Raamattu ei kerro miten maailma on luotu. Se EI
ehkä tapahtunut 6 päivässä. Raamattu ei ole
luonnontieteellinen oppikirja.
Raamattu sen sijaan kertoo miksi. Maailma on
meille kaikille asuttavaksi, niin eläimille kuin
ihmisillekin, ja että Jeesus kuoli puolestamme.
Raamattu, kuten muutkin maailman vanhat pyhät
kirjoitukset, kuten Koraani, Veda-kirjallisuus,
Baghavadgita, ovat loistavia kokoelmia, jotka on
tarkoitettu selittämään jumalallisuuden tarkoitus
ja olemassaolo yksinkertaiselle ihmiselle. Aivan
kuten kirkoissa maalaukset kuvasivat enkeleitä ja
pyhimyksiä, kun lukutaito ei vielä ollut yleinen
taito.
Kaikissa noissa kirjoissa on paljon hyvää
opittavaa, "kultainen sääntö" on muillakin
uskonnoilla. Kirjat opettavat hyvästä ja pahasta,
oikeasta ja väärästä, lähimmäisen kohtelusta,
arvokkaista asioista.
Näitä kirjoja ei kuitenkaan saa ottaa kaikessa
liian kirjaimellisesti, niin Jumalan sanaa kuin
ovatkin. Jumala ei ole tuomitseva vaan rakastaa
meitä kaikkia, heikkoja kun olemme.
ehkä tapahtunut 6 päivässä. Raamattu ei ole
luonnontieteellinen oppikirja.
Raamattu sen sijaan kertoo miksi. Maailma on
meille kaikille asuttavaksi, niin eläimille kuin
ihmisillekin, ja että Jeesus kuoli puolestamme.
Raamattu, kuten muutkin maailman vanhat pyhät
kirjoitukset, kuten Koraani, Veda-kirjallisuus,
Baghavadgita, ovat loistavia kokoelmia, jotka on
tarkoitettu selittämään jumalallisuuden tarkoitus
ja olemassaolo yksinkertaiselle ihmiselle. Aivan
kuten kirkoissa maalaukset kuvasivat enkeleitä ja
pyhimyksiä, kun lukutaito ei vielä ollut yleinen
taito.
Kaikissa noissa kirjoissa on paljon hyvää
opittavaa, "kultainen sääntö" on muillakin
uskonnoilla. Kirjat opettavat hyvästä ja pahasta,
oikeasta ja väärästä, lähimmäisen kohtelusta,
arvokkaista asioista.
Näitä kirjoja ei kuitenkaan saa ottaa kaikessa
liian kirjaimellisesti, niin Jumalan sanaa kuin
ovatkin. Jumala ei ole tuomitseva vaan rakastaa
meitä kaikkia, heikkoja kun olemme.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinä et siis osaa lukea. Kyllä Raamattu kertoo
miten maailma on luotu. Se ei todellakaan
tapahtunut 6:ssa päivässä, mutta kyllä Raamattu
niin väittää.
Sanoin, että Raamattu ei ole luonnontieteen
oppikirja. Se ei ole historiallisesti aukoton
(eikä pidäkään olla). Maailmanluomis -kuvaus on
mielenkiintoinen kuvaus, joka kertoo, miksi
maailma on luotu (meille kaikille yhteiseksi
asuinsijaksi), ei miten (6 päivässä). Näin se on
nähtävä, kun lukee ja sisäistää, eikä ota
kirjaimellisesti silmää silmästä.
Sitähän se onkin.
voi hyvinkin kertoa aikanaan eläneistä ihmisistä,
kuvaa mahdollisesti joitain aikaan tapahtuneita
asioita... ehkä legenda tai myytti, mutta ei satu.
... kuten sanoin, vaikka uskoisi saduksi, enemmän
hyväntahtoista, kuin pahan (kokonaisuutena). On
kai siellä jotain, mistä voit olla yhtä mieltä?
ole Raamatussa mitään, minkä hyväksyisin todeksi.
Evankeliumit ovat nimenomaan satua. VT:ssä voi
jotkin jutut pitää paikkansa sikäli, että
päähenkilöistä osa saattaa olla oikeasti eläneitä ihmisiä.
Vt:n puoli on todella paljon uskottavampi kuin UT.
Miksiköhän??
Ajatellaan vaikka kirjoitusaikaa niin asian
pitäisi olla juuri päinvastoin.
Rashaverak.
...teologi. Puhumme siis ikäänkuin samasta
asiasta eri sanoin: sinulle liima olisi liima
(sekoitus kaikkia tarvittavia ainesosia, jotka on
helppo määritellä), minulle se taas on jotain,
jota käytän asioiden toisiinsa kiinnittämiseen.
Kirjat ovat tosin luonteeltaan hyvin erilaisia,
eri tarkoituksia varten tehdyt ja eri
uskontokuntien kirjoittamat.
Raamatussa käytetään myös vertauskuvia, yksi
päivä on kuin tuhat vuotta esim. Asioita ei voi
erottaa toisistaan tai kaikkea ottaa ihan
kirjaimellisesti...
lainkaan satukirjoista.
Miksei Kalevalaa pidetä totena?
No tietenkin sen takia, että ihmiset myöntävät
sen olevan pelkkää satua.
.
Et ole vakavastiotettava ihminen, kun arvostelet
tiedettä ja tiedemiehiä koneteknikon koulupohjalla.
Arvostelen tiedettä silloin, kun oletetaan
oletuksien päälle ja aletaan kutsumaan sitä
totuudeksi. Vaikka myönnettäisiin, että tämä
tieto voi vielä muuttua, niin jotenkin se on vain
ympätty ihmisten päihin absoluuttisena totuutena.
Miten absoluuttinen totuus voi muuttua - en
tiedä, mutta näin on käynyt.
Evosatu on mukamas totta! Ei ole edes paperilla
saatu ensimmäistä solua toimimaan, sen
monimutkaisuuden vuoksi, saati sitten fyysisesti.
Samoin on maailman synnyn laita.
Mikäs sinun koulutuksesi olikaan? Oletko teologi?
Jos et, ei sinua voi ottaa vakavasti etkä näin
ollen ymmärrä Raamatusta mitään.
Ajatus tulee sinun kommenteistasi joten sanot
itsellesi että ole hiljaa!
Vaan se on ABSOLUUTTINEN TOTUUS! Ja jos sitä joku
kehtaa epäillä, niin se joku lehahtaa kuoltuaan
sellaisella rytinällä evohelvettiin, että siihen
heräävät unisimmatkin pikkupirut. Evohelvettissä
pakkasta on 100 astetta ja jokaiselle sinne
joutuvalle angetään vielä kaiken lisäksi 5 metriä
pitkä jääpuikko persimmukkaan. Joten mieti nyt
tarkasti kannattaako sitä evoluutiototuutta
epäillä... ;)
Täällä ei ole montaa teologia nähty, ja
teologeista iso osa on nimenomaan samaa mieltä
kanssani, tai paremminkin minä samaa mieltä heidän
kanssaan.
Montaa uskovaista teologia en ole tavannut, monta
ei-uskovaa olen.
Sen sijaan, en ole tavannut tiedemiestä
(luonnontieteet), joka ei uskoisi
luonnontieteeseen.
Parhaiten Raamatusta pystyy tekemään havaintoja
ei-uskovainen, teologisen koulutuksen saanut
henkilö. Hän tietää kristinuskon eri suuntausten
dogmit ym. rakennelmat, ja osaa analysoida
Raamattua historiallisesti, kielitieteellisesti,
kulttuurihistoriallisesti ja
uskontotieteellisesti. Pakana(M) VOISI olla
teologi, ei lainkaan mahdotonta. Jos sen
varmasti tietäisit, ottaisitko hänet sitten
vakavasti? Ovatko periaatteesi todella niin
löyhät?
Jos se, joka ei ole koulutukseltaan teologi, ei
mielestäsi ymmärrä Raamatusta "mitään", niin
eivät useimmat siitä ymmärrä yhtään mitään. Ja
niin se kyllä onkin. Eivät siis taida ymmärtä
uskovatkaan.
Provosointi, iskevät kysymykset (joihin kumma
kyllä ei oikein löydy vastaajia) ja hölötkin
vastaukset ovat keskustelua, eivät
yliopistollista väittelytilaisuutta.
Olet kyllä oikealla tiellä, jos et ota
keskustelijoita liian vakavasti. Jokainen etsii
totuutta tavallaan. Olisi hölmöä ottaa joku
liian vakavasti ja lähteä seuraamaan häntä kuin
vastakuoriutunut kananpoika ensinnä näkemäänsä
otusta.
Pahimmatkaan limbokeskustelut eivät ole
turhia. Fiksu ihminen oppii kaikesta jotakin.
"Parhaiten Raamatusta pystyy tekemään havaintoja
ei-uskovainen, teologisen koulutuksen saanut
henkilö."
En voi valitettavasti sanoa olevani samaa mieltä
väitteestäsi. Uskovaisuus tai ei-uskovaisuus ovat
nähdäksen Raamattua tutkailtaessa toissijaisia
tekijöitä.
Raamattua tulkittaessa, kuten tiedämme, tärkeää
on kyky erottaa oma tai oman yhteisön tulkinta
tekstin alkuperäisestä merkityssisällöstä.
Kyseessä on laajaa tekstin tuntemusta sekä
ajanhistoriallista tietämystä, ammattimaista
metodista pätevyyttä sekä ankaraa oman ajattelun
kritiikkiä vaativa prosessi. Alkuperäinen
merkitys jää kuitenkin parhaimmillaankin vain
likiarvoksi.
Uskoisin, että väitteesi pohjalla on epäilys
siitä, että uskova ei ei-uskovan tavoin kykene
irroittautumaan omasta tulkintakehyksestään
vaan "lukee sisään" tekstiin merkityksiä, jotka
edustavat ennemmin tulkitsijan kuin tekstin
alkuperäisen kirjoittajan ajatuksia.
Tämä vaara on toki olemassa. Helposti kuitenkin
unohtuu, ettei ei-uskovakakaan ole vapaa
oman "traditionsa" kahleista.
Tieteen maailmassa ateistisella tulkinnalla on
ideologinen etuajo-oikeus. Ateismi ei kuitenkaan
postmodernin hermeneutiikan näkökulmasta ole
maailmankatsomuksena VÄLTTÄMÄTTÄ sen
objektiivisempi kuin mikään muukaan
maailmankatsomus. Se ei ole neutraali taso, askel
arvovapaaseen tilaan, josta maailmasta voisi
tehdä tarkempia havaintoja kuin muiden
maailmankatsomusten viitekehyksistä.
Uskovainen raamatuntulkitsija avaa Raamattunsa,
lukee ylösnousemuskertomukset ja havaitsee samat
vivahteet ja ristiriitaisuudet eri kirjoittajien
välillä kuin ateistikin. Siitä huolimatta hän
saattaa olla vakuuttunut, että kertomusten
taustalla on historiallinen ja yliluonnollinen
tapahtuma.
Ei-uskova päätyy omien havaintojensa pohjalta
toisenlaiseen tulkintaan. Koska Jumalaa ei ole,
ei ylösnousemuskaan voi olla todellinen
tapahtuma. Siksi kertomuksille on oltava jokin
toinen selitys: varastettu ruumis, valekuolema,
joukkohauta, opetuslasten erehdys, joukkoharha
tai jokin muu.
Analysoituaan puhki kaikki ylösnousemuksesta
kertovat tekstit tulkitsijat päätyvät
toisenlaisiin johtopäätöksiin, eikä filosofisessa
mielessä voida osoittaa, että toinen heistä olisi
väärässä. Kummankin tulkinta perustuu niihin
ennakko-olettamuksiin, joita hänellä maailmasta
on. Maailma 'an sich' on kuitenkin
ulottumattomissamme.
Summa summarum: ei ole ihmisen
maailmankatsomuksesta kiinni, miten pätevä hän on
metodisesti, kuinka hyvin hän Raamatun tuntee ja
kuinka perillä hän on eksegetiikan ja historian
tutkimustuloksista. Itsestään selvää ei myöskään
ole, että ei-uskovan kyky etääntyä omasta
esiymmärryksesdtään olisi parempi kuin uskovan.
Itse asiassa, uskovaan kohdistuu huomattavasti
ankarammat itsekritiikin vaatimukset kuin ei-
uskovaan. Viimeksimainitulle sallitaan ateismi,
kun taas uskonnollinen usko nähdään helposti
tulkinnan kannalta ylitsepääsemättömänä ongelmana.
Olet kyllä oikeassa. Jaksoit paneutua asiaan
ja pohtia sitä tarkemmin. Itse taisin pyrkiä
ensi sijassa kärjistykseen (herätepuheenvuoron
ärsyttämänä).
Ateistisesta tutkijalähtökohdasta olen samaa
mieltä. Ateismiin tunnustautuminenhan jo
osoittaa tiettyä "mielenkiintoa" jumalia kohtaan
ja halua määrittää oma suhtautumisensa asiaan.
Ateismia ei kai voi sanoa uskonnoksi, mutta se on
uskoon (usko, ettei ole jumalia) perustuva
kannanotto sellaiseen, josta ei voi saada
tieteellistä tietoa. Ateisti on tietyllä tavalla
takertunut uskontoon - hän ei ole siitä
täydellisen välinpitämätön.
Se, jolle alunperin vastasin, puhui
Raamatun "ymmärtämisestä". Raamattua
voi "ymmärtää" monella tavalla, mutta se ei ole
kaikille selvää, eivätkä kaikki pidä sitä
hyväksyttävänä mahdollisuutena. Sydämellään ja
uskollaan, ilman eksegetiikan tai historian
tietoja Raamattua tulkitseva saattaa pitää
Raamatun ja uskonnon häpäisijöinä niitä, jotka
yrittävät ymmärtää Raamattua historiateoksena,
kaunokirjallisuutena, filosofisen viisauden
lähteenä tai vallankäytön (puhtaasti
maallisenkin) välineenä. Raamatun
erilaiset "ymmärtäjät" kohtaavat tälläkin
forumilla - toisiaan ymmärtämättä, mutta kovasti
oikeassa ollen. Toisalta toisistaan kaukana
olevat tavat ymmärtää Raamattua ovat jatkuva
virike. Raamattuhan ei ole teologiaa varten,
niinkuin ei luontokaan luonnontieteitä varten.
Raamatun uskonnollinen ymmärtäminen usein viis
veisaa teologian tutkimustuloksista. Esimerkiksi
jyrkkä fundamentalistinen raamatuntulkinta syntyi
vasta sitten, kun renessanssin myötä oli
innostuttu klassisista kielistä (heprea ja
kreikka latinan lisäksi) ja niiden puhtauden
vaalimisesta. Raamatun alkukieliin kohdistuneen
kiinnostuksen lisäksi lisäsi uskonpuhdistuksen
myötä Raamatun kansankieliin kääntäminen yleistä
tietoa Raamatun sisällöstä. Tutkijat syventyivät
alkuteksteihin, rahvas ja porvaristo lukivat tai
ainakin kuuntelivat Raamattua. Alettiin tulkita
Raamattua kirjaimellisesti, kun oli opittu
lukemaan sitä kirjaimellisesti.
Kukaan ei todellakaan ole "tabula rasa"
Raamattuun tarttuessaan, eivät edes toisista
kulttuureista tulevat. Jo tieto siitä, että
kyseessä on uskontojen pyhä kirja, virittää
ennakkoasenteen.
Olisi mielenkiintoista tarkkailla muutaman
vuoden ikäisiä, ilman uskonnollista kasvatusta
kehittyneitä lapsia, kun heille lukee Raamattua
(vaikka järjestyksessä Genesiksestä alkaen).
Mitä kysymyksiä heitettäisiin, kuunneltaisiinko
kiinnostuneina, mitä kommentteja tulisi? Onkohan
kukaan kokeillut Raamatunlukua iltasatuna
lapsille? Vahinko, etten tullut aikanaan
ajatelleeksi.
Mäkin olen pohdiskellut samansuuntaisia. Mitä
joku kristillistä ajattelua lainkaan tuntematon
saisi irti Raamatusta? Mikä mahtaisi muodostua
tulkinnan johtotähdeksi?
Tuskin uskonvanhurskaus, lain ja evankeliumin
dialektiikka tai muu sellainen, joka meidän
tulkintaamme ohjailee.
Mielenkiintoista olisi myös tietää, millaisen
instituution ko. tulkitsija muodostaisi Raamatun
pohjalta syntyneen uskonsa ymärille. Ja millaisia
eettisiä linjauksia hän vetäisi.
Moi, keskustelun sävy sillai
asiallinen...Raamattu on jokatapauksessa ihmisten
kirjoittama kuvaus jostain yliluonnollisesta
suuresta totuudesta (totuuksia lienee vain yksi
tosin ehkäpä se on niin iso ettei kukaan pysty
näkemään yksilönä siitä kuin pienen häivähdyksen
omalta kantiltaan).
Siinä varmaan syy siihenkin miksi raamattu
itsessään on luettuna varsin sekavan oloinen ja
monin kohdin ristiriidassa omien lauseittensakin
kanssa. (raamatun alku VT:ssä on kiistatta
monijumaluus uskoinen).
Mutta kirjaa kannattaakin mielestäni lukea varsin
hitaasti ja sillai miettien sitä mitä tällä
kyseisellä kohdalla nyt tässä tilanteessa
halutaan sanoa.
PS. Mun mielestä hyvä pätkä on toi Matteus 25
(kokonaisuudessaan)
... on tehty aivan loistava biisikin, Terapian:
Viisi viisasta ja viisi tyhmää!
Suosittelen kaikille!
>>Moi, keskustelun sävy sillai
asiallinen...Raamattu on jokatapauksessa ihmisten
kirjoittama kuvaus jostain yliluonnollisesta
suuresta totuudesta (totuuksia lienee vain yksi
tosin ehkäpä se on niin iso ettei kukaan pysty
näkemään yksilönä siitä kuin pienen häivähdyksen
omalta kantiltaan). <<
Raamattu on ihmisten kirjoittama - Pyhän Hengen
innoittamana.
>>Siinä varmaan syy siihenkin miksi raamattu
itsessään on luettuna varsin sekavan oloinen ja
monin kohdin ristiriidassa omien lauseittensakin
kanssa. (raamatun alku VT:ssä on kiistatta
monijumaluus uskoinen). <<
Raamatun vaikeaselkoisuus on samasta syystä
vaikeata, ilman Pyhän Hengen apua. Se on siis
tarkoitettukin tulkittavaksi Pyhän Hengen avulla.
Pyhä Henki annetaan lahjaksi, Jeesukseen
uskoville.
>>Mutta kirjaa kannattaakin mielestäni lukea
varsin
hitaasti ja sillai miettien sitä mitä tällä
kyseisellä kohdalla nyt tässä tilanteessa
halutaan sanoa.
PS. Mun mielestä hyvä pätkä on toi Matteus 25
(kokonaisuudessaan) <<
Olet oikeassa. Lisäksi kannattaa miettiä Vanhan
Testamentinkin puolelta, että mitä sanottavaa
Jumalalla on niilläkin teksteillä sinulle.
Raamatun viimeiset rivit.
... mitä sitten? Tämä liittyi....... mihin?