Ujolle lähihoitajalle töitä?

vai nin

Joku rauhallisempi paikka, missä ei olisi niin hektistä ja ei liian suuri yksikkö? Esim. vanhusten pienkoti (pieni asukasmäärä sekä henkilökunta määrä) tai kotihoito? saa yksin kiertää paikasta toiseen...Harjoittelupaikoissa jonkin verran näkee minkälaisista paikoista tykkää, mihin voisi sopia :) Kokemuksen myötä tietyssä työpaikassa itseluottamuskin kasvaa...
t. toinen ujo hoitsu

Kaukoparantajana vois paremmin saada leipää

Tuu parantaa mun selkä. Se on ollut kipee jo jonkin aikaa. Palkkaa mulla ei ole varaa maksaaa mut saat vaikka haluksen jos haluut?? Ei ole myöskään raskas duuni eikä stressaavaa!!

minusta ujot lähihoitajat ovat paljon parempia kuin kovaan ääneen kaakattavat hoitajat joista monet ovat myös ilkeitä!

Sama täällä. Pistetään päiväkerho pystyyn!

lampaitten hoidossa ei tarvi olla

Täällä kans yksi ujo ja hiljainen lähes valmis lähihoitaja. Itse viihdyin hyvin päiväkodissa, lapset ei erottele ihmisiä niin kuin aikuiset eikä siellä tarvinnut jännätä oikeastaan mitään - mitä nyt vanhempien kanssa aluksi. Myös kotihoito tai yksityinen, kodinomainen vanhusten palvelukoti oli jees.

Minusta ujokin voi pärjätä missä tahansa työpaikassa. Omalla kohdallani vaikuttaa ainakin enemmän millaisia muut työntekijät ovat ja paikan ilmapiiri kuin se itse asiakasryhmä. Jokainen työpaikka on erilainen.

No jos jotain pitäisi "vältellä" niin ehkä päihde tai mielenterveystyö tai nuorten parissa työskentely - voi olla vähän stressaavaa puuhaa. Vanhukset ja lapset hyväksyy vähän hiljaisemmankin ei niin suulaan hoitajan, mutta nuorten kanssa en välttämättä tulisi niin hyvin toimeen. Vanhukset, lapset ja kehitysvammaiset yleensä hyväksyvät sinut omana itsenänäsi. Päihde- ja mielenterveystyö vaatii ehkä enemmän itsevarmuutta.

tsemppiä :)

Tämä ujo ja sosiaalisesti pökkelö lähäri miettii alan vaihtoa. Ei tuu mittään.

Mä koin lähihoitajana ensin, että viihdyn lasten kanssa hyvin. Siis opiskeluvaiheessa. Mutta sitten jouduin hoitamaan erityislapsia, joilla oli adhd:tä, yms. eikä siitä tullut yhtään mitään. En saanut siis mitään kuria heihin. Sitten ihana opettajani ehdotti, että ehkä vanhukset vois olla paremmin mun juttu, koska olen niin rauhallinen. Ja ennakkoluuloista päästyäni huomasin, että sovin parhaiten vanhustyöhön. Muistisairaiden vanhusten kanssa rauhallisuus ja läsnäolo on tärkeää. Kovaääniset ja vouhottavat hoitajat saa dementoituneen levottomaksi. Koen sen siis soveltuvan hyvin ujolle hoitsulle. Siinä tarvitaan myös kuuntelutaitoa, joka ujoilta varmaan onnistuu hyvin. Ainoastaan stressaavaa voi olla kun täytyy soittaa puheluita tai jutella haasteellisten omaisten kanssa, mutta ammattitaito karttuu työtä tehdessä. Pian erilaisiin työtehtäviin rutinoituu niin ettei niitä ehdi edes jännittää kaiken kiireen keskellä ja itsetuntokin siinä kasvaa. Työpäiviä ei aina voi suunnitella tarkkaan etukäteen ja siksi ei edes ehdi jännittää kun jotain uutta ja yllättävää tulee kohdalle. Paljon auttaa myös ystävällinen ja kannustava työyhteisö. Täytyy silti muistaa pitää huolta ennen kaikkea omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista, koska kilteillä ihmisillä saattaa olla vaara polttaa itsensä loppuun. Eli kuuntele itseäsi, tiedät varmasti sisimmässäsi mikä on oikea vaihtoehto juuri sinulle.