Moraalikysymyksiä ateisteille

" Mitä mieltä olet Munasolujen ja siittiöiden luovuttamisesta? Luovuttaisitko itse? Entä elinten luovuttaminen? Varsinkin kuoleman jälkeen, kun et enää itse ole päättämässä?Luin jostakin, ettei vanhukselta jää mitään muuta kuin silmät! Niitä voidaan käyttää aina."

Jos asian ympäriltä poistetaan kaikki myytit niin kyseessä on puhtaasti vain kehon osia ja eritteitä. En tee eritteilläni mitään sen jälkeen kun ne ovat kehostani lähteneet mutta jos joku niitä tarvitsee niin miksen luovuttaisi? Sama koskee elimiä, etenkin kuoleman jälkeen. En vain ymmärrä mihin voisin tarvita mitään elimiäni sitten kun on henki lähtenyt...

Mikä kannanotto aborttiin? Löysin vain kannanoton hedelmöityshoidoista.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/old_kannanottoja/hedhoito.html

En millään muotoa vastusta elinten tai sukusolujen luovutusta, mutta itse en niin tekisi. On totta, että kuoleman jälkeen niillä elimillä ei enää itse tee mitään, mutta en vain arvosta ihmisiä niin paljon, että haluaisin pelastaa jonkun tuntemattoman tyypin, joka voi olla millainen inhottava persnaama tahansa. Sorry vaan.

Olen jo pitkään käynyt säännöllisesti verenluovutuksessa ja elinluovutustestamenttikin on tehty, vaikka se nykyään onkin turha paperi lainsäädännön muuttumisen takia. Joten vastauksena kysymykseesi sanon että minulla on myönteinen kanta kaikkeen luovutukseen.

Itse antaisin kyllä kaikki elimet,mutten silmiä päästäni.Olen nähnyt niin paljon kaikkea,että se tuntuisi häväistykseltä.Eräs nuori ystäväni sairastaa diabetestä ja sai siirtomunuaisen.Hänen elämänsä muuttui täysin.Ite asiassa antaisin kaiken, ja ottaisin myös,jos tarvetta tulisi.

En sinänsä kannata siittiöiden ja munasolujen luovuttamista. En ole luovuttanut itse. Elinluovutuksista minulla on neutraali kanta. Olen ymmärtänyt että vain lähisukulaiset pystyvät käyttää niitä elimiä. En sinänsä elimiäni tarvitse kuoltuani joten ei minua kauheasti haittaa se että minusta revitään elimiä ulos kun olen kuollut. En ole myöskään pakottamassa ketään luovuttamaan tai olla luovuttamatta mitään.

Minulla on ollut elinluovutustestamentti jo parikymmentä vuotta lompakossani. Mitäpä minä enää kuoltuani elimilläni tekisin. Jos niistä on jollekin apua ja iloa, niin miksi en tätä hänelle soisi.
Samoin munasolujen ja siittiöiden luovutus on ihan ok.
Ainoa kriteeri minulla on näihin asioihin, että luovuttaminen on vapaaehtoista eikä elimiä ei voi ostaa vaan ne jaetaan nykyisen käytännön mukaisesti yhdestä lähteestä tarvekartoituksen perusteella. Näin estetään väärinkäytöksiä ja rikoksia asian yhteydessä.

Minut saa käyttää varaosiksi silmämunia myöten sitten kun en niitä itse enää tarvitse. Elintenluovutustestamenttia olen kanniskellut mukanani viimeaikoihin asti.

Vielä elävänä en sisukalujani kuitenkaan halua antaa kuin läheisteni pelastamiseen.

Mielestäni asiaan ei liity mitään sen kummempia moraalijuttuja. Se on vain järkiasia.

Siittiöitä ja munasoluja saa mielestäni jaella niille, jotka niitä tarvitsevat. Onhan meitä täällä maailmassa jo tarpeeksi, mutta muutamat hedelmöityshoidot Suomessa eivät vaikuta maailmanlaajuiseen ongelmaan. Olisihan jo valmiin ihmisen adoptio tai sijaiskodin tarjoaminen fiksumpi vaihtoehto, mutta kaikille se ei taida sopia.

Itse en vanhan kansan kasvattamana taitaisi kehdata mennä luovuttamaan siittiöitä. Verta puolestaan olen luovuttanut melko monta saavillista. Viime vuosina matkat malariariskialueille ovat lopettaneet sen puuhan.

Kaipa se on sama, mitä ruumiilleni tehdään minun kuoltuani. Sehän on vain kasa käyttökelpoisia elimiä, jotka mädäntyisivät pois, jos en elinaikanani antaisi lupaa ottaa niitä. Kuolleen mielipiteellä ei ole väliä, sillä sitä ei olekaan, ja hyvään tarkoitukseenhan ruumiinosani menisivät. Niillä voisi pelastaa jonkun hengen. Olisi ironista, jos niitä ei saisi ottaa kuolleelta, ja joku, jolle ne olisivat elintärkeitä, kuolisi tämän vuoksi.

En pidä näitä kysymyksiä sukusolujen taikka elinten luovuttamisesta moraalikysymyksinä, joten tähän on hieman vaikea vastata noin moraalin näkökulmasta.
Sanottakoon tähän sen verran kuitenkin että olen kyllä tietoinen eräiden tahojen pyrkimyksestä asettaa tämä moraali kysymykseksi, mutta perustelu joka pohjautuu ainoastaan ideologiseen näkökulmaan osoittamatta mihinkään konkreettiseen seikkaan: On mielestäni osoitus lähinnä itsekeskeisestä ja tarkoitushakuisesta tavasta ajatella jonka pyrkimyksenä on demonisoida osapuolta jonka kanssa ei ole samaa mieltä.

Edellinen koskien lähinnä niitä tahoja jotka ovat sukusolujen ja elinten luovuttamista vastaan.

Itse katson näiden kysymysten olevan käytännön kysymyksiä, joihin ei niinkään ole oikeata taikka väärää vastausta, vaan jotakin joka enemmänkin riippuu siitä miksikä asian kokee henkilökohtaisella tasolla.

Munasoluja en luovuttaisi, koska jollain tavalla pitäisin niistä synytvää lasta kuitenkin omanani, siis sillä tavalla, että sitä ihmisyksilöä ei olisi ilman minua olemassa. En kestäisi sitä ajatusta, että syntyneellä lapsella olisi mahdollisesti huonot olot jossain vaiheessa tai jokin hätä ja minä en tietäisi sitä enkä voisi auttaa. Adoptio on parempi vaihtoehto sille, joka haluaa lapsen mutta ei saa biologista lasta. Mutta tiedän, ettei se sovi kaikille. Pidättäydyn tuomitsemasta sellaisia ratkaisuja, joiden äärelle en itse ole joutunut.

Elimet saa minulta ottaa vaikka ihan kaikki kuolemani jälkeen, jos vain jotain apua jollekin niistä on. Elinluovutustestamenttia minulla ei ole, mutta kaikille läheisille olen tämän sanonut, että jos minulle jotain sattuu, niin kaikki kelpaavat varaosat vain käyttöön.

Heh, minä käsitin nuo loppulauseet siten, että vanhuksilta otetaan kaikki elimet niin hanakasti ettei jää kuin silmät arkkuun pantaviksi, heh.

Spermaa en luovuttaisi missään tapauksessa! Koska olen nainen :)

Abortti on ihmisoikeuskysymys ja kuuluu perusoikeuksiin. Luovutuksia vastaan en ole, kun itsestäni aika jättää. Parempihan se on toimiva elin antaa käyttöön kuin matojen ruuaksi.

En luovuttaisi omia sukusolujani kuin tutulle ja mieluiten "luomumenetelmällä" ;o)

Vaan tosissaan. Lajin kannalta olisi parempi, että keinohedelmöityksessäkin käytettäisiin vain terveiden ja ilman keinohedelmöitystä toimivien yksilöiden sukusoluja. Vaan jos tulisi omalle kohdalle ja omassa lisääntymiskyvyssä olisi ollut ongelmaa, olisin ehkä kumminkin halunnut omia siittiöitäni käytettävän, enkä jonkun toisen, vaikka se olisikin taannut terveemmät jälkeläiset. Onneksi en joutunut tuon päätöksen eteen.

Se, mitä muut tekevät, ei tietenkään kuulu minulle. Minun moraalini ei anna myöten määrätä muita tekemään samoin kuin itse tekisin, enkä oikein näe syitä paheksuakaan.

Kuoltuani kaikki elimeni, joissa vielä takuuaikaa on jäljellä, saa käyttää muiden ihmisten hyväksi. En ymmärrä, miksi ei. En kuitenkaan katso, että kaikkien on pakko olla samaa mieltä, mutta hiukan kummeksun niitä, jotka eivät halua edes kuolemansa jälkeen muita auttaa... Voisin lapselleni, hyvällle ystävälle tai puolisolle antaa esim. munaisen, mutten ehkä ventovieraalle. Vaikea sanoa, kun ei ole tullut ajankohtaiseksi.

Jos meille kävisi nyt puolisoni kanssa "vahinko", olisin ehkä abortin kannalla, mutta en uskoisi hänen olevan. En kyllä enää yhtään vauvaa taloon haluaisi, mutta kai siitä selvittäisiin. Päätös on kuitenkin aina naisen. Mieheltä irtoaa siittiöitä sen verran paljon, että niitä riittää. En myöskään voisi antaa omaa lastani adoptoitavaksi, mutta ymmärrän niitä, jotka niin tekevät.

Itse en nykylainsäädännön valossa halua luovuttaa sukusolujani ventovieraille. Luovutuksen ansiosta syntynyt lapsi ei olisi mitenkään minun, enkä haluaisi olla missään yhteydessä tai vastuussa hänestä. Jos homma toimisi täysin nimettömästi, voisin harkita lapsettoman pariskunnan auttamista.

Hyvä pointti, Uskonnoton lähimmäinen! Aloitin eilen sooloilun saadakseni säpinää aikaan ja kerroin muutamalle kaverille.Yksi lähti. Ei se mitään, hän tuskin on vapaa-ajattelija!Kauhia sentään,ystävät!Voihan jeesuksen perseläpi!Nyt on aika alkaa taas olla oma ittensä.Jumalolennot kompostiin!Kyllä niistä vähän energiaa lähtee:)

En missään nimessä luovuttaisi sukusolujani, ainakaan lastentekoon. On mielestäni moraalitonta edes harkita lasten tekoa tässä ajassa.

Elimiä luovuttaisin, vaikka se onkin tietyssä mielessä ristiriidassa edellisen kannanoton kanssa. Jo olemassa olevan ihmisen auttaminen menee mielestäni kuitenkin eri kastiin, uusien ihmisten tekemisen kanssa.

Omistan kudosluovutuskortin, jossa tuodaan ilmi toiveeni antaa ruumiini tieteelle. Varsinkin tieteelle, joka vähentäisi muiden eläimien kärsimyksiä eli eläinkokeita korvaaviin tutkimuksiin.

En voisi harkita aborttia sen jälkeen kun kemiallinen sellainen on liian myöhäistä. Homman nimi on totaalisen irrationaalinen.

Munasolujani voisin luovuttaa mutten minäkään lisääntymistarkoitukseen.
Elimeni saa ottaa ja ruumistani kohdella miten lystää kuolemani jälkeen. Toivottavasti johonkin hyödylliseen voisi panna.

Jos joku haluaa niin kovasti lasta, että käyttää keinohedelmöitystä, niin kuinka voitte luulla, että hän olisi huono vanhempi? Tai miten voitte viitata siihen, että "maailmassa on liikaa lapsia, joilla ei ole vanhempia", jos vanhempi nimenomaan haluaa sen lapsen niin epätoivoisesti? Sitten vielä, maailman väkiluku tosiaan kasvaa, mutta Suomessa on silti vain noin 5 miljoonaa asukasta, ja tämä on aika esimerkillinen hyvinvointivaltio. Eri asia olisi tietenkin, jos asuisitte Intiassa tai Etiopiassa, mutta nyt kun asutte Suomessa, syyt sukupuolisolujen luovuttamatta olemiseen ovat hieman väärät. En tietenkään painosta ketään luovuttamaan niitä, mutta jos muuten olisitte valmiit luovuttamaan, niin teillä on hieman väärät periaatteet.

Luovutan säännöllisesti verta.

En vastusta sukusolujen luovutusta, mutta en halua luovuttaa siittiöitäni, koska luovutustapahtuma olisi liian surkuhupaisaa.

Verkkokalvoni ja muut elimeni saa ottaa kierrätykseen. Olisi hienoa, jos hyvä sydämeni sattuisi auttamaan jotakuta.

Myös lääketieteelliseen tutkimukseen lahjoitan mielelläni elimiäni, tai vaikka energian tuotantoon. Maksani rasvoja polttamalla lämmittäisi varmasti pienen perheen käyttövedet muutaman päivän ajan.

Ainoastaan pippelini luovutusta vastustan. Ei sitä häpeää toisille tahdo kannettavaksi. Tai ehkä jollekin munkille sekin kävisi.

Olen itse lapseton ja en ole koskaan voinut saada biologista lasta. Maapallolla on niin paljon orpoja ja katulapsia ilman huolatajia, joten en koe lapsettomuutta ongelmakseni. En ainakaan itse koskaan voisi ajatella luovuttavani tai vastaanottavani sukusoluja.

Elinten luovutus on kai ok. Kun kuolee niin miksi ei elimiä vois luovuttaa tosien hyväksi.

Mitä tarkoittanet korkealla moraalilla kysymyksessä abortiin?

>>>Olen kysynyt abortista "Kirkko kuulolla"-palstalla ja vastaukset luettuani tullut siihen tulokseen,että vapaa-ajattelijoilla on asiassa korkeampi moraali.>Mitä mieltä olet Munasolujen ja siittiöiden luovuttamisesta?>Luovuttaisitko itse?>Entä elinten luovuttaminen? Varsinkin kuoleman jälkeen, kun et enää itse ole päättämässä?

"Mitä mieltä olet Munasolujen ja siittiöiden luovuttamisesta? Luovuttaisitko itse?"

Jos munasolujen ja siittiöiden luovuttamisella autetaan muita ihmisiä, niin mikäs siinä. Munasoluja en voi anatomisista syistä luovuttaa, mutta siittiöitä voisin.

"Entä elinten luovuttaminen? Varsinkin kuoleman jälkeen, kun et enää itse ole päättämässä?"

Toisen ihmisen auttaminen, etenkin jos en itse kyseisiä elimiä enää tarvitse, on moraalisesti hyvää. Mun puolesta mun elimiä saa käyttää muiden ihmisten auttamiseen kuolemani jälkeen.

Pari kuukautta tämänki ketjun avaamisesta ja aikalailla on samoja mielipiteeni vieläkin:D Normaalisti ihminen tarkistelee mielipiteitään useinkin vuosien varrella ja mielipiteet muuttuvat silloin tällöin.Kuuluu evoluutioon varmaan.Hyvä,ettei maailma ole vielä valmis,ainakaan niin kauan kuin ihminen kehittyy.

Minusta saa viedä kaikki muut osat paitsi lisääntymiselimiä ja tissejä. En halua olla missään tekemisissä ihmisten lisääntymisessä. Maailma on ylikansoittunut ja luonto voi meidän vuoksemme huonosti. Viemme eläinten elintilaa ja eläimiä kuolee sukupuuttoon joka hetki.