"Homoseksuaalisuus on synnynnäistä." Tästä ei toistaiseksi ole mitään näyttöä. Erilaiset synnynnäisyysargumentit on torjuttu tri Olli Ståhlströmin - joka itse on homoseksuaali - väitöskirjassa Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Huomionarvoinen on myös aivotutkija neurologi Markku T. Hyypän kommentti kirkon Yhteysliikkeen toimesta julkaistussa kirjassa Synti vai Siunaus:
”Läpimurtoa homoseksuaalisuuden tieteellisessä selittämisessä ei ole edelleenkään tapahtunut. Viime vuosina julkaistut alkuperäistutkimukset ja katsaukset viittaavat päinvastoin siihen, että sukupuolisen suuntauksen biologisessa selittämisessä on ajauduttu innostuksesta näivettymiseen … Seksuaalinen suuntautuminen voi myös muuttua tai painottua ajan kuluessa … Kylmästi on todettava, että homoseksuaalisuutta biologisoivat tutkimukset ovat yllättävän usein väärennöksiä … Periytyvyyteen uskovien päättelyketjussa on suuria teoreettisia aukkoja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että homogeenistä puhuminen on pelkkää tieteisuskoa.”
Asialla ei loppujen lopuksi edes ole merkitystä: Miksi homoseksuaalin, jonka mielestä homoudessa ei ole mitään väärää pitäisi olla kiinnostunut siitä onko kysymyksessä synnynnäinen vai itse valittu asia? Jos homoseksuaalisuudessa ei ole mitään väärää keskustelu synnynnäisyydestä on epäolennaista.
Asian toinen puoli on, ettei moraalinen vastuu myöskään katoa mihinkään mahdollisen synnynnäisyyden myötä. Jos nimittäin homous paljastuisi joskus kiistatta synnynnäiseksi mitä siitä olisi pääteltävä? Sekö, että homoseksuaali ei kykene hillitsemään sukupuoliviettiään, vai se, että hänen ei sen vuoksi edes tarvitse itseään hillitä? Mikäli se merkitsisi kykenemättömyyttä sukupuoliseen itsehillintään meidän olisi kaiketi pidettävä sitä aika vaarallisena asiana. Kuitenkin homoseksuaalit ovat aina halunneet taistella sitä väärinkäsitystä vastaan, että homosuhteissa olisi kysymys vain seksistä. Myös monet homot tuomitsevat sukupuolisen hillittömyyden niin homo- kuin heterosuhteissa. Tämä ei olisi mahdollista mikäli synnynnäisyys johtaisi itsehillinnän menettämiseen. Ja vaikka homoseksuaalisuus olisikin synnynnäistä (mikä toistaiseksi on tieteellisesti todistamatta), jää se, miten henkilö seksuaalista suuntautumistaan toteuttaa (irtosuhteissa tai vakiintuneessa parisuhteessa tai pidättyväisyydessä) loppujen lopuksi hänen omaan päätäntävaltaansa. Tässä mielessä homoseksuaalinen käyttäytyminen on aina viime kädessä henkilön oma valinta! Ja sellaisena se kuuluu moraalisen arvioinnin piiriin, niin kuin kaikki muukin ihmiskäyttäytymisen arviointi.
Homoseksuaalin argumentaatiovirhe:
"Homoseksuaalisuutta on aina esiintynyt" tai "homoja on aina ollut".
Tämä on tyypillinen "jotakin on – jotakin pitäisi olla" –virhe. Kuitenkin siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten asioiden tulisi olla, eikä siitä miten ihmiset kulloinkin käyttäytyvät voida päätellä sitä miten heidän tulisi käyttäytyä. Homofobikkoja, valehtelijoita ja varkaitakin on aina ollut. Mitä tästä pitäisi päätellä? Että nämä ilmiöt pitäisi hyväksyä?
http://www.uskonpuolesta.fi/artikkelit/rakkaus.htm
”Läpimurtoa homoseksuaalisuuden tieteellisessä selittämisessä ei ole edelleenkään tapahtunut. Viime vuosina julkaistut alkuperäistutkimukset ja katsaukset viittaavat päinvastoin siihen, että sukupuolisen suuntauksen biologisessa selittämisessä on ajauduttu innostuksesta näivettymiseen … Seksuaalinen suuntautuminen voi myös muuttua tai painottua ajan kuluessa … Kylmästi on todettava, että homoseksuaalisuutta biologisoivat tutkimukset ovat yllättävän usein väärennöksiä … Periytyvyyteen uskovien päättelyketjussa on suuria teoreettisia aukkoja. Mahdollisuuksia on niin paljon, että homogeenistä puhuminen on pelkkää tieteisuskoa.”
Asialla ei loppujen lopuksi edes ole merkitystä: Miksi homoseksuaalin, jonka mielestä homoudessa ei ole mitään väärää pitäisi olla kiinnostunut siitä onko kysymyksessä synnynnäinen vai itse valittu asia? Jos homoseksuaalisuudessa ei ole mitään väärää keskustelu synnynnäisyydestä on epäolennaista.
Asian toinen puoli on, ettei moraalinen vastuu myöskään katoa mihinkään mahdollisen synnynnäisyyden myötä. Jos nimittäin homous paljastuisi joskus kiistatta synnynnäiseksi mitä siitä olisi pääteltävä? Sekö, että homoseksuaali ei kykene hillitsemään sukupuoliviettiään, vai se, että hänen ei sen vuoksi edes tarvitse itseään hillitä? Mikäli se merkitsisi kykenemättömyyttä sukupuoliseen itsehillintään meidän olisi kaiketi pidettävä sitä aika vaarallisena asiana. Kuitenkin homoseksuaalit ovat aina halunneet taistella sitä väärinkäsitystä vastaan, että homosuhteissa olisi kysymys vain seksistä. Myös monet homot tuomitsevat sukupuolisen hillittömyyden niin homo- kuin heterosuhteissa. Tämä ei olisi mahdollista mikäli synnynnäisyys johtaisi itsehillinnän menettämiseen. Ja vaikka homoseksuaalisuus olisikin synnynnäistä (mikä toistaiseksi on tieteellisesti todistamatta), jää se, miten henkilö seksuaalista suuntautumistaan toteuttaa (irtosuhteissa tai vakiintuneessa parisuhteessa tai pidättyväisyydessä) loppujen lopuksi hänen omaan päätäntävaltaansa. Tässä mielessä homoseksuaalinen käyttäytyminen on aina viime kädessä henkilön oma valinta! Ja sellaisena se kuuluu moraalisen arvioinnin piiriin, niin kuin kaikki muukin ihmiskäyttäytymisen arviointi.
Homoseksuaalin argumentaatiovirhe:
"Homoseksuaalisuutta on aina esiintynyt" tai "homoja on aina ollut".
Tämä on tyypillinen "jotakin on – jotakin pitäisi olla" –virhe. Kuitenkin siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten asioiden tulisi olla, eikä siitä miten ihmiset kulloinkin käyttäytyvät voida päätellä sitä miten heidän tulisi käyttäytyä. Homofobikkoja, valehtelijoita ja varkaitakin on aina ollut. Mitä tästä pitäisi päätellä? Että nämä ilmiöt pitäisi hyväksyä?
http://www.uskonpuolesta.fi/artikkelit/rakkaus.htm
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jostain se homous tulee yksilöön. On kuvattu identtisiä kaksosia joista toisesta on tullut hinttari vaikka elinolot ovat olleet samalaiset.
Tämän vuoksi ajatellaan että taipumus homouteen tai heteroseksuaalisuuteen on geneettisellä pohjalla mutta raskauden aikainen "ahdinkotilanne" tai muu johtaa näitten tiettyjen geenien expressioon eli ne asettuvat toimintaan. Ajan myötä sukupuolihormonit ja muut herättävät sitten valtavirrasta poikkeavan vietin ja viehtymyksen saman sukupuoleen.
Koko ajan tulee lisää tutkimustietoa homouden ja muittenkin poikkeavuuksien syistä. Joskus varmaan pystytään sanomaan jo sikiöstä tuleeko siitä homo vai ei.
Nuo kannattaa ajatuksen kanssa katsoa läpi!
"Homoseksuaalin argumentaatiovirhe:
"Homoseksuaalisuutta on aina esiintynyt" tai "homoja on aina ollut".
Tämä on tyypillinen "jotakin on – jotakin pitäisi olla" –virhe. Kuitenkin siitä miten asiat ovat ei voida päätellä miten asioiden tulisi olla, eikä siitä miten ihmiset kulloinkin käyttäytyvät voida päätellä sitä miten heidän tulisi käyttäytyä. "
Onko tuota perustelua sitten käytetty jossakin? Siis että "koska homoja on aina ollut, se on hyvä"? Voihan sitä joku yksittäinen ihminen argumentaatiossaan käyttääkin, mutta kyllä ne muut syyt homouden normaalina pitämiseen ovat ihan muualla.
"Asialla ei loppujen lopuksi edes ole merkitystä: Miksi homoseksuaalin, jonka mielestä homoudessa ei ole mitään väärää pitäisi olla kiinnostunut siitä onko kysymyksessä synnynnäinen vai itse valittu asia? Jos homoseksuaalisuudessa ei ole mitään väärää keskustelu synnynnäisyydestä on epäolennaista."
Niin eihän sillä homon itsensä kannalta merkitystä olisikaan, ellei joidenkin ihmisten suhtautuminen heihin riippuisi siitä. Valitettavasti keskustelun täytyy jatkua niin kauan kun on henkilöitä, joiden mielestä sillä on merkitystä.
No aika heikkao argumentoimista tuo "on aina ollut", onhan sosiopaateista nekrofiileihin ja ties mihinkä hulluihin murhamiehiin aina ollut.
Aslan ry tekee merkittävää työtä sellaisten eteen, jotka haluavat lopettaa hinttaroinnin. Kaikki apua hakeneet ovat pystyneet alkamaan heteroiksi ja perustaneet perheen. Heteroksi kääntynyt on lopettanut hinttaroinnin tyystin ja tullut sitä kautta onnelliseksi.
Aslanissa on asiantuntevaa henkilöstöä. Hintillä seksuaalisuus on mennyt rikki, eheytyshoidoilla seksuaalisuudesta tulee ehyt.
Tässä esimerkiksi ex-homo Andyn tarina
http://www.aslan.fi/archives/103
Homo pystyy lopettamaan homona olemisen kun vain haluaa. Homona olemisen lopettaminen on ihan yhtä helppoa kuin ottaa päälle aamulla erivärinen paita. Nykyään on vain niin helppoa olla homo kun televisiostakin tulee näitä homo ohjelmia. Itseasiassa television ja radion homo ohjelmat kannustavat joitakin heikkoja nuoria alkamaan homoksi, kun se on jotenkin niin cool.
Homojen oma keskustelupaikka
http://80.64.8.170/forum/forum.php?ryhma=gay&sivu=qun&tulo=gay
Onpas siellä juttua
Argumentum ad idiotum.
Esitykseni oli mielestäsi siis idioottimainen. Joop. Mutta uskon että Vatikaanikin hyväksyy solubiologian toiminnan suhteessa ihmiskuntaan. Sillä tuo vanha okkulttinen esitys että "Niinkuin on on ylhäällä, on myös alhaalla" Joten ymmärtäväinen ihminen tajuaa että luomisenkaava on sama mikrokosmoksessa kuin makrokosmoksessa. Salut.
Aina kun nk. sivistyneet ihmiset puhuvat homoista tuttuun alentuvaan sävyyn, törmään aina samaan ärsyttävään tapaan, aina puhutaan homoSEKSUAALISUUDESTA, mutta harvoin heteroseksuaalisuudesta.
Mikä siinä on että täytyy se seksuaali liittää siihen homoon?
Homous on muutakin kuin pelkkää seksiä ja seksuaalisuutta ja me homot teemme keskenämme muutakin kuin nussimme!
Olkoot homouteni syyt mitkä tahansa, en aio muuttaa siinä tasan mitään, enkä varsinkaan kenenkään muun takia.
Minä olen homo ja se saa luvan kelvata kaikille muillekkin, ja jos ei kelpaa niin painukoot semmoset mun puolesta sinne mistä ovat tulleetkin.
Ei homojen tarvitse pyydellä anteeksi omaa olemassaoloaan keneltäkään PISTE!