Hän oli iloinen, ihmis ja eläinrakas läheinen rakas nainen. Sitten yllättävä sairaalareissu kipeän polven takia.
Sairaalan labra-arvot osoittivat jonkun tulehdussairauslöydön. Sydänoireet, munuaisten vajaatoiminta, diabeteskin.
Miten alhaisen verenpaineen omaava henkilö voikin saada yllättäen aivojen verisuonen katkeamisen. Onneksi sairaalassa.
Nopeasti, ehkä tähystsleikkauksella poistamaan hyytynytttä verta aivoista. Siitä seurasi toispuolinen halvaus ja joutuminen hengityskoneeseen.
Tämä läheinen on kovin shokissa. Järkyttynyt ja itkuinen. Hän itkee kaikki asiansa hoitajille, läheisilleen.
Hänen lohduton tuskansa murtaa mieleni kun mitään ei voitehdä hänen hyväkseen. Toivoisi, että hän pääsisi viimeiseen uneensa.
Todella raskasta katsella hänen kamppailuaan. On oltava vahva, että kestää tämän kriisiajan. Näen aina vaan hänen itkuun vääntyneet kasvonsa.
On kai alettava hakemaan kriisiapua. Olen hänen miehensä.
Sairaalan labra-arvot osoittivat jonkun tulehdussairauslöydön. Sydänoireet, munuaisten vajaatoiminta, diabeteskin.
Miten alhaisen verenpaineen omaava henkilö voikin saada yllättäen aivojen verisuonen katkeamisen. Onneksi sairaalassa.
Nopeasti, ehkä tähystsleikkauksella poistamaan hyytynytttä verta aivoista. Siitä seurasi toispuolinen halvaus ja joutuminen hengityskoneeseen.
Tämä läheinen on kovin shokissa. Järkyttynyt ja itkuinen. Hän itkee kaikki asiansa hoitajille, läheisilleen.
Hänen lohduton tuskansa murtaa mieleni kun mitään ei voitehdä hänen hyväkseen. Toivoisi, että hän pääsisi viimeiseen uneensa.
Todella raskasta katsella hänen kamppailuaan. On oltava vahva, että kestää tämän kriisiajan. Näen aina vaan hänen itkuun vääntyneet kasvonsa.
On kai alettava hakemaan kriisiapua. Olen hänen miehensä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olihan hän hiukan piristynyt, mutta masentunut ja toivoton edelleen. Ei tahtonut kuulla lauluanikaan.
Hän saattoi vaistota minunkin surkean mielialani. Mitenkäpä sitä saisi ladattua itselleen liioitellun turvallisen mielialan.
Kuin raskas musta pilvi makais kotimaisemankin yllä. Tähän pitää kuitenkin sopeutua, välttämättömään.
Kaksi hyvin mieluisaa käännettä parempaan päin.
Ensiksi se hengityskoneesta pääseminen osastopotilas asteelle.
Nyt viimeksi shokkitiloista ja vahvoista hallusinaatioista eroon pääseminen ilahdutti.
Näytti jo siltä, ettei hän syksyn yli voi selvitä - hän ilmaisi itseään, asioitaan ja huoliaan vain itkemällä. Nyt hän oli levollinen.
vai nin
Ja vähänkö lie niitäkin tapauksia, joiden pois riutuva puoliso ei selviä menetyksen tunteesta vaan murehtii ittensä hautaan.
Onhan hän jo paljon kuntoutunut. Halvauspotilaille tyypillinen itkuisuus on jäänyt pois. Se on jo suuri helpotus jo itsekin masentuneelle ukkoraasulleen.
Siltikin. Onhan nämä kuolemaa pahempia kohtaloita. Jäädä ehkä loppuiäkseen toisten autettaviksi. Koko elämä on kääntynyt surujen raiteelle.
harmittaa puolestanne ja uskon että on raskasta :( voimia sinne!
Kun menin katsomaan vaimoani tänään, yllätykseni oli suuri kun hänen suuresti kaipaamansa tytär tuli katsomaan äitiään.
Hänellä ehtikin sitä ennen tulla jo yli 100 vuodepäivää. Minäkin ehdin käydä vaan pari kertaa viikossa.
Mutta sanotaan, että puolison välittämä henkinenkin tuki on tärkeää sairaalaolojen yksinäisyydessä. Ne on hiukan mystiä asioita!