On vain yksi todiste kristinuskon totuuden
puolesta,ja se on,aivan oikein,ruumiillinen.
Synnin ahdistus ja raskautettu omatunto piinaavat
ihmistä,kunnes hän ylittää ohuen viivan,joka
kulkee mielettömän epätoivon-ja kristinuskon
välillä.
puolesta,ja se on,aivan oikein,ruumiillinen.
Synnin ahdistus ja raskautettu omatunto piinaavat
ihmistä,kunnes hän ylittää ohuen viivan,joka
kulkee mielettömän epätoivon-ja kristinuskon
välillä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ateisti käveli metsässä. Hän katseli puita,
ihaili luonnon kauneutta, kauniita kasveja ja
eläimiä, tunsi raikkaan tuulen kasvoillaan.
Sitten ateisti huomasi, että karhu seuraili häntä
polkua pitkin. Ateisti lisäsi vauhtiaan ja katsoi
taakseen. Karhu tuli vain yhä lähemmäksi. Ateisti
lähti juoksemaan mutta karhukin juoksi. Ateisti
lähti juoksemaan lujempaa mutta kompastuikin puun
juureen ja kaatui maahan. Karhu oli heti paikalla
valmiina repimään hänet kappaleiksi ja syömään
suihinsa. Silloin ateisti kirkaisi " voi hyvä
Jumala, ei ,ei"". Tuuli pysähtyi, karhu pysähtyi
ja taivaasta tuli kirkas valo. Kuului ääni "Olen
jumala. Oletko valmis tulemaan kristityksi ja
uskomaan minuun loppu ajan jonka vielä olet
luontoni keskellä". Ateisti sanoi, "kyllä, mutta
kaikella kunnioituksella, haluan että tuosta
karhustakin tulee kunnon kristitty". "Hyväksytty"
sanoi jumalan ääni. Tuuli alkoi taas puhaltaa ja
luonto palautui päiväjärjestykseen. Karhu laittoi
kädet ristiin ja sanoi "Kiitos jumala tästä
ateriasta jonka minulle annoit."
Tarinan opetus on, että mitä pidempi esileikki,
sitä parempi ateria.
Heh.
Tuo asia ei todista kristinuskosta mitään, vaan
se on osoitus ihmismielen psykologiasta.
Kriisitilanteessa moni muukin asia voi tuoda
lohdutuksen ja "armon" tunteen. Ihminen voi
rakastua, löytää uuden harrastuksen, poliittisen
opin, isänmaallisen uhrimielen tai kääntyä
vaikkapa Hare Krishnalaiseksi tai muslimiksi.
Uskovainen käveli metsässä. Hän katseli puita,
ihaili luonnon kauneutta, kauniita kasveja ja
eläimiä, tunsi raikkaan tuulen kasvoillaan.
Sitten uskovainen huomasi, että karhu seuraili
häntä
polkua pitkin. uskovainen lisäsi vauhtiaan ja
katsoi
taakseen. Karhu tuli vain yhä lähemmäksi.
uskovainen
lähti juoksemaan mutta karhukin juoksi.
uskovainen
lähti juoksemaan lujempaa mutta kompastuikin puun
juureen ja kaatui maahan. Karhu oli heti paikalla
valmiina repimään hänet kappaleiksi ja syömään
suihinsa. Silloin uskovainen kirkaisi " voi hyvä
Jumala, ei ,ei"". Karhu pieraisija sanoi "Röyh."
Tarinan opetus on, että mitä pidempi esileikki,
sitä parempi ateria.