Eli kaikista vittumaisin tilanne on se kun pyydät anteeksi nöyrästi, sillai että anteeksipyyntö on aito eikä mikään muodollinen. Sitten se runkkari jolta pyydät anteeksi(vaikka kyseessä olisi joku minimaalinen inhimillinen erehdys tai täysin tahaton loukkaus) ei annakaan anteeksi. Vähän ärsyttävää kun olet juuri madellut siinä ja nuollut suunnilleen sen henkilön kenkiä, sitten se ei suostukaan antaa anteeksi koska on anteeksiantamaton pikkusieluinen egoisti joka ei voi millään tulla vastaan edes ihan pikkusen. Eli siis tämä on se juttu mikä tekee anteeksi pyytämisestä vaikean, mitä jos toinen käyttäytyykin juuri noin? Ymmärrän kyllä sitten jos on tehnyt oikeesti jotain TOSI pahaa, kuten käynyt vaikka vieraissa tai tappanut kyseisen henkilön lapsen(jtn vastaavaa..)
Tämän takia minä en siis voi enää pyytää anteeksi, koska minä en usko anteeksi antamiseen enää missään asiassa, toisella on yleensä joku ketunhäntä kainalossa ja hän haluaa vain nöyryyttää minua, tai sitten hän ei suostu uskomaan vilpittömyyteen. Tämän takia en pyydä anteeksi enää, vaan yritän miellyttää kaikkia teitä vitun kusipäitä. ;) Tästä lähtien jos minua kohtaan tehdään väärin, niin annan anteeksi vain heille jotka suostuvat pyytämään anteeksi niin että nuolevat sen jälkeen säkkejäni.
Tämän takia minä en siis voi enää pyytää anteeksi, koska minä en usko anteeksi antamiseen enää missään asiassa, toisella on yleensä joku ketunhäntä kainalossa ja hän haluaa vain nöyryyttää minua, tai sitten hän ei suostu uskomaan vilpittömyyteen. Tämän takia en pyydä anteeksi enää, vaan yritän miellyttää kaikkia teitä vitun kusipäitä. ;) Tästä lähtien jos minua kohtaan tehdään väärin, niin annan anteeksi vain heille jotka suostuvat pyytämään anteeksi niin että nuolevat sen jälkeen säkkejäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anteeksi pyydetään sen vuoksi, että tuntee tekemästään asiasta katumusta ja ollaan aidosti pahoillaan toiselle aiheutuneesta mielipahasta tai harmista. Jos anteeksipyyntösi syy on vain päästää sinut kuin koira veräjästä huonosta omastatunnostasi, niin ei ihme ettei anteeksiantoa ole herunut. Et ole selvästi koskaan ollut pahoillasi ja pyytänyt anteeksi sydämestäsi epäitsekkäistä syistä, siksi että toisen mielipaha lievittyisi, vaan haet anteeksipyynnöllä vain omaa hyvää oloasi. Mikä sinä olet määrittelemään toisen kokemaa mielipahaa pikkuasiaksi tai päättämään muiden puolesta millaisista asioista saa tuntea loukkaantumista olematta pikkusieluinen egoisti? Sinullahan se ketunhäntä on kainalossa koska pyydät anteeksi vain oman anteeksisaamisen vuoksi, etkä toisen pahaa mieltä lievittääksesi. Oikeassa ovat olleet, jos eivät vilpittömyyteesi ole uskoneet, sillä tuollaisesta vilpittömyys kaukana. Kenelläkään ei ole jotain velvollisuutta antaa anteeksi vain siksi, että toinen pyytää anteeksi. Vielä vähemmän, jos toinen vähättelee mielipahan aiheuttanutta tekoaan ja mitätöi toisen syyn edes tuntea niin kuin tuntee.
Juuri noin! En tiedä itsekään kykenisinkö antamaan anteeksi jos en näkisi toisen silmistä vilpittömyyttä ja sitä, että asia on tosiaan vaivannut häntä. En todellakaan haluaisi ilkeyttäni olla anteeksi antamatta, mutta voisin tosiaan jättää pyynnön huomiotta jos näkisin, että toiselle se on toisarvoista omantunnon rauhoittelua... Mutta en milloinkaan kiusatakseni toista!