Voisiko Jumalan tuhota?

Jumaluutta ei voi tuhota. Se on ikuista, sillä se osa joka sinut pitää elossa on osa Jumalaa. Voit tuhota ruumiisi ja kaiken materian ja maapallon tasapainon teknologian avulla. Tämä vaara on edelleen olemassa, sillä ihminen ei ole ymmärtänyt sitä suurempaa yhteyttä jossa hän elää. Kaikki on yhtä ja yhteydessä toisiinsa. Vasta kun ihmiset heräävät ymmärtämään keitä he todella ovat he voivat valjastaa teknologiankin palvelemaan ihmiskuntaa aivan uudella tavalla. Se tapa on kaikkia palveleva, myös luontoa. Tällä tavoin voimme luoda paremmat elinolosuhteet kaikille maapallon asukkaille ja se on se kantava elintapa johon meidät nyt herätellään. Jokainen on omalta osaltaan vaikuttamassa lopputulokseen omilla valinnoillaan ja omalla ymmärryksellään suuremmasta kokonaisuudesta.

Jumala välittää kyllä meistä, mutta meillä on täysin vapaa valinta tuhota itsemme tai rakentaa pysyvämpää ja kestävämpää yhteiskuntaa itsellemme. Jumala kyllä tietää että tapahtuu mitä vaan me palaamme Kotiin. Me valitsemme vain tavan miten se tapahtuu. Kaikki on siis kiinni itsestämme.

Maailmanloppu on siis täysin kiinni omista valinnoistamme. Jumala ei sitä meille anna...valitettavasti.

Jumaluus on kaikkia oleva kaikenläpäisevä materiaton tietoisuus. Kaukana siitä tietoisuudesta, mitä nykyihmisellä on. Tietoisuus-sana viittaa kuitenkin siihen mielestäni kohtalaisen hyvin. Tästä voi tulla ainoastaan tietoiseksi, eli liittyä jumaluuteen. Toista suuntaa ei ole todellisuudessa, ainoastaan illusorisesti. Liittyminenkin jumaluuteen on illusorista, sillä kaikki ovat jo jumaluudessa.

Meidän on kuitenkin elettävä tietynlainen illuusio läpi jotta voimme ikäänkuin liittyä jumaluuteen, vaikka olemmekin siinä jo ja olemme aina olleet.

Pelko kuuluu tähän illuusioon ja myös tuhoaminen. Mitään ei voi oikeasti tuhota, koska se kohde on illuusio. Näitä ei ole oikeasti olemassa. Kun ihminen pääsee erillisyyden ajatuksen ja pelon yli ( fyysisen maailman yli ), niin hän on edistynyt.

Maailmanlopun ajatus on syntynyt ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin siitä, kun Atlantiksen manner jouduttiin upottamaan erään aikakauden päättyessä. Siitä syntyi pelkoa, mutta oli samalla katharsis - puhdistuminen. Tämä johti asteittaiseen ymmärryksen kasvamiseen, sillä muutoin vaihtoehtona olisi ollut jotain paljon kovempaa. Olemme edenneet suunnitelmassa eli tietoisuuden evoluutiossa eteenpäin.

Pientä katharsista on taas tiedossa mutta paljon pienempää kuin aiemmin.
Opimme elämään ryhmässä sovussa kunnioittaen erilaisia näkökulmia, on nykyinen oppiläksymme. Tästä syystä on luotu erilaisia rotujakin, jotta opimme erilaisuuden hyväksymistä.

Vaikka tekisit itsemurhan, et silti pysty tuhoamaan itseäsi.

Itsensä oman ruumiinsa hävittäminen ei ole itsemurha, sillä itsensä voi hävittää vain täällä maanpäällä tapahtuvassa ns. psykologisessa kuolemassa, jossa tuo perimänä
tunnettu itse kuolee, kun ymmärrämme mistä tuo itse on saanut alkunsa ja miksi se seraa meitä sukupolvaesta toseen jo aatamin ajasta alkaen
j eesuskin koki ristillä tuon kuoleman, joka oli psykologinen kuolema, jota ei kuitenkaan hänen opetuslapsensa ymmärtäneet
Se oli sen aikainen tapa henkisissä piireissä
Nykypäivänä ei tarvita ristiinnaulitsemista, sillä siihen riittää pelkkä näiden asioiden ymmärtäminen joka on kokonaisvaltaista ymmärtämistä, eikä pelkkää älyllistä ymmärtämistä, sillä äly on itsen kyky eikä se halua ymmärtää itseään koska se olisi itsen kuolema
Isen psykologinen kuolema hajoittaa sen keskuksen eikä se enään hallitse meitä
Kaikkein merkittävintä siinä on, että itse luomamme psygolokinen aika päättyy
ja voimme elää ajattomassa nykyhetkessä, eli hijaisuudessa, ja ajatuksemme
alkavat kumpuamaan tusta hiljaisuudesta

Miten hiljaisuuteen voi päästä? Mitä se vaatii siihen pyrkivältä käytännössä? Ohjeita?

Kiitos Sinulle.

Luulenpa, että seuraava askel minulle olis kokeilla ihan tuota meditoimista.

Vaikenta siinä tuntuu olevan sen aloittaminen ja rutiinin syntyminen ja ajan ottaminen sille. Miksi en saa aloitettua ja vaan istuutua hetkeksi paikoilleni ilman mitään päämäärää?

Tuon kysymykseni juuri tuohon kirjoitettua tajusin heti jotain oleellista itsestäni. Minun tulee luopua päämäärästä ja siihen pyrkimisestä.

Kiitos ajatuksenvaihdosta. Olen iloinen näistä myönteisistä ajattelijoista, joita tänäpäivänä on. Se on ensimmäinen askel, ja todella täydellistettynä on jo riittävää. Myönteisyyden ylivalta jättää varjoonsa muun, jolloin meditoiminen onnistuu, jos sitä tahtoo. Paljon esteitä poistuu myönteisyydellä. Meditoimisella tuota luotua myönteisyyttä ja persoonaa syvennetään, jolloin sitä voisi kuvailla mereen aiemman lätäkön (pintapersoonan) sijaan. Mitä syvempi "meri" sen vähemmän sisällä tuntuu aaltoilua. Tuntuma on kuin todella olisi meren uumenissa rauhan ympäröimänä, kun sen ottaa päivätajuntaan. Elät keskellä jotain ihmeellistä elämää. Juurtuneena mutta kevyenä. Paradoksaalisesti näin persoonaa vahvistamalla minäisyyden tuntu katoaa, tai sen entisen persoonan. Tulee enempi tarkkailevaksi ja ajattelee koko kehollaan, ei pelkästään päällä, kun ajattelua tarvitaan. Kokonaisvaltaisemmasta olemisesta syntyy tyydytystä. Aiemmin syntyi aistielämästä tyydytystä, mutta se vaihtuu olemisen tuomaksi tyytyväisyydeksi - siitä kun on luopumassa maailmasta ollen silti yhtä maailman kanssa.

Kasvava luopumus aiheuttaa tyytyväisyyttä. Tiedän, jotkut vierastavat luopumus-sanaa :)

Siinä se onkin, on osattava luoipua oikeassa vaiheessa. Ei liian aikaisin ja ymmärtää se oikealla tavalla, ettei muutu aivan tyhjäntoimittajaksi tai hälläväliätyypiksi. :) Aina kun jostain luovutaan nini jollain hienommalla se tuppaa korvautumaan.

Rentoutumiseen paras keino on polttaa jointti, sitten kuunnella joku pitkän pitkä meditointiäänite jossa sinulla on aikaa rentouttaa itsesi kunnolla. Vihaan niitä nopeita 10minuutin äänitteitä.

Voiko Jumalan tuhota? Ensiksi kai pitää määrittää onko Jumalaa olemassa, jos niin minkä kukin laskee Jumaluudeksi? Monien mielestä Jumala on joko kaikkivoipa, meistä erillinen hahmo, tai sitten Jumala on universumin(ja mahdollisten rinnakkais dimensioiden) kaiken olemassa olevan muodostama voima. Mikäli Jumalan näkee fyysisenä asiana niin sen voi teoriassa tuhota. Jos taas on henkimaailman asiana niin sitä tuskin voi tuhota, ainakaan nykyisillä menetelmillä. Tulevaisuudestahan me ei tiedetä, jos keksitään joku keino kontrolloida henkiä teknologian avulla.
Ghostbusters-tyylinen haamuloukku ja sellaset hienot scifityyliset aseet joilla sitten voidaan ampua Jumalaa.
Kysymyksenä tämä on niin laaja etten jaksa alkaa pohtimaan sen enempää, oma näkemykseni asiaan on, että me olemme se Jumala. Emme voi tuhota Jumalaa koska emme voi tuhota koko universumin ja rinnakkaistodellisuuksien elämiä, tällä hetkellä näyttäisi että ainoastaan kaiken fyysisen elämän tuhoaminen on teoriassa mahdollista.