Kirjoittelin muutama päivä sitten tänne omista uskon ja uskontojen etsiskelystäni tänne, ja olen edelleen, no jo pitkäänkin, jatkanut pohdiskelujani, koska ne mielessäni jostain syystä ovat pyörineet. Nyt kyllä voin sanoa että tämä palsta, ja jokunen muukin, on antanut minulle varmuutta.
Uskon ihmisen sisäiseen hyvyyteen ja uskon onneen. Uskon että on korkeampi voima joka antaa (terveelle) ihmiselle onnen tunnetta ja hyvää oloa siitä kun elää elämäänsä hyvin, uskon että toisille väärin tehdessä ihminen kärsii. Uskon että kun sydän on hyvä ja mukana elämässä Jumala antaa rauhan kuolemankin jälkeen.
En usko kirkossa käymiseen, en saarnoihin, en kasteeseen, en vihkimiseen, en siihen ettei rakkaudesta saisi mennä naimisiin vaikka viisi kertaa ilman pääsylippua helvettiin, uskon että jumala näkee maallisia toimia syvemmälle, siihen mitä ihminen todella teoissaan on.
Uskon että lapsia hyväksikäyttävä saarnamies joutuu ainakin sielultaan helvettiin vaikka kuinka toimisi kirkossaan aktiivisesti ja olisi maallisesti kunnioitettu. Uskon että hän ehkä elää helvettiä jo, häntä on todennäköisesti kohdeltu julmasti eikä hän ole saanut rakkautta ja apua selviytyä, ja on siksi sairastunut. Jatkanut pahuutta, eikä siksi tule koskaan sisimmässään olemaan onnellinen, siihen uskon. Uskon ja toivon että Jumala antaa voimaa lapselle selvitä sen yli.
En usko että Jumalan mielestä pitää kärsiä tai olla onneton. Elämälle ei järkevää syytä vielä ole keksitty, uskon että paras tapa elää on se että tekee itsensä mahdollisemman onnelliseksi, ja siihen (huom. mieleltään terve) pystyy vain kun tekee hyvin myös toisille. Jokainen tekee virheitä, niistä ei tule "vapautua", niistä tulee kantaa vastuu, ja ennenkaikkea viisastua.
En usko helluntailaisuuteen, en rituaaleihin, en kultteihin, en sokeuteen. Jos ei ole tilaa epäilylle, pohdinnalle, ja toiminnan uudelleen arvioinnille, kylvetään siemen hyväksikäytölle. Oikeastaan alan hahmottaa ajatuksen siinä, että etenkin suljetut uskonnolliset piirit ovat juuri tämän takia monen mieletään sairaan elämänpiirejä, joko niin että hakeutuu sinne unohtaakseen omat tekonsa ja kuulevansa ympäriltään anteeksiannon sanomaa, tai sitten hyväksikäyttääkseen niitä jotka anteeksiantoa ja hyväksyntää kipeästi kaipaavat. Enkä usko välikäsiin, en sokeasti kehenkään joka väittää tietävänsä miten Jumalan mielestä pitää elää. Minun mieleni ja järkeni sanoo mitä sydämessäni tunnen. Ja no tosiaan, Dalai laman sanat osuvat useasti sydämeeni, niissä tuntuu olevan paljon viisautta, ei tuomiota tai keksittyä turhuutta.
Uskon luojan luomaan luontoon, myös meissä. Meillä on tarve rakastaa, terveet halut ja terve järki syystä. Kun niitä käyttää hyvin, toisia satuttamatta, voi ihminenkin hyvin, niin luonto sen on tarkoittanut. Kun pettää, juo liikaa
tai käyttäytyy typerästi - ahdistuu. Kun nauttii joskus, iloitsee paljon, rakastuu kerran tai vaikka kahdesti tai sadasti - voi hyvin, kunhan asiat hoitaa oikein. uskon että luonto näyttää tässäkin suunnan miten elää.
Kirkko on ihmisten tekele, kirjat meidän kirjoittamiamme, säännöt ja toisten halveksunta meidän keksintöämme. Mutta luonto on jonkun meitä suuremman luoma, ja se antaa palkkionsa elämämme elämän mukaan.
Kyllä näin on, tähän asiaan yhtyy sydämeni, ja ehkä pohdintaa minussa on aiheuttanut tieto siitä etten ole aina elänyt hyvin, joskus olen myös satuttanut. ja ehkä siksi olen miettinyt hyvitystä, ja synninpäästöjäkin, olisiko niistä apua OMALLE mielelleni, tai olisiko jossain joku viisas uskova joka kertoisi mitä tehdä. Mutta taidan ymmärtää että nyt virheiden ja onnistumisten jälkeen olen viisaampi, tiedän että onnen takia pitää kieltäytyä joskus jostain mitä haluaa, tiedän ettei onni tule jos siitä toinen kärsii. Ja tiedän että suvaitsevaisuus muita kohtaan on tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on itseäkin kohtaan, muuten ei mieli koskaan lepää. Joku voi tarvita rauhaansa ohjekirjaa ja tiukkoja sääntöjä ja rituaaleja, joku luottaa sydämeensä ilmankin sitä.
Kiitos että sain avautua.
Uskon ihmisen sisäiseen hyvyyteen ja uskon onneen. Uskon että on korkeampi voima joka antaa (terveelle) ihmiselle onnen tunnetta ja hyvää oloa siitä kun elää elämäänsä hyvin, uskon että toisille väärin tehdessä ihminen kärsii. Uskon että kun sydän on hyvä ja mukana elämässä Jumala antaa rauhan kuolemankin jälkeen.
En usko kirkossa käymiseen, en saarnoihin, en kasteeseen, en vihkimiseen, en siihen ettei rakkaudesta saisi mennä naimisiin vaikka viisi kertaa ilman pääsylippua helvettiin, uskon että jumala näkee maallisia toimia syvemmälle, siihen mitä ihminen todella teoissaan on.
Uskon että lapsia hyväksikäyttävä saarnamies joutuu ainakin sielultaan helvettiin vaikka kuinka toimisi kirkossaan aktiivisesti ja olisi maallisesti kunnioitettu. Uskon että hän ehkä elää helvettiä jo, häntä on todennäköisesti kohdeltu julmasti eikä hän ole saanut rakkautta ja apua selviytyä, ja on siksi sairastunut. Jatkanut pahuutta, eikä siksi tule koskaan sisimmässään olemaan onnellinen, siihen uskon. Uskon ja toivon että Jumala antaa voimaa lapselle selvitä sen yli.
En usko että Jumalan mielestä pitää kärsiä tai olla onneton. Elämälle ei järkevää syytä vielä ole keksitty, uskon että paras tapa elää on se että tekee itsensä mahdollisemman onnelliseksi, ja siihen (huom. mieleltään terve) pystyy vain kun tekee hyvin myös toisille. Jokainen tekee virheitä, niistä ei tule "vapautua", niistä tulee kantaa vastuu, ja ennenkaikkea viisastua.
En usko helluntailaisuuteen, en rituaaleihin, en kultteihin, en sokeuteen. Jos ei ole tilaa epäilylle, pohdinnalle, ja toiminnan uudelleen arvioinnille, kylvetään siemen hyväksikäytölle. Oikeastaan alan hahmottaa ajatuksen siinä, että etenkin suljetut uskonnolliset piirit ovat juuri tämän takia monen mieletään sairaan elämänpiirejä, joko niin että hakeutuu sinne unohtaakseen omat tekonsa ja kuulevansa ympäriltään anteeksiannon sanomaa, tai sitten hyväksikäyttääkseen niitä jotka anteeksiantoa ja hyväksyntää kipeästi kaipaavat. Enkä usko välikäsiin, en sokeasti kehenkään joka väittää tietävänsä miten Jumalan mielestä pitää elää. Minun mieleni ja järkeni sanoo mitä sydämessäni tunnen. Ja no tosiaan, Dalai laman sanat osuvat useasti sydämeeni, niissä tuntuu olevan paljon viisautta, ei tuomiota tai keksittyä turhuutta.
Uskon luojan luomaan luontoon, myös meissä. Meillä on tarve rakastaa, terveet halut ja terve järki syystä. Kun niitä käyttää hyvin, toisia satuttamatta, voi ihminenkin hyvin, niin luonto sen on tarkoittanut. Kun pettää, juo liikaa
tai käyttäytyy typerästi - ahdistuu. Kun nauttii joskus, iloitsee paljon, rakastuu kerran tai vaikka kahdesti tai sadasti - voi hyvin, kunhan asiat hoitaa oikein. uskon että luonto näyttää tässäkin suunnan miten elää.
Kirkko on ihmisten tekele, kirjat meidän kirjoittamiamme, säännöt ja toisten halveksunta meidän keksintöämme. Mutta luonto on jonkun meitä suuremman luoma, ja se antaa palkkionsa elämämme elämän mukaan.
Kyllä näin on, tähän asiaan yhtyy sydämeni, ja ehkä pohdintaa minussa on aiheuttanut tieto siitä etten ole aina elänyt hyvin, joskus olen myös satuttanut. ja ehkä siksi olen miettinyt hyvitystä, ja synninpäästöjäkin, olisiko niistä apua OMALLE mielelleni, tai olisiko jossain joku viisas uskova joka kertoisi mitä tehdä. Mutta taidan ymmärtää että nyt virheiden ja onnistumisten jälkeen olen viisaampi, tiedän että onnen takia pitää kieltäytyä joskus jostain mitä haluaa, tiedän ettei onni tule jos siitä toinen kärsii. Ja tiedän että suvaitsevaisuus muita kohtaan on tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on itseäkin kohtaan, muuten ei mieli koskaan lepää. Joku voi tarvita rauhaansa ohjekirjaa ja tiukkoja sääntöjä ja rituaaleja, joku luottaa sydämeensä ilmankin sitä.
Kiitos että sain avautua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos Jeesus!
Tunnen minäkin joitakin " niin hyviä ihmisiä " , etteivät he tarvitse Jeesusta.
Mutta minä ainakin turvaudun mieluummin Jeesuksen, kuin esim. mainitsemaasi Laamaan.
Uskon siihen, että Herrani ja Vapahtajani, Jeesus Kristus, kantoi ja sovitti minunkin pahuuteni Golgatan ristillä. Hänen verensä vuodatettiin pahuuteni
tähden.
Olipa puistattava aloitus. Surullista ettei hän tajua omaa tilaansa.
Rukoillaan, että tulisi synnintuntoon ja rukoilisi ainoaa Pelastajaa Jeesusta sydämeensä, pelastuisi ja unohtaisi hindupappi dalai laman eksyttävät höpötykset ja muut humanistihörhönsä, sillä näiden kautta ei kukaan pelastu, vaan menee kadotukseen.
Päinvastoin. Aloittaja on ilmiselvästi fiksu ihminen.
Aloittaja on sekulaari-ihmisten mielestä fiksu ihminen, tai no ihan tavallinen jumalaton ihminen minusta.
Sensijaa Raamatun mukaan Jumala nimittää tuollaisia ihmisiä tyhmiksi, koska eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen, omaksi kadotuksekseen.