En tiedä mistä alkaisin kertomaan. Enkä tiiä, oikein uskallanko kirjoittaakaan, jos joku tunnistaa minut. Mutta kun minulla ei ole ketään kenelle puhua, enkä miehellenikään viitsi sydäntäni purkaa. Hän ei ymmärrä ja syyttää minua siitä, että olen outo. Luolteeltani olen erittäin arka, hiljainen ja epävarma. Yksinäinen introvertti, joka ei uskalla ihmisten seuraan mennä. Odotan että joku tulee luokseni ja ottaa minuun yhteyttä. Etenkin, jos koen että en tunne oloani tervetulleeksi, niin jättäydyn takavasemmalle. Mutta kuitenkin kärsin siitä.
Tässä lähistöllä asuu kaksi ystävääni. Tai no, aikaisemmin voi sanoa ystävä mutta nyt minusta tuntuu etten tunne heitä enää, ystävyys on hävinnyt jonnekin. Voiko siis tämä mitään ystävyyttä ollakaan, eihän hyvä ystävyys katoa vuosien aikana. Ennen oltiin tosi paljon yhteydessä, vietettiin aikaa yhdessä. Meitä yhdistää myös lastemme kautta tärkeä side, joten senkin takia ihmettelen miksi tilanne on muuttunut tällaiseksi. Tunnen oloni erittäin ulkopuoliseksi, laiminlyödyksi ja yksinäiseksi. Ihmettelen päivittäin, miten tilanne on muuttunut näin.
Mikä minussa on vikana, ettei minusta enää pidetä. Nyt nämä naiset ovat ystävystyneet keskenään. Olen tosi iloinen heidän puolestaan, mutta samalla myös hyvin katkera. Myönnän sen. MInäkin haluaisin päästä osalliseksi tuosta ilonpidosta mitä he yhdessä tekevät. Lenkkeilevät, kyläilevät puolin ja toisin, istuvat iltaa yhdessä, käyvät kaupungilla jne. Näen heidät päivittäin yhdessä ja mm. facebookista on luettavissa kaikki tämä. MInä olen nykyään pelkkää ilmaa. Niin oikeassa elämässä kuin tuolla hemmetin virtuaalielämässä. Minun olemassaoloani ei noteerata enää millään tavalla.
En tiedä, saako sepustuksestani kukaan mitään selvää, saati ymmärtääkö miltä minusta tuntuu. Haluaisin niin kovasti olla ihminen, joka on puhelias, uskaltaa mennä kutsumatta rohkeasti mukaan porukkaan. IHminen, jonka ei tarvitse koko aikaa miettiä, mitähän pahaa minä olen tehnyt, mikä minussa on vikana kun minut unohdetaan eikä minusta pidetä. En halua olla tällainen takapenkin taavetti, ujopiimä joka ei pääse koskaan keskusteluun ja ryhmätilanteisiin mukaan.
Olen pyytänyt heitä mukaan lenkille, kaupungille jne. mutta yleensä heillä on aina joku este. "Toisella kertaa sitten". Mutta näitä toisia kertoja ei ole tullut. Enkä enää edes kysy koska en halua olla tungetteleva. Olen jopa alkanut pelkäämää heitä. En tiedä aina uskallanko lähestyä vaiko en. Joskus on ollut sellainen tilanne että olen mennyt näistä toisen naisen luo juttusille "kutsumatta", katseet ovat olleet sitä luokkaa että mitä sinä tänne tulet. Ehkäpä kuvittelen mutta usein tulee tällaiset ajatukset mieleen. ETenkin kun olen hiljainen, enkä aina keksi puhumista, niin hiljaiset hetket ovat aika kiusallisia ja saavat minut miettimään, ajatteleekohan toinen että miksi tulen käymään, jos olen suurimman osan ajasta hiljaa. Etenkään kun toinen ei kovin innokkaasti juttele myöskään (mistään hiljaisuudesta ei näissä tapauksissa ole kyse, päinvastoin) niin helposti tulee mielikuva että olen ei-tervetullut vieras. Huh huh, jaksaakohan kukaan tätä lukea. On vaan niin hemmetin yksinäinen, ulkopuolinen olo. Työskentelen vielä ammatissa, jossa en juurikaan ole aikuisten ja muiden ihmisten kanssa tekemisissä, niin tunnen oloni päivä päivältä yksinäisemmäksi, epävarmemmaksi ja huonoksi.
Miksi minusta ei pidetä?
10
3036
Vastaukset
- aaaaaaa222
Höh... surullista. Millaisessa ammatissa olet jos saa kysyä??
- hated.
Tuttu tunne itsellekin.. tosin oma tilanteeni on vähän erilainen, en ole luonteeltani kovinkaan ujo, mutten ole myöskään puhelias. Tietynlaisiin (puheliaisiin) ihmisiin tutustun melko helposti, mutta jo vähän ajan kuluttua juttu "jumiutuu". Alkaa tuntua että pitkästytän ihmisiä ja että he ottavat etäisyyttä, vaikka vika on täysin minussa. En pidä ihmisiin minkäänlaista yhteyttä opiskelun ulkopuolella. Koulussa minulla on tuttuja joiden kanssa hengata välitunnit, mutta vapaa ajalla vain 3 ystävää, joista 2 asuvat melko kaukana. En harrasta mitään kevyttä jutustelua, yleensä olen hiljaa jos minulla ei ole sanottavaa, seurassani toiset ovat vaivaantuneita, tosin kerran eräs sanoi että kanssani on mukavan rauhallista.
En halua (uskalla) kertoa omista asiostani muille, eräskin ystäväni jonka olin tuntenut yli 10 vuotta kysyi millaista musiikkia kuuntelen, hänellä ei ollut aavistustakaan... Kukaan ei siis tunne minua aidosti, edes sukuni, en pysty juttelemaan avoimesti kenellekään, vaikeinakin hetkinä täytyy selviytyä itse.
En haluisi olla aina yksin, mutta en osaa luoda syviä ystävyyssuhteita, vähitellen kaikki laimenevat ja lopulta unohtuvat.
Olen siis lukiota käyvä tyttö, koskaan en ole seurustellutkaan ja vakavasti tuntuu siltä että sekin jää vain haaveeksi :(
En tiedä liittyikö tämä nyt varsinaisesti keskusteluun, mutta piti vähän vuodattaa tekstiä.. Neuvoja en osaa sanoa, tarvitsisin niitä itsekin.- Samanlainentyttö
Voisi olla minun kirjoittama tuo minkä hated sanoi :o
paitsi vain yksi asia on toisin, siskoni ovat minulle hyvin läheisiä, mutta muuten pelottavan samanlainen henkilö...
- entinen nuori
Harmi, kun ystävät välttelee seuraasi. Siihen voi olla monia syitä, mitä kaikkia minä en nyt ala luettelemaan. Koska itse olet yrittänyt pitää kontaktia, en usko että syy olisi omassa aktiivisuudessasi. Sinun pitäisi löytää uusia ystäviä, ja mieluiten sellaisia, jolle alituinen puhe olisi pääasiaa. Ystävien kanssa on voitava olla hiljaakin.
Itsellänikin on ollut tätä "kavereitten hakemista" , kun ystäviä ei minullakaan ole täällä asuinpaikkakunnalla. Silloin kirjoitin blogia ahkerasti.
Aikaa myöten en kuitenkaan saanut muilta kirjoittajilta vuoropuhelua aikaiseksi, joten nyt vain harvakseen kirjoittelen blogiini silloin tällöin. Oikeasti tänä kesänä olen saanut uuden nais ystävän, kenen kanssa matkustimme lomalle Turkkiin. Nyt me olemme oikeita sydänystäviä - netissä, koska välimatkaa on 100 km. Ole sinäkin rohkea ja keksi jotain saman tapaista. Tässä nyt luettelen, jotain hassuja ideoita mistä seuraa voisi löytyä - liity Martta yhdistykseen, melonta- tai johonkin vaellusseuraan, hae seuramatkalle kaveria tai ilmoittaudu johonkin hyväntekeväisyys seuraan.
Olen melko lailla samassa jamassa, mitä sinäkin. Ei ole yhtä helppoa tapaa saada ystäviä. Aika monesti on kyseessä pitkälti sattumaa, kenen ihmisen seurassa tuntee viihtyvänsä.
Tässä olisi osoite blogiini: http://kaukomaa.blogspot.com/
Jos blogi harrastus kiinnostaa, voin mielelläni neuvoa, miten sen aloittaa. Ota vain blogini kautta yhteyttä. - yksin kotona
Muakin vältellään. Eipä kukaan ikinä soittele mun puhelimeen eikä kutsuta minnekkään. jos joskus olen kutsunut jonkun kylään tai pyytänyt baariin niin aina niillä on jotain muuta. Ja sit kun olen mennyt yksin baariin niin siellä se sama kaveri on ollut vaikka sillä piti olla muuta menoo. Harvoin kyl käyn baaris mut siltin.
- ***************
ei minustakaan pidetä, mutta en voi ketään pakottaakaan minusta pitämään. elämä silti mulla elettävänä ja aioin elää sen parhaani ja omien kykeni mukaan. Silti joskus surettaa, kun olisis kivaa olla ainakin yksi ystävä johona luottaa ja jonka kanssa hassutella ja viettää aikaa.
- yksin kotona
Joskus tein aloitteita mut sit huomasin ettei kukaan halunnut tutustua niinen sit en ole enään tehnyt aloitteita. Ei mua kiinnosta enään. Vaikka olin asiallinen ja kohtelias niin eipä ketään kiinnostanut.
- MK
Kannattaa mennä vaikka johkun kansalaisopiston kurssille tai johkun muuhun harrastukseen, sieltä saa kavereita joiden kanssa on ainakin yksi puheenaihe aina, siis se harrastus, ja oppii muutenkin niitä tyyppejä tuntemaan enemmän joten näkee eka että enen kanssa voi yleensä alkaa kaveriks, siis eihän kaikki tuu niin yvin toimeen kaikkien kanssa.
- Anonyymi
Olisi hyvä oppia tunnistamaan omat vahvuudet ja sitäkautta rakastamaan itseäsi.
Itse painin myös asian kanssa ja nykyisin olen aisian kanssa sinut.
Odota rauhassa kyllä ne soittaa sinulle niin minullekin kävi. Minä kun aina soitin niin ei toisten tarvinnut soittaa. Keksi puuhaa ja mielekästä tekemistä itsellesi. - Anonyymi
Yritä päästä parempaan yhteyteen kehosi kanssa.
Meditoi, joogaa. Tärkeää olisi että oppisit pysähtymään niin että tunnet olosi hyväksi kehossasi.
Sitten kun tunnet olosi hyväksi kehossasi niin muutkin haluavat olla seurassasi ja eikä silloin yksinäisyyskään haittaa jos tunnet olosi mukavaksi kehossasi ilman mitään ulkoisia virikkeitä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031545
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781174- 881117
- 1391016
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580965Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1927Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 19852
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9684Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8650