Keskustapuolueenjohdon puheenvuoroista voi päätellä ainakin sen, että puolueessa ollaan huolissaan siitä, miten Suomen poliittisen pääoman käy, kun maamme vaatii nyt kreikkalainnoilleen takuita.
Vaikka ilmaus poliittinen pääoma on semanttisesti varsin vaikea määritellä, yritän tehdä sen mahdollisimman yksinkertaisesti. Poliittinen pääoma on sosiaalisen pääoman tuottama tulos. Mikäli sosiaalisesti terveesti toimiva yhteisö pyrkii muuttamaan toimintansa yhteiskunnallisesti aktiiviseksi, ryhmällä on poliittista pääomaan juuri sen yhteisöllisyyden vuoksi. Poliittinen pääoma on siis vuorovaikutussuhde, se ei ole missään tapauksessa kuunteluoppilas ja mentorisuhde.
Keskustapuolueessa on myös sitä henkeä, että maataloustuki ja siitä sopiminen ovat meidän poliittisen pääoman tärkein käyttöalue. Jos tarkastellaan Suomen BKT.tä ja maatalouden osuutta siitä: maa- ja puutarhatuotteiden bruttoarvo oli vuonna 1995 kansallisen tilinpidon mukaan noin 6,5 mrd euroa. Maa- ja puutarhatuotteiden osuus bruttokansantuotteesta oli vain 1,8%, osuus on koko ajan ollut laskusuunnassa, se on siis nykyisin vähäisempi On siis aivan aiheellista kysyä, onko suomalaisten etujen mukaista käyttää poliittinen pääomamme nimenomaan maataloustukikeskusteluihin? Vai olisiko peräti parempi, käyttää tämä voimavara vaikkapa Unionin lahojen rakenteiden korjaamiseen, vaikkapa vaikuttamalla siihen, kuinka jatkossa euroalue pärjäisi?
Suomella on mahdollisuus vaikuttaa, sitä ei kuitenkaan tehdä kaikkeen myöntyen, vaan pyrkimällä vaikuttamaan meille oikeasti tärkeisiin asioihin
Vaikka ilmaus poliittinen pääoma on semanttisesti varsin vaikea määritellä, yritän tehdä sen mahdollisimman yksinkertaisesti. Poliittinen pääoma on sosiaalisen pääoman tuottama tulos. Mikäli sosiaalisesti terveesti toimiva yhteisö pyrkii muuttamaan toimintansa yhteiskunnallisesti aktiiviseksi, ryhmällä on poliittista pääomaan juuri sen yhteisöllisyyden vuoksi. Poliittinen pääoma on siis vuorovaikutussuhde, se ei ole missään tapauksessa kuunteluoppilas ja mentorisuhde.
Keskustapuolueessa on myös sitä henkeä, että maataloustuki ja siitä sopiminen ovat meidän poliittisen pääoman tärkein käyttöalue. Jos tarkastellaan Suomen BKT.tä ja maatalouden osuutta siitä: maa- ja puutarhatuotteiden bruttoarvo oli vuonna 1995 kansallisen tilinpidon mukaan noin 6,5 mrd euroa. Maa- ja puutarhatuotteiden osuus bruttokansantuotteesta oli vain 1,8%, osuus on koko ajan ollut laskusuunnassa, se on siis nykyisin vähäisempi On siis aivan aiheellista kysyä, onko suomalaisten etujen mukaista käyttää poliittinen pääomamme nimenomaan maataloustukikeskusteluihin? Vai olisiko peräti parempi, käyttää tämä voimavara vaikkapa Unionin lahojen rakenteiden korjaamiseen, vaikkapa vaikuttamalla siihen, kuinka jatkossa euroalue pärjäisi?
Suomella on mahdollisuus vaikuttaa, sitä ei kuitenkaan tehdä kaikkeen myöntyen, vaan pyrkimällä vaikuttamaan meille oikeasti tärkeisiin asioihin
Vastaukset 2
Vanhimmat
alentamisen puolesta kannattaisi tosiaan taistella. Osallistuminen esim. Englannin alennetun jäsenmaksun maksamiseen ei mielestäni osoita hallituksiltamme suurta kyvykkyyttä?!
Kun tiedämme jäsenmaksuista suurimman osan menevän Euroopan maatalouteen ja aluetukiin, niin viisasta politiikkaa on yrittää saada mahdollisimman suuri osa maksuista takaisin.
Tuet ovat toki samansuuruisia jatkossa kaikissa maissa mutta yhdellä kynän pyyhkäisyllä voidaan muuttaa tukialueiden luokitusta EU:ssa. Näkemys tukialueista on täysin subjektiivinen eli siis poliittinen päätös.
Näistä lähtökohdista Suomen Keskustan huoli ei toki ole aivan aiheeton ;)
Aivan, suurin osa jäsenmaksuista menee maatalous- ja aluetukiin, jos puhutaan koko Unionista. Suomessa kuitenkin tuotantorakenteemme ei ole maatalousvaltainen, näin maataloustukien mittavillakaan lisäyksillä emme saisi kovin suurta osuutta maksuistamme takaisin. Aluetuet taas vääristävät kilpailua maamme sisällä ja tämä ei ole järkevää markkinataloutta.
Tukialueita voidaan toki muuttaa, mutta suurin uhka on todennäköisesti se, että kansallisia tukia karsittaisiin. Maamme kansalliset tuet ovat alue, josta löytyy varsin paljon poliittista pääomaa juurin niitä vastustavilta mailta. Kansalliset tuet eivät kuitenkaan ole se alue, jonka vuoksi muu sosiaalinen/poliittinen pääoma tulisi tärvätä. Maamme kokonaiskehityksen kannalta on paljon tärkeämpiäkin osa-alueita.
Keskustapuolue toki tekee merkittävää työtä liberaaliryhmänsään, ryhmä pyrkii poistamaan maataloustuet. Jos tavoite ja sen toteuttamiseen pyintä ovat keskenään ristiriitaisia, silloin nimenomaan tämä syö poliittista pääomaa varsin paljon. Poliittiseen/sosiaaliseen pääomaan liittyvä luotettavuuden käsite kärsii.