Joskus, itse asiassa päivittäin, joutuu miettimään euroedustajien, laajemmin eurooppalaisten päätöstentekijöiden, järjenjuoksun tasoa. Kun esimerkiksi tehdään päätös, että lainan antamisen edellytykseksi vaaditaan vakuus ja tuo päätös sitten hyväksytään, niin mikä logiikka saa edustajan sitten myöhemmin meuhkaamaan, että vakuuden vaatiminen on lähes rikos? Jopa ranskalaiset kommunistit ovat suu mykkyrällä ynisemässä vakuuksia vastaan, nyt sitten myös italialaisiin on tarttunut sama tauti, minkä lisäksi sitten jotkut eurooppalaiset kääpiövaltiot ovat myös vaatimassa vakuuksia. Mikseivät vaatineet aikanaan. Luultavasti kysymyksessä on silkka tyhmyys, on sitten kuukausia varsinaisen päätöksenteon jälkeen tajuttu, mitä on tyhmyyksissä tullut tehdyksi. Sen jälkeen yritetään nyt suurella huutamisella vierittää syy omasta tyhmyydestä viisaasti toimineen kontolle. Tämä metoodihan on tuttu myös suomalaisessa sisäpolitiikassa, jossa kaikki politiikan vähällä järjellä tehdyt tyhmyydet yritetään kipata Keskustan piikkiin.
On aivan normaali käytäntö, että lainan myöntämiselle vaaditaan vakuus. Se on täysin kapitalistisen logiikan mukainen menettely. Vain vastuuton pankkiiri lähtee kylvämään rahaa ilman, että katsoo lainanhakijan kykyä maksaa laina takaisin. Jos näin ei menetellä, niin seuraukset ovat talouden kannalta
huonot. Varoittavina esimerkkeinä käyvät vaikka USA ja maailmantalouden romahdus. Myös Suomen 80 ja 90-luvun taitteen suuri lama oli seuraus niin sanotusta kulutusjuhlasta, jossa pankit pukkasivat rahaa suorastaan väkisin lähes kaikille aivan Robin Hoodin tapaan.
Se, että Eurooppa lähtee tukemaan talouttaan huonosti hoitaneita valtioita hyväntekeväisyysperiaatteella ei johda muuhun kuin siihen, että aikaisemmankaltainen huono taloudenpito vain jatkuu. Jo alkeispsykologia
kertoo, että jos tietyntyyppistä käyttäytymistä palkitaan, niin tuo käyttäytyminen pikemminkin vahvistuu kuin heikkenee. Ja jos sitten vielä tämä palkitsemismekanismi ulotetaan pysyväksi käytännöksi koko Euroopassa, niin hulluushan kohoaa suorastaan potenssiin.
Siksi onkin käsittämätöntä, että Suomessa jotkut, jopa tohtoristasoiset ihmiset, ovat vaatimassa hyväntekeväisyyden ja suoranaisen tyhmyyden kannustamista niin ikään. Puhutaan niin sanotuista sosiaalipsykologisista sanktioista,joita on kuuleman mukaan odotettavissa, jos Suomi vaatii tukirahoilleen vakuudet. Euroopan unioni vie tämän mukaisesti Suomelta maataloustukiaiset. Mahdollisesti unioni lakkaa sanomasta Suomelle päivää. Näinhän on tiettävästi käynyt joidenkin epäkelvoiksi luokiteltujen maiden
yhteydessä. Mielestäni tämä ei ole mitään sosiaalipsykologiaa ollenkaan, vaan huonoa käytöstä.
Sopii myös kysyä, onko Euroopassa mitään kriisiä ollenkaan, kun eurooppalaisilla edustajilla on varaa ryhtyä pullikoimaan ja päästelemään ääniä Suomen vakuusvaatimuksia vastaan. Jos hätä olisi, niin luulisi montun
pysyvän visusti kiinni ja vakuudet hyväksyttäisiin oitis eikä ryhdyttäisi älisemään ja tekemään nykyisenkaltaista myyräntyötä muistuttavaa politiikkaa.
On aivan normaali käytäntö, että lainan myöntämiselle vaaditaan vakuus. Se on täysin kapitalistisen logiikan mukainen menettely. Vain vastuuton pankkiiri lähtee kylvämään rahaa ilman, että katsoo lainanhakijan kykyä maksaa laina takaisin. Jos näin ei menetellä, niin seuraukset ovat talouden kannalta
huonot. Varoittavina esimerkkeinä käyvät vaikka USA ja maailmantalouden romahdus. Myös Suomen 80 ja 90-luvun taitteen suuri lama oli seuraus niin sanotusta kulutusjuhlasta, jossa pankit pukkasivat rahaa suorastaan väkisin lähes kaikille aivan Robin Hoodin tapaan.
Se, että Eurooppa lähtee tukemaan talouttaan huonosti hoitaneita valtioita hyväntekeväisyysperiaatteella ei johda muuhun kuin siihen, että aikaisemmankaltainen huono taloudenpito vain jatkuu. Jo alkeispsykologia
kertoo, että jos tietyntyyppistä käyttäytymistä palkitaan, niin tuo käyttäytyminen pikemminkin vahvistuu kuin heikkenee. Ja jos sitten vielä tämä palkitsemismekanismi ulotetaan pysyväksi käytännöksi koko Euroopassa, niin hulluushan kohoaa suorastaan potenssiin.
Siksi onkin käsittämätöntä, että Suomessa jotkut, jopa tohtoristasoiset ihmiset, ovat vaatimassa hyväntekeväisyyden ja suoranaisen tyhmyyden kannustamista niin ikään. Puhutaan niin sanotuista sosiaalipsykologisista sanktioista,joita on kuuleman mukaan odotettavissa, jos Suomi vaatii tukirahoilleen vakuudet. Euroopan unioni vie tämän mukaisesti Suomelta maataloustukiaiset. Mahdollisesti unioni lakkaa sanomasta Suomelle päivää. Näinhän on tiettävästi käynyt joidenkin epäkelvoiksi luokiteltujen maiden
yhteydessä. Mielestäni tämä ei ole mitään sosiaalipsykologiaa ollenkaan, vaan huonoa käytöstä.
Sopii myös kysyä, onko Euroopassa mitään kriisiä ollenkaan, kun eurooppalaisilla edustajilla on varaa ryhtyä pullikoimaan ja päästelemään ääniä Suomen vakuusvaatimuksia vastaan. Jos hätä olisi, niin luulisi montun
pysyvän visusti kiinni ja vakuudet hyväksyttäisiin oitis eikä ryhdyttäisi älisemään ja tekemään nykyisenkaltaista myyräntyötä muistuttavaa politiikkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monessa aiassa voin yhtyä täysin ajatuksiisi, mutta haluaisin kiinnittää huomiosi myös tulenaisuuteen.
Nuorissa on tulevaisuutemme, heitä tulisi siis valmistaa siihen.
Tekstivipit, alkoholin mielikuvamainonta ja hyväksikäyttö työelämässä eivät takaa meille tasapainoista tulevaisuutta.
Vakuudet ovat vain yksi sokea piste, kokonaisuuden näkökulmasta!
Väyrysellä on järkevä näkemys Eu politiikkaan.