Minulla on pian 2-vuotta täyttävä suomenlapinkoira poika. Luonteeltaan hän on ylivilkas, iloinen, kiltti, mutta myös äänekäs kovapäinen riiviö. Hän oppii käskyt ja käytöstavat, mutta HYVIN hitaasti. Jatkuvassa koulutuksessa ja joskus tuntuu ettei vaan jaksa pojan käyttäytymistä, vaikka toki huomaan kehitystäkin. Poika osaa peruskäskyt ja on perustottelevainen poika, bussissa voi vaikka toinen koira istua viereen ja hän on nätisti. Sisällä hän innostuu joskus leikeissä liikaa (no, onhan hän nuorikin vielä), mutta muuten on niin hienoa koiraa. Joskus pojalla ollut haukkualtiutta kotona yksin ollessaan, mutta tätä saatu kuriin jauhelihakongilla, lenkeillä ennen lähtöä ja DAP-haihduttimella - näiden jälkeen ei ainakaan naapurit enää ilmoitelleen haukuista. Tätä ongelmaa esiintyy aina joskus mun lomien jälkeen, kun poika tottunut taas siihen, että aina on seuraa, niin ei tykkää sitten pitkistä koulupäivistä. Mutta onneksi tähän saanut jo vähän eväitä, jotka auttaneet eikä ole tarvinnut sitruunapantaa alkaa kokeilla.
Ja sitten on ne hetket, kun astutaan ulko-ovesta ulos ja alkaa se ah-niin-ihana ainainen vetäminen! Tätä olemme paljon harjoitelleen monella eri konstilla vaihtaen, kun tuntuu, että alkaa aiempi tökkimään. Ja nykyään hän kulkee nätimmin, ei mene edes joka lenkki hermot ja joskus menee koko lenkki mallikkaasti alusta loppuun. Useimmiten kuitenkin joudun tähän puuttumaan joka päivä, monesti päivässä. Ja kun ei vaan mene perille...
Se suurin ongelma meillä on ohittaminen. Nuorempana poitsu haukkui ihmiset, koirat, pyörät ja kaiken muunkin kiinnostavan, lisäksi autojen jahtaaminen oli aina mielessä. Nykyään tilanne on parempi, eli ongelmia on lähinnä ohitettaessa toisia koiria (ja ihmisiä, jotka alkavat lepertelemään koiralleni ja tulevat tervehtimään ilman lupaa, mur!). Eli aina kun poika havaitsee lähellä toisen koiran (kaukana olevat eivät häiritse enää, jes!), niin alkaa armoton haukkuminen, kiljuminen - lapinkoiran ääni kun tunnetusti kuuluu lujaa ja kauas - vetäminen ja hyppiminen. Ja mikään ei auta, kun poika pääsee tähän mielentilaan. Ei mikään muu kuin nolona jatkaa matkaa riiviö koiran kanssa toisen koiran omistajan katsoen tuomiten/sääliten/tms. Kerran olemme onnistuneet hiljaiseen ohittamiseen, kun pojalla oli hyvä päivä ja sain ajoissa kontaktin ja käskyt koiralle. Useimmiten ajoissa reagointikaan ei auta. Olemme kokeilleet komentoa, blokkaamista, kääntymistä (auttaa sen verran, että poika ei hauku kun toinen takana, mutta heti kun käännytään takaisin samaan suuntaan, niin kiljunta jatkuu), lahjomista ja ties mitä. Jatkossakin yritetään, koitan panostaa johtajuuden vahvistamiseen, sekä ajoissa komentamiseen. Jos näillä ei tule tulosta, niin varmaan vesipullo kehiin. Tosin poika rakastaa vettä, niin tiedä sitten miten auttaisi.
Koirakoulussa saatiin muuten vinkkinä paineilmapullo, jota painamalla kuuluu suhahdus, joka hiljentää koiran tehokkaasti. Tällä saatiin poika tottelemaan sisätiloissa ja takapihalla, mutta lenkeillä ei jostain syystä tehonnut, kun toisia koiria ohitellaan. Tiedä sitten onko silloin liikaa melua vaiko muuten vaan ei jaksa silloin kiinnostaa. Mutta suosittelen kokeilemaan, meillä auttoi moneen ongelmaan vaikkei tähän nyt apua suonutkaan...
Myönnän, että minulla on varmastikin vähän johtajuusongelmia pojan kanssa. Lisäksi hän on ylivilkas ja ylisosiaalinen tapaus. Ei pelkää mitään koiria, vaan haluaa kaikkien kanssa leikkimään ja painimaan. Lisäksi noissa tilanteissa reagoiminen on vaikeaa, kun hävettää pojan käytös ja tuntuu, että asialle ei voi mitään. Ja tiedän, että voi. Tiedän, että se vaatii paljon työtä ja paljon me pojan kanssa treenataankin ja yritän vahvistaa johtajuuttani jatkuvasti. Pojalla on tulossa parin viikon päästä kastraatio, mikä omalta osaltaan saattaa rauhoittaa poikaa ja helpottaa hommaa.
Miten teillä muilla toimii ohitustilanteet? Miten olette saaneet "remmiräyhän" kuriin? Tai onko täällä muita, jotka haluavat henkistä tukea tämän ongelman kanssa taisteluun (johon itse lähinnä tähtään :D). Ja onko Turun seudulla (tai Tampereella, jossa vieraillaan melko usein) halukkaita ohitusharjoittelijoita? Entäs mitä muuta hauskaa ja vähemmän hauskaa lapparinne ovat kehitelleet? :D
Ja kyllä, rakastan koiraani enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta, vaikka hän on ylivilkas vintiö, jonka kanssa saa treenata ja paljon. Herkkävatsainen kovapäinen yksilö, mutta "mammanmussu".
Avautumista ohitusongelmista ja ylivilkkaasta kakarasta :)
17
386
Vastaukset
Luinpa kirjoitukseni ja koirani kuulostaa oikealta ongelmakoiralta :D Sitä hän ei kuitenkaan ole, vaan kyseessä monissa asioissa vain pojan keskittymiskyvyn puute, kun on tosiaan ylivilkas yksilö (kaikki koirakouluohjaajat, eläinlääkärit jne. tuota puhuneet, en vain minä omistajana :D). Ohitukset ainoa oikea ongelma. Kiltti ja hurmaava koira muuten nykyään, kun uhmaikä on voitettu -jolta ajalta suurin osa "tätäkin on ollut" esimerkeistä. Näin selvennyksenä. :D
- sety86
kuulostaapa tutulta noi ohitustilanteet.Minulla on 3v narttu.Muuten ihan suht rauhallinen ja tottelee erittäin hyvin muuten, mutta tuo lenkillä ohittaminen on hermoja raastavaa välillä.Välillä tosin pääsemme rauhallisesti ohitse mutta useimmiten ei varsinkin jos vastaantuleva reagoi koiraani jollain tapaa.Ja narttunikin riehtoo vain jotta pääsisi leikkimään toisen koiran kanssa, ei siis ole agressiviinen vaan haluaisi heti painimaan.
Toinen koirani on 1.5v narttu ja on tähän asti osannut käyttäytyä suht hyvin ohituksissa mutta nyt on sekin näyttänyt merkkejä alkavasta vauhkoontumisesta ohituksissa.Lenkit alkaa pikkuhiljaa oleen kaikkee muuta kuin hermoja rentouttavaa.Olen harkinnut sitruunapantaa. Juu, olisi ihanaa päästä rentouttavat lenkit koiran kanssa osioon, eikä olisi aina rentouttavaa vaan siihen saakka, kun näkee että vastaan tulee koira. Valmiiksi alkaa hävettää oman koiran käytös, mikä ei ainakaan helpota tilannetta. Meillä on pojan kanssa saatu nyt aika hyvin vetäminen kuriin (tietyissä tilanteissa vielä vetää, mutta pääosin hyvin mun kanssa - muilla tosin vetää yhä kuin hullu). Mutta tuo ohittaminen on niin vaiheessa. Mie koitan päästä eroon tuosta koulutuksella, en haluaisi sitruunapantaan joutua kajoamaan, mutta saas nähdä. Harjoitellaan parin koirakaverin kanssa noita ohitustilanteita, ja aina tietenkin kun vastaan tulee koira, mutta näissä ei pääse niin ajatuksella treenaamaan, kun ovat extempore tilanteita. Eipä tässä hommassa kai ole mitään taikatemppua, jolla nämä ylisosiaaliset innokkaat karvapallot saisi kuriin? :D Miulle periaatteessa ihan sama vaikka vähän lenkeillä haukkuisikin, kunhan saisi sen kamalan räjähtämisen kuriin!
- Täydellinen koira
Meillä n n. 2½v lappari-narttu, luonteeltaan melko rauhallinen ja toisinaan hieman epäluuloinenkin. Suhtautuu ihmisiin yleensä ystävällisesti, mitä nyt vieraat miehet haukkuu herkästi feministi-tyyliin pystyyn :-) omalla reviirillään, ei sentään kadulla.
Tietynlainen keskittymiskyvyn puute ja toi epämääräinen sähellys kuulostaa tutulta. Välillä olen kyllä miettinyt, että onko ihan rotuominaisuus? Luin ennen koiran tuloa ja pentuaikana ahkerasti Tuire Kaimion pennun kasvatus-kirjaa (on siis meidän eka koira) ja yritin mennä ikäohjeiden mukaan, aika huonolla menestyksellä. Esim. muiden koirien ohittaminen myös meillä aika hankalaa.
No, osa ikäkausi-jutuista on mennyt meidän neidillä jakeluun vasta vähän "kypsemmällä iällä" eli 2 v:n hujakoilla, et en sit tiedä, onko vika koirassa vai omistajassa? Veikkaan kyllä, että ennemmin pitäisi katsoa peiliin kuin koiraan.
Pentuaikana oli ongelmana löytää riittävän hyvät herkut, jotka voittavat vastaan tulevan koiran. Valitettavasti hokasin euron lihapullat vasta koiran toisella ikävuodella ja koirien ohittamisessa oli siihen mennessä tehty kymmeniä epäonnistumisia. Eli noi lihapullat toimii meidän koiralla aikas hyvin (tiedän kyllä että niissä on suolaa yms. sontaa, mutta ei syö kilotolkulla). Niitä vaan pitäisi muistaa ottaa taskuun joka kerta, kun lähtee lenkille ja kuukausien ajan. Murphyn lain mukaan silloin tulee vastaan 10 koiraa, kun pullat jää kotiin ja taas ollaan menty monta askelta taaksepäin edistyksen tiellä.
Myönnän olevani melko laiska kouluttaja ja ilmeisesti lappari on toisaalta sen verran kovapäinen, että vaatisi useita toistoja? Meillä myös palkintojen laatu vaikuttaa ymmärrykseen: Jos on kuppaset herkut, ei koiraneito ymmärrä ollenkaan, mitä esim. maahan tarkoittaa? Mutta jos on esim. vähän vanhaa kinkkuleikettä, johan ollaan maassa sadasosa-sekunnissa. Välillä mietin, kuka vedättää?
Vetämiseen meillä on auttaneet jkv valjaat. Männä viikonloppuna ihastelin lenkillä, kun luffe ymmärsi olla vetämättä ja käyttäytyi muutenkin kauniisti. Ja sit seuraavana päivänä meni vähän huonommin...
Kaipa tuo koirankoulutus on vähän kuin lastenkasvatus eli teoriassa osaa kaiken, mutta lapset/koira pilaa kaiken :-D
Kyllä meidän lappareista vielä hyvät koirat tulee, usko pois! Itse yritän ottaa tomeramman otteen näihin koulutushommiin ja olen lainannut myös kirjastosta muitakin koirankoulutus-oppaita. Sieltä on löytynyt muutamia vinkkejä. Jossain määrin meilläkin mättää tämä johtajuus ja hieman parannusta olen siihen tilanteeseen saanut ns. katsekontakti harjoittelulla.
Ja koirakoulutuksissa on usein paljon eri-ikäisiä koiria: ei tarvi häpeään kuolla, kun on alkeiskurssilla ns. aikuisen koiran kanssa.
Aikaa kouluttaa täydellinen koira on vielä n. 10v!- Näin on
Ylivilkkautta labradoreissa on paljon ennemmin sääntö kuin poikkeus.Labradoria päivittäin opetat esim 1 kk maahanmenoa laitat makupalan kädessä maahan. käsket koiran maahan varmasti menee jatkossa ilman makupalaa maahan myös.2 v labradori ei ole mikään aikuinen sen takia vilkas myös.Varmasti pääsee tilanteeseen että ohitukset onnistuu myös sivumalla ilman hihnaa tarpeeksi opettaa.Koirakouluun jos mahdollista
Varmasti on myös rotuominaisuus! Ja syytän geenejä, sillä koirani isä 8v on samanlainen haukkuva vintiö kuin miun alle 2v. :D Joten isäänsä tullut lapsonen. Toki koirien kanssa tulee katsoa peiliin, kun koulutuksesta paljolti kiinni vaikka on noissa luonne erojakin paljon. :P Kuulemma olen kauhean lepsu ja koirani on pilalle hemmoteltu.
Varmaan onkin. Siksi olenkin tätä johtajuusasemaani vahvistanut harjoituksin. Ennen ruokaa katsekontakti ja luvasta syömään, koira väistää aina, mie pyydän koiran luo kun haluan sitä tervehtiä jne. Mutta en noudata näitä hitlermäisesti vaan voin rapsuttaa koiraani, jos tulee pyytämään huomiota ja leikki voidaan aloittaa myös koirani aloitteesta, jos mua huvittaa silloin leikkiä. Monihan ei näin tee ollenkaan ettei koira saa valta-asemaa itselleen, mutta hei... pitäähän sitä lapsen välillä saada elää ja pitää hauskaakin! :)
Meillä tuo vetämistilanne on parantunut paljon. Kun vetää otan vierelle ja sanon odota -käskyn. Sitten seistään hetki paikallaan kunnes koira rauhoittunut ja matka jatkuu miun aloitteestani. Ja välillä kun huomaan että koira meinaa vetää sanon "ei" tai "nätisti" huomautuksen ja sekin auttaa välillä. Ja näitä toistetaan kunnes menee perille. Eniten harmittaa se, että kun koira on hoidossa, niin ei kulje nätisti hihnassa hoitajien kanssa. Heillä kun ei samaa johtaja-asemaa kuin mulla ja munkin kanssa vasta oppimassa asiaa, niin menee aikaa ennen kuin oppii muiden kanssa. Aina ollut näin. Ensin kotona mun kanssa ja pikkuhiljaa muualla muiden kanssa.
Ohituksissa kokeiltiin nameja alkuun, mutta siinä huomasin että jos reagoi liian myöhään palkitsee helposti häiriökäyttäytymistä niin lopetin namit. Ja mikään nami ei voittanut loppupeleissä kaveria. Sitten koitettiin myös kontaktin ottamista ohituksissa, mutta ei tuo pysty muhun keskittymään nähdessään koiran. Koirakoulussa kehotettiin hankkimaan hieno lelu, jonka koira saa vain ohitustilanteissa ja huomio menisi siihen leluun, mutta mikään lelukaan ei voittanut kaveria. Nyt kokeillaan välillä tällä, että kun haukkuu niin käännytään ja hetken päästä koitetaan uudestaan ohi, mutta tähän mennessä haukkuu aina, kun käännytään koiran suuntaan. Myös tiukka EI käsky on käytössä ja sanon sen heti, kun koira katsoo toiseen koiraan kiinnostuneesti ja näyttää alkavan haukkua. Mutta vielä ei parannusta tässä.
Nykyään onneksi ei hauku koiria jotka esim. tien toisella puolella elleivät ne sitten hauku siellä tai muuten kiinnitä erityisesti pojan huomiota.
Ja joo, aikaa on ja pikkuhiljaa. Varmasti tulee vielä täydelliset koirat, kun fiksu rotu, kunhan saa vähän pehmitettyä tuota kovaa päätä. :) Mie nyt luotan siihen, että kun nostan johtajuuttani, jatkan kouluttamista ja yrittämistä, koiran maltti kasvaa ja jos rauhoittuisi leikkauksen jälkeen, niin voisi alkaa yhteistyö sujua.
Ollaan myös sovittu kaverin koiran kanssa ohitusharjoituksia ensi viikolle ennen pojan leikkausta ja ajattelin pyytää toistakin tuttua koiraa harjoittelemaan ohituksia ja moikkaamista luvasta, kunhan poika on toipunut leikkauksesta. (Se ensi viikon perjantaina).
Missä päin te asustatte? Voisi joskus nähdä ja harjoitella käytöstapoja, sekä muuten vain puhua lapinkoiramaisia juttuja. Kaikki muut eivät aina ymmärrä mitä on kouluttaa nuorta kovapäistä kiljukaulaa, joka kuitenkin niiiiin ihana koira. :D
Kyllä monet koirat haukkuu kotona ollessa ja ulkona, mutta kaikista ei valiteta, kun matala ääni. Lapparin kimeä ääni puolestaan kuuluu, niin siitä saa usein kyllä kuulla, että voisi olla täysin hiljaa... mutta kai koira nyt joskus saa vähän haukahtaa?! :D Ja ei, en itsekään halua koirani haukkuvan jatkuvasti, mutta ei sitä täysin hiljaiseksi tule käskeä, kun sen luonnollinen tapa kommunikoida!huomasin että asut varsinais-suomessa. Missä päin? Itse turussa ja voisi olla hauska tavat joskus. Mulla siis 1,5 v kastroitu uros. Pojan isä lapin porokoira ja äiti lapinporokoiran ja laikakoiran mix.
- Täydellinen koira
Asutaan valitettavasti Lahden seudulla, joten on aika kiitettävästi tuota välimatkaa.
Lapparit on kuitenkin sen yleinen rotu, että kohtalotovereihin varmaan törmäät ;-). Se on ihana rotu ja hauska rotu, ei muakaan haittaa toi kovapäisyys. -Pitäähän elämässä haasteita olla!
Viisaat koirankouluttajat muistuttelevat, että koiran kanssa ei saisi olla liian tiukkapipoinen, huumoria pitäisi löytyä. Yritän pitää sen mielessä, vaikka pipoa joskus kiristääkin :-)
Äänetöntä koirarotua tuskin on olemassakaan. Lapparit on paimenkoiria, jotka paimentaa haukkumalla, joten ääntä niistä usein lähtee. Tämän haukkuherkkyyden tiesin tietty jo koiraa hommatessani, mutta kyllähän se joskus rassaa. Meillä on sitruunapanta, jota käytän harvakseltaan äänenvaimentimena. Meidän luffella omalla pihalla ohikulkijoiden haukkuminen yltyy välillä todella ärsyttäväksi. Sitruunapanta aiheuttaa koiraneidossamme tyrmistyksen eli mököttää ja makaa pihalla paikallaan panta kaulassa, mutta eipähän hauku! En raaski pitää pantaa kovin usein tämän tyrmistyneen vastaanoton vuoksi, mutta se hillitsee haukkumista parhaimmillaan parikin viikkoa ja pelkkä pannan näyttäminen hiljentää koiran (hetkeksi). Kestän kyllä haukahtelun, kunhan se ei ole jatkuvaa räksytystä. Ja minunkin mielestäni myös koira saa "puhua". Joo, onhan näitä kaikkialla. :) Oli kerran lenkillä ihanaa törmätä samanlaiseen kiljukaulaan, kun sai toiselta omistajalta sympatiat ja ymmärrystä sen tuomitsevan mulkaisun sijaan. :D
Haasteet kuuluvat elämään ja en mie kyllä vaihtaisi koriaani toiseenkaan. Ihan paras, vaikka haasteellinen. :)
Siskon takapihalla ollessa poitsu ennen haukkui kaikki ohikulkijat, mutta nykyään reagoi vaan ohikulkeviin koiriin ja ihmiset ja pyörät saavat olla rauhassa. Kehitystä siis tapahtuu ja on mahdollista, että joskus on hienosti lenkeilläkin toimiva koira! :)
Mie en vielä sitruunapantaa ole hankkinut, juuri tuon takia ettei ole koiralle kiva ja miehän pidän koiraani ihan vauvanani ja pyrin aina kivoimman kautta, vaikka tiukkakin pitää olla. On tuokin ollut välillä harkinnassa, kun hermot menee, mutta ei korjaa syytä vaan seurauksen. Joten vielä yritän ilman, vaikka täysin ymmärränkin miksi teillä välillä käytössä! :)Hehhe. Piristävää lukettavaa. Meillä aivan saman tapaisia ongelmia ja kova koulutus päällänsä. Edistystä tapahtuu vaikkain hitaasti. Valitettavasti jokainen kulman takaa yllämään pääsevä koira on kymmenen askelta taaksepäin, kun taas jokainen 20 metrin päästä nätisti käskyn alla ohitettu koira on vain yhden askeleen eteenpäin. :F Itsellä on vähän yli vuoden ikäinen lapinporokoiran ja laikakoiran risteytys.
Kyllä! Se on juuri tuota. Tosin meillä ei oikein mennä eteenpäinkään, paitsi ehkä askel viikossa (ja kymmenen taakse päin). Noh, pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen... Nyt tosin paussia koulutuksesta, kun pojalla oli perjantaina kastraatioleikkaus niin nyt vaan toipuillaan. Ei saa kunnolla edes lenkittää, niin voitte kuvitella paljonko patoutunutta energiaa tuolla on! :D Kun mennään ulos on ihan hullu, kun saa olla ilman kauluria ja mie siinä koitan katsoa, että tuo on rauhassa... :D Huomenna soittoa lääkärille, kun on kivespussi turvonnut jonkun verran ja poika aristaa sitä. Kun tästä ollaan toivuttu ja päästään taas kunnon lenkeille alkaa taas ankara ohituskoulutus ja sen odottaminen josko testosteronin vähennyttyä pojan kuulo paranisi. ;D
Meillä ainakin parani mutta ei mitenkään valtavasti. Ei merkkaile enää eikä liimaannu kuono maahan hajujen perässä ihan niin tiukasti enää :D Itseppähän olemme rotumme valineet. :) Ja pirun hyvä valinta kaikesta huolimatta onkin.
Niinpä! En vaihtaisi tuota rakasta riiviötä mihinkään mistään hinnasta. :)
- cccccccccccccc
Meillä on myös lapinkoirauros. Ei ole räköttäjä...ovikellosta on lupa ilmoittaa parilla haukulla, muuten sisällä ei haukuta.
Ulkona taas joskus innostuu leikkiessä haukahtelemaan ja joillekkin isommille vieraille koirille täytyy joskus pari sanaa sanoa.
Ei myöskään hauku yksin ollessa.
juu...tosi vilkas oli nuorena ja kaikki ihmiset ja koirat olis pitänyt moikata.
Tosin aika usein lapinkoirat ovat vilkkaita nuorena.
Meillä rauhoittuminen alkoi 3,5v jälkeen, eli pojasta tais tulla aikuinen.Siitä sitten seuras myös se, että enää ei hyväksynytkään kaikkia koiria.
No, itse olen sitä mieltä, että kaikkien kaveri ei tarvitsekkaan olla mutta
kohtuumatkan päästä pitää sietää.
Ohitukset onnistuu useinmiten. En antanut edes pentuna jäädä vaanimaan ja
odottamaan vastaantulevaa koiraa, vaan otan koiran sivulle ja annan ohi-käskyn
ja menemme reippaasti ohi. Aluksi palkkasin koiran makupalalla kun olimme
kohdalla. Nykyään annan palkan ohituksen jälkeen, mikäli ohitus onnistui.
Kuonopanta taas auttaa veto ongelmaan. Meillä poika kävelee yleensä sivulla
tai vähän minun takana ihan omaaloitteisesti.
Tällä hetkellä pojalla on ikää jo melkein 8v. Sisällä on rauhallinen, mutta ulkona tehdään edelleen pitkiä kävelylenkkejä. On aina valmis touhuamaan kaikkea mahdollista, mitä vain keksin. Oppii nopeasti ja helposti. Mielestäni tosi
helppo tapaus.
JA...on myös herkkävatsainen!
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle...kyllä se sunkin koiruus siitä rauhottuu kun
saa vähän ikää lisää.
Ps. Pelkkä kastrointi ei poista remmirähinää. cccccccccccccc kirjoitti:
Meillä on myös lapinkoirauros. Ei ole räköttäjä...ovikellosta on lupa ilmoittaa parilla haukulla, muuten sisällä ei haukuta.
Ulkona taas joskus innostuu leikkiessä haukahtelemaan ja joillekkin isommille vieraille koirille täytyy joskus pari sanaa sanoa.
Ei myöskään hauku yksin ollessa.
juu...tosi vilkas oli nuorena ja kaikki ihmiset ja koirat olis pitänyt moikata.
Tosin aika usein lapinkoirat ovat vilkkaita nuorena.
Meillä rauhoittuminen alkoi 3,5v jälkeen, eli pojasta tais tulla aikuinen.Siitä sitten seuras myös se, että enää ei hyväksynytkään kaikkia koiria.
No, itse olen sitä mieltä, että kaikkien kaveri ei tarvitsekkaan olla mutta
kohtuumatkan päästä pitää sietää.
Ohitukset onnistuu useinmiten. En antanut edes pentuna jäädä vaanimaan ja
odottamaan vastaantulevaa koiraa, vaan otan koiran sivulle ja annan ohi-käskyn
ja menemme reippaasti ohi. Aluksi palkkasin koiran makupalalla kun olimme
kohdalla. Nykyään annan palkan ohituksen jälkeen, mikäli ohitus onnistui.
Kuonopanta taas auttaa veto ongelmaan. Meillä poika kävelee yleensä sivulla
tai vähän minun takana ihan omaaloitteisesti.
Tällä hetkellä pojalla on ikää jo melkein 8v. Sisällä on rauhallinen, mutta ulkona tehdään edelleen pitkiä kävelylenkkejä. On aina valmis touhuamaan kaikkea mahdollista, mitä vain keksin. Oppii nopeasti ja helposti. Mielestäni tosi
helppo tapaus.
JA...on myös herkkävatsainen!
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle...kyllä se sunkin koiruus siitä rauhottuu kun
saa vähän ikää lisää.
Ps. Pelkkä kastrointi ei poista remmirähinää.Olen tietoinen, että kastrointi ei poista rähjäystä lenkeillä, mutta saattaa helpottaa koulutettavuutta, kun poika ei enää niin hormonien vietävissä. Koko ajan meillä on koulutuskäynnissä ja asiaan puututaan, en ole missään kohtaa olettanut, että kastraatio ratkoisi ongelmat taikaiskusta. Siihen päädyttiin ihan käytännön syistä (ei tarvii stressata narttujen juoksuja yms.). :)
Ja joo, poitsu täyttää nyt perjantaina 2-vuotta eli on vielä niin nuori, että silläkin tuota virtaa on niin paljon. Uskon, että tämäkin tulee olemaan valmis leikkimään ja touhumaan koko ikänsä. Aikuistunut ei vielä kyllä ole, mutta ei ihan vielä tarvitsekaan.
Nyt jo sisällä käyttäydytään nätisti silloin kun ei leikitä tai muuta. Ei hauku muuta kuin juuri ovikellon soidessa vähän. Viime aikoina ei ole naapurit ainakaan sanoneet, että poika haukkuisi yksin ollessa, joten tämäkin ongelma lienee ratkottu (tv on auki poissaolessani melumuurina, niin ei hauku kaikille kolahduksille vahingossakaan). Nyt ei ole saanut namikongiakaan mun ollessa pois, kun ei kaulurin kanssa oikein saa sen kanssa puuhattua.
Vetäminenkin tosiaan minun kanssani helpottunut ja asiasta tarvitsee lähinnä muistuttaa alkulenkistä ja menee paljon nätimmin kuin ennen. Muiden kanssa vetää, etenkin perheenjäsenteni, jotka eivät ota johtajanasemaa koiraani vaan hemmottelevat piloille eivätkä pidä säännöistä kiinni. Tässä asiassa koitan kouluttaa perhettäni enemmän kuin koiraa. :D
Ohituksia treenataan, treenataan ja treenataan. :) Tämä on meillä se vaikein homma, joka ei ole vielä lähtenyt sujumaan kuten kaikki muu. Mutta kaipa sekin loksahtaa kohdalleen vielä.
Eli menee meilläkin jo aika kivasti ja koko ajan kehitytään. Sekin auttaa jo tsemppaamaan!- cccccccccccc
sossupeikko kirjoitti:
Olen tietoinen, että kastrointi ei poista rähjäystä lenkeillä, mutta saattaa helpottaa koulutettavuutta, kun poika ei enää niin hormonien vietävissä. Koko ajan meillä on koulutuskäynnissä ja asiaan puututaan, en ole missään kohtaa olettanut, että kastraatio ratkoisi ongelmat taikaiskusta. Siihen päädyttiin ihan käytännön syistä (ei tarvii stressata narttujen juoksuja yms.). :)
Ja joo, poitsu täyttää nyt perjantaina 2-vuotta eli on vielä niin nuori, että silläkin tuota virtaa on niin paljon. Uskon, että tämäkin tulee olemaan valmis leikkimään ja touhumaan koko ikänsä. Aikuistunut ei vielä kyllä ole, mutta ei ihan vielä tarvitsekaan.
Nyt jo sisällä käyttäydytään nätisti silloin kun ei leikitä tai muuta. Ei hauku muuta kuin juuri ovikellon soidessa vähän. Viime aikoina ei ole naapurit ainakaan sanoneet, että poika haukkuisi yksin ollessa, joten tämäkin ongelma lienee ratkottu (tv on auki poissaolessani melumuurina, niin ei hauku kaikille kolahduksille vahingossakaan). Nyt ei ole saanut namikongiakaan mun ollessa pois, kun ei kaulurin kanssa oikein saa sen kanssa puuhattua.
Vetäminenkin tosiaan minun kanssani helpottunut ja asiasta tarvitsee lähinnä muistuttaa alkulenkistä ja menee paljon nätimmin kuin ennen. Muiden kanssa vetää, etenkin perheenjäsenteni, jotka eivät ota johtajanasemaa koiraani vaan hemmottelevat piloille eivätkä pidä säännöistä kiinni. Tässä asiassa koitan kouluttaa perhettäni enemmän kuin koiraa. :D
Ohituksia treenataan, treenataan ja treenataan. :) Tämä on meillä se vaikein homma, joka ei ole vielä lähtenyt sujumaan kuten kaikki muu. Mutta kaipa sekin loksahtaa kohdalleen vielä.
Eli menee meilläkin jo aika kivasti ja koko ajan kehitytään. Sekin auttaa jo tsemppaamaan!Joo, kyllä tuo kuulostaa ihan siltä, että fiksu poika siitä teidän koiruudesta tulee
kunhan saa vähän ikää lisää ja jää ne pentu sählingit pois.
Kyllä ne ohitukset meillekkin aikoinaan haasteellisia olivat. Otin sitten sen linjan,
että KAIKKI vieraat koirat ohitetaan koosta riippumatta.
Vain tuttuja moikkaamme ja pentuja. Meillä se ainakin tehosi aika pian ja nykyään ei juuri ongelmia ole. Rähähtää kyllä, jos ohittaessa toinen koira päästetään ihan niin liki että lahjetta hipoo.
Nykyään on kiinnostunut ennemminkin ihmisestä kuin koirasta, jos esim. juttelen jonkun koiranulkoiluttajan kanssa lenkillä ollessa.
Meidän koiruus kastroitiin, koska meni juoksuaikaisista nartuista sekaisin ja ruoka ei enää maistunut. (lääkärin idea).
Muuten en huomannut että kastrointi olisi vaikuttanut mihinkään paitsi että ruoka alkoi jälleen maistua.
Ei siis esim. lihonnut, laiskistunut tai rauhoittunut. Rauhoittui kyllä sitten myöhemmin iän myötä.
Tulee tuosta, varmasti. :)
On vaan niin vilkas ja sosiaalinen, että heti koiran nähdessään alkaa haukkua ilmaistakseen sen, että haluaa leikkimään. Ja jos pääsee tähän mielentilaan, niin siihen sitten tosi vaikeaa puuttua enää. Jos ajoissa saa koiran huomion itseensä, niin onnistumisprosentti 10 :D Mutta treeniä, kärsivällisyyttä, niin kyllä se tästä. :)
Joo, kastraation vaikutus koiraan on niin yksilöllistä.
Nyt meillä tosiaan toipuminen menossa. Kivespussit turvonneet mandariinin kokoiseksi ja ovat kipeät. Lisäksi nyt niiden iho hilseilee ja kuoriutuu pois. Lääkärissä sai maanantaina nesteenpoistolääkkeen, mutta nyt kun soitin tilanteesta, niin sanoivat ettei tarvii murehtia tuosta ihosta, että aikaa vaan ja kipulääkettä, jos koira tarvitsee. Rasvaamistakin kehottivat, mutta on niin kosketusarka, ettei pysty ilman että koira on aivan tuskissaan ja kiljuu kivusta. Tähän sanoivat, että sitten vaan tarkkailua ettei mene pahemmaksi ja jos ei ala parantua/tulehtuu niin sitten taas puhelua sinne. Onneksi ei kuumoita, ole juurikaan punainen (vaaleanpunainen tuo mistä iho kuoriutuu pois) eikä koira ole kuumeinen, niin ei tulehdusta tarvii pelätä. Harmittaa vaan kun ei mennyt tämä niin simppelisti kuin odotti ja toivoi, kurjaa nähdä toinen kivuliaana, vielä kun lääkärin ohje on että aikaa vaan.... Meillä nyt rapsutushoito käytössä tarkkailun ohella. :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .995365Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453603Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503215Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4452506Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2551559- 861304
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito131299- 771238
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321223Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1411150