Oi kaikkien maa, Suomi, kaikkien maa,
soi, sana suvaitsevainen.
Ei rasistia, ei fasistia,
ei rotusortajaa, ei viharikollista,
kun on meidän yhteinen kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis meidän kaikkien.
On maamme suvaitsevainen, tänne jää,
jos turvapaikkaa kaivannet.
Sen rasisti kyllä hylkäjää,
mut meille suvaitsevaisille kallein kaikkien maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on meidän kaikkien yhteiset.
Ovatpa meille rakkahat
afrikkalaiset rumpuineen,
aasialaiset huiveineen,
somalit, nigerialaiset ahkerat,
kaikk´kultuuritekoineen ja khat kasveineen
mi painui sydämeen.
Täss kivineen, kyltteineen, nyrkeillään
meidän kaikkien isät vastustivat rasimia,
kum perussuomalainen lensi räjähti pommeineen pilvihin
tai poisti ilkiän sotaveteraaniin kalman lehtohon,
täss Suomen monen kulttuurin kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taiteet ken voi
ne kertoella, ken?
Kun monikulttuuri laaksoissamme soi,
ja rasisti riidan tuskan toi,
ken mittasi sen vastustajien hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen maito virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se monikultturillinen kansa, jolle muinaisin
vapautemme altihiksi pantihin.
Tääll´olo meill kaikille on verraton
ja kaikki sopuisaa,
vaikk onni monenkulttuurin mikä tulkohon,
maa kaikkien maa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä kaikkien maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa maahanmuuttajalle
ja turvapaikan pysyvän osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas meidän yhteinen.
Jos täydelliseen monikultturismiin meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän vauraaseen maahanmuuttaja kotihin
haluamme kuitenkin.
Positiivisen syrjinnän, suvaitsevaisuuden kotimaa
maa tuhansien pakolaiskeskuksien
miss´ kaikki elätämme suojan saa,
sa verojen, sa maksujen maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun islamistinen vallankumous kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel sharia laki saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus meidän kaikkien maa
korkeemman kaiun saa.
soi, sana suvaitsevainen.
Ei rasistia, ei fasistia,
ei rotusortajaa, ei viharikollista,
kun on meidän yhteinen kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis meidän kaikkien.
On maamme suvaitsevainen, tänne jää,
jos turvapaikkaa kaivannet.
Sen rasisti kyllä hylkäjää,
mut meille suvaitsevaisille kallein kaikkien maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on meidän kaikkien yhteiset.
Ovatpa meille rakkahat
afrikkalaiset rumpuineen,
aasialaiset huiveineen,
somalit, nigerialaiset ahkerat,
kaikk´kultuuritekoineen ja khat kasveineen
mi painui sydämeen.
Täss kivineen, kyltteineen, nyrkeillään
meidän kaikkien isät vastustivat rasimia,
kum perussuomalainen lensi räjähti pommeineen pilvihin
tai poisti ilkiän sotaveteraaniin kalman lehtohon,
täss Suomen monen kulttuurin kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taiteet ken voi
ne kertoella, ken?
Kun monikulttuuri laaksoissamme soi,
ja rasisti riidan tuskan toi,
ken mittasi sen vastustajien hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen maito virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se monikultturillinen kansa, jolle muinaisin
vapautemme altihiksi pantihin.
Tääll´olo meill kaikille on verraton
ja kaikki sopuisaa,
vaikk onni monenkulttuurin mikä tulkohon,
maa kaikkien maa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä kaikkien maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa maahanmuuttajalle
ja turvapaikan pysyvän osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas meidän yhteinen.
Jos täydelliseen monikultturismiin meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän vauraaseen maahanmuuttaja kotihin
haluamme kuitenkin.
Positiivisen syrjinnän, suvaitsevaisuuden kotimaa
maa tuhansien pakolaiskeskuksien
miss´ kaikki elätämme suojan saa,
sa verojen, sa maksujen maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun islamistinen vallankumous kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel sharia laki saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus meidän kaikkien maa
korkeemman kaiun saa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä tuli kyyneleet silmistämme, mutta onneksi meidän äitiyspakkauksissamme oli harsoja, niin saamme niillä kuivattua kyyneleet silmistämme.
"Ja tässä, täss´ on tämä kaikkien maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa maahanmuuttajalle
ja turvapaikan pysyvän osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas meidän yhteinen."
Voi noita sulosointuja!
Nyt me voimme vieläkin ehkerammin ja luottavaisemmin mielin päivystää asemia ja ostareita mahdollisen työvoimapulan uhatessa.
Täällä Tampereen lapset kostein silmin ja pitkää ikää Suomen veronmaksajille toivottaen.
Laitamme vielä ihailijakuvammekin tähän, että kaikki voivat leikata sen talteen ja tehdä vaikka paperinukkeja siitä.
http://tinyurl.com/4clmlfp
mutta rotusortoon on puututtava, suomalaiset eivät ole rotu vaan kansa. Suomi-nimisellä alueella asuu muualta tulleita jaloja rotuja, joita vallitseva väestön osa julmasti sortaa ja tähän on puututtava, tämän sorron on loputtava.
Onko rotusortajilla oikeus elämään ? Rasismi on viharikos ja viha tappaa. Meidän on rauhan ja suvaitsevaisuuden vuoksi hävitettävä rasistit kuin torakat ja luteet. Armeliasuuden nimessä hävitämme taudin aiheuttajat, estämme tartunnan leviämisen desifoimalla epäilyttävän ja pahasti saastuneen aineksen.
Kuullos' pyhä vala, kaikkein Suomen maa.
Sinult' elatuksen vajavaiset saa.
Sua jakakaamme, vertas' kupatkaamme,
piikkis' auki on, velkas' loputon.