voi ikänsä läpeensa selitellä ja silti
jäädä huningolle sen suhteen. Teologia ehkä
saattaa antaa paljon sanoja, taustatietoa ja
jonkinlaisia uskonnollisia määritteitä, mutta
aika orvoksi se jättää siinä miten sana on tuleva
lihaksi keskellämme. Kukaanhan ei nyt niin
pölvästi ole- oli teologi tai ei- että
kuvitteleisi Raamatun olevan lakihenkinen opus
siitä miten ihmisen on eläminen ja sen mukaan
alkaisi lähimmäisiä kouluttamaan. Kai sellainen
uskonnollisuus on jo kuollut sukupuuttoon ja
tämän tajuaa julkijumalatonkin.

Kukin raamatun jae, neuvo, ohje tai käsky; miten
sen kukin ottaa, on meille henkilökohtaista
Jumalan puhetta. Siinä Jumala puhuu juuri
minulle, minun elämäntilanteeseeni ja
senhetkiseen uskonkäsityksiini. Täten, ei olekaan
tarkoitus, että me näkisimme raamatun juuri
samanlaisena ja että meillä olisi sellainen oppi,
missä ei ole mitään eroavaisuutta. Sellaisia
laumasieluja Jumala meistä tuskin haluaa
kasvattaa. Onhan Hänelle kunniaksi, että olemme
ainutkertaisia, ajattelevia, oivaltavia ihmisiä
innokkaina hyvää tekemään ja pahaa karttamaan.
Koirakoulut ovat erikseen.

Lueskellaanpas sitten hieman sanaa: Kavahtakaa
ettette harjoita vanhurskautta ihmisten nähden,
että he teitä katselisivat; muutoin ette saa
palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Matt. 6:1

Oi voi. Enpäs minä nyt voikaan mennä seurakuntaan
oikein hurskaana ja sanaa selittävänä toivoen,
että saisin naisten ihailevia katseita
hurskaudessani. Vielä mielellään niiden
kauneimpien. Sellainen kuitenkin olen.

Kolehtihaaviin ei pidäkkään laittaa
suurelkeisesti setelinippua toivoen kaikkien sen
huomaavan ja osoittavan kunniaa siitä syystä.
Enhän silloin ole mitään lahjoittanut, vaan
ostanut jotain itselleni. Tämä on jo mennyt
ohitse, pennin jeesusta en enää laita haaveihin
ja kymmenyksiä on turha tulla kyselemään. Jollei
seurakunta pysy ilman niitä pystyssä, ei se ole
Jumalasta, vaan markkinataloudesta. Siihen on
pikkuhiljaa oppiminen, että osaa antaa niille,
joilta ei saa mitään takaisin ja siten miten
Jumalan valtakunta edistyy todella, eikä vain
puheissa.

Eipäs minun tule puolustella omaa uskoani, omaa
itseäni siinä ja omia tekemisiäni, vaan jos saan
moitetta kärsiä se. Kertoa Jumalasta, Jeesuksen
viitoittamasta sielun pelastuksen tiestä, mutta
jättää ihmisten edessä oman hurskauteni esittely
vähemmälle. Jumalan valtakunnalle on eduksi jos
vaikka aiheettomasti kärsin syytöksistä, kunhan
pidän Jumalan edessä sydämeni puhtaana ja
nöyränä.

Sanahan sanoo aivan selvästi kuin
tulikirjaimilla, että ei minun tule
kirjoittamallakaan esittää raamatullista
tietämystäni ylpeänä ja siksi että niitä
lueskeltaisiin, että tuossa se on oikea uskovien
uskova. Ei esitellä oppini erinomaisuutta ja
pitävyyttä jotta kaikki sitä katselisivat. Sehän
on sanaa vasten tehtyä toimintaa ja selvästi
sanotaan, etten saa siitä mitään palkkaa
Jumalalta.Sellainen ei siis voi olla Jumalan
kutsumus minulle. Tässä saattaa olla vielä
oppimista ja ojentautumista.

Siispä, minun ei tule olla ihmisten silmissä
mitään, vaan sydämessäni uskoa ja tehdä kaikki
Jumalan sanan ja tahdon mukaan Hengessä vaeltaen.
Ihmisille tehdä se, mitä Jumala haluaa minun
tekevän, ei sitä mikä itsestä tuntuisi
mieluisalta ja kivoimmalta. Sitä ne toisetkin
yleensä haluavat. Toisiahan saan hurskaisksi
kehua.

Ihmeellinen on meille sana ja kaikinpuolin
vastaanottamisen arvoinen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä