Joo,moi!Oon 16.v.Ja mulla on ollu kohta jo vuoden vauvakuume.Nyt viime kuukausina se on pahentunut entisestään! Jos jossain kuulen tai nään vauvan,rupee pakostikkiin hymyilemään,joskus melkeen itkettää. En oo rahallisesti valmis,tai mulla ei ole ammattia vielä. Mutta muuten oisin täysin valmis saamaan oman lapsen. Olen usein kotona,osaan hoitaa omat asiat suht.hyvin.Tiedän kaiken mitä siihen liittyy.Kamala vastuu.ja paljon muutakin.Päätän keväänä ylä koulun. Ja sen jälkeen ois tarkotus alottaa opiskelu.Mutta vauvakuume on nyt taas edellä.NYT KUN JOSTAIN LÖYTYS ISÄ EHOKAS,tai onhan yks jo.Itsekkin hän ehotti sitä minulle juuri eilen,mutta siinä on vaan se kauhee välimatka..ei siitä tulis mitään .Haluan ihmisen joka kanssa vois ehkä elää koko loppuelämän!Kaverit ja vanhemmat tietää siitä että haluisin lapsen.MUN OLI PAKKO KERTOO TÄSTÄ JOLLEKKIN MUULLEKKIN!:--)
Vauvakuume!: >
:-)
51397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
On hyvä, että kirjoitit ajatuksistasi.
Kerroit vauvakuumeesta, joka välillä valtaa mielesi. Vauvojen haluaminen on ihana tunne. Siitä tunteesta voi haaveilla ja nauttia. Useimmille pienet vauvat herättävät hykerryttäviä ajatuksia ja voimakkaita hellyyden ja hoivan tunteita.
Itse lapsen saaminen on kuitenkin asia, jota kannattaa pohtia monelta kantilta. Vauvakuume-tunteen lisäksi on hyvä miettiä myös ihan käytännön asioita, joista muutamia mainitsetkin kirjeessäsi. Raskaaksi tuleminen, äitiys, lapsen kasvattaminen ovat hurjan suuria asioita ja isoimpia elämänmuutoksia, joita ihminen voi kokea. Raskaaksi ei kannata tulla vain vauvakuumeen vuoksi, vaan tasapaino (mm. parisuhde, raha-asiat, oma jaksaminen, vastuun kantaminen perheestä, asuminen) asioiden välillä on tärkeää, jotta vauvasta ja itsestä kykenee huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeää on myös huomioida valmiiksi sellaisia asioita, että mitä teen jos vauva sairastuu, entä jos itse sairastuu, kuka on silloin apuna. Onko valmis sitoutumaan täysipäiväisesti 24 tuntia vuorokaudessa lapseen, ja luopumaan omasta ajastaan.
Mainitset kirjeesi lopussa, että haluaisit sellainen ihmisen, jonka kanssa voi viettää loppuelämän. Ajattelen, että kaikkein tärkeintä onkin ensin löytää juuri sellainen ihminen, jonka kanssa haluaa viettää aikaa ja tehdä yhdessä asioista, jota rakastaa ja joka rakastaa sinua. Tärkeää on tutustua kunnolla, viettää yhdessä aikaa ja oppia tuntemaan toinen hyvin ja voida luottaa. Ja huomion arvoinen asia lapsen ja perheen haluamisen kannalta on myös se, että molemmat ovat halukkaita ja sitoutumiskykyisiä lapsen kasvattamiseen.
Olet nyt 16-vuotias ja käyt yläkoulun viimeistä luokkaa. Pohdin, että sinun olisi hyvä käydä peruskoulu loppuun ja miettiä millaista alaa haluat opiskella sen jälkeen. Koulunkäynnin ja opiskelun ohella on monia asioita, joilla voit lievittää vauvakuumetta ja samalla hankkia itsellesi tärkeää kokemusta esimerkiksi lasten hoidosta, ruoanlaitosta, raha-asioista. Onko sinulla mahdollisuus tai kiinnostusta esimerkiksi tarjoutua hoitamaan tuttavien lapsia? Joillakin paikkakunnilla järjestetään myös lastenhoitokursseja ja sen jälkeen voi päästä perheisiin hoitamaan. Kannattaa myös jutella eri ikäisten lasten äitien kanssa; millaista se äidiksi tuleminen on, mitä se on vaatinut, miten on jaksanut, millaisia asioita on tullut eteen, jne. Oman äidin kanssa jutteleminenkin voi olla arvokasta.
Kannustan sinua keskittymään kouluun ja hankkimaan itsellesi arvokkaita taitoja, joista on hyötyä sitten kun aika perheen perustamiselle on kypsempi. Toivon, että löytäisit joku päivä itsellesi sellaisen poikaystävän, jonka kanssa sinun on hyvä olla ja voitte rauhassa tutustua toisiinne ja jutella erilaisista asioista. Tärkeää on myös, että nyt pidät itsestäsi hyvää huolta ja jaksaisit keskittyä viimeiseen lukuvuoteen peruskoulussa. Sillä on merkitystä siihen, millaisia polkuja sinulle avautuu ensi vuonna.
Olet ihana nuori nainen ja toivon sinulle paljon mukavia hetkiä tähän syksyyn!
Tiedän, olen ajatellut lapsen saamista ja raskautta todella paljon. Minun äitini on perhepäivä hoitaja. Ollut jo 10 vuotta. Hän siis tekee töitä kotona lastenparissa. Leikin lapsien kanssa, ja hoidan niitä. Rakastan sitä hommaa. En ite vietä aikaani missään kaupungilla notkuen kännissä joka perjantai ilta, niinkuin jotkut kaverini. Olen aika paljon kotona, eli se ei haittaa että aikani menisi lapsen hoitoon.24\7. Jos jotain haluaa todella paljon,niinkuin tässä tapauksessa minä lasta.... siitä pitää olla valmis ottamaan täysi vastuu. I am ready.
Minulla on nykyään poikaystävä, tai on ollut jo usean kuukauden. Olen jutellut hänen kanssaan tästä asiasta, mutta hänen mielstä jommankumman meistä pitäisi asua yksin. Hänkin haluis isäksi nuorena.Mutta ensin jommankumman pitäis asua omillaan. Eli tässä tapauksessa se on hänen asia, eihän 16 vuotia voi muuttaa yksin. Ellei muuta opiskelemaan jonnekkin kauemmas.
Niin tosiaa, minun pitäisi käydä koulut loppuun ja hankkia ammatti.Mutta vain yksinkertaisesti voi oottaa sitä n.4 vuotta! Eli 9 lk loppuun ja se amis.
KIITOS MUUTEN ASIALLISESTA VASTAUKSESTA (-:
siis EN voi odottaa * : D
anteeksi kovasti. olet nuori ja hormoonit hyrrää kovaa kyytiä. malta mielesi kuitenkin. ei ole tippaakaan sama asia vahtia äitin hoitolapsia kun olla itse äiti sellaiselle pienelle. poikaystävälläsi ei varmasti ole sama vauvakuume?? ja olette olleet kuukauden yhdessä?? tunnet kioskin myyjänkin paremmin! eikö sitäpaitsi ole rikos jos olet seksiä harrastanut pojan kanssa?? vaikka oletkin viksu ja kysyt täältä mielipidettä,minun vastaukseni olisi että olet vielä lapsi joka ei todellakaan tiedä mitä haluaa.. ehkä sulta on itseltäsi jäänyt jotain lapsena saamatta ja luulet sen korjaantuvan lapsella. näin ei tule koskaan olemaan. sain oman poikani kun olin 19v ja silti sanon etten todellakaan tiennyt mihin soppaan lusikkani pistin. sun tehtävä on olla lapselle vanhempi,ei kaveri.
Oon kyllä osittain samaamieltä sun kanssa =)mut joo...
"Tiedän, olen ajatellut lapsen saamista ja raskautta todella paljon. Minun äitini on perhepäivä hoitaja. Ollut jo 10 vuotta. Hän siis tekee töitä kotona lastenparissa. Leikin lapsien kanssa, ja hoidan niitä. Rakastan sitä hommaa."
- Perhepäivähoidossa ei yleensä ole kovin pieniä lapsia. Ja lapset eivät suurimmaksi osaksi ole sinun vastuullasi koska äitisi on se perhepäivähoitaja. On eri asia, kun itselläsi huutaa pieni koliikkivauva kakat vaipassa keskellä yötä ja heräilet siihen tunnin välein, imettämään ja vaihtamaan vaippoja, etkä voikaan sanoa äidillesi, että vahdi sinä sitä, minä haluan nukkua jne. Lapsi on _täysin_ riippuvainen sinusta. Et ole vielä päässyt myöskään kokeilemaan yksin elämistä, kannattaisi harjoitella sitäkin rauhassa pari vuotta ennen lapsen hankkimista. Samoin kannattaa opiskella jonkinlainen ammatti ja taata itselleen joku työpaikka siten.
"En ite vietä aikaani missään kaupungilla notkuen kännissä joka perjantai ilta, niinkuin jotkut kaverini. Olen aika paljon kotona, eli se ei haittaa että aikani menisi lapsen hoitoon.24\7."
Kyllä sinäkin varmasti joskus käyt ystäviesi kanssa ulkona? Ja vaikket mikään bilehile olisikaan niin takuulla esim täysi-ikäistyttyäsi saattavat kaverit pyytää illanviettoon ja ehkä käytkin silloin tällöin. Silloinkin on ongelma, mihin lapsi?
"Minulla on nykyään poikaystävä, tai on ollut jo usean kuukauden. Olen jutellut hänen kanssaan tästä asiasta, mutta hänen mielstä jommankumman meistä pitäisi asua yksin. Hänkin haluis isäksi nuorena.Mutta ensin jommankumman pitäis asua omillaan. Eli tässä tapauksessa se on hänen asia, eihän 16 vuotia voi muuttaa yksin. Ellei muuta opiskelemaan jonnekkin kauemmas."
Yksin asuva 16-vuotias ei kovin rahalla juhli. 16-vuotias on lapsi, alle 18-vuotias on lapsi ja vielä 17-vuotiaaksi asti saat lapsilisääkin. Eikä ole varmaa, että poikaystäväsi pysyy sitten kanssasi etkä jääkään yksinhuoltajaksi jos pojalle tuleekin yhtäkkiä "menohalut" päälle.
"NYT KUN JOSTAIN LÖYTYS ISÄ EHOKAS,tai onhan yks jo.Itsekkin hän ehotti sitä minulle juuri eilen,mutta siinä on vaan se kauhee välimatka..ei siitä tulis mitään .Haluan ihmisen joka kanssa vois ehkä elää koko loppuelämän!Kaverit ja vanhemmat tietää siitä että haluisin lapsen." Harva 16-vuotias löytää sen lopullisen elämänsä rakkauden tosta vain.
Vauvakuumeilu on ihan normaalia, sitä tulee miltei kaikille, mutta odota nyt hyvä ihminen vielä ainakin 4-5 vuotta.
Mielestäni 16-vuotias voi hyvin hankkia lapsen jos on siihen mielestään valmis ja elämän tilanne sen sallii. Itse olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa 2v ja 8kk ja olen tälle hetkellä 17 vuotta. Asuin vielä vanhempieni luona kun tulin raskaaksi kun olin 16 vuotta , lapsi syntyi 2kk ennen kuin täytin 17 ja nyt meillä on aivan ihana 5kk tyttö vauva ja vaikka poikaystäväni on töissä päivät ja minä yksin kotona olen pärjännyt lapsen kanssa todella hyvin. Ja itse olin sellainen joka juoksenteli viikonloppuisin kavereiden kanssa kylillä ryyppäämässä yms. mutta kun sain tietää olevani raskaana juominen loppui kuin seinään ja nykyään ei ole edes tarvetta päästä juhlimaan.. Asumme poikaystäväni kanssa yhdessä ja hänen vanhempansa asuvat naapurissa joten sieltä saa apua jos sitä tarvitsee.. Toisessa elämän tilanteessa olisin joutunut harkitsemaan tarkkaan pidenkö lapsen vai en mutta koska tilanteeni oli hyvä ei päätöstä tarvinnut edes miettiä.
Hetkeäkään en ole katunut että lapsen pidin, on aivan ihanaa kun näkee kuinka oma lapsi kasvaa ja oppii uusia asioita.
Sinun kaltaiset kirjoittelijat pitäisi oikeastaan ilmoittaa poliisille tai lastensuojeluun, koska KANNUSTATTE teini-ikäisiä hankkimaan lapsen.
Nämä teinit jotka tietoisesti haluavat tulla raskaaksi eivät todellakaan tee sitä siksi, että haluavat synnyttää uuden IHMISEN josta kantaa vastuuta lopun elämänsä. He tekevät sen siksi, että kuvittelevat ratkaisevan sillä omia ongelmiaan. On EDESVASTUUTONTA kirjoitella jotain kannustuspuheita tänne jonkun 5 kk:n äitiyden perusteella.
Tämä maa on täynnä sosiaalihuollon varassa eläviä äitejä joiden lapset ovat jo SYNTYESSÄÄN SYRJÄYTYNEITÄ. Teini-äitien lasten huostaanotot lisääntyy jatkuvasti. Vaikka selvästikään et pysty hahmottamaan tällaisia asioita ja näkemään omaa nenääsi pidemmälle, niin olet omalta osaltasi vastuussa (näiden kirjoitusten ansiosta) niistä lapsista jotka tullaan joka vuosi huotaanottamaan. MIETI ENNEN KUIN KIRJOITAT TÄNNE MITÄÄN.
Mene muualle purkamaan vihaasi .Kiitos!
Kiva kuulla =))
mulla samanlainen vauvakuume! olen vasta 15v mutta haluan todella lapsen! ja tiedän että pystyisin hoitamaan vauvaani ja rahasta ei ole pulaa (: mutta ei vaan ole poikaystävää..
Niin..:)
Vaikka et harrastakaan biletystä tai muuten hengaile kylillä, niin kioskilla on joskus varmasti kiva käydä ostamassa karkkia? illalla on kiva käydä lenkillä ja sen jälkeen lösähtää sohvalle katsomaan salkkareita? poikaystävän kanssa olis kiva mennä huvipuistoon kesällä, viettää romanttisia iltoja, matkustella, tavata uusia ihmisiä, valvoa myöhään leffoja katsellen? Lapsen synnyttyä saa sanoa hyvästi spontaanille elämälle. kaikki on suunniteltava etukäteen tarkasti.
Vaikka tällä hetkellä istuisit vain kotona äitin apulaisena, niin se johtunee nuoruudestasi ja kypsymättömyydestäsi. Minullakin alkoi menot lisääntyä vasta 17 vuotiaana, ja se olikin täyttä elämää se, vaikka biletystä siihen ei kuulunutkaan :)
niiniii
Aloittaja on jo aiemmin kirjoittanut tänne palstalle. Ei mene järkipuhe jakeluun.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9963251
? en ole minä?:D D
TööööT Töööööööt ittelle vaa D:
JOO JA TÄNNE SUOMI24 EN KYLLÄ ENÄÄ PALJOO KIRJOTTELE JATKOSSA!:-)
Voin aiheuttaa pahaa mielä joillekki :
Ketään en ole kannustanut lasta hankkimaan tai ainakaan se ei ollut tarkoitus..Tarkoitin vaan että kyllä nuorena lapsen voi hankkia jos on valmis ja varma että pärjää..Lapsen hankinta on kuitenkin iso vastuu ja tuo paljon muutoksia elämään joten sitä kannattaa harkita tarkkaan.
Kuitenkaan kukaan ei ole oikeutettu tuomitsemaan toista päätöksessään, jos lapsen haluaa ja sen kanssa tulee toimeen niin siihen ei kellään ole mitään sanottavaa. Ja tuosta huostaanotosta sen verran että jotkut nuoret valitsevat biletyksen silloinkin kun pieni vauva on esimerkiksi kotona eikä hoidossa mutta se ei tarkoita että joka ikinen nuori olisi sellainen ja kyllä se lapsi on niin suuri elämänmuutos ettei tule heti edes mieleen lähteä kylille bilettämään ja minulle lapsi on ainakin ollut niin suuri motiivi siihen että kaikki huonot tavat ovat jääneet taakse. Ja ei voi sanoa että minä olisin vastuussa huostaanotettavasti lapsista kyllä se on ihan vanhempien oma aikaansaannos jos hommaa lapsen pienestä päähänpistosta eikä sitten pysty siitä huolehtimaan..nimenomaan kirjoitin että LAPSEN VOI HANKKIA JOS SEN KANSSA PÄRJÄÄ, joka ei todellakaan tarkoita heti juhlimaan lähtemistä..Jos lapsen hankkii täytyy sen mukana tuleva vastuu olla valmis kantamaan..
"LAPSEN VOI HANKKIA JOS SEN KANSSA PÄRJÄÄ,"
Mikäköhän aloittajan viestissä kertoi siitä, että hän tulisi pärjäämään lapsen kanssa, muuta kuin hänen oma kuvitelmansa asiasta?
Sinulla on tukiverkostoa, töissä käyvä poikaystävä, mutta kaikilla nuorilla ei asiat ole noinkaan hyvin. Et saa antaa sellaista kuvaa, että lapsen kanssa pärjää, koska kaikki eivät pärjää.
Nuoret ottavat oppia toisistaan, lukevat epärealistisia kertomuksia vauvaperheen ihanuudesta, ja haluavat muutosta tylsään elämäänsä kaikin keinoin. Joku amerikkalainen julkkis kantaa lasta käsivarellaan, näyttää hyvältä ja onnelliselta. Kaikki nämä luovat kuvaa jostain äitiyden onnelasta.
Kukaan nuori ei olisi uskonut ja halunut, että oma lapsi otetaan huostaan, kun itse ei kykenekään olemaan äiti. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä vakaisiin olosuhteisiin, joissa vanhemmat kykenevät hänestä huolehtimaan, myös taloudellisesti.
Vastuullinen ihminen miettii sitä, että millaisiin olosuhteisiin hän haluaa lapsensa synnyttää. Jos teinillä on pakkomielteenä saada vauva, oli olosuhteet mitkä tahansa, niin silloin hän ei tiedä äidin rakkaudesta mitään. Kyse on silkasta itsekkyydestä ja typeryydestä. Uhmakas teini käyttäytyy näin, mutta aikuisten tehtävänä on kertoa elämän karut tosiasiat, vaikka ne eivät miellyttäisikään.
Hei sinä aloittaja! :)
Kirjoitit jossain ylempänä ettet kertakaikkiaan malta odottaa sitä neljää vuotta (9. luokka loppuun amis) mutta kuule, tuo aika menee ÄLYTTÖMÄN nopeasti! 4 vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa se ei todellakaan ole sitä.
Itsekin vauvakuumeilin ikäisenäsi todella kovin mutta ONNEKSI jaksoin odottaa. Niin moni asia muuttui :) silloinen "isä ehdokas" joka oli ollut kuvioissa jo kauan ja tuntui todelliselta sielun kumppanilta alkoikin muuttua ja välimme menivät poikki. Ehdin myös käydä lukion kunnialla ja valmistuin loistavin arvosanoin (en todellakaan olisi jaksanut sitä lapsen kanssa, kun juuri ja juuri jaksoin muutenkaan). Näillä hyvillä papereilla pääsin sisään juuri siihen ammattikorkeaan johon halusin. Sain pitkäaikaisesta ystävästäni avomiehen. Nyt 4 vuotta myöhemmin 19 vuotiaana olen vihdoinkin tulossa äidiksi HYVÄLLÄ MIELELLÄ. Voin tarjota lapselle hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat ja tulevaisuutemme näyttää valoisalta kiitos opiskelupaikkani. Lapsen isäkin opiskelee ja tulee valmistumaan insinööriksi alalla, jolla työllistyminen on helppoa. Ja tiedätkö, tämä 4 vuotta on ollut niin tapahtumarikasta että tuntuu kuin vasta viime viikolla olisin kamppaillut vauvakuumeeni kourissa 15 kesäsenä mutta onneksi (todellakin onneksi) maltoin odottaa edes näin kauan. Niin moni asia on nyt varmempaa vaikkei ihanteellista olekaan :) Ihan sen tulevan lapsen kannalta kannattaa odottaa. Älä mieti itseäsi vaan häntä. Tässä minun neuvoni :)
Jos lapsi on muutaman kuukauden ikäinen, todellisista vanhemmuuden ja perhe-elämän haasteista ei tiedä yhtään mitään.
onko joku niin väittänyt?
onko joku niin väittänyt?
EN OLE SANONUT ETTÄ VAUVAN OLISI HELPPOA TAI TIETÄISIN 5KK PERUSTEELLA MITÄ JATKOSSA TULEE TAPAHTUMAAN..koittakaa ny edes lukea mitä tänne kirjotetaan ennen ku ruvette aukomaan päätänne. Ja lapsi ei todellakaan ollut minulle mikään pakkomielle tai ratkaisu omiin ongelmiin. Menetin melkein välit perheeseeni koska päätin lapsen pitää. Olen sellainen ihminen että en omaa lastani pysty tappamaan. Vaikka se siinä vaiheessa onkin vasta alkio mutta ei siinä kauaa mene kun se on jo aivan ihmisen näköjen. Päätin heti että aborttia en tee koska omaa lastani minä en pystyisi tappamaan. Enkä synnyttämään ja antamaan lasta pois. Kiinnyin lapseen jo sen 9kk aikana mitä hän mahassani oli ja lapsi saa kyllä minulta äidin rakkauta todella paljon nuorestä iästäni huolimatta.Ja minulla tosiaan oli asiat hyvin koska minulla oli tukeva poikaystävä josta olin varma ettei hän hylkää miua raskauden aikana eikä jälkeen ja minulla ja lapsella oli myös turvattu toimeentulo koska kävin itse raskauden aikana töissä ja sain rahaa säästöön ja poikaystävälläni on tosiaan se vakituinen työ.
"minulla ja lapsella oli myös turvattu toimeentulo koska kävin itse raskauden aikana töissä ja sain rahaa säästöön"
Aivan varmasti uskonkin tämän. Raskauden aikanahan ehtiikin työskennellä niin paljon, että saa rahaa niin paljon säästöön, että ne riittävät vaikka kuinka pitkäksi aikaa, vaikka ei sen jälkeen tekisi töitä lainkaan.
Koeta nyt SILTIKIN ymmärtää se, että ET tiedä siitä todellisesta arjesta oikein mitään tuossa vaiheessa, kun lapsi on noin pieni. Sinun on TÄYSIN turha neuvoa ketään tuon tyyppisissä asioissa mitenkään. Todellinen elämä ja haasteet alkavat siinä vaiheessa, kun sitä arkea alat pyörittää pitemmällä tähtäimellä.
Sinun kannatta neuvoa muita esim. 10-15 vuoden kuluttua, jos siinä vaiheessa tunnet onnistuneesi esimerkillisesti.
Pitäisikö hyvistä kokemuksista vaijeta? Sinä se jaksat täällä sätviä muita. Miten aikuisella ihmisellä on noin paljon aikaa tuhlata jollain suomi24 palstoilla ellei ole hyvin HYVIN yksinäinen?? Omalla äidilläni ei todellakaan olisi aikaa istuskella koneella kun pyörittää meidän huushollia.. Pistää miettimään..
Ai äitisi pyörittää siis teidän huushollianne, vaikka SINULLA on aikaa netissä pyörimiseen? Teiniäidillä?
Koeta pysytellä asiassa. Älä mene henkilökohtaisuuksiin.
Positiivisista asioista saa kertoa, mutta kyse on muiden neuvomisesta. Muutaman kuukauden vanhemmuuden kokenut tytön tyllerö ei tiedä todellisesta perhe-elämästä mitään. Sinä et tiedä, mitä tarkoittaa parisuhde pitemmällä tähtäimellä. Sinä et tiedä, mitä tarkoittaa työssä käyminen, kun perheessä on pieniä lapsia.
JUURIHAN EDELLISESSÄ KIRJOITIN ETTEN SEN 5KK PERUSTEELLA VOI SANOA MITÄ TULEVA TUO TULLESSAAN....ja töihin en ole vielä lähdössäkään, tarkoitus on mennä kouluun joka ensi syksynä tai sitten seuraavana ja lapsi menee joko päiväkotiin tai jää poikaystäväni äidin kanssa kotiin (hän asuu naapurissamme). Ja kun olen saanut ammatin mietin sitten vasta töihin menoa ja on totta että en osaa vielä yhdistää työssä käyntiä ja perheen hoitoa, koska siihen ei ole ollut vielä tarvetta kun olen äitiyslomalla. Olemme kuitenkin puhuneet jatkosta ja siitä mitä tapahtuu kun lähden töihin/kouluun. Ja ketään minun ei ole tarkoitus neuvoa täällä vaan kertoa omista kokemuksista ja tunteista. Ja ei sen luulisi olevan sinun ongelmasi jos joku nuori päättää lapsen hankki vaan se on hänen oma päätöksensä. Mutta lapsi kannattaa hankkia vasta kun tietää että sen kanssa pärjää ja tulee niin rahallisesti kuin muutenkin toimeen ja on kaikenpuolin muutkin asiat vakaalla pohjalla.
Jep. Muista sanoa siis tuo viisas asiasi kaikille tyttösille täällä, jotka haluavat alaikäisinä lapsia tehdä!
Kovin syvällisiä neuvoja ei kannata antaa sellaisten asioiden suhteen, joista ei mitään tiedä. Lapsen hankkiminen ei ole lyhyen tähtäimen projekti.
KIITOS AVUSTA.
Ole hyvä.
No nyt ikävä ihminen vetelit kyllä ihan omia johtopäätöksiä siitä mitä kirjoitin :D Huonosti muotoilin tekstin kiirreessä.. "meidän huusholli", en asu enää kotona joten kyllä, minulla on aikaa istua koneella. He tosin asuvat lapsuuden kodissani joten koen sen olevan osittain "meidän".. nojuu. Teiniäiti? En ole enää sen ikäinen enkä vielä äiti :D Enkä mielestäni mennyt yhtään sen enempää henkilökohtaisuuksiin kuin mitä sitä täällä teet jatkuvasti.. Tullut seurailtua pitemmän aikaa sivusta ja nyt napsahti. En minäkään kannusta aloittajaa mutta sinä voisit vähän miettiä MITEN tuota palautetta annat... Jos tosiaan toivot että nämä pikku tytöt sinua kuuntelevat. Tuollainen hyökkäävä sävy nostaa suojamuurit kenellä tahansa.
Enin osa täällä kirjoittavista ihmisistä provoilee. Sillä, miten asiat muotoilee, ei ole merkitystä heidän tapauksessaan.
JOS joku puhuu ylevällä äänellä vanhemmuudestaan ennen lapsen syntymää, hänet on syytä palauttaa maan tasalle.
JOS joku puhuu vanhemmuudestaan kokemuksen syvällä rintaäänellä muutaman kuukauden jälkeen, HÄNETKIN on palautettava reaalimaailmaan.
Kukaan vastuullinen aikuinen ihminen ei ihastele teinivanhemmuutta. Se on ilmiö, josta pitäisi päästä eroon.
Englannissa teinivanhemmuus on todellinen ongelma. Muistaakseni kymmeniä tuhansia teinityttöjä tulee vuosittain äideiksi. En ole kuullut, että asiaa kovin ihasteltaisiin.
Suomessa teinivanhempia onneksi ei massoittain ole. Täälläkin vain muutama multinikki trollailee ja muutama taas ihastelee elämäänsä, kun vauva ei vielä ole edes syntynyt.
Kun tosimaailman ongelmat sitten eteen tulevat, kirjoittelu lopuu.
Joo mutta on AIVAN eri asia sanoa että "meillä on menny tähän asti todella hyvin ja olemme onnellisia" kuin "suosittelen tätä kaikille". Miksei teiniäiti saa kertoa onnestaan jos kerta tuntee itsensä onnelliseksi? Mitä jos heillä ei tosiaan mene päin helvettiä? Pitäisikö sillon olla vain hiljaa? Jos kolmekymppinen äiti levittää ilosanomaa 3kk vauvastaan niin kukaan ei häntä moiti... Eihän hänkään tiedä vanhemmuudesta yhtään sen enempää kuin kukaan nuorempikaan pienen lapsen äiti. Jos joku on onnellinen ja sanoo sen äänen niin se on minusta ihan ok. Suomessa jaksetaan muutenkin jankuttaa ja voivottaa huonoa oloa joten minusta on kiva kuulla että joillain menee joskus hyvinkin.
Se että kertoo positiivisista tunteistaan ja kokemuksistaan SIIHEN PÄIVÄÄN ASTI ei tarkoita sitä että henkilö heti leveilee tai suosittelee sitä kaikille. Kun todellisuudessa elämä voi muuttua ihan koska vaan, joten silloinhan kukaan ei koskaan voisi suositella vanhemmuutta (tai mitään muutakaan) kenellekään koskaan.. Olisipa tylsää?
Ja mikä ihmeen vastaus tuo oli sille mitä sinulle kirjoitin? Taitavasti hallitset tuon muiden asioiden kiertelyn höpöttämällä kaikkea muuta, kiinnittämättä huomiota siihen mitä sinulle sanottiin. Yritätkö jotenkin hämätä meitä muita vai mikset vaan pysy asiassa?
KOETA nyt ymmärtää kuitenkin se, että se kolmekymppinen nainen ON täysi-ikäinen. Hänen on selviydyttävä lapsen aiheuttamasta elämäntilanteen muutoksesta omine nokkineen. Hän ei AUTOMAATTISESTI ole riippuvainen yhteiskunnan tukimuodoista aivan niin paljon kuin teinityttö käytännössä useimmiten on.
Aikuinen ihminen myös ON sekä psyykkisesti että fyysisesti valmis ymmärtämään toimensa ja niiden seuraukset. Teini-ikäinen EI vielä ymmärrä syy/seuraus-yhteyksiä. Ei välttämättä edes parikymppinenkään. Näin asiat vain ovat kasvatuspsykologisten tutkimusten mukaan. Vaikka fysiikka pelaisikin, psyyke ei.
Vaahtoaminen omasta onnesta on LAPSELLISTA, jos koko oma elämä on raskauden myötä sekaisin ja mitään tietoa tulevan elämän vakaudesta ei ole, ihastelu selittyy hormonien toiminnalla. Jos toisen ihmisen kanssa esim. ei ole päivääkään yhdessä elänyt ja nyt on vauva tulossa ja lapsen elättävät käytännössä sosiaalitoimi ja omat vanhemmat, ihasteluun minusta kerta kaikkiaan ei ole syytä. Onko sinusta?
Kun vauva on tulossa, voivottelu ei auta. Ei kuitenkaan myöskään se auta, että oma kenties toimiva tilanne olisi kaikilla samanlainen. Niin vain ei ole! Suomi on täynnä niitä kääntöpuolen tarinoita. Ne ikävät puolet eivät muutu todeksi heti. Saattaa mennä vuosia ennen kuin se idyllinen perhe-elämä muuttuu ongelmalliseksi.
Voi olla, että vaikkapa romanttiselta tuntunut ajatus siitä, miten vähälläkin toimeen tulee, ei kolmekymppisenä niin hohdokkaalta tunnukaan. Arki puuduttaa. Työelämän, opiskelun ja pienten lasten yhdistäminen on todellisuudessa kovaa hommaa. Yhtäkkiä vain todetaan sitten: "Me aloitettiin liiian nuorina..."
Sitten alkaakin uusperheruletti. Kyllä, tuiki tavallista nykyisin, mutta EI ihanteellista lapsille. Yh-äitejä riittää Suomessa. Rikkinäisten perheiden lapset erottuvat koulussa. Kokemusta on. Vaihtuvat isäpuolet eivät tilannetta auta. Menojalka alkaa usein vipattaa kolmekymppisenä. Nähty on.
Vanhemmuutta voi suositella kenelle vain, mutta kaikista ihmisistä siihen ei ole. Kaikista täysi-ikäisistäkään ei siihen tehtävään ole, mutta he ovat kuitenkin vastuussa teoistaan itse. Alaikäiset eivät sitä ole. Vanhemmuuteen kasvaa, mutta jos oma kasvuprosessi on täysin kesken, seuraukset ovat ikäviä.
Ei täällä yksikään teiniprinsessa kuitenkaan halua kuulla ikäviä juttuja. On mukavampi kuulla vain positiivista palautetta. Vauvat on ihqui! Rakkaus siihen 16-vuotiaaseen "mieheen" on ikuista! Ammatin ehtii AINA hankkia sitten joskus! Tuilla pärjää hyvin! Ei baariin sit enää haluu! Tukiverkko auttaa takuulla!
Niiden epäonnistuneiden kolmekymppisten äitien taustoja muuten kannattaa joskus hieman tutkiskella. Osa heistä on aloittanut nuorina lasten teon ja ne epäonnistumiset ovat sitten seurausta siitä, että ollaan ns. toisella, kolmannella tai neljännelläkin kierroksella. On kokemusta työelämästä nähtynä. Onko sinulla?
Järkevämpää lapsesta haaveilevien teinityttösten ohjeistusta olisi sanoa esim. "Harkitse vielä kerran." Voisi myös sanoa vaikkapa "Tutustu ihmisiin, jotka ovat teiniäitiyden läpikäyneet!"
Ehdottomasti järkevintä olisi hankkia esim. koiranpentu ja tutkia sitten sitä, miten yövalvominen sen kanssa sujuu.
Et ilmeisesti osaa käydä normaalia keskustelua jossa molemmat tosissaan huomioivat sen mitä toinen sanoo, eikä niin että vain höpötät kaikkea ja latelet faktojasi ja ummistat silmäsi kaikelle mitä kirjotan. Et ole kertaakaan vastannut tai ottanut huomioon mitään mitä olen kirjoittanut. Lisäksi tuntuu että vääristelet kaikkea mitä kirjoitan tahallasi, tai sitten et tosiaan ymmärrä mitä olen kirjoittanut.
Miksi ihmeessä kirjoitat noita asioita MINULLE kun itsekin sanoin aiemmin että olen samaa mieltä että teinityttöjä EI PIDÄ KANNUSTAA perustamaan perhettä tuon ikäisinä, vaan puutuin siihen kun hyökkäät ihmisten kimppuun vain koska he kertovat olevansa onnellisia. Lueppa uudestaan se mitä olen kirjoittanut ja mieti uudestaan mitä tarkoitin. Tuntuu siltä että olet aivan sokaistunut noista mielipiteistäsi että koet jokaisen olevan teiniäitien puolella ja kannustavan kaikkia 15 vuotiaita äitiyteen vaikkei näin ole. Koitappa rauhoittua, ok? :D
Luettele nyt herran tähden ne kysymykset, joihin haluat vastaukset!
Luulin joihinkin jo kommenttia antaneeni, mutta näköjään olin väärässä.
Ihminen saa minun puolestani kertoa onnestaan, mutta olisi järkevää miettiä sanavalintoja. Kuten jo olen sanonut USEITA kertoja, enin osa täällä vain trollailee.
Herran tähden jos sinun kanssa keskusteleminen on niin vaikeaa niin annan mieluummin asian olla :D itseasiassa aika kiehtovaa huomata miten ihmisillä on niin erilaiset kuvat siitä miten rakentavaa ja kiinnostavaa keskustelua käydään.. Sain jo asiani sanottua joten minua ei tässä keskustelussa enää nähdä.
"Eihän hänkään tiedä vanhemmuudesta yhtään sen enempää kuin kukaan nuorempikaan pienen lapsen äiti."
Ja millähän perustelet tämän väitteen? 30-vuotiaalla on paljon enemmän elämänkokemusta ja saattaa olla työkokemustakin sellaisesta alata, jossa oppii asioita vanhemmuudesta. Lisäksi 30-vuotiaalla saattaa olla jo useampikin lapsi, joten 30-vuotias tietää todennäköisesti paljonkin enemmän vanhemmuudesta kuin teiniäiti.
Ymmärrän hyvin. Tuttua toimintaa kunnon trollailijalta. Kohta on kehissä uusi nimimerkki ihastelemassa teinivanhemmuutta.
Siis tekeekö se minusta "trollailijan" kun minulla on parempaakin tekemistä kuin taistella sinun kanssasi? Ja missä vaiheessa olen mahtanut ihastella teinivanhemmuutta? Todella kypsää tekstiä... Todellakin.
Sinusta tekee trollaajan se, ettet keskustele. Heittelet vain väitteesi ja haluat päästä huomauttelemaan mielipiteistäni, jotka eivät sinulle kelpaa.
Käydään nyt tämä keskustelu loppuun, kun sitä halusit. Esitä selkeästi ne kysymyksesi, joihin vastauksia halusit. Lisäksi voisit myös osoittaa se, mitkä mielipiteeni sinusta ovat vääriä. Näytät nimittäin keskittyvän vain toisen kirjoittajan arviointiin, et mielipiteen kommentointiin.
Meillä on kyllä sitten hitusen eri käsitys siitä mikä trollaaja on.. Minähän nimenomaan yritin keskustella kanssasi siitä miksei teiniäiti saa kertoa onnestaan, mutta sinä heittelit mielipiteitä ympäripyöreästi vaikka mistä, asioista jotka eivät liittyneet mitenkään siihen mistä koko kesksutelu lähti.
Ei ollut KYSYMYKSIÄ joihin haluan vastauksia. Ihmettelin miksi se on sinusta niin väärin että teiniäiti kertoo olevansa onnellinen ja että kaikki on siihen mennessä sujunut hyvin jne ja toivoin että olisit perustellut mielipiteesi. Se että alat kertomaan kuinka suuri opngelma teiniäitiys on ja miten se pitää kitkeä tästä yhteiskunnasta EI perustele sitä miksi onnellinen teiniäiti ei saa sanoa olevansa onnellinen vaan hänen pitäisi vaijeta. En myöskään ymmärtänyt sitä miten tulkitset sen niin että he kannustavat kaikkia perustamaan perhettä. Edelleen: minun mielestäni on aivan eri asia kertoa omista kokemuksistaan avoimesti ja kannustaa muita teinityttöjä samaan.
Ja tuosta että vain "arvioin sinua enkä kommentoi mielipiteitäsi" johtuu ihan siitä ennen jaksa kommentoida jokaista "se on ongelma" "heitä pitää oikaista" jne. Olen jo sanonut että EN kannusta ketään teiniä äitiyteen, minusta on TYHMÄÄ lähteä perustamaan perhettä 16 kesäisenä. Mutta jos joku on vahingossa ehkäisystä huolimatta tullut raskaaksi niin nuorena niin en lähde tuomitsemaan heitä, eihän se enää mitään hyödytä? Jos joku teiniäiti siis kertoo olevansa onnellinen ja että heillä on mennyt hyvin niin olen onnellinen heidän puolestaan! Olisihan se sääli jos heidän elämänsä olisi ollut yhtä kärsimystä alusta asti. Niin ja kaikilla on kuitenkin edessä vaikeita aikoja iästä huolimatta joten minusta on lapsellista alkaa huomauttelemaan esim näin "odota vaan ei se vuosi vielä mitään kerro!!".
Tämä on MINUN mielipiteeni ja se eroaa sinun mielipiteestäsi. Minusta on turhaa lähteä kommentoimaan sinun "totuuksiasi" siitä miten kaikkeen ON puututtava ja nämä onnelliset naisenalut PITÄÄ palauttaa maanpinnalle, kun en ole samaa mieltä eikä minulla ole siihen mitään rakentavaa sanottavaa, vain "en ole kanssasi samaa mieltä tuosta", mutta ok, sanon sen jatkossa.
Lisäksi monet muut asiat jotka tuot esille ovat täysin itsestäänselvyyksiä! "Arki puuduttaa" no niin tekee, mitä minun pitäisi sanoa? "niin tekee?"
Tuot esille niin mahdottoman paljon asioita, että jos meidän pitäisi niistä kaikista keskustella niin siinä menisi ikuisuus. Kasvokkain jaksisinkin keskustella kauan kauan näistä asioista, mutta kirjoittamiseen menee niin paljon aikaa etten kertakaikkiaan jaksa, eikä minulla oikeastaa ole aikaakaan. Kuten sanoin aiemmin, en asu enää kotona ja minulla on oma huusholli lemmikkeineen huolehdittavana. Halusin vain puuttua tähän sinun sätvimiseen, koska minulla käy noita tyttöjä sääliksi kun jaksat hyökkäillä heitä vastaan jatkuvasti. Sen keskustelun halusin käydä. Ja voin edelleen käydä, jos sinäkin yrität pysyä joten kuten asiassa, sen sijaan että vedetään mukaan kaikki yhteiskunnan ja teiniäitien ongelmat (jotka minäkin kyllä tiedostan).
Kysymys on siitä, onko sen oman onnellisuuden hehkuttaminen mielekästä ja järkevää, jos sille ei ole oikein aihetta. Onko sillä jotenkin aihetta ylpeillä, mikäli oman elämänsä saa sekaisin? Lienet huomannut, että täällä moni myös on ihan tarkoituksellakin hankkiutumassa raskaaksi ilman mitään kykyä reaalisesti hoitaa itse jälkeläisensä? Ovatko hekin kaikki vain trolleja?
Se PIENI vähemmistö, joka täällä puhuu ehkä jossain määrin totta, pyrkii lähinnä pönkittämään omaa olotilaansa. "Mä oon maailman paras äiti!" ei ole uskottavaa, jos lasta ei vielä' ole! Samoin olen yrittänyt selittää myös sitä, miten elämää yleisesti ottaen kannattaa tutkiskella pitemmällä kuin yhden tai kahden vuoden periodilla.
Kaikki täällä kirjoittavat teiniraskauksista valistavat ihmiset eivät ole katkeria tai kateellisia. Monilla on ammatillista pohjaa esittää nälkemyksiään. Aikuisilla on sen lisäksi myös elämänkokemusta. Se parjattu kolmekymppinenkin on elänyt melkein kaksi kertaa niin kauan kuin vaikkapa alaikäinen tytteli! Moni on nähnyt vaikkapa oman työkokemuksensa kautta sen, mitä teiniraskauksista seuraa. Maailma on tarpeeksi haastava ilman lisäongelmien järjestämistäkin. Jos edes murto-osa näistä jutuista täällä on totta, valistusta tarvitaan takuulla!
Jokainen ihastelija täällä tekee tavallaan karhunpalveluksen muille. Toki omaa onnea saa mainostaa, mutta teini ei osaa lukea rivien välistä sitä osaa "tällä hetkellä". Yltiöoptimismi kannustaa teinityttöjä sähläämään ja olemaan piittaamatta riskeistä. On tavallista tenifilosofiaa kuitata kritiikki kateutena.
Teen työtä lasten ja nuorten parissa. Olen nähnyt KÄYTÄNNÖSSÄ sen, mihin rikkinäiset perheet johtavat. Varsinkin pojat ovat yh-äitiensä kanssa heikoilla kantimilla liikenteessä. Eivät kaikki, mutta moni on. Silti täällä kevyin äänenpainoin puhutaan siitä, miten homma (vanhemmuus) takuulla yksinkin hoituu. Samoin perheen talousasioista puhutaan aina kevyin sävelin. Totta kai, koska kokemusta todellisesta elämästä ei ole!
Moni ilmeisesti kuvittelee tietävänsä vanhemmuudesta jotakin sen perusteella, että on ollut vauvan kanssa kotona esim. puoli vuotta. No, se on vain keskustelua, mikäli asiasta huomauttaa! Asiantuntikjaa ei kannata leikkiä sellaisen, joka ei sitä ole. Jokainen kykenee arvioimaan vain omaa onnistumistaan, mikäli muita lisäkokemuksia aihepiiristä ei ole.
Se vuosikaan ei välttämättä kerro vanhemmuudesta mitään. Jokainen hetki on uusi. Elämä opettaa.
Kiire on niin suhteellinen käsite. Kun aikuistut, huomaat sen, miten HELPPOA on elämä ilman lapsia verrattuna lapsiperheen elämään. Hieman kornilta ja melkein vitsikkäältä tuntuvat huomautukset nuorten lapsettomien ihmisten kiireistä. Muistan hyvin sen, miten helppoa aikaa opiskelijaelämäkin oli. Samoin muu aika ennen jälkikasvua. Valtavasti ylimääräistä aikaa oli.
Se, onko joku onnistunut sekoittamaan elämänsä tai mahdollisesti tehnyt elämänsä parhaan päätöksen ei ole sinun päätettävissäsi. Kuten itsekin olet sanonut, ei näistä suomi24:n teksteistä koskaan selviä kaikkea. Jotkut kaunistelevat asioita, jotkut jättävät puolet kertomatta siinä pelossa että joku hänet tunnistaa, haluavat siis todellakin pysyä anonyymeinä (tämän allekirjoitan itsekin ja uskon että tässä piilee syy mikset sinäkään halua puhua henkilökohtaisista asioistasi täällä, vaan keskityt näiden tyttöjen elämiin). Lisäksi kukaan ei pysty vielä vuodenkaan jälkeen päättelemään oliko lapsen pitäminen/hankkiminen lopulta huono vai hyvä ratkaisu. Rankankin alun jälkeen tilanne voi muuttua loistavaksi ja vastaavasti ruusuisen alun jälkeen elämä voi suistua raiteiltaan totaalisesti. Tämä koskee niin teiniäitien kuin kolmekymppistenkin äitien elämää. Tottakai pitää ajatella asiaa pitkällä tähtäimellä, mutta loppujen lopuksi et voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Hmm.. Harvoin kukaan täällä mielestäni leveilee olevansa maailman paras äiti ainakaan tuolla tavalla kuin mielestäni annoit ymmärtää. Kyllä itsekin olen sanonut moneen otteeseen ystävilleni ja vanhemmilleni että teen kaikkeni ja vielä enemmän jotta olisin maailman paras äiti lapselleni, kun hän tähän maailmaan syntyy. Siinäkin on hiuksen hieno ero.
Olisikin täysin älyvapaata olla ottamatta tulvaisuutta huomioon ja vain elää nykyhetkessä, mutta onhan se niinkin ettet millään pysty suunnittelemaan elämäsi seuraavaa 10 vuotta varmasti. Haaveilla voi, mutta on realistisempaa elää päivä kerrallaan ja mukautua siihen mitä vastaan tulee, olit sitten 20, 40 tai 60 vuotias.
Ikä ei takaa sitä että on jotenkin parempi äiti. Kyllähän sitä elämänkokemusta on kertynyt muilta elämän osa-alueilta enemmän kuin nuoremmilla (eikä tämäkään mene muuten aina näin mustavalkoisesti!) mutta kokemuksia äitinä olosta tai omasta perheestä ei hänelläkään ole. Myös kolmekymppisellä voi olla täysin vääristynyt kuva vauva-arjesta.
Minua ei kauhistuta tai hirvitä se että nuoret tytöt haaveilevat äitiydestä. Kyseessähän on täysin luonnollinen asia, joka selittyy evoluution ja naisen biologisten vaistojen kautta. Se mikä minua alkaa lopulta hirvittää on se jos nämä haaveet tosiaan siirtyvät haaiveilusta toteutusasteelle. Kyllä, moni kirjoittelee täällä haluavansa äidiksi jne, mutta niinhän tuolla lemmikkipalstallakin 10 vuotiaat kirjoittavat haluavansa marsun ja kyselevät niistä aiheutuvista menoista ja kuluista. Kuinka moni näistä kaikista kuitenkin toteuttavat nämä lyhytaikaset haaveensa? Harva.
Minusta olisi paljon järkevämpää osoittaa näille haaveileville tytöille myötätuntoa ja valistusta, kuin älytöntä "jäkättämistä", kertoa ymmärtävämme miltä heistä tuntuu, mutta kuinka paljon muuta elämällä on annettavaa 16 vuotiaalle, sanoa että on täysin ok HAAVEILLA, mutta kannustaa ajattelemaan järjellä. Esitettäisiin faktoja KÄYTÄNNÖN ongelmista tavalla joka menee 16 vuotiaalle perille, eikä latelemalla kaikenmaailman tilastoja asioista, jotka vain kevyesti hipaisevat teinien arkea. Sinunkin pitäisi ottaa huomioon millä tasolla nämä tytöt ovat henkisesti. Heidän kanssaan harvoin voi keskustella samalla tavalla kuin 35 vuotiaan kanssa..
Minä todellakin ymmärrän sen että haluat takoa näille tytöille järkeä päähän, mutta jos todellakin olet huolissasi heistä ja haluat saada jotain vaikutusta aikaiseksi niin tähänastinen tapasi on väärä. Tytöt ovat heti puolustuskannalla. Siinä mitä sanot ON perää, onhan se selvää, mutta asiat pitäisi esittää heille niin että he edes hetken miettivät niitä asioita, ei niin että he kokevat asiaan puuttumisen ja valistuksen hyökkäyksenä.
Kiire. Ei minulla mikään KIIRE ollut. Faktaa on se että myös minun aikani kuitenkin on rajallista, 24h vuorokaudessa, ja haluan nauttia niin omasta ajasta kuin minun ja avomieheni parisuhteestakin, niin kauan kun vielä voin. Tiedostan kyllä kuinka huoletonta elämäni vielä on ja siksi haluankin nauttia tästä :) Tuo suunta johon tämä keskustelu oli aiemmin ajautumassa oli sellainen etten kokenut sen jatkamista viisaaksi tai aiheelliseksi, vaikka minulla olisi kaikki aika maailmassa. Rakentavat keskustelut kyllä kiinnostavat, mutta turha parjaaminen ei taas hyödytä ketään.
Minulle tämä riittää tältä erää. Olen sanonut sanottavani. Kiitos asiallisesta keskustelusta. Se on täällä harvinaista.
Kannattaisi vielä odottaa ennen, kun alkaa lasta hankkimaan. Sitä tajuaa muutaman vuoden päästä,että olisi ollut hyvä vielä odottaa. Minulla on 7 sisarusta ja tajuan kuinka kova urakka ja hoitaminen äitilläni on ollut. Eipä siinä enää ole vapaa-aikaa mihinkään muuhun kun lapsen hoitoon ja kotona olemista. Lapsen saaminen on velvollisuus,jossa lasta pitää ruokkia ja hoitaa koko loppuelämän eikä lasta voi heittää nurkkaan,kun ei enää jaksa. Olen 19 ja seurustelen poikaystäväni kanssa ja ollaan mietitty lasta, mutta vasta myöhempään, kun halutaan näin aluksi käydä töissä ja kiertää maailmaa ja jossain vaiheessa ostaa omakotitalo, että lapsella on hyvä koti missä asua. Lapsen jälkeen ei ole juuri enää aikaa mihinkään kavereiden näkemiseen tai juhlimiseen. Eli kannattaa vielä miettiä ,kuinka paljon vastuuta siitä tulee,kun lapsen saa.. :)
Jos sinusta se 4 vuotta tuntuu niin älyttömän pitkältä ajalta, niin eikö 18 vuotta tunnu ikuisuudelta? Kuitenkin joudut elättämään ja HUOLEHTIMAAN lapsesta vähintään sen ajan. Et ole edes itse elänyt niin pitkään, puhumattakaan siitä, että olisit oikeasti kokeillu vastuuta ensin omasta itsestäsi, niin rahallisesti kuin älyllisesti ja taidollisesti. Tiedätkö edes, millaista parisuhde on? Ei, ei se parisuhde, jossa tavataan kun halutaan, vaan se, jossa oikeasti asut toisen kanssa. Se ei nimittäin aina ole ruusuilla tanssimista, ja jo pelkästään toisen kiukuttelujen, ja huonojen luonteenpiirteiden (jotka muuten tulee todellisuudessa esille vasta yhteiselossa) kestäminen tuottaa haastetta. Jos et ole edes tätä vielä ymmärtänyt (=kokenut), et voi todellakaan tietää mitä kaikkea lapsen kasvatukseen liittyy.
Lapsi tarvitsee rakastavaa, huolehtivaa ja sitoutuvaa isää, älä missään nimessä lähde pelaamaan tätä peliä tosta noin vaan.
Vauvakuume on ihan normaalia tuossa iässä. Sen kuin haaveilet, toteutus on asia erikseen eikä se vielä kannata. :)
Itselläni se kesti puoli vuotta ja olin 16. Haaveilin omasta vauvasta, mutta silloin olin sinkku enkä todellakaan valmis äidiksi. Nyt kun pääsin tädiksi, iski vauvakuume uudelleen. Ikää on kohta 18, ja olen parisuhteessa vaikkemme vielä yhdessä asu, olosuhteiden pakosta se ei onnistu. Jos asumme eri paikkakunnilla ja opiskelemme, molemmat. Opiskelujani on jäljellä 1½ vuotta, vielä. :D Vauva tulee ajallaan, muutama vuosi jaksaa kyllä odottaa. Poikaystävän kanssa on mietitty, että mitä JOS vahinko käy. Sitä sitten mennään sen mukaan. Mutta, emme halua lasta vielä muutamaan vuoteen. Vasta kun on opiskeltu, kihloihin ja naimisiin menty, kierrelty maailmaa ja eletty elämää.
En nyt kehota hankkimaan lasta teininä, mutta kehotan kyllä haaveilemaan. Se on tervettä, ja luonnollista. :)