Moni keskustelu on liukunut keskusteluksi historiasta.
Tärkeää olisi säilyttää järkevä etäisyys ja tunnistaa sekä valoja että varjoja.
Tietysti Ruotsin vallan mukana tuli paljon hyödyllistä. Tietysti suomen kielelle ruotsin kielen ensisijaisuus nykyisin Suomeksi kutsutulla alueella tarkoitti pitkää pimeää aikaa. Tietysti suomenkieliset pakosti ruotsinkielistyivät, mikäli päätyivät opiskelemaan - niin myös monet kauppaiksi tai käsityöläisiksi kaupunkeihin päätyneet. Monet ruotsinkieliset, jotka eivät säilyttäneet yhteiskunnallista asemaansa, suomenkielistyivät.
Viime keväänä historian professori Meinander arvioi, että suomen kielen olisi käynyt kuin iirin (siis lähes kadonnut), mikäli Venäjä ei olisi ottanut itäruotsia haltuunsa, tehnyt siitä autonomiaa ja tukenut (omista syistään) suomen kielen nousua ruotsin rinnalle. Tämä on oleellinen asia, eikä tätä pidä unohtaa niidenkään, jotka hehkuttavat Ruotsin vallan auvoisuutta.
Tietysti ruotsia puhuvat ovat täällä olleet merkityksellisiä myös Suomen itsenäisyyden kannalta, erityisesti 1800-luvulla, jolloin suomenkieliset eivät juuri voineet kohota rahvaasta muodollisen sivistyksen piiriin. On jotenkin nurinkurista ajatella, että koska ruotsinkielisyys oli tuolloin välttämätöntä yläluokkaan pääsemiselle ja yläluokasta osa tuki ajassa ominaisia vapauden virtausksia, suomenkieliset olisivat ikuisesti velkaa ruotsinkielisille.
Suomen kielen varhaiset muodot ja murteet ovat aina olleet tämän alueen pääkieli - ja näitä puhuneet ovat ymmärtäneet toisiaan. Se että pääsimme eroon Ruotsin vallasta, pelasti tämän kieliryhmän. Nyt edustamme eestiläisten kanssa ugrilaisten kielten pohjalle rakennettua kulttuuria, joka on elänyt slaavien ja germaanien välimaastossa ja asemastaan ankarasti kärsien (ja toki myös geenejä ja vaikutteita vaihtaen).
Ehkä Ruotsin valta oli pienempi paha 1200-luvulla. Ehkä Venäjän valta oli parasta, mitä suomalaisille saattoi tapahtua 1800-luvun alussa. Oleellista on kuitenkin ollut suomen kielen ja sen kautta ilmenevän kulttuurin rakentaminen. Olemme edelleen Suomessa. Ruotsin kielellä on täällä paikkansa, mutta se ei ole maan pääkielen paikka, ei vaikka kuinka perustuslaissa puhuttaisiin kansalliskielistä. Laki on kirjoitettu oman aikansa kuvaksi, se ei kerro koko totuutta eikä se kerro tulevaisuutta.
Ruotsin kieli säilyy meillä kyllä, suomenruotsi säilyy ja moni tulee sitä lukemaan vapaaehtoisesti. Hehkutuksen sijaan realismia, vihdoin.
Tärkeää olisi säilyttää järkevä etäisyys ja tunnistaa sekä valoja että varjoja.
Tietysti Ruotsin vallan mukana tuli paljon hyödyllistä. Tietysti suomen kielelle ruotsin kielen ensisijaisuus nykyisin Suomeksi kutsutulla alueella tarkoitti pitkää pimeää aikaa. Tietysti suomenkieliset pakosti ruotsinkielistyivät, mikäli päätyivät opiskelemaan - niin myös monet kauppaiksi tai käsityöläisiksi kaupunkeihin päätyneet. Monet ruotsinkieliset, jotka eivät säilyttäneet yhteiskunnallista asemaansa, suomenkielistyivät.
Viime keväänä historian professori Meinander arvioi, että suomen kielen olisi käynyt kuin iirin (siis lähes kadonnut), mikäli Venäjä ei olisi ottanut itäruotsia haltuunsa, tehnyt siitä autonomiaa ja tukenut (omista syistään) suomen kielen nousua ruotsin rinnalle. Tämä on oleellinen asia, eikä tätä pidä unohtaa niidenkään, jotka hehkuttavat Ruotsin vallan auvoisuutta.
Tietysti ruotsia puhuvat ovat täällä olleet merkityksellisiä myös Suomen itsenäisyyden kannalta, erityisesti 1800-luvulla, jolloin suomenkieliset eivät juuri voineet kohota rahvaasta muodollisen sivistyksen piiriin. On jotenkin nurinkurista ajatella, että koska ruotsinkielisyys oli tuolloin välttämätöntä yläluokkaan pääsemiselle ja yläluokasta osa tuki ajassa ominaisia vapauden virtausksia, suomenkieliset olisivat ikuisesti velkaa ruotsinkielisille.
Suomen kielen varhaiset muodot ja murteet ovat aina olleet tämän alueen pääkieli - ja näitä puhuneet ovat ymmärtäneet toisiaan. Se että pääsimme eroon Ruotsin vallasta, pelasti tämän kieliryhmän. Nyt edustamme eestiläisten kanssa ugrilaisten kielten pohjalle rakennettua kulttuuria, joka on elänyt slaavien ja germaanien välimaastossa ja asemastaan ankarasti kärsien (ja toki myös geenejä ja vaikutteita vaihtaen).
Ehkä Ruotsin valta oli pienempi paha 1200-luvulla. Ehkä Venäjän valta oli parasta, mitä suomalaisille saattoi tapahtua 1800-luvun alussa. Oleellista on kuitenkin ollut suomen kielen ja sen kautta ilmenevän kulttuurin rakentaminen. Olemme edelleen Suomessa. Ruotsin kielellä on täällä paikkansa, mutta se ei ole maan pääkielen paikka, ei vaikka kuinka perustuslaissa puhuttaisiin kansalliskielistä. Laki on kirjoitettu oman aikansa kuvaksi, se ei kerro koko totuutta eikä se kerro tulevaisuutta.
Ruotsin kieli säilyy meillä kyllä, suomenruotsi säilyy ja moni tulee sitä lukemaan vapaaehtoisesti. Hehkutuksen sijaan realismia, vihdoin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiallisen kiihkoton esitys kielitilanteestamme.
Kerrankin tuo svekohistorioitsija puhuu asiaa eli myöntää ruotsalaisten taipumuksen tuhota suomen kieli ja kulttuuri.
Oi kiitos Äiti Venäjä!
Pelastit Suomen ja suomalaisuuden lännen barbarismilta.
Valo tulee idästä!