Miksi minusta ei pidetä?

Höh... surullista. Millaisessa ammatissa olet jos saa kysyä??

Tuttu tunne itsellekin.. tosin oma tilanteeni on vähän erilainen, en ole luonteeltani kovinkaan ujo, mutten ole myöskään puhelias. Tietynlaisiin (puheliaisiin) ihmisiin tutustun melko helposti, mutta jo vähän ajan kuluttua juttu "jumiutuu". Alkaa tuntua että pitkästytän ihmisiä ja että he ottavat etäisyyttä, vaikka vika on täysin minussa. En pidä ihmisiin minkäänlaista yhteyttä opiskelun ulkopuolella. Koulussa minulla on tuttuja joiden kanssa hengata välitunnit, mutta vapaa ajalla vain 3 ystävää, joista 2 asuvat melko kaukana. En harrasta mitään kevyttä jutustelua, yleensä olen hiljaa jos minulla ei ole sanottavaa, seurassani toiset ovat vaivaantuneita, tosin kerran eräs sanoi että kanssani on mukavan rauhallista.
En halua (uskalla) kertoa omista asiostani muille, eräskin ystäväni jonka olin tuntenut yli 10 vuotta kysyi millaista musiikkia kuuntelen, hänellä ei ollut aavistustakaan... Kukaan ei siis tunne minua aidosti, edes sukuni, en pysty juttelemaan avoimesti kenellekään, vaikeinakin hetkinä täytyy selviytyä itse.
En haluisi olla aina yksin, mutta en osaa luoda syviä ystävyyssuhteita, vähitellen kaikki laimenevat ja lopulta unohtuvat.
Olen siis lukiota käyvä tyttö, koskaan en ole seurustellutkaan ja vakavasti tuntuu siltä että sekin jää vain haaveeksi :(
En tiedä liittyikö tämä nyt varsinaisesti keskusteluun, mutta piti vähän vuodattaa tekstiä.. Neuvoja en osaa sanoa, tarvitsisin niitä itsekin.

Harmi, kun ystävät välttelee seuraasi. Siihen voi olla monia syitä, mitä kaikkia minä en nyt ala luettelemaan. Koska itse olet yrittänyt pitää kontaktia, en usko että syy olisi omassa aktiivisuudessasi. Sinun pitäisi löytää uusia ystäviä, ja mieluiten sellaisia, jolle alituinen puhe olisi pääasiaa. Ystävien kanssa on voitava olla hiljaakin.
Itsellänikin on ollut tätä "kavereitten hakemista" , kun ystäviä ei minullakaan ole täällä asuinpaikkakunnalla. Silloin kirjoitin blogia ahkerasti.
Aikaa myöten en kuitenkaan saanut muilta kirjoittajilta vuoropuhelua aikaiseksi, joten nyt vain harvakseen kirjoittelen blogiini silloin tällöin. Oikeasti tänä kesänä olen saanut uuden nais ystävän, kenen kanssa matkustimme lomalle Turkkiin. Nyt me olemme oikeita sydänystäviä - netissä, koska välimatkaa on 100 km. Ole sinäkin rohkea ja keksi jotain saman tapaista. Tässä nyt luettelen, jotain hassuja ideoita mistä seuraa voisi löytyä - liity Martta yhdistykseen, melonta- tai johonkin vaellusseuraan, hae seuramatkalle kaveria tai ilmoittaudu johonkin hyväntekeväisyys seuraan.
Olen melko lailla samassa jamassa, mitä sinäkin. Ei ole yhtä helppoa tapaa saada ystäviä. Aika monesti on kyseessä pitkälti sattumaa, kenen ihmisen seurassa tuntee viihtyvänsä.
Tässä olisi osoite blogiini: http://kaukomaa.blogspot.com/
Jos blogi harrastus kiinnostaa, voin mielelläni neuvoa, miten sen aloittaa. Ota vain blogini kautta yhteyttä.

Muakin vältellään. Eipä kukaan ikinä soittele mun puhelimeen eikä kutsuta minnekkään. jos joskus olen kutsunut jonkun kylään tai pyytänyt baariin niin aina niillä on jotain muuta. Ja sit kun olen mennyt yksin baariin niin siellä se sama kaveri on ollut vaikka sillä piti olla muuta menoo. Harvoin kyl käyn baaris mut siltin.

ei minustakaan pidetä, mutta en voi ketään pakottaakaan minusta pitämään. elämä silti mulla elettävänä ja aioin elää sen parhaani ja omien kykeni mukaan. Silti joskus surettaa, kun olisis kivaa olla ainakin yksi ystävä johona luottaa ja jonka kanssa hassutella ja viettää aikaa.

Joskus tein aloitteita mut sit huomasin ettei kukaan halunnut tutustua niinen sit en ole enään tehnyt aloitteita. Ei mua kiinnosta enään. Vaikka olin asiallinen ja kohtelias niin eipä ketään kiinnostanut.

Kannattaa mennä vaikka johkun kansalaisopiston kurssille tai johkun muuhun harrastukseen, sieltä saa kavereita joiden kanssa on ainakin yksi puheenaihe aina, siis se harrastus, ja oppii muutenkin niitä tyyppejä tuntemaan enemmän joten näkee eka että enen kanssa voi yleensä alkaa kaveriks, siis eihän kaikki tuu niin yvin toimeen kaikkien kanssa.

Olisi hyvä oppia tunnistamaan omat vahvuudet ja sitäkautta rakastamaan itseäsi.
Itse painin myös asian kanssa ja nykyisin olen aisian kanssa sinut.
Odota rauhassa kyllä ne soittaa sinulle niin minullekin kävi. Minä kun aina soitin niin ei toisten tarvinnut soittaa. Keksi puuhaa ja mielekästä tekemistä itsellesi.

Yritä päästä parempaan yhteyteen kehosi kanssa.

Meditoi, joogaa. Tärkeää olisi että oppisit pysähtymään niin että tunnet olosi hyväksi kehossasi.

Sitten kun tunnet olosi hyväksi kehossasi niin muutkin haluavat olla seurassasi ja eikä silloin yksinäisyyskään haittaa jos tunnet olosi mukavaksi kehossasi ilman mitään ulkoisia virikkeitä