Siunattua kesaa kaikille taalta Pyhalta Maalta!
Olen kaymassa ystavani luona parin viikon ajan ja manuaalisen tyon, polttavan kuumuuden seka rukouksellisen retriitin aikana olen tehnyt myos valikoivan kaannoksen Unitatis Redintegratio'n ensimmaisesta kappaleesta. Dokumentti on Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen teksti ekumeniasta, ja antaa hyvan lahtokohdan teologien yhteiselle tyolle Kristuksen seuraamiseksi ja nakyvan yhteyden etsimiseksi.
Toivottavasti teksti saa aikaan keskustelua.
Palaan ensiviikon lopulla jatkamaan mihin jaimme ennen lahtoani.
Seuraavaksi esitan Unitatis Redintegratio’n tarkeimman sisallon, ensimmaisesta kappaleesta:
Kirkko, siten, on Jumalan ainoa lauma; se on kuin lippu joka korkealle nostettuna on kaikkien kansain nahtavana, silla se palvelee ihmiskuntaa Evankeliumin rauhan kautta jatkaen samalla pyhiinvaellusmatkaansa taynna toivoa, kohti taivaallista isanmaataan.
Tama on Kirkon ykseyden pyha mysteeri, Kristuksessa ja Hanen kauttaan, Pyhan Hengen antaessa sille voimaa monien tehtaviensa suorittamiseen. Taman mysteerin kunniakkain esimerkki ja sen lahde, on Kolminaisuuden persoonien yhteys; Isa ja Poika ja Pyha Henki – yksi Jumala.
(Ei –katolisten kristittyjen) liturgiset toimet tulee ymmartaa kykenevina avaamaan tien pelastuksen yhteisoon.
Tasta seuraa, etta erillaan olevat kirkot ja yhteisot vaikka uskommekin niiden olevan vaillinaisia tietyissa suhteissa, eivat missaan nimessa ole vailla pelastuksen mysteerin merkitysta ja tarkeytta.
Tanaan monissa paikoin maailmaa, Pyhan Hengen inspiroiman armon kautta, monia pyrkimyksia rukouksen, sanan ja yhteistyon nimissa pyrkivat saavuttamaan taydellisen yhteyden, jota Kristus Jeesus tahtoo.
Pyha KIRKOLLISKOKOUS kehottaa kaikkia katolilaisia uskovia tunnistamaan aikain merkkeja ja ottamaan aktiivisesti ja ajatuksella osaa ekumeeniseen tyohon.
Ekumenian tarkeita pyrkimyksia
Pyrkimys valttaa ilmaisuja, tuomintoja ja tekoja jotka eivat rehellisesti kerro totuutta erossa olevien veljiemme tilasta ja siten tekevat yhteiset suhteet aikaisempaakin vaikeammiksi.
Dialogi kompetenttien asiantuntijoiden valilla eri kirkoista ja yhteisoista. Naissa tapaamisissa, jotka jarjestetaan erilaisten hengellisyyksien valtyksellai, jokainen selvittaa oman kommuunionsa opetuksen syvemmin ja tuo esille sen erityiset piirteet. Tallaisessa dialogissa jokainen kehittaa suurempaa tuntemusta ja ymmartamysta omasta ja toisten opetuksesta ja hengellisesta elamasta.
Lisaksi jokaisen kristityn omantunnon vaatima ihmiskunnan yhteinen hyva valmistaa tieta yhteistyolle – ja aina kun sallittua, rukous pysyy merkkina yhteydesta. Lopuksi kaikki ovat kutsutut tutkimaan omaa uskollisuuttaan Kristuksen suunnitelmille Kirkon suhteen, ja sopivalla tavalla aloittaa uudistumisen tehtavat.
Kun vakaasti ja karsivallisesti katoliset uskovat ottavat osaa naihin toihin, piispojen huolehtivaisen opastuksen avulle, he edistavat oikeuden ja totuuden, yhteisymmarryksen ja yhteistyon arvoja, samalla kun tyoskentelevat veljellisen rakkauden ja yhteyden hengessa. Talla tapaa, kun esteet taydellisen kirkollisen yhteyden (communio) tielta ovat raivatut, kaikki kristityt voivat vihdoin viettaa yhdessa eukaristiaa, keraantyen siihen yhteen Kirkkoon, jolle Kristus alusta alkaen tarkoitti yhteyden lahjan. Me uskomme, etta tama ykseys subsistoi (sic, t. sisaltyy) Katolisessa Kirkossa koskaan haviattomana lahjana, ja toivomme etta se jatkaa kasvamista aikojen loppuun saakka.
Kun yksilot tahtovat paasta taydelliseen katoliseen yhteyteen (communio) heidan valmistautumisensa ja anteeksisaamisensa ovat tyo joka on luonteeltaan erillinen ekumeenisesta tyosta. Mutta naiden kahden valilla ei ole vastakkainasettelua, sille molemmat saavat alkunsa Jumalan ihmeteltavilta aikeilta.
Katolilaiset, ekumeenisessa tyossaan, ovat valttamattomasti huolehtivaisia erollaan olevista veljistaan rukoillen heidan puolestaan, selittaen heille Kirkkoa, tehden ensimmaisen askeleen heita kohti. Mutta heidan ensisijainen vastuunsa on huolellisesti ja rehellisesti tutkia mita katolisen huoneen omassa jarjestyksenpidossa on viela parannettavaa, jotta sen koko elama voisi kirkkaasti ja uskollisesti elaa todeksi ja todistaa opetusta ja instituutioita jotka apostoleiden kautta ovat meille annetut Kristuksen itsensa toimesta.
Ja vaikka Katolinen Kirkko onkin saanut osakseen kaiken jumalallisen totuuden ja omistaa armon taydelliset valineet, sen jasenet yhakin epaonnistuvat pyrkimyksessaan elaa sen mukaisesti ja oikeanlaisella innoituksella, ja siita johtuen Kirkon kuva on erollaan olevien veljestemme ja koko maailman silmissa hamarampi, ja Jumalan valtakunnan tulo viivastyy. Kaikkien katolilaisten on siten pyrittava taydellisyyteen ja – jokainen oman tilansa mukaan – tehtava kaikkensa jotta Kirkko paivittaisesti puhdistuisi ja uudistuisi. Silla Kirkon tulee omassa ruumiissaan kantaa kuolevan Jeesuksen noyryys, sita paivaa varten jolloin Kristus itse ottaa omansa, sen kaikessa kunniassa vailla tahraa tai ryppya.
Kaikkien Kirkon jasenten tulee pitaytya ykseydessa keskeisten asioiden suhteen.
On arvokasta ja oikein tunnistaa Kristuksen rikkaus ja hyveelliset tyot toisten elamassa jotka todistavat Hanesta, ajoittain jopa vuodattaen omaa vertaan
Mika ikina on todellisesti kristillista ei ole koskaan ristiriidassa uskontotuuksien kanssa; se voi aina tuoda suurempaa ymmarrysta Kristuksen ja Kirkon mysteerin saralla.
Tastakin huolimatta, kristittyjen valiset erimielisyydet estavat Kirkkoa saavuttamasta katolisuuden tayteytta joka sille kuuluu, niissa lapsissaan, jotka kasteen kautta siihen liitetyt, ovat yha sen taydellisesta yhteydesta (communio) erollaan. Lisaksi Kirkko itse kokee vaikeammaksi ilmaista elamassaan taytta katolilaisuutta kaikissa muodoissaan.
Tama pyha KIRKOLLISKOKOUS tyytyvaisena tunnistaa katolisten uskovien tyon ekumenian saralla kasvavan paivittain. Se ojentaa taman tyon kaikille maailman piispoille voimakkaasti edistettavaksi ja vakaasti ohjattavaksi.
Olen kaymassa ystavani luona parin viikon ajan ja manuaalisen tyon, polttavan kuumuuden seka rukouksellisen retriitin aikana olen tehnyt myos valikoivan kaannoksen Unitatis Redintegratio'n ensimmaisesta kappaleesta. Dokumentti on Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen teksti ekumeniasta, ja antaa hyvan lahtokohdan teologien yhteiselle tyolle Kristuksen seuraamiseksi ja nakyvan yhteyden etsimiseksi.
Toivottavasti teksti saa aikaan keskustelua.
Palaan ensiviikon lopulla jatkamaan mihin jaimme ennen lahtoani.
Seuraavaksi esitan Unitatis Redintegratio’n tarkeimman sisallon, ensimmaisesta kappaleesta:
Kirkko, siten, on Jumalan ainoa lauma; se on kuin lippu joka korkealle nostettuna on kaikkien kansain nahtavana, silla se palvelee ihmiskuntaa Evankeliumin rauhan kautta jatkaen samalla pyhiinvaellusmatkaansa taynna toivoa, kohti taivaallista isanmaataan.
Tama on Kirkon ykseyden pyha mysteeri, Kristuksessa ja Hanen kauttaan, Pyhan Hengen antaessa sille voimaa monien tehtaviensa suorittamiseen. Taman mysteerin kunniakkain esimerkki ja sen lahde, on Kolminaisuuden persoonien yhteys; Isa ja Poika ja Pyha Henki – yksi Jumala.
(Ei –katolisten kristittyjen) liturgiset toimet tulee ymmartaa kykenevina avaamaan tien pelastuksen yhteisoon.
Tasta seuraa, etta erillaan olevat kirkot ja yhteisot vaikka uskommekin niiden olevan vaillinaisia tietyissa suhteissa, eivat missaan nimessa ole vailla pelastuksen mysteerin merkitysta ja tarkeytta.
Tanaan monissa paikoin maailmaa, Pyhan Hengen inspiroiman armon kautta, monia pyrkimyksia rukouksen, sanan ja yhteistyon nimissa pyrkivat saavuttamaan taydellisen yhteyden, jota Kristus Jeesus tahtoo.
Pyha KIRKOLLISKOKOUS kehottaa kaikkia katolilaisia uskovia tunnistamaan aikain merkkeja ja ottamaan aktiivisesti ja ajatuksella osaa ekumeeniseen tyohon.
Ekumenian tarkeita pyrkimyksia
Pyrkimys valttaa ilmaisuja, tuomintoja ja tekoja jotka eivat rehellisesti kerro totuutta erossa olevien veljiemme tilasta ja siten tekevat yhteiset suhteet aikaisempaakin vaikeammiksi.
Dialogi kompetenttien asiantuntijoiden valilla eri kirkoista ja yhteisoista. Naissa tapaamisissa, jotka jarjestetaan erilaisten hengellisyyksien valtyksellai, jokainen selvittaa oman kommuunionsa opetuksen syvemmin ja tuo esille sen erityiset piirteet. Tallaisessa dialogissa jokainen kehittaa suurempaa tuntemusta ja ymmartamysta omasta ja toisten opetuksesta ja hengellisesta elamasta.
Lisaksi jokaisen kristityn omantunnon vaatima ihmiskunnan yhteinen hyva valmistaa tieta yhteistyolle – ja aina kun sallittua, rukous pysyy merkkina yhteydesta. Lopuksi kaikki ovat kutsutut tutkimaan omaa uskollisuuttaan Kristuksen suunnitelmille Kirkon suhteen, ja sopivalla tavalla aloittaa uudistumisen tehtavat.
Kun vakaasti ja karsivallisesti katoliset uskovat ottavat osaa naihin toihin, piispojen huolehtivaisen opastuksen avulle, he edistavat oikeuden ja totuuden, yhteisymmarryksen ja yhteistyon arvoja, samalla kun tyoskentelevat veljellisen rakkauden ja yhteyden hengessa. Talla tapaa, kun esteet taydellisen kirkollisen yhteyden (communio) tielta ovat raivatut, kaikki kristityt voivat vihdoin viettaa yhdessa eukaristiaa, keraantyen siihen yhteen Kirkkoon, jolle Kristus alusta alkaen tarkoitti yhteyden lahjan. Me uskomme, etta tama ykseys subsistoi (sic, t. sisaltyy) Katolisessa Kirkossa koskaan haviattomana lahjana, ja toivomme etta se jatkaa kasvamista aikojen loppuun saakka.
Kun yksilot tahtovat paasta taydelliseen katoliseen yhteyteen (communio) heidan valmistautumisensa ja anteeksisaamisensa ovat tyo joka on luonteeltaan erillinen ekumeenisesta tyosta. Mutta naiden kahden valilla ei ole vastakkainasettelua, sille molemmat saavat alkunsa Jumalan ihmeteltavilta aikeilta.
Katolilaiset, ekumeenisessa tyossaan, ovat valttamattomasti huolehtivaisia erollaan olevista veljistaan rukoillen heidan puolestaan, selittaen heille Kirkkoa, tehden ensimmaisen askeleen heita kohti. Mutta heidan ensisijainen vastuunsa on huolellisesti ja rehellisesti tutkia mita katolisen huoneen omassa jarjestyksenpidossa on viela parannettavaa, jotta sen koko elama voisi kirkkaasti ja uskollisesti elaa todeksi ja todistaa opetusta ja instituutioita jotka apostoleiden kautta ovat meille annetut Kristuksen itsensa toimesta.
Ja vaikka Katolinen Kirkko onkin saanut osakseen kaiken jumalallisen totuuden ja omistaa armon taydelliset valineet, sen jasenet yhakin epaonnistuvat pyrkimyksessaan elaa sen mukaisesti ja oikeanlaisella innoituksella, ja siita johtuen Kirkon kuva on erollaan olevien veljestemme ja koko maailman silmissa hamarampi, ja Jumalan valtakunnan tulo viivastyy. Kaikkien katolilaisten on siten pyrittava taydellisyyteen ja – jokainen oman tilansa mukaan – tehtava kaikkensa jotta Kirkko paivittaisesti puhdistuisi ja uudistuisi. Silla Kirkon tulee omassa ruumiissaan kantaa kuolevan Jeesuksen noyryys, sita paivaa varten jolloin Kristus itse ottaa omansa, sen kaikessa kunniassa vailla tahraa tai ryppya.
Kaikkien Kirkon jasenten tulee pitaytya ykseydessa keskeisten asioiden suhteen.
On arvokasta ja oikein tunnistaa Kristuksen rikkaus ja hyveelliset tyot toisten elamassa jotka todistavat Hanesta, ajoittain jopa vuodattaen omaa vertaan
Mika ikina on todellisesti kristillista ei ole koskaan ristiriidassa uskontotuuksien kanssa; se voi aina tuoda suurempaa ymmarrysta Kristuksen ja Kirkon mysteerin saralla.
Tastakin huolimatta, kristittyjen valiset erimielisyydet estavat Kirkkoa saavuttamasta katolisuuden tayteytta joka sille kuuluu, niissa lapsissaan, jotka kasteen kautta siihen liitetyt, ovat yha sen taydellisesta yhteydesta (communio) erollaan. Lisaksi Kirkko itse kokee vaikeammaksi ilmaista elamassaan taytta katolilaisuutta kaikissa muodoissaan.
Tama pyha KIRKOLLISKOKOUS tyytyvaisena tunnistaa katolisten uskovien tyon ekumenian saralla kasvavan paivittain. Se ojentaa taman tyon kaikille maailman piispoille voimakkaasti edistettavaksi ja vakaasti ohjattavaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaatisiko ekumenian konkreettinen eteneminen yleiskristillisen kirkolliskokouksen koolle kutsumista? Pitäisikö saada kasaan ainakin lännen ja idän katolisten/ ortodoksisten kirkkojen synodi - ennenkuin mikään konkreettinen muutos kohti yhteen palaamista olisi mahdollinen?!?
lopettaa jeesustelu ja tarttua kongreettiseen todellisuuteen. Mikään menettelytapa sinänsä ei toimi, mikäli todellisuus kielletään.
UPSALAN KOKOUKSEN PÄÄTÖS
Esipuhe
Me allekirjoittaneet toivotamme kukin säätymme ja arvomme mukaisesti kaikille yhteisesti ja erityisesti jokaiselle Kristukseen uskovalla, joka seuraavan tunnustuksen lukee tai kuulee, Jumalan armoa ja laupeutta Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Se hajaannus ja eripuraisuus, joka kuluneina vuosina on uskon asioissa vallinnut rakkaassa isiemme maassa, on nyt Kaikkivaltiaan armollisella myötävaikutuksella lopettanut ja raivannut tieltä kristillisessä, vapaassa konsiilissa ja kokouksessa, joka pidettiin vuonna 1593 Upsalassa. Tämä on tapahtunut yhteisymmärryksessä ja kaikkien läsnä olevien suostumuksella niin vankoin perustein, että kukaan, joka tahtoo pysyä Jumalan totuudessa, ei voi muuta väittää eikä hyvällä omallatunnolla koskaan perääntyä siitä, mitä kokouksessa on tehty ja päätetty. Samalla on laadittu kirjallinen uskontoa koskeva sovinto ja tunnustus, joka vahvistettiin allekirjoituksin ja sinetein. Tämä tunnustus on sen jälkeen julkisesti luettu ja kuulutettu kaikissa maakunnissa ja kaikille säädyille rakkaassa isiemme maassa. Säädyt ovat sen ottaneet vastaan ja hyväksyneet sekä allekirjoittaneet ja sinetein vahvistaneet.
Jotta tuo uskontunnustus tulisi sekä omien kansalaistemme että vieraiden tietoon, sama kirkolliskokous teki päätöksen sen painattamisesta. Myös meidän mielestämme on hyödyllistä, tarpeellista ja asiaa edistävää, että mainittu kristillistä uskoamme ja oppiamme koskeva sopimus painatetaan yhdessä Jumalan seurakunnan kolmen uskontunnustuksen eli symbolin sekä sen oikean, puhtaan ja muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen kanssa, joka 1530 ojennettiin keisari Kaarle V:lle vaaliruhtinaiden, ruhtinaiden ja kaupunkien edustajien ollessa koolla suurilla valtiopäivillä. Näin jokainen voi saada käteensä nuo tunnustukset ja oppia niistä näkemään, että tämä uskontunnustuksemme ei perustu mihinkään muuhun kuin profeettojen ja apostolien kirjoituksiin. Sen puolesta todistavat myös vanhan kirkon oikeat opettajat, silloin kun nämä ovat pitäytyneet Pyhään Raamattuun. Kaiken väärän opin olemme tykkänään torjuneet ja hylänneet, kantoi se sitten mitä nimeä hyvänsä.
Sen tähden kaikilta hurskailta kristityiltä vaaditaan nyt, että he tahtovat ymmärtää ja tulkita tämän tunnustuksen juuri niin kuin se on kirjoitettu ja tarkoitettu ymmärrettäväksi. Heidän ei tule vähimmässäkään määrin ottaa huomioon vastustajiemme esittämiä epäoikeudenmukaisia panetteluja ja tuomitsevia lausumia. Nämähän eivät koskaan tahdo kuunnella mitään totuutta eivätkä siihen suostua. Sen sijaan on otettava huomioon tämä sopimus ja siihen liitetyt uskontunnustukset sekä oikea ja muuttamaton Augsburgin tunnustus, jotka lyhyessä muodossa sisältävät kristillisen uskomme ytimen ja summan, sen saman uskon, joka Jumalan Hengen voimasta on seikkaperäisesti kirjoitettu profeettojen ja apostolien kirjoihin. Kaikkia näitä kirjoja kristityt ahkerasti lukekoot, oppikoot ja mielessään tutkistelkoot. Lapsiaan ja haltuunsa uskottua väkeä he uskollisesti ja uutterasti kehottakoot tekemään samoin. Tässä uskontunnustuksessa he pysykööt Jumalan armon avulla lujasti ja vankkumatta aina kuolemaan asti. Iankaikkinen ja kaikkivaltias Jumala suokoon armossaan rakkaan ainokaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden jokaiselle kristitylle Pyhän Henkensä, ja sallikoon meidän iankaikkisesti nauttia kristityn kunnianimestä. Aamen.
Tukholmassa heinäkuun 30. päivänä vuonna 1593
Päätös
Me Kaarle, Jumalan armosta Ruotsin valtakunnan perintöruhtinas, Södermanlannin, Närken ja Vermlannin herttua, sekä me allekirjoittaneet Ruotsin valtakunnan neuvosherrat, piispat ja tavallinen papisto, jotka nyt olemme olleet koolla Upsalassa, teemme tiettäväksi ja julkisesti tunnustamme niin läsnä oleville kuin muillekin seuraavan.
Kaikilla on hyvin tiedossa, millainen kiista ja epäsopu on uskonnon asiassa viime vuosina vallinnut isänmaassamme Ruotsissa ja kuinka se on monella tavoin aiheuttanut hajaannusta ja pahennusta. Tästä saadut esimerkit ja kokemukset muistakin maista osoittavat, ettei millekään maalle tai kuningaskunnalle mikään ole vahingollisempaa kuin kiistely ja eripuraisuus eikä toisaalta mikään ole hyödyllisempää ja sydämiä yhdistävämpää kuin sopu ja yksimielisyys. Tämä pätee erityisesti uskonnon asiassa. Jotta valtakunnassa saataisiin aikaan tällainen yksimielisyys ja sitä voitaisiin edistää sekä uskonnon asiassa että muutoinkin, ja koska tämä ei ole voinut tapahtua muutoin kuin kutsumalla koolle kristillinen, yleinen, vapaa valtakunnallinen kokous, kuten on ollut tapana aina apostolien ajoista asti, sellainen kokous määrättiin pidettäväksi Upsalassa kuluvana vuonna 1593 jälkeen Kristuksen syntymän, laskiaissunnuntaina Esto mihi, joka oli helmikuun 25. päivänä. Jo Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa, rakastettu ja kunnioitettu veljemme ja meidän kaikkien armollinen herra, jonka muisto olkoon ylistetty, oli antanut tähän armollisen suostumuksensa jo muutama vuosi sitten, hieman ennen autuasta poisnukkumistaan. Sen vuoksi päätettiin nyt yksimielisesti valmistella kokous ja kutsua koolle valtakunnan säädyt korkeimmasta alimpaan, niin papit kuin maallikotkin. Kokouksen tarkoituksena oli saada aikaan sovinto monissa tarpeellisissa ja hyödyllisissä kohdissa kristillistä oppiamme, kuten myös kirkkotavoissa ja -kurissa sekä laillisissa arkkipiispan ja muiden piispojen vaaleissa. Pyhän Kolminaisuuden nimessä ja kaikkivaltiasta Jumalaa hartaasti rukoillen me olemme edellä mainittuna päivänä ja aikana sopineet ja päättäneet, kristillisesti asiaa tarkoin harkittuamme, vapaaehtoisesti ja kenenkään pakottamatta, seuraavan:
Ensiksi me kaikki tahdomme yksimielisesti pysyä Jumalan puhtaassa ja autuaaksi tekevässä sanassa, joka on kirjoitettu pyhien profeettojen, evankelistojen ja apostolien kirjoituksissa. Seurakunnissamme tulee opettaa, uskoa ja tunnustaa, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä. Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi. Tähän ei tarvita muiden selvityksiä, ei edes pyhien isien eikä muidenkaan, jotka oman mielensä mukaan ovat lisäilleet Raamattuun sellaista, mitä ei siinä itsessään ole. Kenenkään ihmisen ei näet ole lupa tulkita Jumalan sanaa oman mielensä mukaan, eikä tässä ole katsottava eikä kunnioitettava kenenkään asemaa, korkea-arvoisuutta tai arvovaltaa, vaan yksin Raamattua.
Toiseksi ilmoitamme haluavamme täysin pitäytyä Apostoliseen uskontunnustukseen sekä Nikaian ja Athanasioksen tunnustuksiin, kuten myös siihen vanhimpaan, oikeaan ja muuttamattomaan Augsburgin tunnustukseen, jonka vaaliruhtinaat, ruhtinaat ja kaupungit ojensivat keisari Kaarle V:lle Augsburgin suurilla valtiopäivillä vuonna 1530 jälkeen Kristuksen syntymän. Samoin tahdomme pitäytyä siihen uskontoon, jota autuaan ja Jumalassa ikimuistettavan kuningas Kustaan hallituskauden lopulla ja autuaan arkkipiispa Laurentius Petri Nericianus vanhemman aikana harjoitettiin valtakunnassa niin opin kuin kirkkotapojenkin osalta ja joka on yhteisesti hyväksyttynä vuonna 1572 painosta ilmestyneessä kirkkojärjestyksessä. Siinä on kuitenkin säilytetty eräitä kasteeseen ja Jeesuksen ehtoolliseen liittyviä seremonioita, jotka suurimmassa osassa evankelisia seurakuntia jo on poistettu käytöstä, koska niistä aiheutui jatkuvasti huomattavaa väärinkäytöstä ja seurauksena oli enemmän pahaa kuin hyvää. Sen vuoksi on virallisesti ja yksimielisesti sovittu ja päätetty, ett seurakuntapapit kuten myös piispat tarkastuksillaan opettavat ja opastavat rahvasta näissä asioissa sekä uutterasti kehottavat luopumaan väärinkäytöksistä. Tuollaisia seremonioita ovat suolan ja kynttilöiden käyttö sekä ehtoollisaineiden kohottaminen, samoin kuin messukirja siirtäminen alttarin kulmalta toiselle sekä kellon kilistäminen ehtoollisaineita kohotettaessa. Mikäli väärinkäytöksiä ei todistettavasti ja selvästi voida poistaa muutoin kuin luopumalla kokonaan itse seremonioista siten, että ne poistetaan näkyviltä, piispat kutsukoot kaikissa hiippakunnissa koolle joitakin tuomiokapitulin jäseniä ja muitakin oppineita pappeja pohtimaan yhdessä soveliaita ja yhteisesti hyväksyttyjä keinoja, joilla nämä seremoniat aikaa myöten, pahennusta ja hälyä aiheuttamatta saadaan kaikessa hiljaisuudessa pois käytöstä.
Mitä taas tulee eksrsismiin, pahan karkottamiseen, me emme tunnusta sitä sillä tavoin välttämättömäksi kasteessa, että kaste ilman eksorsismia ei olisi täydellinen. Mutta tämä seremonia sopii hyvin kastetoimituksen yhteyteen, koska siinä muistutetaan läsnä olevia - ei lasta itseään - kaikkien ihmisten tilasta ennen kastetta samoin kuin kasteen voimasta. Sen vuoksi saamme käyttää tätä tapaa seurakunnissamme kristillistä vapautta noudattaen. Pahan karkottamisessa nykyisin käytettävät sanat vaikuttavat kuitenkin liian kovilta, ja joku saattaa pahentua niihin kuvitellen sanojen tarkoittavan ruumiissa olevaa riivaajaa. Siksi olemme yhteisesti päättäneet, että sanat "lähde ulos" on lievennettävä ja niiden asemesta on sanottava: "Väisty pois." Tällä ei kuitenkaan haluta tuomita muiden kirkkojen eikä korkea-arvoisia henkilöitä meidän maassamme, jos nämä eivät näin menettele, vaan suhtautuvat seremoniaan varauksellisesti, kunhan he muutoin ovat meidän kanssamme uskossa yhtä.
Siitä liturgiasta, jonka eräät papit maassamme ovat ottaneet käyttöön, me olemme jyrkästi sanoutuneet irti. Tämän jumalanpalveluskaavan on totisesti havaittu olevan alkuna ja syynä siihen monenlaiseen rauhattomuuteen, joka uskonnon asiassa on valtakunnassa vallinnut. Lisäksi on Raamatun perusteella osoitettu, ett tuo liturgia on taikauskoa ja pohjimmaltaan samanlainen kuin paavilainen messu, joka herättää pahennusta sekä kaventaa ja halventaa Kristuksen, meidän Vapahtajamme, ansiota. Lisäksi se avaa oven kaikkeen muuhunkin paavin kammottavaan eksytykseen. Sen tähden me kaikki olemme yhteisesti tyystin tuominneet nimenomaan edellä mainitun liturgian ja kaiken siitä aiheutuvan pahan opissa, seremonioissa ja kirkkojärjestyksessä, onpa se minkä nimistä tahansa. Kristillisellä vakavuudella, suulla sydämellä olemme kieltäneet tuollaisen menon, ja viimein olemme vakaasti sitoutuneet siihen, että koskaan enää emme tahdo sellaista omaksua, hyväksyä tai toteuttaa käytännössä. Emme myöskään tahdo hetkeäkään sietää mitään muutakaan paavin oppia tai eksytystä, minkä nimistä se sitten lieneekin. Kaiken tuollaisen me tahdomme hylätä ihmisen säännöksinä, joita keksitään maallista korkeutta, mahtia, valtaa ja rikkauksia silmällä pitäen. Tuolla menolla on monia ihmisiä johdettu harhaan. Samoin me sanoudumme jyrkästi irti kaikista sakramentin halveksijoiden, zwingliläisten ja kalvinilaisten harhoista, kuten myös uudestikastajista ja kaikista muista harhaoppisista, minkä nimisiä lienevätkin. Heitä emme keskuudessamme hetkeäkään siedä emmekä hyväksy heidän oppejaan.
Kirkollisesta järjestyksestä ja kohtuullisista kurinpitotoimista olemme lisäksi todenneet, että ne pääpiirteissään sisältyvät edellä mainittuun painettuun Kirkkojärjestykseen. Koska kirkkokuria on jo pitemmän aikaa raskaasti laiminlyöty, jokainen on luvannut arvonsa ja säätynsä mukaisesti auttaa siinä, että sitä vastedes tarkemmin noudatetaan ja se pannaan täytäntöön nykyistä tunnollisemmin ja vakavammin. Mikäli asiat ovat vaativat, piispojen ja tuomiokapitulien yhteisillä päätöksillä voidaan sopia lisäyksistä ja täydennyksistä.
Tähän maahan ei oikeastaan saisi antaa tulla eikä asettua asumaan kenenkään sellaisen ihmisen, joka harrastaa jotakin väärää oppia eikä ole kanssamme yhtä opin asioissa, jotta hän ei viettelisi toisia mukaansa. Koska tätä ei kaupankäynnin ja matkustamisen takia kuitenkaan voida estää, on päästy yksimielisyyteen siitä, että harhaoppisen ei ole lupa pitää julkisia kokouksia kodeissa tai muualla. Jos joku tällaisesta tavataan tai jos joku muutoin puhuu halveksivasti meidän uskonnostamme, häntä tulee asianmukaisesti rangaista.
Jotta kaikille tulisi täysin tiettäväksi, mitä muuta me tässä kokouksessa olemme käsitelleet ja yhdessä sopineet kaikista eri asioista ja yksityiskohdista, se saatetaan ensi tilassa painetussa muodossa tiedoksi. Kaikkivaltiaan Jumalan armon avulla me olemme yksimielisesti lupautuneet, suostuneet ja sitoutuneet pysymään kuolemaan asti kestävinä päätöksessämme, niin ettemme koskaan hetkeksikään salli itseämme siitä pois houkutella, painostaa emmekä pakottaa, emme lahjojen tai suosion, ystävyyden tai sukulaisuuden, uhkausten, epäsuosioon joutumisen tai pelkuruuden tähden. Me jätämme itsemme ja asiamme Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin, mihin se yksin kuuluukin. Jumalan Majesteetti on armollisesti oleva meidän turvamme ja voimallisesti meitä suojeleva.
Kaikkea tätä, siten kuin se kohta kohdalta on päätetty, on rehellisesti, vilpittömästi ja kristillisesti toteltava, ja sitä on noudatettava lujasti, vakaasti ja horjumatta. Jokaisen säädyn tehtävänä ja velvollisuutena toistaan kohtaan on ennen muuta uskollisuus, turvallisuus, oikeamielisyys ja keskinäinen avunanto kaikessa, mikä koskee tätä yhteisesti hyväksyttyä tunnustusta. Varmemmaksi vakuudeksi ja vahvistukseksi olemme me Kaarle, Jumalan armosta jne., sekä me allekirjoittaneet Ruotsin valtakunnan neuvosherrat, piispat, ritarit ja aatelisto, papisto ja porvaristo vapaaehtoisesti, vakain sydämin ja omakätisesti allekirjoittaneet tämän sekä omasta että jälkipolvien puolesta sekä painaneet alle leimamme ja sinettimme. Samoin tehkööt hyväntahtoisesti myös ne, niin hengelliset kuin maallisetkin, jotka ovat kanssamme yhtä mieltä mutta eivät ole nyt läsnä.
Upsalassa maaliskuun 20. päivänä 1593
CAROLUS
Nicolavus Gyldens:na, Hogenskildt Bielke, Claus Bielcke
Erick Abrahamsonn
Gustaff Gabrielsonn, Abrah. Andreae A. Upsalan val. arkkipiispa
Olaus Steph. Västeråsilainen
Carl Göstaffsånn, Pär Jonsån
Olaus Andreae, Ioachim Olavi, Ericus Iacobi Tukholmalainen
Petrus Kenicius Bothniens
Reinholdus Ragvaldi Strängnäsiläinen
Olaus Martini Nyköpinkiläinen
Tho. Lau. Turkulainen
Laurentius Praetorius Gevleläinen
Aksell Raaseportin kreivi, Gustaf Banner, Sten Baner
Jören Påsse kirjoitti 13. kesäkuuta, Göstaff Biörns: Petrus Linköpinkiläinen
Ericus Erici Turkulainen
Jörenn Påsse Nilson
Nicolaus Olai Botniensis, Ericus Olai Skepper:
Israel Gunnari Skaralainen, Mathias Marci Mariestadilainen, Steno Magni Växjöläinen
Gregorius Martini Turkulainen
Olaus Potamander Svercheri F. 8. elokuuta 1593 Tukholmassa
Aaron Synt Ångermanlantilainen Johannes Petri G.
Erich Göstaffson, Erich Sparre, Thuro Bielke Nyköpingissä 13. kesäkuuta 1593
Petrus Ionae Strängnäsiläinen
Hans Åchesonn omakätisesti
Matthias Andreae Iacobus Erici Tukholmalainen, Paulus Pauli Skaralainen, Petrus Melartopaeus
Petrus Laurentii Växjöläinen, Petrus Almungelainen
Johannes Olai Enköpingin koulun rehtori