Nämä veijarit ovat aina olleet kaikkein kovimpia
inttämään, että valon nopeus on vakio eikä
suhteellinen käsite. Lukiossa fysiikan lehtori
sanoi jo, että hän ei opeta valon nopeuden olevan
vakio, vaikka oppikirjoissa niin lukee. Kukaan ei
voi tulla hänelle valittamaan, että hän olisi
niin koulussa opettanut. Näille nimille tärkeintä
on vain oman tieteellisen maailmankatsomuksen
pönkittäminen.
Eikö teitä käy sääliksi yksinkertaiset ihmiset,
joilla ei ole mitään mahdollisuutta tajuta noin
rajua eksytystä? Sille, joka eksyttää yhdenkin
lapsen, olisi parempi laittaa myllynkivi kaulaan
ja heittää veneestä järveen.
inttämään, että valon nopeus on vakio eikä
suhteellinen käsite. Lukiossa fysiikan lehtori
sanoi jo, että hän ei opeta valon nopeuden olevan
vakio, vaikka oppikirjoissa niin lukee. Kukaan ei
voi tulla hänelle valittamaan, että hän olisi
niin koulussa opettanut. Näille nimille tärkeintä
on vain oman tieteellisen maailmankatsomuksen
pönkittäminen.
Eikö teitä käy sääliksi yksinkertaiset ihmiset,
joilla ei ole mitään mahdollisuutta tajuta noin
rajua eksytystä? Sille, joka eksyttää yhdenkin
lapsen, olisi parempi laittaa myllynkivi kaulaan
ja heittää veneestä järveen.
Vastaukset 94
Vanhimmat
"Lukiossa fysiikan lehtori
sanoi jo, että hän ei opeta valon nopeuden olevan
vakio, vaikka oppikirjoissa niin lukee. Kukaan ei
voi tulla hänelle valittamaan, että hän olisi
niin koulussa opettanut. "
Niin, kaikkein järkevintähän on olla opettamatta
mitään niin ei ainakaan pääse kukaan valittamaan.
Jos et ymmärrä mitään, niin miksi intät?
Olet ilmeisesti niin tyhmä, että et ymmärrä edes
koulufysiikan opetuksia. Valonnopeus on tyhjössä
vakio, eikä ilmeisesti esim. kaasut vaikuta
valonnopeuteen niin paljoa, että nykyisillä
mittaustekniikoilla voitaisiin mitata eroa. Kun
valolle mitataan eri nopeuksia, niin koetta ei ole
suoritattu tyhjössä tai ilmakehässä.
Painovoimakentällähän on vaikutsta valon
etenemiseen, käsittääkseni tyhjössä
painovoimakenttä taittaa valoa, mutta ei vaikuta
nopeuteen (avaruudessa), mutta mitä se tekee
raskaampiatomisessa väliaineessa, en tiedä.
Tarkoitan tässä siis väliaineen atomien vetovoimaa.
Joka tapauksessa, jos jotkut tiedemiehet ovat
mitanneet valolle suurempia nopeuksia, kuin
valonnopeus tyhjössä on, niin se ei muuta sitä
tosiasiaa, että tyhjössä valonnopeus on vakio
Olen varma, että Pseudohippi kykenee kirjoittamaan
aiheesta valonnopeus hyvinkin tyhjentävän
selvityksen. Kyllä pitää olla ihmisellä kumma
luonne, kun pitää alkaa hyökkämään itseään
fiksumpien ihmisten kimppuun argumenteilla, josta
itse ei ymmärrä mitään. Itselläni ei tulisi
mieleenikään kyseenalaistaa esim. Pseudohipin
kirjoituksia, vaikka en asiasta mitään ymmärtäisi
(niin kuin silloni tällöin käykin).
Ajattelu on aivosähköistä toimintaa: Alkoholistit
ja hullut ovat viisaampia kuin nämä tämän palstan
kirjanoppineet ja fariseukset.
Oletpa viisas!
että tiedostat ongelmasi. Siitä on hyvä jatkaa..
Valon (tai yleisemmin sähkömagneettisen säteilyn)
nopeus on vakio tietyssä väliaineessa.
Sähkömagneettisen säteilyn etenemisnopeus on eri
esimerkiksi tyhjiössä verrattuna veteen.
Vastaan tässä omasta puolestani, kun en
muiden veijareiden kantoja asiaan tiedä.
> Nämä veijarit ovat aina olleet kaikkein
kovimpia
inttämään, että valon nopeus on vakio eikä
suhteellinen käsite.
Kyllä minä pidän esim. Albert Einsteiniä
paljon kovempana veijarina kun kaikkia
mainitsemiasi yhteensä.
Mika/Teen Angel/Sokrates/Heidi jne... ei sen
sijaan ole koskaan selittänyt, miten
yksinkertainen mitattavissa oleva fakta onkin
"käsite". Haluaisitko sinä vaivautua?
> Lukiossa fysiikan lehtori
sanoi jo, että hän ei opeta valon nopeuden
olevan
vakio,
Ahaa. No lukiosi lehtori on varmaankin
merkittävä fysiikan auktoriteetti. Minun fysiikan
lehtorini kyllä sanoi aivan toista (Itse asiassa
muistan selvästi, että törmäsin
Michelson-Morleyn kokeeseen ensi kertaa
lukion fysiikan kirjassa/tunnilla.) Epäilen kyllä,
että sinä et ehkä aivan kuullut, mitä lehtori
sanoi.
> Kukaan ei
voi tulla hänelle valittamaan, että hän olisi
niin koulussa opettanut.
Niin. Varsinkaan kun tästä on olemassa vain
yhden anonyymin kirjoittelijan väite.
> Näille nimille tärkeintä
on vain oman tieteellisen
maailmankatsomuksen
pönkittäminen.
Hauskaa, että tiedät itseäni paremmin, mikä
minulle on tärkeää. Arvostan paneutumistasi,
mutta lisäharjoitus lienee kuitenkin vielä
tarpeen.
> Eikö teitä käy sääliksi yksinkertaiset ihmiset,
Kyllä minua joskus käy sääliksi yksinkertaiset
ihmiset. Nytkin vähän.
> joilla ei ole mitään mahdollisuutta tajuta
noin
rajua eksytystä?
Ymmärrän kyllä mahdollisuuksiesi
rajallisuuden. Koeta silti elää hyvä elämä.
> Sille, joka eksyttää yhdenkin
lapsen, olisi parempi laittaa myllynkivi kaulaan
ja heittää veneestä järveen.
No. Minä en lähtisi ketään tuomitsemaan. Ei
kai tyhmyys synti ole kristinopissakaan.
Myllynkivet muuten ovat nykyisin pääosin
antiikkia, joten järven sijasta olisi parempi
viedä ne vaikka kotiseutumuseoon.
.............................. . ....... . . . . . . . . . . .
No heips Pseudohippi! Olet näköjään joutunut
puristuksiin jo joiltakin muiltakin tahoilta.
Kaipaisin edelliseen viestiisi selitystä
sanan "fakta" kohdalle.Sen merkityssisältö kun ei
oikein ole minulle avautunut?
Edellisessä valon nopeus väittelyssä väitit
seuranneesi suoraa lähetystä, kun valon säde
lähetettiin maasta kuuhun ja mitattiin siellä.
Pidän sinua siksi edelleenkin asioiden sotkijana,
joka ei itse edes ymmärrä kirjoittamaansa.
> Edellisessä valon nopeus väittelyssä väitit
> seuranneesi suoraa lähetystä, kun valon säde
> lähetettiin maasta kuuhun ja mitattiin siellä.
Joko olet lukenut väärin tai valehtelet
tietoisesti. Molemmat vaihtoehdot ovat täälla
yleisiä ja mikäli olet sama tyyppi, jonka kanssa
olen aiheesta keskustellut aiemminkin, niin
sinulla ne ovat peräti yleisimmät tavat
kommentoida muiden kirjoituksia. Mitä
"tyttöystävällesi" Heidille kuuluu?
Tässä tapauksessa asiassa ei ole mitään epäselvää.
Jokainen voi käydä tutustumassa keskusteluun
sivuillani osoitteessa
http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/valonnopeus.h
tml� (sivulla on kyllä paljon muutakin
luonnontieteisiin liittyvää).
Lyhyt lainaus eräästä viestistäni, hakasulkeissa
oleva lisätty tähän selvennykseksi: "Apollo 11
astronautit veivät kuuhun peilin juuri tätä
tarkoitusta [kuun ja maan välisen tarkan
etäisyyden mittausta] varten. Olen itse (ja sadat
miljoonat muutkin) nähnyt siitä sekä kuussa
otettuja valokuvia että suoraa televisiolähetystä.
Muutamia päiviä ensimmäisen kuussakäynnin jälkeen
siihen saatiin onnistuneesti osumaan maasta
lähetetty lasersäde, joka siis heijatui takaisin,
kuten valolla on tapana peilin kohdatessaan
tehdä."
> Pidän sinua siksi edelleenkin asioiden
sotkijana,
> joka ei itse edes ymmärrä kirjoittamaansa.
Pidä sinä minua minä vaan, minä en pidä sinua
juuri minään.
.......... ......
> puristuksiin jo joiltakin muiltakin tahoilta.
Puristuksiin? Muiltakin?
> Kaipaisin edelliseen viestiisi selitystä
> sanan "fakta" kohdalle.Sen merkityssisältö kun
ei
> oikein ole minulle avautunut?
Etkö tuota tiedä? No, minusta on vain hyväksi,
jos ihmisen tietämys lisääntyy, joten ole hyvä:
Fakta (lat. mon. facta < factum), tosiasia.
(Lähde: Otavan sivistysanakirja)
Sanan "tosiasia" merkitystä voit tutkailla
käymistämme keskusteluista, sieltä se käy ilmi.
(Sillä vaikka kertaus on opintojen äiti, niin minä
olen melko huono opettaja.)
Esimerkkinä tosiasioista voin mainita vaikkapa
valon nopeuden tyhjiössä tuntemassamme
maailmankaikkeudessa, se on noin 297 000 km / sek.
tai sen, ettei täydellistä kaikkivaltiasta voi
olla olemassakaan.
............. . . . . . . . . . . . . . . . . . .
. . . . .
että vihdoinkin myönnät sinulla olevan vaikeuksia
ymmärtää, mikä on fakta. Minä olen tuon huomannut
jo keväällä.
Valon nopeutesi on pyöristetty (virne)(kertoo
aika paljon faktoista[si]) ja toinen faktasi ei
ole sitä ollenkaan. Se on vain sinun uskosi
asiasta josta sinulla ei ole vedenpitäviä
todisteita.
> Valon nopeutesi on pyöristetty (virne)
Valon nopeus on (299 792,4574 ± 0,0012)km/s. Katso
sanakirjasta, mitä sana "noin" tarkoittaa. Ja
harjoittele virnistämistä ensin peilin edessä,
jotta se ei vahingossa näyttäisi typerältä.
> ja toinen faktasi ei
> ole sitä ollenkaan.
Tämä lienee suurin piirtein ainoa asia, josta
olimme nimim. Eschatonin kanssa yksimielisiä.
Katso hänen viestinsä
http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E7F92293E
EGA94 ja keskustelumme aiheesta. Absoluuttinen
kaikkivaltius on käsitteenäkin mahdoton.
Mikäli olet eri mieltä kanssani, olisitko
ystävällinen ja kumoaisit asiaan liittyvän
todistuksen osoitteessa
http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/uskKV.html .
> josta sinulla ei ole vedenpitäviä
todisteita.
Todistus on erittäin vedenpitävä. Kannustan
kaikkia yrittämään sen kumoamista.
.......... .......... .......... ........... . . .
. . . . . . . . .
Jotenkin tuli mieleen tuossa tuota jälkimmäistä
linkkiä lukiessani mieleen Kiekkomaailman
filosofit jotka olivat todistaneet että nuoli ei
koskaan osu kilpikonnaan. Sitä he sitten
todistelivat ampumalla nuolia jotka kumma kyllä
kimpoilivat kilpikonnan panssarista.
Tuli vain mieleen.
vapaaehtoinen tyhmyys on synti joka paikassa. Se rikkoo rotujen, uskontojen ja mannerten rajat!
Pseudohipille:
"Ymmärrän kyllä mahdollisuuksiesi
rajallisuuden. Koeta silti elää hyvä elämä."
...Kiekkomaailman filosofeja, mutta heidän
todistelunsa on helppo kumota. Toki se pitää ensin
ymmärtää.
Tuli vaan mieleen.
...
KV(x) ja KT(x)=Olento=O
1. O antaa tehtävän ratkaisuksi tehtävän jota
kukaan ei osaa ratkaista sillä hetkellä. Sekunnin
sadasosan päästä kyllä.
2. Ja O sanoi "Tässä on tehtävä Y joka on tehtävä
jota kukaan ei voi ratkaista. Se on sellainen
tehtävä koska minä O sinun Osi olen valinnut olla
ratkaisematta. Täten se on ratkaisematon tehtävä
jota kukaan ei voi ratkaista, sillä minä olen O."
Ja kansa ylisti Ota.
3. O kiertää tehtävän kuvauksella joka saa
tehtävänantajat menemään pois lyötyinä (kuten
Jeesus kiersi fariseusten hyvällä
ratkaisemattoman kysymyksen). (No joo, aika
lapsellinen mutta mahdollinen myös.)(virne)
Ja tähän loppuun vielä: "Never rule out the
possibilty that you are dead wrong" - Sir Samuel
Vimes, Commander of the Ankh-Morpork City Watch
Tämä on hyvä ihan jokaiselle mietittäväksi
(minullekin).
> Hevoinen.cjb.net 01.08.2001 klo 21.24
>
> vapaaehtoinen tyhmyys on synti joka paikassa.
Heh. Saanko käyttää ylläolevaa lausetta joskus
täällä keskusteluissa lähteen mainiten?
....
...lukemalla Terry Pratchettin koko tuotanto.
Erityisesti suosittelen kirjaa Small Gods jossa
kyseiset filosofit ovat. Ehkä niitten lukemisen
jälkeen osaat ottaa rennommin suhteessa uskontoon
ja filosofiaan.
No joopa joo. Olisit nyt lukenut todistuksen
loppuun asti, miettinyt sitä ja hiukan
harjoitellut itseksesi ensin. "Ehdotuksesi"
muuttaa tehtävän sääntöjä rankalla tavalla.
Kaikkivaltiaalle kaikki säännt kuitenkin ovat
noudatettavissa niitä muuttamatta.
!. asetelma on väärä. Olento O:n pitää (mikäli on
kaikkivaltias) ratkaista tehtävä oikein (käyttäen
siis tehtävän antajan määrittelemää logiikkaa).
Tehtävän ratkaisu ei ole toinen tehtävä.
2. Valinta Tehdä / olla tekemättä ei ole sama asia
kun kyetä tekemään. Tässä olento O siis luopuu
kaikkivaltiudesta tilapäisesti. Silloin voimme
antaa lisämääreen: "ratkaise tehtävä
kaikkivaltiutesi säilyttäen".
3.Tätä en ymmärrä. Jos tehtävä kierretään, se jää
rat
Jos annetaan mahdoton tehtävä kaikkivaltiaalle
olennolle tarkoituksena saattaa kyseinen olento
hankalaan asemaan, niin eikö olento voisi
kieltäytyä tehtävästä viitaten tehtävänantajien
pahansuopiin motiiveihin.
Kaikki tällaiset ansatehtävät ovat ikäviä, koska
ainoastaan suunnittelijoitten jättämistä rei'istä
sen voi ratkaista. Voisi sanoa että kysymys ei
ole asian pointti vaan kysymyksen tarkoitus.
Josta päästään pulmaan että miksi tehdä
ratkaisemattomia tehtäviä. No, todistaakseen
sanoja.
Joten...
"Your point is valid and proven." Jumala ei siis
ole absoluuttinen Kaikkivaltias, vaikka siihen
kuuluisi kyllä itsensä vapaaehtoinen
rajoittaminen. Tai sitten hän on ja meidän pitää
mennä kamppailemaan typeryytemme ja viisautemme
kanssa häntä vastaan. Jolloin hänellä on jokin
vastaveto. Tai sitten ei ole.
...olen huomannut että moni
väärinymmärtää/ymmärryttää täällä tahallaan.
Miten huono ihminen pitää olla että käyttää
moista alhaisinta keinoa, missään keskustelussa.
Toivottavasti se ei jatku.
"Toivottavasti se ei jatku."
Toiveesi ei mitä todennäköisimmin toteudu vaan
käy ihan painvastoin. Pelin aines ja materia
palstalla on ollut jo pitkään se, että
kieltäytymällä edes yrityksestä ymmärtää
vastakkaisen näkökannan esittäjää ja hänen
tekstiään sekä vetämällä tiukasti ja
itsetyytyväisena omaa linjaa, voi keskusteluja
pitkittää loputtomiin.
Vuosi sitten tämä palsta oli suhteellisen
leppoisa nurkkaus, jossa kiivaatkin keskustelut
päättyivät useimmiten kunniallisesti hyvän elämän
toivotuksiin. Sitten alkoi nk eskopeewee-ilmiö
typeränä häiriköintinä, joka on koventunut pitkin
matkaa sitä mukaa kun räkänokat yrittävät ylittää
toinen toisensa (itsensä?) herjausten
härskiydellä.
Ilmiö ei ole psykologisesti eikä
sosiologisestikaan mikään vieras ja on kaikille
rasismista tuttu. Vastapuolen nujertaminen ja
halventaminen keinolla millä hyvänsä näyttää
olevan kantava motiivi raadollisen ihmisen
käytöksessä. Kun voitto on mahdoton, kovennetaan
arsenaalia offensiivien ja vastaoffensiivien
mylläkässä ja sitten ei olekaan enää päätä ei
häntää näkyvissä kummallakaan osapuolella. Olen
yhden ainoan kerran tällä palstalla nähnyt
tällaisen offensiivin nujerrettavan pelkällä
itsepäisellä, hyväntahtoisella
'ymmärtämättömyydellä'. Kerrankin hyvä ihminen
voitti pahansuovan ja ilkeämielisen.
Huono ihminen, eihän semmoisia käsitteitä enää
olekaan, eläimiähän tässä vain ollaan, voittajia
ja häviäjiä korkeintaan . Ja kuka nyt haluaisi
julkisesti luuseri olla.
Olen pohtinut näitä asioita muutama kuukausi
sitten, enkä enää kunnolla muista vastaustani,
mutta yritetään kuitenkin.
Ensinnäkin täytyy mainita, että herra Tikkasen
argumentti on lievästi sanoen huonosti muotoiltu
näin 4 aikaan aamulla aivot eivät millään meinaa
taipua Tikkasen ajatusjuoksuun. Olen siis vain
selaillut argumenttia, mutta oletan nyt
vastauksessani että kysymyksessä on koko ajan
kysymys siitä, pystyykö Jumala toteuttamaan
ristiriitaisia kuvauksia. Ristiriitaisia
kuvauksiahan voimme keksiä vaikka kuinka paljon.
Suosituimpia lienee kysymys siitä, että jaksaako
Jumala tehdä niin suuren kiven, ettei jaksa sitä
nostaa. Muita mahdollisia ovat tietysti Tikkasen
käyttämä liian vaikea tehtävä.
Itse 'paradoksiin' voidaan vastat kahdella
tavalla. Ensinnäkin voimme todeta, että Jumala
pystyy toteuttamaan ristiriitaisia kuvauksia.
Jumala pystyy tekemään kiven, jota ei jaksa
nostaa tai tekemään ongelman johon ei osaa vastata
(nämähän ovat selvästi ristiriitaisia kuvauksia
sillä Jumala jaksaa määritelmällisesti nostaa
minkä tahansa kiven tai ratkaista minkä tahansa
tehtävän.) Tämä ei kuitenkaan rajoita Jumalan
valtaa mitenkään, koska hän voi heti perään
toteuttaa toisen ristiriitaisen kuvauksen,
nimittäin nostaa tuon kiven, jota ei jaksa nostaa
tai ratkaista tehtävän, jota kukaan ei osaa
ratkaista. Täydellisen kaikkivaltias Jumala ei
siis ole loogisesti ristiriitainen käsite, koska
hän voi toimia logiikan ulkopuolella. Tämähän oli
oletuksena jo Jumalalle asetetun tehtävän
asettamisessa. Tosin se ei eksplisiittisesti käy
siitä ilmi ja siksi tehtävä näyttää ajavan
jumalkäsitteen ristiriitaan.
Mitä järkeä tällaisessa käsitteessä sitten on?
Sitä en tiedä. Tuskin käsittäisin vaikka Jumala
tekisikin eteeni esimerkiksi pyöreän neliön tai
vuoren ilman laaksoa. Lisäksi Jumalalla olisi
tietysti varsin omintakeisia ominaisuuksia kuten
kyky valehdella ja puhua totta yhtäaikaa, olla
olemassaja olematta yhtaikaa jne.(Tosin ei
uskovan kai tarvitse väittää, ettei Jumala kykene
valehtelemaan. Riittää kun hän ei halua
valehdella.)
Toinen vaihtoehto on sitten kieltää, että Jumala
kykenisi toteuttamaan ristiriitaisia kuvauksia.
Minun mielestäni tässä vaihtoehdossa ei ole
mitään huonoa. Se ei ole ristiriidassa raamatun
tekstien kanssa. Ei kaikkivaltiuden piiriin
tarvitse kuulua ristiriitaisia kykyjä.
Kaikkivaltias on se, josta kaikki on lähtöisin,
joka pystyy vaikuttamaan kaikkeen, mutta johon
mikään muu ei pysty vaikuttamaan.
Jos tämä argumentti ei nyt vakuuta, niin kerro
ihmeessä. Täytyy sitten miettiä löytyykö minusta
vielä potkua kovempaan argumenttiin. Harmittaa
tosin kun minulla oli joskus tämä paremmin
mietittynä jossakin keskustelupalstalla, mutta
kun minulla ei ole tapana säilytellä viestejäni
(mikä on hyvin valitettavaa) niin eipä sitä taida
olla missään enää tallella.
> Täydellisen kaikkivaltias Jumala ei
siis ole loogisesti ristiriitainen käsite, koska
hän voi toimia logiikan ulkopuolella. Tämähän
oli
oletuksena jo Jumalalle asetetun tehtävän
asettamisessa.
Tätä kumoamisyritystä Tikkanen käsittelee
sivunsa loppupuolella (kohta 7 a). Oletuksena
oli: ratkaise tehtävä ihmisen käyttämällä
logiikalla. Itse lisäisin tähän, että
absoluuttinen kaikkivaltias voisi ratkaista
minkä tahansa tehtävän noudattaen mitä
tahansa sääntöjä.
> Mitä järkeä tällaisessa käsitteessä sitten
on?
Ei siinä mitään järkeä olekaan. :-) Kyse on
vain siitä, että entiteettiä joka olisi
absoluuttinen kaikkivaltias, ei voi meidän
maailmassamme käytetyn logiikan mukaan
olla olemassa. Olen törmännyt täällä mm.
selitykseen, jonka mukaan jumala
noudattaakin "logiikka 2.0":aa. Nämä
selitykset ovat hupaisia, eivätkä millään
muotoa ratkaise alkuperäistä ongelmaa.
> Lisäksi Jumalalla olisi
tietysti varsin omintakeisia ominaisuuksia
kuten
kyky valehdella ja puhua totta yhtäaikaa, olla
olemassaja olematta yhtaikaa jne.
Niin. Tähän samaan sarjaan kuuluu myös se,
että jumalalla on täysin kaksi keskenään
ristiriitaista luonnetta samalla kertaa, nimittäin
ihminen ja jumala.
> Toinen vaihtoehto on sitten kieltää, että
Jumala
kykenisi toteuttamaan ristiriitaisia kuvauksia.
Minun mielestäni tässä vaihtoehdossa ei ole
mitään huonoa.
Ei siinä mitään huonoa ole minustakaan.
Tämähän oli myös käsitys, johon päädyimme
nimim. Eschatonin kanssa
keskustellessamme (
http://keskustelu.suomi24.fi/?ac=show&id=E7
F92293EEGA94 ). Muistelisin, että olet itsekin
joskus käyttänyt tätä "rajatun kaikkivaltiuden"
määritelmää, ts. että kaikki, minkä voi tehdä,
on jumalan tehtävissä.
Mutta on asioita, joita ei yksinkertaisesti voi
lainkaan tehdä meidän tuntemassamme
maailmakaikkeudessa. Ja mikäli on yksikin
maailmankaikkeus, josta löytyy yksikin asia,
jota yksikään olento ei voi tehdä, kaikkivaltius
kumoutuu.
Epäilijän näkökulmasta rajattuun
kaikkivaltiuteen liittyy kuitenkin ongelma. Jos
on olemassa yksi asia, jota jumala ei voi
tehdä, mistä tiedämme, ettei niitä ole
useampiakin, tai miten ymmärrämme tämän
kykenemättömyyden seuraukset. Joissakin
lahkoissa on vallalla käsitys, että saatanakin
on jumala tai osa jumaluutta, pahuus kun
eittämättä on olennainen osa kristittyä
luomakuntaa. Ja jos jumala ei kykene
kieltämään itseään, tässä saattaisi piillä
selitys pahan ongelmaan. Jumala ei kykene
kietämään pahaa, sillä pahuuden lähde on
osa jumaluutta. Ajatus on toki kristilliseltä
kannalta kerettiläisyyttä, mutta ajatusleikkinä
mielenkiintoinen.
..................... . . . . . . . . . . .
mitä kunnoitettavin ja armollisin hra/rva Oplev.
Pyydän mitä nöyrimmästi, että saan lähestyä
teidän suopeaa ja jalomielista viisauttanne
kysyäkseni Teiltä erästä asiaa, vaikka en ole
kyllin arvokas edes suutelemaan viittanne
liepeitä. Aiotteke Te joskus mahdollisesti antaa
säihkyvän nerollisuutenne valon loistaa myös
minulle, jos sitä äärimmäisen kunnioittavin ja
nöyrin mielin Teiltä tässä pyydän. Kyse on
eräästä asiasta, joka joskus jäi kesken, ja johon
Te sanoitte olevanne ollut aikeissa vastata,
mutta havaittuanne minun, Teidän mitä nöyrimmän
palvelijanne erään sangen asiattoman
kirjoitusyritelmän, Teitte Teille ominaisen
säkenöivän viisaan päätöksen ja päätittekin
mahdollisesti olla vastaamatta. Pyytäisin mitä
nöyrimmin, että mikäli suopeutenne pohjattomasta
aarreaitasta liikenee jokin helmi myös minulle,
niin olisin siitä mitä kiitollisin.
Teidän armollisuuttanne ja viisauttanne mitä
nöyrimmin ja vaatimattomimmin toivein lähestyen,
karitsa
"Tätä kumoamisyritystä Tikkanen käsittelee
sivunsa loppupuolella (kohta 7 a). Oletuksena
oli: ratkaise tehtävä ihmisen käyttämällä
logiikalla. "
- Kohtuuton vaatimus, Tikkanen nimittäin luopuu
jo lähtökohdissaan ihmisen käyttämästä logiikasta
kun hän kysyy pystyykö Jumala tekemään ongelman
jota ei voi ratkaista. Ihmisen logiikalla tämä on
täysin järjetön kysymys(Koska kaikkivaltias
pystyy tietenkin ratkaisemaan myös kaikki
ongelmat.) Siksi on järjetöntä vaatia Jumalalta
ensin ihmislogiikan ylittäviä tekoja ja heti
perään kieltää häneltä tuo mahdollisuus. Tästä
nimenomaa oli kyse. Argumentin kuulija
houkutellaan ensin hyväksymään ristiriidattomalta
vaikuttava kuvaus, joka itse asiassa tarkemmin
harkittuna on ristiriitainen. Tämän jälkeen
argumentti etenee osoittamalla että käsite on
ristiriitainen. Kyseessä on kuitenkin vain kahden
eri kaikkivoipaisuus käsityksen välinen
ristiriita, rajoitetun ja rajoittamattoman. Toki
meidän näkökulmastamme Jumalalla voi ola vain
yhdenlaista kaikkivoipaisuutta.
"Kyse on
vain siitä, että entiteettiä joka olisi
absoluuttinen kaikkivaltias, ei voi meidän
maailmassamme käytetyn logiikan mukaan
olla olemassa. "
- Kyse ei mielestäni niinkään ole se, voiko
tuollaista Jumalaa olla olemassa vai ei. Jumala,
ollessaan olemassa, voi toki olla irrallinen
meidän logiikastamme. Kysymys on ennemminkin
siitä, miten meidän tulisi käsittää Jumala. Kuten
sanoin rajoittamaton Jumala olisi meille
entistäkin käsittämätön. Hän voisi tehdä
kaikenmaailman asioita, joita emme pysty
käsittämään.
Tarkoitan sitä, että vaikka tekisimme
metafyysisen oletuksen että Jumala on täysin
rajoittamaton, niin kannattaisin silti rajoitetun
Jumalan käsitystä, koska se on mielekkäämpi
rajallisen ihmismielen kannalta. Tämä ei
kuitenkaan edellytä että meidän tulisi edellyttää
Jumalalta tosiasiassa tällaista ominaisuutta. Ja
kuten väitin, ei ole logiikan vastaista olettaa
olioita, jotka eivät ole logiikan alaisia. Näin
ollen Tikkasen argumentti ei myöskään onnistu
tehtävässään.
Toisin sanoen kaksi väitettäni on, että Jumala
käsite ei ole sisäisesti ristiriitainen ja, että
vaikka rajoittamaton Jumala onkin loogisesti
mahdollinen(me emme vain ymmärrä sitä) niin
rajoitettu Jumala on ainoa tapa, joka meille
ihmisille on mahdollinen.(Koska meidän
ajattelumme on sidottu logiikkaan).
"Mutta on asioita, joita ei yksinkertaisesti voi
lainkaan tehdä meidän tuntemassamme
maailmakaikkeudessa. Ja mikäli on yksikin
maailmankaikkeus, josta löytyy yksikin asia,
jota yksikään olento ei voi tehdä, kaikkivaltius
kumoutuu. "
- Riippuu miten käsitetään kaikkivaltius. Minun
mielestäni kaikkivaltiuden käsitteeseen kuuluu
vain se, että se on kaiken alku, se rajaa kaiken,
mutta mikään ei rajaa sitä.
"Epäilijän näkökulmasta rajattuun
kaikkivaltiuteen liittyy kuitenkin ongelma. Jos
on olemassa yksi asia, jota jumala ei voi
tehdä, mistä tiedämme, ettei niitä ole
useampiakin"
- Edellä mainittuun vedoten väitän, ettei ole
osoitettu Jumalan olevan kyvytön minkään asian
suhteen. Tikkasen argumentti ei mielestäni ole
validi.
näin hellyttävää pyyntöä en ole varmaan koskaan
eläissäni ennen saanut. Viitanliepeitteni suutelu
on kyllä aika haperoa juuri nyt kun on loistoani
himmentävän auringonpaisteen takia olen
pukeutunut pelkkään hameeseen ilman viittaa kuten
kunnon hienohelmarouvien kuuluukin.
Minun on kuitenkin nyt todettava, että en tähän
suloiseen vetoomukseen voi vastata ainakaan
tänään, valitettavasti. Olen näet aikonut
hukuttaa ylhäisen alentuvaisuuteni ja säkenöivän
intelligentsiani tänä iltana aivan
rahvaanomaiseen kaljasaaviin, mikäli ei nyt
sitten alamainen homoystäväni keksi kääntää
suunnitelmiani poreileviksi shamppanjajuhliksi
täällä vietettävän Pride-festivaalin kunniaksi.
Harkiten asiaan palaamista liskojen yön valjettua
kaljuksi aamuksi ojennan täten valkoliljaisen
käteni suudeltavaksenne.
tuntuu siltä, että nykyään jää liiankin vähän
aikaa keskustelujen seuraamiseen(tosin
perusteluista syistä), niin voisitko vihjata
mihin keskusteluun viittaat, siis hyvän
voittaminen? Aivan hirvittää, että jokin
tähdellinen on jäänyt huomaamatta sekamelskan
keskeltä. Uusin trendi näyttää olevan kaikista
(minusta) kiinnostamattomienpien keskustelujen
avaamisen koosteina. Tekee mieli huutaa, että
aika on rahaa, kun ei omista kiinteää
nettiyhteyttä. Pakkoko sitä on jonnin joutavia
toistaa moneen kertaan!
Mikäli aiotte joskus vastata siihen jo muinaiseen
kirjoitelmaani, jonka täsmällistä sisältöä ette
varmaankaan enää muista, mutta jonka saatatte
vielä löytää tämän palstan fossiilisista
kerrostumista, niin toivoisin teidän kirjoittavan
vastauksenne jonnekin tänne palstan alkupään
seudulle, koska en yleensä kovin paljoa
tutkiskele kaukaisia menneitä keskusteluja. Jos
ette avaa uutta otsikkoa, niin voisitte
kirjoittaa vastauksenne esim. johonkin minun
kirjoitelmaani vastaten, olipa tämä
sitten 'alakoululaisen ala-arvoista' tahi enemmän
asiallista tyyliä sisältävää lingvististä
käyttäytymistä.
Mikäli vastaaminen ei teitä lainkaan
kiinnosta/huvita, niin on luonnollisesti täysin
hyväksyttävää ja asiallista olla vastaamatta.
Näppärää, mutta...
Koko tämä olemattomuustodistelu perustuu siihen
oletukseen, ettei KV(x)/KT(x) kykene vastaukseksi
luomaan loogista paradoksia z (näennäistä tai
todellista).
Käytetty pseudomatematiikka pohjaa
ristiriitaiseen ajatteluun, jossa meidän
havaitsemamme luonnon tai logiikan rajat sitovat
KV(x):ää jonka silti todistelun alussa oletetaan
olevan kaikkivaltias.
> - Kohtuuton vaatimus,
Absoluuttinen kaikkivaltius on eräänlainen
kohtuuttomuuden huipentuma. Minusta
absoluuttiselle kaikkivaltiaalle ei kohtuuttomia
vaatimuksia voi esittääkään, sillä
kohtuuttominkin vaatimus on tietysti
kaikkivaltiaalle mahdollista toteuttaa.
Tietenkin voidan ajatella, että rajoittamaton
olento on olemassa, ja niinhän monet
ajattelevatkin. Tällainen olento on ihmiselle
käsittämätön, sillä - kuten sanoit - se voi esim.
olla ja ei-olla yhtä aikaa. Minä pidän kuitenkin
tätä käsittämättömyyttä viime kädessä rajana,
johon absoluuttisen olennon kaikkivaltius
päättyy, mikäli tätä käsittämisen vaatimusta
pidetään kohtuuttomana. Asiana, jonka
suhteen olento ei ole kaikkivaltias. Ja jos on
yksikin asia, niin...
> Riippuu miten käsitetään kaikkivaltius.
Minä käsittäisin absoluuttisen kaikkivaltiuden
juuri niin, että tällaiselle olennolle ei
yhdestäkään reaalisesti tai metafyysisesti
olemassaolevasta tai kuviteltavissa olevasta
maailmankaikkeudesta löydy yhtään tehtävää,
jota se ei voisi suorittaa riippumatta siitä,
millaiset ovat tämän tehtävän ehdot.
Mielestäni kaikki tästä asetelmata tinkivät
kaikkivaltuiden määritelmät ovat vain eri tavoin
rajoitettuja kaikkivaltiuksia. Tehävän antaja voi
määritellä tehtävän miten vain (tai jättää vaikka
määrittelemättä), absoluuttisen kaikkivaltiaan
pitäisi silti kyetä tämä tehtävä suorittamaan.
Jos tehtävän ehtoihin kuuluu sen
suorittaminen niin, että ihminen tämän
absoluuttisen kaikkivaltiuden olemuksen
ymmärtää, kyse on vain yhdestä säännöstä
lisää, eikä sen pitäisi vaikuttaa kaikkivaltiaan
kyykyyn ratkaista tehtävä. Tämä on minusta
tietenkin mahdotonta, kuten absoluuttinen
kaikkivaltiuskin :-). Koska kuitenkaan meillä ei
ole tietoa minkäänlaisista kaikkivaltiaista,
emme tämän ajatuksen mahdottomuutta tai
mahdollisuutta pääse testaamaan (toki
koejärjestelyissäkin voisi tulla pienoisia
ongelmia).
Tämä on tavallaan hauskaa pohdiskelua.
Arvelinkin, että jos joku tämän palstan
kirjoittajista kykenee Tikkasen argumenttia
kyseenalaistamaan, niin juuri sinä. Minun on
kuitenkin ehkä hiukan vaikea hahmottaa
kaikkia pointtejasi. Jos jaksat, tee aiheesta
joskus muodollinen todistus, siihen olisi
hauska tutustua. Ja ala hyvä mies ihmeessä
säästää tekstejäsi.
..................... ..... .....
(Huhhuh, löytyihän tämä täältä viimein.)
Nyt minulta alkaa olla kadoksissa sekä punaiset
että vihreät langat. Olen yrittänyt itsekin etsiä
sitä ketjua, koska mielestäni siinä on se
kysymys, johon karitsainen odottaa vastausta
minulta, armolliselta.
Ketju on pitkä ja alkaa agressiivisella
töykkimisellä minun ja karitsan välillä, mutta
sitten paikalle ilmestyy kärsivällisyyden ja
rauhallisuuden perikuva pth, joka ottaa
äksyimmätkin räyskytykset pelkästään by face
value ja saa keskustelun kääntymään
mielenkiintoiseksi, joten siitä tulee niin pitkä,
että sitä on vaikea lukea. Itse käyttäydyin
normaalin typerästi, suutuin, keräsin kimpsuni ja
kampsuni ja häivyin, tosin palasin myöhemmin
lauhtuneena paikalle. Surullisinta on, etten sitä
enää löydä enkä siten(?) myös karitsan
kirjoitelmaa.
Vähän myöhemmin:
nyt löytyivät molemmat, jippiieee!
Hyväpahajuttu on osiossa Kaikki on luvallista,
tällä hetkellä ofs=320, mutta aamulla varmaan jo
340. Sen juoni ei ole ihan helppo jäljittää
siksi, että juttu haarautui jo 10/7 päivän aikana
kolmeksi päähaaraaksi ja siinä on 172 viestiä,
joten kronologinen ja kosmologinen järjestö on
aivan entrooppisen sekaisin. Minulle se ainakin
on ainoa mieleen jäänyt keskustelu, joka alkaa
huonosti, mutta päättyy hyvin.
Öitä
Onpa heti kärkeen todettava, että nämä
öykkäröinnit kanssasi ovat olleet minulle varsin
hedelmällisiä: olen niiden vuoksi jopa ostanut ja
lukaissut läpi kolme kirjaa luonnontieteen
nykytilasta; kaksi tiedeuskon raamattua (yksi
Hawking, hahaaaa) ja yksi vähän kriittisempi (ei-
uskovaisen fyysikon kirjoittama), jota en
kylläkään tarkoituksella ostanut sen
kriittisyyden vuoksi. Sen lisäksi olen kahlannut
lukuisia sivuja väliverkossa hakusanoilla GOD,
SCIENCE, LOGIC, OMNIPOTENT.
Lopputulema kaikesta on ollut, että keskustelumme
on täysin hyödytön, sen ovat käyneet keskenään
lukemattomat meitä viisaammat ja vanhemmat
semmoisilla aregumenteilla, joita me vasta tässä
lähestymme. Merkillepantavaa on myös, että kukaan
ei ole vielä selvinnyt voittajana
kilpalaulannasta vaan korkeintaan tasapeli tai
tympeä turhautuneisuus on ollut kaikkien laihana
palkintona paljosta herzegovoinnista.
Meidän erimielisyytemme ei koske ihmisen ja
muiden eläinten aivojen toimintamalleja, ei
evoluutiota eikä fysiikan lakeja (matematiikasta
voimme jo olla eri mieltä). Olen suurelta osin
samaa mieltä tieteestä ja sen tuloksista ja
mahdollisuuksista, vähän vähemmän luottavainen
vain. Deterministi et sinäkään sano olevasi,
vaikka se on deterministinen lopputulos
esittämästäsi Kaiken Älyllisen Prosessiteoriasta.
Olen itse ollut aina kiinnostunut
kognitioteorioista, olen suhteellisen hyvin
selvillä ihmisen hermojärjestelmästä ja näen
suuren yhtäläisyyden ihmisaivojen,
keinoälyteorian ja tietokoneen toiminnan välillä.
Kun vielä biteillekin saadaan neljä eri asentoa,
ollaan varmaan jo aika lähellä ihmisrobottien
ostoryntäystä.
Sen sijaan erimielisyytemme on todellinen
elämänkatsomus- ja elämänkokemusero eli juuri se,
jonka olemassaolosta minun on niin vaikea sinut
saada vakuuttuneeksi, vaikka mikään tiede ei
pysty selittämään, MIKSI toisen aivot ovat jäässä
ja toisen vettä (veden jäätyminen sen sijaan
tietysti voidaan). Miksi sinä olet pettynyt
filosofeihin ja koko maailmaan ja miksi minusta
kaikki on vielä lapsellisen mielenkiintoista
vaikka olen todennäköisesti huomattavasti sinua
vanhempi? Miksi minusta tuli kommunisti pienestä
pitäen ja itsestäänselvästi, vaikka ihan yhtä
itsestäänselvää oli, että sitä ei kukaan
ympäristössäni hyväksy. Juujuu, paikka ja aika,
osaobjekti ja osaobjektijoukko, mutta so what?
Minä selitän tämän sillä, että ero on ihan sama
kuin tietokonemaailmassa kovatavaran ja softan
eri lajien ero. Vaikka kuinka hieno kompuutteri
ja töpselit seinässä, ei rakkineella ole
pienintäkään merkitystä, ennenkuin siihen on
ladattu vähän mieltä. Nykyisin suuri osa softasta
on sekin kaikille kovasti yhdenmukainen, mutta
kun tarvitaan erikoistietojenkäsittelyä, astuvat
areenalle semmoiset bittinikkarit ja
systeeminrakentajat kuten minä, jonka tehtävänä
on saada standardirakkine palvelemaan uniikilla
tavalla käyttäjäänsä. Olen vuosien varrella
todennut, että tällä tasolla jopa
standardityömenetelmien käyttäminen on
arveluttavaa eikä anna parasta tulosta vaan on
parempi tehdä ihan uniikki ratkaisu jopa
työmenetelmien suhteen. Koostuipa tämä tason
softa ihmisen aivoissa nyt sitten tomusta tai
tuhkasta, se ei ole kiinnostavaa, koska mitä
hienompaa ja fiksumpaa se on, sitä uniikimpaa se
myös on ja sitä mahdottomampi siitä on tehdä
malli tai kopio.
Ymmärrätkö sinä nyt mitä minä sanon vai onko
siinä jotain epäselvää? Sinun ei tarvitse sitä
hyväksyä, sinä voit edelleen väittää (ihan
oikeinkin mahdollisesti), että kaikki se
uniikkikin on selitettävissä, mutta minä väitän,
että siinä ei ole mitään järkeä, koska se selitys
on silloin sama kuin se itse toiminta ja ollaan
ikäänkuin nollatilanteessa selityksen suhteen,
koska siitä on tullut vaan toisella tekniikalla
tehty kuvaus samasta asiasta eikä se anna
vastausta kysymykseen, miksi niin on.
Minusta on siis järkevämpää ja
mielenkiintoisempaa kehittää niin paljon malleja
ja työkaluja kuin mahdollista ihmisen elämän ja
toiminnan selittämiseen. Yksittäisen ihmisen
suurin elämänkysymys ei näet varmaankaan ole
Kosmologinen Kaiken Teoria vaan oman elämänsä
eläminen ja kokeminen parhaalla mahdollisella
tavalla. Olen aivan samaa mieltä kuin sinä
havannoinnin merkityksestä ja hauskuudesta, mutta
olen yhtä vahvasti sitä mieltä, että ihmisen on
pakko selvittää näiden havaintojen merkitys
itselleen ihan vanhanaikaisen introvertisti ja
introspektiivisesti. Yksi tapa tehdä se on
tietystikin takertua yhteen selitykseen ja
käyttää koko elämänsä suojautumalla tätä
selitystä vastaan suunnatuilta nuolilta ja
hyökkäyksiltä, kuten minusta sekä
fundamentaaliuskovaiset että muut Kaiken Teorian
kaipaajat tekevät. Toinen tapa on miettiä
erilaisia selityksiä sille, miksi toisilla on
taipumus kiintyä tähän ja toisilla tuohon ja
miksi jotkut kehittelevät järjestelmiä, jotka
toiset kokevat uhkailevaksi ja ohjeita
jakelevaksi, rajoittavaksi, mutta toiset
turvalliseksi ja rakastavaksi.
Erilaisten ja eritasoisten teorioiden tekemistä
ihmisestä ja ihmisen transaktioista ulkoisten
objektien kanssa puoltaa se, että ihminen on
eläin, joka on satsannut paljon kommikaationsa
kehittämiseen ja monipuolistamiseen, enkä näe
mitään syytä luopua tästä kirjosta, vaikka sinä
sen olet tarpeelliseksi nähnytkin. Kommunikaation
tulee kattaa kaikki ne dimensiot, joilla ihmiset
täällä liikkuvat ja toimivat, jotta elämää ei
typistettäisi sen puutteellisen kuvauksen takia.
Tupakkamiehelle viime yönä kirjoittamani viesti
ei ollut mikään sanaleikki vaan todellinen
kokeilu yrittää korvata normaali mahdollisimman
monipuolista ja yhteisesti ymmärrettävää
referenssikehystä käyttävä kommunikaatio yhtä
teoriaa käyttävällä luonnontieteellisellä (kvasi)
kommunikaatiolla. Oliko hauskaa muka?
Vapaasta tahdosta olemme myöskin erimielisiä ja
todennäköisesti siksi, että minusta tämä
kommunikaatiojärjestelmä (joka pitää sisällään
tieteet ja taiteet ja uskonnot ja pelit ja jota
kutsun ihmisen sieluksi ja mieleksi, materiaansa
suuremmaksi kokonaisuudeksi) on ihmisen vapaasti
valittavissa ja kehitettävissä. Älykkyysosamäärän
nostaminen on aika tiukka juttu, mutta
viisauttaan on mahdollista kehittää pienilläkin
pointseilla ja isotkaan lukemat eivät sitä näytä
takaavan.
Minusta paras näyttö siitä, että meillä on vapaa
tahto, on se, että me emme suinkaan ole
predestinoitu manipuloimaan geeneja, tuottamaan
rikkipäästöjä ja kehittämään ihmisistä tuottavia
ja kuluttavia talousrobotteja. Sen me olemme
valinneet moraalittomina kansalaisina ihan itse,
vaikka väitätkin, että teemme ratkaisumme niillä
välineillä, jotka meille on kulloinkin annettu.
Sinulle annettu on kyllä mahdollisesti jonkun
toisen valitsema, mutta ethän nyt kai väitä, että
ihmisten on joku pakko päästellä rikkejä .
Minulle tämä asia on kirkennyt monellakin tavalla
juuri ihmisen moraalisena ja eettisenä vastuuna,
joka kaikkien tulisi ottaa vakavasti, koska
kukaan ei tee ratkaisuja, jotka koskevat vain
itseä. Minun ongelmani on se, että olen todennut
kristinuskossa olevan toistaiseksi parhaan mallin
universaalista moraalista.
Tästä tuli pitkä ja kuitenkin puolinainen
vastaus. Lopuksi ainoa lainaus näistä lukemistani
kirjoista:
What is matter? Never mind.
What is mind? No matter.
totta, että keskustelumme joko täysin tai ainakin
lähes täysin hyödytön. Mutta, en suinkaan ole
pettynyt 'koko maailmaan' enkä aivan kaikkiin
filosofeihinkaan, vaan vain niihin pölypäisiin
luonnon idealisaatioihin joita monet historian ja
nykypäivänkin 'hengenihmiset' ovat suoltaneet ja
joita he edelleenkin suoltavat. Tämä todellakin
johtuu siitä(niinkuin edelleenkin sanot), että
meidän situaatiomme ovat olleet ja ovat
erilaiset. Siksi minusta on
tullut 'antihumanisti', ja sinusta 'kommunisti',
mitä nämä sanat sitten itsekullekin merkinnevät.
Sen sijaan se, hyväksyykö ympäristö 'meidät' on
ilmeisesti meille aika lailla samantekevää,
vaikka Eschaton tällä palstalla väittikin, että
vain ja ainoastaan Jeesus-uskolla tämä
sosiaalisen verkoston 'yläpuolelle kohoaminen'
olisi mahdollista.
Se asia, miten 'mieli' esim. ihmiseen latautuu,
perustuu siihen että genomimme
määrittelemä 'aivorakkine' ottaa aistiemme
välityksellä informaatiota ulkopuoleltamme, ja
hormonitoimintamme määrittelee sen, mitkä asiat
me koemme pahoiksi ja mitkä hyviksi. Toki tähän
vaikuttaa myös kasvatus, ja lapsuuden ympäristö
ylipäätään. Juuri oma situaatiomme ja aivojemme
suuri kapasiteetti antavat mahdollisuuden tähän
ominaisuuteen, jota kutsut 'uniikiksi'. Totean
kuitenkin heti tähän, että jokainen torakkakin on
täysin uniikki yksilö aivotoiminnoiltaan(ja
muutenkin), eikä torakan aivotoimintojen
selittäminen ole sama asia kuin torakan omat
kokemukset. Ne ovat eri välineillä tehtyjä
kuvauksia 'samasta asiasta', ja siksi aina
pakostakin erilaisia.
Vastausta kysymykseen 'miksi niin on?', ei
perimmäisessä mielessä ole olemassakaan, ja siksi
koko kysymystä on mielestäni turhaa esittää.
Minä en tiedä, mikä on elämäni
suuri 'elämänkysymys' olisi, mutta se voisi olla
yritys ymmärtää jotakin niin, että vain yksi
eläinlaji ei olisi määrittelemässä sitä mikä (ja
miten)pitäisi ymmärtää.
En ole edelleenkään sitä mieltä, että tämä
kulloinenkin kommunikaatiojärjestelmämme olisi
meidän vapaasti valittavissamme, vaan pitkälti
genomimme ja ympäristömme tulos. Enkä
luonnollisesti ole sitäkään mieltä,
että 'mielemme' olisi jotakin 'materiaansa
suurempaa', koska niin ei voi käsittääkseni olla.
Materia vain virtaa aivoissamme niin tolkuttoman
nopsasti, että me koemme omista aivoistamme vain
pienen pienen osan.
What is matter? Matter is energy.
What is mind? Mind is 'flowing' matter, and
energy.
Luullakseni olemme vielä eri mieltä ainakin
yhdestä jutusta ja sitten tekisin yhden
mielestäni tärkeän erottelun.
Ensinnäkin, olen sitä mieltä, että oli miten
tahansa, niin Tikkanen ei onnistu argumentissaan.
Tämä johtuu siitä, että hän ei onnistu luomaan
ristiriitaa väitteiden välille. Tämä siitä
huolimatta kenen logiikkaa käytämme, kunhan
käytämme johdonmukaisesti samaa logiikkaa koko
argumentin ajan.
Jos vastaammme ensimmäiseen kysymykseen(pystyykö
tekemään...) "ei", jää kaksi vaihtoehtoa a)Jumala
ei ole kaikkivoipa ja b) koko argumentti on
turha, koska se osoittaa ettei Jumala ole
absoluuttisen kaikkivoipa. Mutta tällaista kukaan
ei ole väittänytkään.
Argumentti voisi osoittaa parhaillaan sen, että
Jumala ei ole yhtäkuin absoluuttisen kaikkivoipa
olio, mutta ei taida sekään onnistua.
Jos vastaammekin tähän ensimmäiseen
kysymykseen "kyllä".(ja tämä vaihtoehto täytyy
ottaa huomioon, koska meillä ei ole vielä
argumenttia sen puolesta että näin ei voisi olla,
olemme vasta argumentoimassa sen puolesta, emmekä
tietenkään voi olettaa premisseissä sellaista,
mitä aiomme vetää johtopäätökseksi.)
Tässä vaiheessa argumentissa pelataan sellaisella
intuitiolla, että jos vastaamme ensimmäiseen
kysymykseen "kyllä", niin emme voi vastata
seuraavaan samoin ja jos vastaamma toiseen
kysymykseen "kyllä", niin meidän täytyy vastata
ensimmäiseen "ei". Näin ei kuitenkaan ole. Tässä
versiossa Jumala tekee koko ajan logiikan
vastaisia tekoja ja argumentin kannattajan
tulisikin, säilyttääkseen ristiriidan, osoittaa
jollakin tavalla että toinen teoista ei ole
logiikan vastainen. Mutta kun mielestäni
kummatkin teot ovat yhtälailla logiikan
vastaisia, eikä siinä, että jokin olio pystyy
tekemään logiikan vastaisia tekoja ole itsessään
mitään logiikan vastaista(logiikka on viisaasti
hiljaa tästä). Näin ollen loogista ristiriitaa
emme saa aikaan.
Tässä toisessa versiossa olemme kuitenkin
vaarassa ajautua turhan filosofisen spekuloinnin
alueelle. Siis mikäli tutkailemme asiaa
ainoastaan argumentin päämäärän kannalta.
Minustahan tuo filosofinen spekulointi on itse
tarkoitus, vähemmän olen kiinnostunut siitä
voidaanko Jumala oikeasti todistaa vai ei tai
onko häntä ylipäätänsä olemassa. Mutta argumentin
tarkoituksena oli todistaa se, ettei Jumalaa voi
olla olemassa. Sillä on, voisinko sanoa, vankka
käytännöllinen lähtökohta, todistaa Jumalan
mahdottomuus. Helpoin tapa kiistää argumentti on
vastata ensimmäiseen kysymykseen "ei", ja sanoa,
että Jumalan käsite ei edellytä absoluuttista
kaikkivoipaisuutta. Tämä on raamatun käsitys,
enkä ymmärrä yhtään hyvää syytä, miksi siltä
pitäisi vaatia enemmän. Jos nyt ymmärretään
absoluuttinen kaikkivoipaisuus siten, että ei ole
olemassa mitään sellaista mitä absoluutti ei
kykenisi tekemään, niin Jumalan ei tarvitse olla
sellainen. Jumala on absoluuttisen kaikkivaltias.
Tämä kuvaa paremmin Jumalaa. Valta on sitä, että
pystyy vaikuttamaan toisiin(kausaalisesti). Mutta
kun jokin on kaikkivaltias tarkoittaa se samalla
myös sitä, ettei ole ketään,joka ei kuuluisi
hänen valtansa alle ja ettei ole ketään, joka
pystyisi vaikuttamaan kaikkivaltiaaseen.
Hänellähän on kaikki valta. Ei ole olemassa niin
suurta ja painavaa biljardipalloa, joka
liikuttaisi Jumalaa osuessaan häneen(ja kukahan
senkin laittaisi liikkeelle :-) ) Vaikka Jumala
ei pystyisikään kieltämään olemustaan (mikä olisi
varsin miellyttävä ominaisuus), niin hän voi olla
silti absoluuttisen kaikkivaltias siinä mielessä,
ettei löydy oliota, atomia tai edes
alkeishiukkasta mihin hän ei voisi vaikuttaa.
Ymmärrän, että raamattua kyynisesti tutkimalla
sieltä voidaan saada myös Jumalasta absoluuttisen
kaikkivoipaisuuden kuvan, sanotaanhan siellä
jossakin myös, että onko mitään mitä meidän
herramme ei voisi tehdä. Jos raamattua pitää
kuitenkin tutkia siten ikään kuin se olisi
ihmisten kirjoittama, niin tuollainen
tutkimusasenne muistuttaa lähinnä tilannetta,
jossa jonkun superlahjakkuuden ihailijalle
vastataan hänen sanoessaan: "ooh, onko mitään
johon hän ei kykenisi", sanomalla " No heh,
luuletko tosiaan, että hän kykenee toimimaan
luonnonlakien vastaisesti."
Lopuksi: se, että en aina ole ymmärrettävä johtuu
vain siitä tosiasiasta, etten varmasti itsekään
ymmärrä kokonaan mitä kirjoitan. Jos ajatukseni
olisivat kirkkaat kuin öinen tähtitaivas (ja
tässä kohtaa kyynel valahti itseliikutuksen
vuoksi poskelleni :-) ) osaisin varmasti esittää
asiani selkeämmin. Toisaalta tämä keskustelu
toimii sellaisena pään selkiyttäjänä ja on siksi
itsessään arvokasta puuhastelua. Kiitos myöskin
kehuistasi. On mukavaa jos voin tarjota jollekin
vastavuoroisesti älyllistä haastetta, etten itse
ole pelkästään ottajana ;-)
Ps. nyt yksi asia selkeytyi ehkä mielessäni.
Tikkanen voisi saada ristiriidan aikaan kysymällä
ensin kysymyksen, joka ei olisi ristiriidassa
jumalkäsitteen kanssa ja osoittaa sen jälkeen,
että Jumala on ajautunut tilanteeseen, jossa hän
ei voi enää toimia toisin rikkomatta logiikan
lakeja. Tämä osoittaisi luullakseni että...
nytenoo varma, mutta että jopa kaikkivaltius
olisi mahdotonta???? Eipä se kovin selväks
tullutkaan, mutta jokin ajatus kuitenkin
Luin tossa äkäseen Tikkasen kumoamisyrityskohdan.
Luulen, ettämulla on vähän huomauttamista
siitä,joten palaan astiaan.
tuohon kysymykseesi: 'Juujuu, paikka ja aika,
osaobjekti ja osaobjektijoukko, mutta so what?'
Ajattelen tässä noita Eschatoninkin
mietiskelemiä 'suuria kysymyksiä', ja tulen
siihen tulokseen, että ratkaisu tähän piilee
siinä 'so whatissa', jonka vastaa kaikkein suurin
ja kaikkitietävin mahdollinen eliö (Jumala tai
muu menninkäinenkin käy eliöstä) kaikkein
suurimmalla mahdollisella kysymisvolyymilla
esittämäänsä kysymykseen: 'Mitä vi**ua?'
Sanot myös mm., että 'ihmisen on
pakko selvittää näiden havaintojen merkitys
itselleen ihan vanhanaikaisen introvertisti ja
introspektiivisesti.' Kyllä, ja minä sanon, että
kaikki tekevät sen täysin automaattisesti, ja
merkityksetkin ovat muuttuvia tilanteiden
muuttuessa. Ei ole mitään 'absoluuttisia',
jossakin 'eetterimaailmassa' kelluvia
merkityksiä, vaan eri eliöiden aivoissa juoksevia
merkitysvirtoja. Se tosiasia, että muistikyvyn
omaavilla eliöillä on usein kyky reflektoida
näitä merkityksiä ja käyttää niitä toimintansa
optimoimiseksi, on evolutiivisesti erittäin
ymmärrettävä. Ns. korkeampia eläimiä ei voi
luontevasti verrata mielestäni tietokoneisiin
siitä syystä, että tietokoneilla ei ole ruumista,
joka vaatisi elintoimintojen ylläpitoa niinkuin
esim. ihmisaivojen skannaama ruumis, ja
tietokoneilta puuttuvat mm. hormonit eli tunteet
(jotka tuntuvat juuri ruumiissa, eivätkä niinkään
aivoissa. Aivot skannatessaan ulkomaailman ohella
myös kehoa, havaitsevat nämä muutokset
ruumiissamme ja tulkitsevat ne kulloinkin
kyseessä olevana tunnetilana). Kurkkua kuristaa,
ja silmät kostuvat jne...
Sanon vielä sen, että vaikka
olenkin 'antihumanisti', niin arvostan suuresti
ihmisen teknologisia, lingvistisiä ja
taiteellisia kykyjä, enkä halua ihmisiä
täältä 'hävittää', totean vain sen että en kykene
olemaan kyllin omahyväinen kuvitellakseni olevani
jollakin 'mystisellä' tavalla 'arvokkaampi' kuin
tuo esimerkkieläimenä taannoin käyttämäsi
lehmäkään. Esimerkiksi tämä seikka johtaa
kohdallani siihen, että kristinuskonnossa ei ole
kysymys parhaasta esityksestä 'universaaliksi
moraaliksi', kristinoppi johdonmukaisesti ruokkii
ihmisen röyhkeyttä ja omahyväisyyttä
höperehtimällä 'etusijaisuudesta'
tai 'oikeuksista' muihin eliöihin nähden, ja on
osaltaan johtanut lajimme hillittömään
sikiämiseenkin.
”totta, että keskustelumme joko täysin tai
ainakin
lähes täysin hyödytön.”
Minua itse asiassa kadutti jälkeenpäin, että näin
kirjoitin, kun kuitenkin itse olin heti alussa
pitänyt pitkän esitelmän siitä, kuinka
hyödyllistä se minulle on ollut. Hyödytöntä se
tietysti vain siinä mielessä, että me tuskin
keskustelun lopussa kuljemme kättä kaulaa
auringonlaskuun löydettyämme yhteisen määritelmän
mielelle. Ja tässä lienee koko minun näkemykseni
juju: koska kaikki meidän kommunikaatiomme (taas
laajasti käsitetttynä) perustuu erilaisille
määrityksille onnistuaksen edes joten kuten, on
meidän vaikea luopua näistä määrityksistä, koska
semmoinen aiheuttaa epävarmuutta.
Itse edustan kuitenkin sitä maailmankuvaa, että
määritysten aukot ovat täysin hyväksyttävä ja
mielenkiintoinen asia ja luovat mahdollisuuden
kommunikointiin ilman ’omista’ määritelmistä
luopumista. Aukoton on vain dogmi Jumalasta eli
usko. Minusta varsin ällistyttävää oli aikoinaan
kokea täällä ensimmäisissä keskusteluissa , että
joidenkin mielestä (enpä muista kuka sen esitti)
Konfutsen aikoinaan määrittelemä laki (tee muille
mitä haluat itsellesi tehtävän) täytyy hylätä
masokistien takia. Minä määrittelen masokismin
sairaudeksi ja siten voin ihan hyvin jättää sen
varaukseksi logiikkaani.
Toinen esimerkki on tämä keskustelu Jumalan
kaikkivoipaisuudesta, joka ei varmaankaan
uskovalle koskaan aktualisoidu semmoisena
logiikkaongelmana kuin sitä täällä (ja tuhansilla
muilla weppisivuilla) pohditaan. Samoin
täydellinen elämänalkamisteoria ei minua
kiinnosta pätkääkään. Minusta tällaisessa
täydellisyyden ahdasmielisyydessä on kyse
vallanhimosta, halusta näyttää muille, mista kana
pissii.
”pölypäisiin
luonnon idealisaatioihin joita monet historian ja
nykypäivänkin 'hengenihmiset' ovat suoltaneet ja
joita he edelleenkin suoltavat”
Mistä sinä tässä puhut? Minulla ei soi isot eikä
pienet kellot, kaipa kuulun itse näihin
pölypäisiin (eka kertaa omaa maailmankuvaani
määritellessä täällä käytin itsestäni nimitystä
pateettinen panteisti).
”ottaa aistiemme
välityksellä informaatiota ulkopuoleltamme, ja
hormonitoimintamme määrittelee sen, mitkä asiat
me koemme pahoiksi ja mitkä hyviksi”
Jospa näin yksinkertaista asia olisikin, mutta
kyllä varmaan tiedätkin, että olemme vielä
todella kaukana täydellisten syyseuraussuhteiden
selvittämisestä kun se ei tietty ole mitenkään
lineaarista vaan iteroi niin mahdottomasti..
Pillereiden nakkaaminen naamaan on tietysti tapa
muuttaa näitä kemialllisia reaktioita, mutta
täsmäjuttujen tekemiseen on vielä pitkä matka ja
minusta sinne ei edes pitäisi pyrkiä. Nämä
määritykset voidaan ohjelmoida uudelleen myös
ilman kemiallista interventiota ja itse
mieluummin satsaisin tälle puolelle. No, se
predestinaatio tietysti määrittelee, että
lääketehtaiden on saatava mitä lääketehtaille
kuuluu….
”Totean kuitenkin heti tähän, että jokainen
torakkakin on
täysin uniikki yksilö aivotoiminnoiltaan(ja
muutenkin), eikä torakan aivotoimintojen
selittäminen ole sama asia kuin torakan omat
kokemukset. Ne ovat eri välineillä tehtyjä
kuvauksia 'samasta asiasta', ja siksi aina
pakostakin erilaisia.”
Mutta tästähän me ollaan harvinaisen
yksimielisiä, sen kai olet ymmärtänyt?
”Vastausta kysymykseen 'miksi niin on?', ei
perimmäisessä mielessä ole olemassakaan, ja siksi
koko kysymystä on mielestäni turhaa esittää.”
Mitä tarkoitat ’perimmäisessä mielessä’? Minusta
juuri miksikysymys on paljon mielenkiintoisempi
kuin miten ja seuraa ikäänkuin automaattina, kun
tiedetään miten. Niinhän lapsetkin käyttäytyvät
kehittyessään kunnes tyhmä menetelmäorientoitunut
ympäristö vaientaa nämä kysymykset turhina.
”Minä en tiedä, mikä on elämäni
suuri 'elämänkysymys' olisi, mutta se voisi olla
yritys ymmärtää jotakin niin, että vain yksi
eläinlaji ei olisi määrittelemässä sitä mikä (ja
miten)pitäisi ymmärtää.”
Minusta annat tässä vastauksen kysymykseen, jota
et halua/kykyne/viitsi enää tehdä, koska et pidä
itsetutkistelusta. Minä kuitenkin kyselen joka
aamu, miksi minä taas tänään nousen ylös ja panen
generaattorin pyörimään.
”meidän vapaasti valittavissamme, vaan pitkälti
genomimme ja ympäristömme tulos.”
Minusta on ihan eri asia, kuinka kertaheitolla
tai ison osan meistä kukin voi maailman (itsensä
mukaan lukien) muuttaa kuin se, että ymmärtää
omaavansa siihen mahdollisuuden ja ottaa sen
vastuulleen. Minusta se on tärkeintä mitä
yksittäisen ihmisen tulisi elämästään ymmärtää.
Minusta on infernaalista, että tiedeyhteisö on
kirjannut itsensä tästä vastuusta vapaaksi
objektiivisuuteensa vedoten (taas näitä tiukkoja
aukottomia määrityksiä).
”Materia vain virtaa aivoissamme niin tolkuttoman
nopsasti, että me koemme omista aivoistamme vain
pienen pienen osan.”
Juuri tämä ’kokeminen’ on minusta se mieli. En
ole kyllä väittänytkään, että ihminen pystyisi
koko aivorakkinettaan hyödyntämään ja harva
siihen edes pyrkii. Näkeehän sen täälläkin .
(Toinen vastauksesi ennätti tulla tätä
kirjoittaessani. Vastaan siihen, mutta panen
tämän menemään, backtab selailimessani poistaa
näet tällä hetkellä keskeneräisen vastauksen,
kirottu, joten siirryin wordiin aloitettuani
kolme kertaa alusta).
” (Jumala tai
muu menninkäinenkin käy eliöstä) kaikkein
suurimmalla mahdollisella kysymisvolyymilla
esittämäänsä kysymykseen: 'Mitä vi**ua?'”
Tästä mainitsin edellisessä vastauksessa.
Ilmoitus Jumalalta on sitä varten, että se vastaa
oikein ja aututaallisesti tähän korviahuumaavaan
kysymykseen. Itse en ole etsimässä
kokonaisvastauksia, kuten jo kirjoitinkin.
”ja minä sanon, että
kaikki tekevät sen täysin automaattisesti,”
Itse sanoisin, että kaikilla on aivossaan siihen
tarvittava arsenaali, mutta automaattina se antaa
vain impulsseja typ ’minun on nälkä, jano,
naitattaa’. Minusta tämän introspektio tulee olla
tietoista ja aktiivista toimintaa ja
kohdistua ’korkeimpien eläinten korkeampaan
mahdollisuuteen’ identifioida useampia
dimensioita omissa merkitysvirroissaan, jotka
puolestaan ovat muuttuvaisia tämän aktiivisen
prosessoinnin tuloksena (sen toteatkin).
” Ns. korkeampia eläimiä ei voi
luontevasti verrata mielestäni tietokoneisiin---
ja tietokoneilta puuttuvat mm. hormonit eli
tunteet”
Minun on vielä sanottava kerran, että näistä
asioista emme ole erimieltä, itse asiassa tämä
tuntuu tutumpaakin tutulta. Tietokone
tekoälyineenkin pystyy vain materiaaliksi
muutettavissa olevan tiedon käsittelyyn.
” että en kykene
olemaan kyllin omahyväinen kuvitellakseni olevani
jollakin 'mystisellä' tavalla 'arvokkaampi' kuin
tuo esimerkkieläimenä taannoin käyttämäsi
lehmäkään.”
En minäkään (vrt. pateettinen panteisti), mutta
minusta tämä nyt ei ollutkaan mitenkään
arvostuskysymys vaan evolutionaarinen juttu,
puhuthan itsekin korkeammista eläimistä. Olen
sillä raljeerannut täällä vain siksi, että se
minusta on niin paradoxaalista sinulta, joka
varmaan luotat ihmisen sukupuuhun kuin pukki
sarviinsa. Niin teen minäkin.
”kristinoppi johdonmukaisesti ruokkii
ihmisen röyhkeyttä ja omahyväisyyttä
höperehtimällä 'etusijaisuudesta'
tai 'oikeuksista' muihin eliöihin nähden”
Tässä tulee eräs aukoton, vedenpitävä ja
sisäänlämpiävä (yhdellä sanalla
fundamentalistinen) määritelmä kristinopista,
kenenhän näistä jepeistä se lienee, kun en jaksa
niitä lukea. Itselleni kristillinen etiikka ja
moraali on ihan muuta ja varmaan sinullekin
olisi, jos muodostaisit käsityksesi sen
alkuperäisiin, väljempiin ja oikeisiin
määritelmiin ja omiin kriittisiin (kas tässäpä
taas yksi mielen dimensio) havantoihisi perustuen
(muista nyt, että en ole uskovainen). Se
käsitykseni, että mielestäni saa syödä eläimiä
(itse syön yleensä vain kasveja, mikä ero?) ja
tehdä itselleen turkin (jota minulla ei ole), ei
pohjaudu Raamattuun vaan Darwinin Lajien syntyyn.
seurasin aikaani tuota keskustelua, mutta kun
ketju kasvoi liian pitkäksi oli pakko luopua,
kunkin viestin avaamiseen kuluu nimittäin toista
minuuttia, joten luovutin (sinun viestisi kyllä
luin). Ehkä yritän palata siihen joskus kun on
runsaasti aikaa Arvaa, onko tällaisia
megaketjuja lukiessa joskus lähtenyt ärräpäitä,
kun pitkän odotuksen jälkeen viesti on otsikon
lisäksi sisältänyt ainoastaan pisteen!!
Siitä eilisestä kirkkokahvichattailusta: jo oli
ihme kun nettiyhteys katkesi kahteen otteeseen
noin lyhyen ajan sisällä. Menin sisään koska
huomasin nikkisi, mutten tiedä rohkeneeko toista
kertaa edes yrittää. Herättää varmaan ihmetystä,
kun toinen katoaa kesken kaiken mitään
selittämättä Kaiken huipuksi en päässyt sisään
kun nikkiä vaihtamalla, järjestelmä väitti
itsepäisesti minun jo olevan siellä! Pahoittelen
torvin, tyhmän ja tosityhmän sekoilua.
kylläpä minä näin, että näin kävi, joten en sitä
ihmetellyt.
Itse en ole chattisivujen asiantuntija, joten en
tiedä, mikä mättää. Kovin vanhat versiot
linjaohjelmistosta tai selaimesta saattavat olla
vähän huonoja tsättäilyyn. Minulla itselläni on
vaikeuksia vain nopeasti osoitteistaa oikein
puheenvuorojani (tai ainakin eilen oli). Mutta se
on aivokuoren ohuutta eikä tietokoneen vika.
Se ei kyllä ihan meikäläisen juttuja ole se
semmoinen seurustelu, mutta varmaan jos
kahdestaan keskustelee ja sulkee muut pois, se on
ihan hauskaa.
>>seurasin aikaani tuota keskustelua, mutta kun
ketju kasvoi liian pitkäksi oli pakko luopua,
kunkin viestin avaamiseen kuluu nimittäin toista
minuuttia, joten luovutin <<
Vinkkinä tökkiviin yhteyksiin oma keinoni:
Windowsissa control ännällä avaan useamman
ikkunan samaa keskustelua tai eri keskustelua, ja
sillä aikaa kun yhtä luen, niin taustalla on
muutama viesti avautumassa. Sama kirjoittaessa
vastausta, yhdessä ikkunassa kirjoittaa ja muista
lainailee ja silloin ei haittaa, vaikka viestin
lähetys heittää etusivulle, kun johonkin ikkunaan
jää kyseinen keskustelukohta.
(tai mistä minä tiedän vaikka teillä kauemmin
maisemissa oleilla olisi kehitettyinä paljon
paremmat systeemit, kuin minulla tulokkaalla)
Teidän keskustelunne näyttää tyrehtyneen, joten
ajattelin pistää tähän omia mietteitäni. Olen
seurannut keskusteluanne ehkä hieman
ylimalkaisesti, ja tarkoituksena oli käydä
tarkistamassa puheenvuoroja edellisestä ketjusta,
mutta tänään valikot aukenevat jähmeästi, joten
oli tyydyttävä sinun, Karitsan, kahteen
viimeiseen puheenvuoroon. Ehkä tämä ei edes
tavoita, koska olin ymmärtäväni että et
kaivele ”palstan fossiilisia kerroksia”. Väliä
hällä, selvennenpä omia ajatuksiani.
Jokin logiikassasi tökki, mutta siinä olen samaa
mieltä, että ihminen on eläin, ja osaa luontoa,
ja myös siitä, ettemme ole maailmankaikkeuden
keskipiste ja sen tarkoitus. Mutta…
Jos käsitän oikein, niin väität että ihmisen
luonne ja mieli kehittyy osaksi perimämme
geeneistä, ja toisaalta ympäristön ja kasvatuksen
tuloksena. Aivojen toimintaa on impulsseja, jota
muodostavat tästä kokonaisuuden, ja tunteet taas
hormoneja, jotka tulkitsevat näitä aistimuksia
hyväksi tai pahaksi. Jos näin on, niin silloinhan
olisimme tavallaan ohjelmoituja otuksia, joilla
ei olisi mahdollisuutta muutoksiin.
Otanpa esimerkin kissasta, koska sen tunnen
eläimistä parhaiten.
Mökillä ollessaan eräällä kissoistani oli hyvin
säännölliset tavat, metsästi yöllä, nukkui
iltapäivään viiteen. Herätessään kinusi
päiväannoksen hellyyttä ja silityksiä, tämän
jälkeen oli vuorossa ruokailu. Laiskasti
haukotellen se sitten istui aikaansa kalliolla
tarkkailemassa rinnettä, kunnes valpastui
päästäisten rapinaan. Vähitellen siitä muodostui
metsästäjä, valmiina mielipuuhaansa, koko yön
kestävään saalistukseen. Sitähän kaikki kissat
ovat, luonnostaan saalistajia, tämäkin,
rotupuhdas lellitty persialaiskissa.
Mutta, jos kuvittelisimme että se kerran
tarkkailisi päästäistä mietteissään, ja sen
mieleen juolahtaisi, mihinköhän tuokin on
menossa, ja miksi? Ajatteleekohan se mitään?
Mitäköhän se syö? Onkohan sillä poikasia tuossa
kolossa? Jospa en tappaisikaan sitä, vaan
tarkkailisin, ja yrittäisin päästä selville sen
elintavoista. Jos olisin hyvin varovainen, niin
ehkä tottuisi minuun, ehkä antaisi kurkata
pesäänsä. Ja kissasta tulisikin intohimoinen
päästäistutkija.
Tähän kissa ei kykenen, ja tässä on minusta
ihmisen ja muun eläinkunnan ero; oivaltaa asioita
oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Eräs mysteeri,
jota tiede ei ole kyennyt selittämään, on niin
sanottu inspiraatio, kaikki mullistavat
keksinnöt, tieteet ja taiteet on kehittyneet sen
avulla. Jos mielemme olisi vain aivojen kemiaa ja
tunteet hormoneja, niin kuinka kykenisimme
muutoksiin, luomaan uutta, kehittämään
kulttuureja? En usko, että ihminen on ohjelmoitu
vain aggressiiviseksi pedoksi, jossa vahvin on
voittaja, ja nopeiden on aina syötävä hitaat.
Huonoistakin lähtökohdista on noussut suuria
persoonallisuuksia, ja vaikka ihmisen historia on
raakaa luettavaa, niin kyllä asennemuutoksilla
kyetään saamaan hyvääkin aikaan, ja sen monet
ovat oivaltaneet kautta aikojen. Tämän
kuvittelisin olleen eräs uskontojen lähtökohta,
eettisen normin tarjoaminen. Tosin näitä ovat
käytetty hirvittävällä tavalla väärin, kun niitä
on käytetty dogmaattisesti, ja uskontoja vallan
välineinä.
Tästä asiasta vielä, en ole uskovainen, mutta
jotenkin liioiteltu syytös särähtää:
> Esimerkiksi tämä seikka johtaa kohdallani
siihen, että kristinuskonnossa ei ole kysymys
parhaasta esityksestä 'universaaliksi
moraaliksi', kristinoppi johdonmukaisesti ruokkii
ihmisen röyhkeyttä ja omahyväisyyttä
höperehtimällä 'etusijaisuudesta'
tai 'oikeuksista' muihin eliöihin nähden, ja on
osaltaan johtanut lajimme hillittömään
sikiämiseenkin.
Väestöräjähdystä et sentään voi laittaa
kristinopin kontolle. Ajattele niin maita, jossa
tämä on todellinen ongelma, esim. Intiaa tai
Kiinaa. Harva näiden maiden kansalaisista ovat
edes kuulleet kristinopista, kaikista
lähetystyöstä huolimatta. Kyllä lisääntymisen
tarve on ihmisellä samalla tavalla tiukasti
geeneihin istutettu, kuten kaikilla
luomakunnassa.
Lopuksi en voi luontoystävän olla lisäämättä,
että ainoana eliölajina sentään ymmärrämme
tuhovoimamme, ja toivoisin todella että tässä
tapahtuisi käänne parempaan. Tämän päivän nuorena
olisin luultavasti luontoaktivisti.
P.S. poikaselle: Kiitos vinkistä, sainpa tämän
avulla pari puheenvuoroa ruudulle, tosin eivät
tahtoneet aueta kuin muutaman yrityksen jälkeen.
Nyt ei voi olla vika omassa koneessani, koska
muualla kuin tällä palstalla kaikki sujui
normaalilla nopeudella.
Niin, määrittelet masokismin sairaudeksi jotta
voisit jättää sen 'huomiotta' konfutsen lain
puitteissa. Mutta, mikä takaa sen että esim. minä
en määrittelisi esim. kristinuskoa 'sairaudeksi',
ja siksi pitäisi sen levittämistä ja julistamista
sellaisena toimintana jonka harjoittaminen olisi
tyrehdytettävä.
'Pölypäisinä luonnon idealisaatioina' pidän
monia 'yleispäteviin ja absoluuttisiin'
ajatelmiin perustuvia luonnon tai tietoisuuden
kuvauksia, joissa esim. oletetaan
olemassaolevaksi jokin 'henki', joka 'salatulla
tavalla' vuorovaikuttaisi aine-energian kanssa,
ja muka olisi kosketuksissa eliöiden
tietoisuuteen. Viisaampaa olisi katsoa sitä mikä
jossakin on, siinä missä se on ja mitä se on,
eikä lähteä kuvittelemaan että se
olisi 'kaikkialla', koska eivät kaikki
maailmankaikkeuksien kokonaisobjektin tapahtumat
tapahdu yhtäaikaa yhdessä pisteessä.
Tarkoitan 'pölypäisillä idealisaatioilla' siis
sitä ajatusvirhettä, että joku kuvittelee omien
mielikuvitelmiensa olevan maailman yleisiä
ominaisuuksia, vaikka ne ovat vain ko.
eläinyksilön päässä sijaitsevia tiloja.
'Täydellistä syyseuraussuhdetta' elimistön
homeostaasin ja siitä seuraavan tajunnanprosessin
välillä ei varmasti tulla koskaan löytämään siitä
yksinkertaisesta syystä, että isoissa eliöissä on
niin tolkuttoman paljon hiukkasia että niiden
paikkojen ja vuorovaikutusten kuvaamiseen
tarvittava laskentateho ei tule koskaan
riittämään.
'Miksi?' kysymykseen ei ole perimmäisessä
mielessä vastausta siksi, että sama kysymys
hyppää aina uudelleen esiin, kun
edelliseen 'miksi' kysymykseen on vastattu.
'Miksi jumala on olemassa'? jumala on hyvä.
'Miksi jumala on hyvä'? No, kun se on niin
perkeleen kiltti.
'Miksi jumala on niin kiltti'? No, kun se
ulkoisti pahan (saatanan).
'Miksi jumala ulkoisti itsestään pahan'? No, kun
se halusi olla hyvä. jne... jne...
On toki tärkeää, että ihmiseliöt yrittävät
ymmärtää mitä voisivat mahdollisesti tehdä niiden
asioiden ajamiseksi, jotka ne kokevat hyviksi. Se
vain tuppaa aika lailla vaihtelemaan, että mikä
kunkin mielestä on hyvää ja edistyksellistä ja
mikä ei. Kaikki nämä mielipiteet ovat kuitenkin
sinänsä täysin objektiivisia, ja sijaitsevat sen
eläinyksilön päässä missä ne kulloinkin
sijaitsevat.(vrt pölypäiset idealisaatiot)
'Kokeminen' on se osa mielestä, joka tulee meille
tietoiseksi. Se on hyvin pieni osa meidän koko
mielestämme, jonka motiiveja ja liikahduksia emme
kovinkaan laajasti tunne.
'suurella kysymyksellä' sitä kysymystä,
jonka 'Jumala tai muu menninkäinen' itse vastaa
itse esittämäänsä 'Mitä vi**ua?' kysymykseen.
Meidän pikkueläinten esittämät kysymykset eivät
suuria voi ollakaan, paitsi tietenkin jos niitä
sanotaan 'suuriksi'.
Introspektio on välttämättä tietoista, ja
useimmiten 'identifioikin useampia dimensioita'
omissa merkitysvirroissaan, koska se on meihin
geneettisesti niin koodattu. Toki joillakuilla
voi olla ns. aivovaurioita tms. joka tätä
prosessoitumista häiritsee.
"Tietokone
tekoälyineenkin pystyy vain materiaaliksi
muutettavissa olevan tiedon käsittelyyn."
No, kaikki tieto on materiaalia eli materiaa, ja
voidaan kuvata myös ei-kokemuselämyksellisesti,
jos vain laskentateho riittää(se ei kyllä tulle
riittämään).
Kun puhun ns. korkeammista eläimistä, tarkoitan
niillä esim. lintuja ja nisäkkäitä, joilla on
tietoisuus, vaikka osalla niistä 'vähemmän
raffinoitu' kuin meillä ihmisillä(ja gorilloilla
ja orankeilla, puhumattakaan defiineistä tai
maitovalaista).
Minulle ihminen ei edusta mitään 'kehityksen
huippua' joka olisi mitenkään korkeampi kuin
esim. nämä edellä mainitut eliöt, vaikka toki
ihminen niistä jonkin verran poikkeaakin(niinkuin
gorilla ja orankikin poikkeavat toisistaan).
Minulle tämä siis onkin arvostuskysymys, mutta se
ei sulje pois sitä, että ihminen on näitä
muita 'vahvempi', voihan 'vahvuus' pidemmällä
perspektiivillä ajatellen olla vaikkapa sitä,
että rajoittaa omaa ja oman lajinsa toimintaa
siten, että ei alista lähimmäisiään määrättömästi
eikä muutenkaan hurjasti puhku 'voimansa
tunnossa'.
"Se
käsitykseni, että mielestäni saa syödä eläimiä
(itse syön yleensä vain kasveja, mikä ero?)"
Minun mielestäni kuka tahansa saa syödä mitä
tahansa, vaikkapa liekitettyä filosofin-aivoa,
jos vain nälkä on. Eläimillä ja kasveilla on se
ero, että eläimillä (ainakin suuremmilla
ihmistenkin syömillä) on kyky tuntea tunteita ja
kipua, kun taas kasveilla ei ole. Mitä tulee ns.
korkeampiin eläimiin, niin esim. sika, lehmä,
gorilla ja ihminen kuuluvat tähän 'kastiin'.
Mutta kyllä näitä kaikkia tietenkin syödä saa.
Käsittääkseni tästä poppoosta vain ihminen on
halvattu tuholaiseläin.
Toki me sitä tavallaan olemme, mutta ohjelmointi
ei suinkaan ole päättynyt, vaan se jatkuu koko
ajan. Meidän aivomme ovat tarpeeksi suuret ja
erilaistuneet jotta kykenemme havaintojemme
pohjalta tallettamaan sinne 'kuvia' tunteista,
audiovisuaalisista merkeistä, tuntoaistimme
havaitsemista ärsykkeistä, ja myös oman kehomme
tiloista. Meillä on kohtuullisen hyvin toimiva
muisti, ja pystymme palauttamaan mieliin näitä
erilaisten kokemisten 'kuvia', ja pystymme
liittämään näitä kuvia tarkoituksenmukaisiin
asiayhteyksiin, jolloin meidän
tietoisuutemme 'laajenee' jonkin verran siitä
mikä on tuon esimerkkitapauksena käyttämäsi
kissan tietoisuus.
Näitä 'kuvia' tulee meihin koko ajan lisää ja ne
asettuvat elintoimintojemme ylläpitämisen
kannalta tarkoituksenmukaisiin tai vähemmän
tarkoituksenmukaisiin 'kartastoihin' aivoissamme,
ja 'ohjelmoivat' käyttäytymistämme jatkuvasti
uudelleen. Kissa ei todennäköisesti pysty tai ei
ole millään tavalla motivoitu aivojensa
kartastoihin tallentuneiden 'kuvien'
tarkkaavaiseen tutkimiseen.
Kuitenkin sekä ihmisellä että kissalla
on 'mahdollisuuksia muutoksiin', ihmisellä
mahdollisuuksia on vain enemmän.
Meidän tunteemme ovat niin monista hormoneista ja
monimutkaisista
hormoniseoksista 'kokoonkeitetyt', että ne
antavat meille runsaasti 'tilaa' liikkua tunne-ja
ajtusmuistojemme 'kuvissa' ja luovuus ja
inspiraatio ovat näiden 'kuvien' luomia
uusia 'limittyviä ja lomittuvia' kuvia.
"ja tässä on minusta
ihmisen ja muun eläinkunnan ero; oivaltaa asioita
oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta"
Mielestäni mikään eläin, ei ihminen eikä
rottakaan, oivalla asioita oman kokemuspiirinsä
ulkopuolelta. Ihmisellä on vain tiedon
tallentamisen ja johtopäätösten tekemisen kyky
huomattavasti kehittyneempi kuin rotalla, mutta
kaikki ihmisenkin oivaltamat asiat ovat ihmisen
kokemuspiirin sisäpuolella, muuten niitä ei edes
koettaisi tai oivallettaisi. Tuo edellä
kuvaamani 'kuvien' neuraalisten
vasteiden 'herättely ja yhdistely'-kyky on omassa
kokemuspiirissämme tapahtuvaa toimintaa, ja esim.
tieteentekijöiden rakentamien havaintolaitteiden
avulla olemme voineet ulottaa omaa
kokemuspiiriämme kauemmaksi kuin esim. rotta on
kyennyt ulottamaan.
Muillakin apinoilla on laboratorioikokeissa
havaittu kykyä käsitellä abstrakteja kuvia omassa
mielessään, niin että kysymys siitä, mikä erottaa
ihmiset muista eläimistä, muistuttaa hiusten
halkomista. Sitäpaitsi meillä ei ole tarpeeksi
tietoa esim. monien valaiden kielestä ja
päättelykyvystä. Käsiähän niillä ei ole, joten ne
eivät voi rakennella mitään näkyvää. Itse olen
sitä mieltä, että ihmisen erottaa muista
eläimistä ihmisen hyvin kehittyneet teknologiset
kyvyt, mahdollisesti myös lingvistiset kyvyt.
Monilla muilla eläimillä vastaavasti taas on
monia sellaisia kykyjä, mitä ihmisellä ei ole.
Ei kristinusko tietenkään yksin ole vastuussa
väestöräjähyksestä, mutta kyllä kristinoppi
nimenomaan kannustaa ihmisiä ottamaan huomioon
lähinnä vain toisia ihmisiä, eikä 'lähimmäisiä',
eli esim. muita eläimiä. Tämä arvopohja
yhdistettynä ihmisen tehokkuuteen
elinympäristöjen valtaajana on tuhoisa.
'suurella kysymyksellä' sitä kysymystä/vastausta,
jonka 'Jumala tai muu menninkäinen' itse vastaa
itse esittämäänsä 'Mitä vi**ua?' kysymykseen.
Ihmisen 'vahvuudesta' vielä sen verran, että
ihmiseläimet ovat valloittaneet lähes koko
maapallon ja syöneet liiaksi myös muiden eläinten
ruokaa. (ihminenkin sanoo että
koloradonkuoriainen on 'tuholainen', vaikka se ei
muuta tee kuin hakee itselleen syötävää,
kuitenkin ihmisetkin syövät perunoita, eli siis
ovat 'tuholaisia', jotka uhkaavat perunasatoamme.)
Yksinkertainen mieleni haluaisi vetää
jonkinlaista systeesiä tästä keskustelusta, mutta
saattaa olla hedelmällistä jatkaa vielä tällä
antiteesilinjalla.
”Niin, määrittelet masokismin sairaudeksi jotta
voisit jättää sen 'huomiotta' konfutsen lain
puitteissa. Mutta, mikä takaa sen että esim. minä
en määrittelisi esim. kristinuskoa 'sairaudeksi',
ja siksi pitäisi sen levittämistä ja julistamista
sellaisena toimintana jonka harjoittaminen olisi
tyrehdytettävä.”
On olemassa kansainvälinen tautiluokitus, jossa
masokismi on mukana eräänä mielen häiriönä.
Homoseksualisuus poistettiin samasta
luokituksesta, kun jotkut halusivat sairaslomaa
sillä perusteella (vitsi). Uskoa voit sinä pitää
mielisairautena, mutta en kuitenkaan usko, että
edes kovimman luokan ateistipsykiatrit olisivat
valmiita luokittelemaan sitä sillä tavoin.
Miksikö ei? Siksi, että siitä ’sairaudesta’ ei
ole vahinkoa uskojalle itselleen kuin ei myöskään
ympäristölle. Masokismikin vaatii
diagnostisoijalta varovaisuutta ja harkintaa
juuri nimen omaan tältä kannalta: kun masokisti
itse tai hänen ympäristönsä kärsii tästä, voi
diagnoosin tehdä.
Tässä annat hyvän esimerkin siitä, että
määritykset ovat lähes aina keinotekoisia ja aina
on harmaa alue, jossa määritelmä ei enää päde.
Kuten aiemmin sanoin, minusta nämä aukot ovat
loistava juttu.
”Tarkoitan 'pölypäisillä idealisaatioilla' siis
sitä ajatusvirhettä, että joku kuvittelee omien
mielikuvitelmiensa olevan maailman yleisiä
ominaisuuksia, vaikka ne ovat vain ko.
eläinyksilön päässä sijaitsevia tiloja.”
Tämän toteamuksen voisin allekirjoittaa täysin,
itse asiassa en näe tässäkään mitään ristiriitaa
välillämme. Olen eniten tällä palstalla
kritisoinut juuri sitä, että monet haluavat
präntätä oman käsityksensä maailmasta ainoaksi
oikeaksi, vaikka Totuus on aina yksilön ikioma.
Mielenkiintoisempaa tässä kuitenkin on se, että
ihminen ei ole täällä yksin ja useat ihmiset
jakavat samoja käsityksiä jä määrityksiä
sikinsokin keskenään omasta
uniikkikoordinaateistaan huolimatta. Itse en ole
löytänyt kovin montaa samalla tavoin ajattelevaa
ihmistä tässä maailmassa, mutta olen kuitenkin
valmis kutsumaan sielunsisarikseni/veljikseni
tiettyjä ihmisiä. Voisin ymmärtää jopa, että
tällä on tekemistä sen sisäeritystoiminnan
kanssa, johon sinä niin täydellisesti tuet tunne-
elämän puolella, mutta itse lopputulema on
tässäkin minusta se, joka ratkaisee: ihmiset
toimivat vuorovaikutuksessa keskenään ja se on
jopa suotavaa, jotta syntyisi muutakin kuin
proteiinihelmojen heiluntaa.
Mitä tulee taas jonkun hengen kytkemisestä
materian lisäksi ihmiseen vaikuttaviin
ominaisuuksiin, en näe mieltä minään
henkihenkenä, vaan ihmisen henkisyytenä,
jonkilaisena ihmisen taisteluna materiaa vastaan
(tai jos se sinuaa ilahduttaa, kaiken materian
hyödyntämiseen), jos käytän minun käsitystä sinun
käsitteistöstäsi hyväkseni. Olen näet ymmärtänyt
(toistaiseksi), että ideasi lähtee siitä, että
materia ja sen tarpeen ratkaisevat ihmisen elämän
yksilöna sekä lajina suhteessa muihin eläimiin ja
kaikki inhimillinen taistelu (ihmisen
korottaminen itsensä luomakunnan kruunuksi) on
pahasta, koska se sotkee ja häiritsee tätä
luonnon järjestystä (vapaata evoluutiota, jos
niin haluat).
Olemme tosiaan vastakkaisilla linjoilla tässä
asiassa.
”'Miksi?' kysymykseen ei ole perimmäisessä
mielessä vastausta siksi, että sama kysymys
hyppää aina uudelleen esiin, kun
edelliseen 'miksi' kysymykseen on vastattu.”
Minusta on hiven huvittavaa, että sinun
miksiesimerkit koskevat Jumalan ominaisuuksia.
Itse lähden ihan toisesta päästä eli itsestäni ja
omista koordinaateistani tässä ja nyt.
”On toki tärkeää, että ihmiseliöt yrittävät
ymmärtää mitä voisivat mahdollisesti tehdä niiden
asioiden ajamiseksi, jotka ne kokevat hyviksi.”
” Kaikki nämä mielipiteet ovat kuitenkin
sinänsä täysin objektiivisia, ja sijaitsevat sen
eläinyksilön päässä missä ne kulloinkin
sijaitsevat.”
Minua hiven puistattaa välillä, kun luen
kaikkein ’hengettömimpiä’ tekstejäsi ja tässä
lienee niiden kulminoituma. Minua askarruttaa
koko ajan, että jossain keskustelussa olisit
kuitenkin vedonnut siihen, että ihmisellä kuten
eläimilläkin olisi jonkilainen automaatti valita
hyvä, joten lähden siitä olettamuksesta, että
sinunkin mielestä jokin on objektiivisestikin
parempi kuin jokin toinen.
Olen itse joutunut tekemisiin
konkreettisen ”pahan” kanssa koko kesän, tosin
lievässä muodossa siten, että omaisuuteni on
viikosta toiseen ilkivallan ja näpistelyn
kohteena. Naapuri sai nämä penteleet kiinni ja
lukitsi heidät varastoonsa, jossa he olivat itse
teossa laukut pullollaan naapureiden kamaa.
Poliisit päästivät pojat menemään, koska he
väittivät, että he ovat vain piilossa omilta
ahdistelijoitaan. Ja kun varastetut tavarat eivät
olleet merkittyjä, pojat pokkana väittivät niitä
omikseen. Oikein vain väärin? Pakko vai ei?
Toinen vähän isompi juttu täkäläisestä
päivälehdestä. Täällä ovat lähes kaikki kunnat
myyneet energialaitoksena vapaan kilpailun
periaatteiden mukaan eniten tarjoavalle ja nyt on
kuitenkin todettu, että kuluttajalle energian
hinta on noussut keskikäärin 20 äyrista 27 äyriin
KWh samalla kun yksityiset yhtiöt ovat keränneet
400 mmk vuosittain voittoa omistajiennsa
taskuihin. Vapaan kilpailun edustaja sanoo
puolustukseen ”Tavoitteemme on hintojen
harmonisointi (= korkea kartellihinta,
suom.huom)” ja ”se on koko, joka nykyään
merkitsee jotakin. On pakko olla suuri”. Oikein
vai väärin? Valinta vai ei?
Miksi nämä tarinat? Siksi, että ne kuvaavat
maailmaa, jolla ei ole moraalia. Siksi, että
minun yhtä vaikea kuvitella, että maailma eläisi
enää montaa päivää ilman inhimillistä moraalia
kuin että kaikilla olisi sama
eläimellinen ”moraali”. Mutta myöskin siksi, että
moraalin palauttaminen on lähes mahdoton tehtävä
ja on onnistunut maailman sivu vain jonkun
täydellisen katastrofin kautta, joksi
maailmansotakin lienee luettava.
Olen miettinyt näitä moraalijuttuja koko elämäni
moneltakin eri kantilta enkä voi mitään sille,
että maailman tämän hetken ongelmat ovat minusta
enemmän sekularistisen moraalittomuuden kuin
kristinuskon syytä. Olen täälläkin yrittänyt
saada ihmisiä keskustelemaan siitä, mikä voisi
olla oikean moraalin perusta mutta saanut aika
vaisun vastaanoton.
Sinun näkemykseesi individuaalisesta moraalista
voin yhtyä vain siinä tapauksessa, että se on
hyvä
”Meidän pikkueläinten esittämät kysymykset eivät
suuria voi ollakaan, paitsi tietenkin jos niitä
sanotaan 'suuriksi'.”
Kyllä ne ovat suuria ihan sinun oman
määrittelysikin mukaan, koska ne ovat hajallaan
kuin Mäkisen eväät jokaisen päässä eikä mitään
yhteistä olekaan, hehheh.
”Introspektio on välttämättä tietoista, ja
useimmiten 'identifioikin useampia dimensioita'
omissa merkitysvirroissaan, koska se on meihin
geneettisesti niin koodattu.”
Tästä voisin kyllä sanoa, että tämä on pelkkää
kuvittelua eikä vastaa mitään niistä havannoista,
jota minulla on ihmisistä. Olen tehnyt myöskin
työkseni kartoitusta ihmisten kyvystä
introspektioon ja todettava on, että se on
samalla tavoin hankittava ominaisuus kuin
lukutaito (joojoo, siellähän se).
”No, kaikki tieto on materiaalia eli materiaa ”
Minusta tämä alkaa olla vähän yksitotista,
melkein huvittavaa, koska harmaista aivosoluista
on toki puhuttu jo vuosisata ja jo Raamatussa
(hehheh) on sanottu, että tuhkasta ollaan tultu
ja tuhkaksi tullaan. Olen jo aika monta kertaa
kirjoittanut, että ihmisen aivotoiminta on TIETTY
redusoitavissa materiaksi, mekanismeiksi. Sen
sisältö, inhimisen mieli, ei siihen kuitenkaan
monimutkaisuutensa vuoksi antaudu. Usko nyt,
poika pieni, että elämän ja mielen salaisuuksia
ei olla vielä ratkottu.
”Minulle tämä siis onkin arvostuskysymys”
Tarkoittako tämä, että sinä arvostat eläimiä
enemmän kuin muut maailman osaobjektit tai
kokonaisobjekti? Niin ollen lankeat omaan
kuoppaasi eli olet se pölöpäinen idealisoija,
joka luulee omien mielikuviensa olevan koko
maailman tila. Sinun kuvasi maailmasta, jossa
eläimillä on oikeus tasa-arvoiseen elämään
ihmisten kanssa on minusta sitä mitä suuremmassa
määrin todellisuuden kanssa ristiriidassa.
Ekologisen tasapainon järkyttäminen on tuhoamassa
maailman, mutta nähdäkseni ihminen on ainoa
eläin, jolla on pieninkään mahdollisuus tämä
katastrofi estää koska on sen aiheuttanutkin.
Se, että yhteistoiminta muun luonnon kanssa on
siinä ykkösparametri, ei muuta tätä tosiasiaa.
Vaihtoehto, jota luulen sinun kannattava, on
luonnovalintaan palaaminen koko eläinkunnan
kohdalla tässä vinoutuneessa tilanteessa. Nyt on
kuitenkin niin, että ne evoluution tuloksena
syntyneet eloonjäämistä palvelevat srategiat,
joita tunne-elämän pitäisi tukea, ovat ainakin
ihmisen kohdalla täysin kadoksissa ja aiheuttavat
muille kavereille ja eläimille tosi suuria
vaikeuksia. Näyttää ihmislajin kohdalla olevan
myös niin, että nämä vinoutuneet strategiat ovat
tuhoisuudessaan voimallisia. Ennustaminen on
vaikeaa (tosin deterministisessä systeemissäsi
sen pitäisi olla helppoa), mutta luonnovalintaa
tässä tilanteessa ei näytä kestävän erkkikään.
Kumpi vaihtoehto on parempi, uskoa ihmisen
mahdollisuuksiin parantaa tapansa vai uskoa
ihmisen sotkeman tasapainon palaamiseen
luonnollista tietä ?
”kuitenkin ihmisetkin syövät perunoita, eli siis
ovat 'tuholaisia', jotka uhkaavat perunasatoamme.”
Perunat ovat parasta ruokaa, namnam. Olen kyllä
itse omat pottuni kylvänyt ja antanut potut
pottuina kaikille tarvitsijoille, myös
perunarutolle.
By the way, se voi olla, että vesten
auringonsiltaa on sittenkin meidän biisi.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa, maailma on
minusta vain rakentanut näillä materialistisella
eväillä ihan omat systeeminsä, jotka kiinnostavat
minua yhtä lailla ihan omina objekteinaan.
Minulla on vakaa intuitio, että olet väärässä
juuri tässä mitä yrität todistaa, sen ihminen on
vain geeniensä ja kokemuksensa summa. Jos näin
olisi, niin eihän mikään koskaan kehittyisi,
olisimme samanlaisia kuin muut eläimet; ilman
ulkoisia paineita toimisimme aina täsmälleen
samalla tavalla kuin edellinen sukupolvi. Olen
yrittänyt pureskella, kuinka konkreettisesti
selittäisin mitä tarkoitan.
Ihminen on aina kyselyt miksi? miten? voisiko
tämän tehdä toisin? Hän ei ole tyytynyt
näkemäänsä maailmaan, vaan halunnut tietää, mikä
on tämän laakson takana, meren takana, tähtien
takana. Onko maa pyöreä vai litteä? Mistä
tulemme, minne olemme menossa? Mitä kuoleman
jälkeen? Voisiko tähän kehittää paremman
työkalun? Kaiken sen mitä, mikä on
kokemuspiirimme ulkopuolella, siis tämä ihmiselle
ominainen uteliaisuus ja kekseliäisyys, jonka
tarkoituksena ei ole vain geeniperimämme
siirtämistä seuraavalle sukupolvelle. Me tiedämme
(ja olemme aina tienneet) että maailmassa on
asioita, joita emme voin nähdä, haistaa eikä
maistaa. Uskonnot ovat yrittäneet antaa
selitysmalleja tuntemattomalle, nykyään tiede
etenee valtavin harppauksin, mutta luultavasti on
paljon asioita, joita emme koskaan kykene
selittämään, ikävä kyllä.
Niin, eihän tiede ole uusi keksintö, ja valmiita
selityksiä on aina tarjottu, milloin uskonnoista,
milloin tieteistä. Mutta aina on ollut
epäilijöitä ja kyseenalaistajia. Joka sukupolvi
hylkää edellisensä ajatukset vanhanaikaisina.
Tämä ei ole mikään uusi ilmiö; murkkuikäisten
vanhempiensa halveksunta. Muistan hyvin, kuinka
itse pidin tietyssä iässä kaikkia aikuisia niin
tyhminä, ettei heidän kanssaan voinut
keskustella. Lue antiikin kirjoja, sielläkin
moititaan, kuinka nuorempi polvi on edellistä
huonompi. Melkein kuulen parahduksen: kunnioita
isääsi ja äitiäsi. Tähän tekisi mieli sanoa:
kyllä, mutta älä usko kaikkea mitä he sanovat.
Tämä juuri takaa kehityksen, ei aina parempaan,
mutta muutosta tapahtuu kaiken aikaa. Näin ei ole
edes sukulaisiemme apinoiden kohdalla, heille
fiksautuu vanhempiensa malli ja toimintatavat,
puhumattakaan rotista tai torakoista.
Minua oikeastaan huvittaa se, että moitit
ihmistä ”hillittömästä sikiämisestä”. Tämähän on
kaikille eliölajille tyypillinen ominaisuus,
lisääntyminen muiden kustannuksella, ei tähän
mitään Raamatun (tai muun uskonnon) käskyä
tarvita. Ihminen on ollut lajien kamppailussa
voittaja, mutta onneksi meille on annettu äly,
jonka avulla halutessamme kykenemme korjaamaan
aiheuttamamme vahingot, tuskin rotalla olisi
ollut tähän mitään intressiä. Ja kaiken
hienointa, emme tekisi tätä ainoastaan omista
itsekkäistä motiiveista, siis siitä, että
tuhotessamme luonnon tuhoudumme samalla myös
itse, vaan koska arvostamme luontoa sen itsensä
takia. No, ainakin toiset kokevat sen näin, vai
mitä mieltä olet itse?
Aloitetaanpa sitaatilla:"Olen eniten tällä
palstalla
kritisoinut juuri sitä, että monet haluavat
präntätä oman käsityksensä maailmasta ainoaksi
oikeaksi, vaikka Totuus on aina yksilön ikioma."
Jaa, totuus on kyllä mielestäni kaikki se, mikä
on olemassa, enkä minä 'omista' kaikkia
maailmankaikkeuksien kokonaisobjektin
osaobjekteja, vaan pikemminkin
maailmankaikkeuksien kokonaisobjekti 'omistaa'
minut yhtenä osaobjektinaan. Siispä minunkin
rusina-aivoiset aatokseni ovat 'maailman' ikiomia
aatoksia, tässä osaobjektin situaatiossa.
Onkohan tuo asia, jota kutsut 'henkisyydeksi'
tai 'taisteluksi materiaa vastaan' jotakin
jonka 'perimmäisiä' motiiveja ja rakennetta minun
on hankala käsittää, ja siksi en saa niistä
oikein otetta? Niin tai näin, kuvaat kuitenkin
minun käsitystäni organismien toimintojen
motiiveista oikeansuuntaisesti, mutta teet liian
vahvan oletuksen, kun arvelet että 'kaikki
inhimillinen taistelu' olisi mielestäni pahasta,
koska 'se sotkee ja häiritsee tätä luonnon
järjestystä'. Ensinnäkin, mikään ihmisen toiminta
ei sotke 'luonnon järjestystä'
sen 'fundamentaalisemmin' kuin minkään muunkaan
eläimen toiminta siinä mielessä, että ihminen on
osa tätä 'luonnon järjestystä'. Esimerkiksi
ihmisen räjäyttelemät atomipommit ovat täysin
luonnollisia luonnonprosesseja, ihan niinkuin
tuoksuvat villiruusutkin. Atomipommit ilmaantuvat
vain 'mutkan kautta', eli erään eläinlajin
aivoihin tallentuneiden kartastojen järjestymisen
ja järjestettyjen kuvien siirron käsien
kautta/avulla ko.
eläinyksilöiden 'aivorakkineiden' ulkopuolelle.
", että jossain keskustelussa olisit
kuitenkin vedonnut siihen, että ihmisellä kuten
eläimilläkin olisi jonkilainen automaatti valita
hyvä, joten lähden siitä olettamuksesta, että
sinunkin mielestä jokin on objektiivisestikin
parempi kuin jokin toinen."
Tässä menevät taas sinulla 'objektiivisuudet'
sekaisin. Elintoimintojen ylläpitoon tähtääviä
automatisoituja toimintoja on kaikilla eliöillä.
Tämän lisäksi ns. 'korkeamilla' eliöillä on myös
automatisoituja toimintoja, jotka tähtäävät
psyykkisen vakauden ylläpitoon, joka taas
helpottaa elintoimintojen ylläpitoa, ja
psyykkinenkin 'tasapaino' muuttuu muuttuvien
olosuhteiden seurauksena. Eli, automaatteja on,
ja nämä 'hyvä' automaatit ovat kaikilla eliöillä
ja kaikissa tapauksissa täysin objektiivisia, ja
hääräävät niissä kohdissa, joissa nämä
osaobjektitkin hääräävät. Eli, 'jokin on
objektiivisestikin parempi kuin jokin toinen',
mutta vain siinä kohdassa missä se koetaan
paremmaksi kuin jokin toinen(eli missä
situaatiossa kokeva osaobjekti kulloinkin on).
(vrt. jälleen pölypäiset idealisaatiot)
Eivät nämä meidänkään kokemamme 'hyvät ja pahat'
ole objektiivisia silloin kun meitä ei ole, tai
kun elämää ei enää(täällä) ole. Se, mitä ei ole,
ei ole 'objektiivista', koska se ei ole mitään.
En tiedä, onko omaisuutesi näpistely tai
tärvely 'pahaa', mutta typeränä ja tympeänä sitä
pidän, vaikken tiedäkään,
tekevätkö 'ilkivallantekijät' tekosiaan
johonkin 'todelliseen' tarpeeseen vaiko
vain 'ilkeyttään'.
Sähköyhtiöiden 'rahankeruu' on jo pahempi juttu,
mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että
energian hintoja pitäisi nostaa kautta linjan.
Tällä tavoin 'riistämällä' sitä ei kuitenkaan
pitäisi toteuttaa, vaan mieluummin verotuksen
avulla.
Mm. näiden sähköyhtiöiden johtajillakin on
kuitenkin moraali, se ei vain ole sinulle (eikä
minulle) mieluinen. Ja maailmakin eläisi
todennäköisesti 'paremmin', jos ihmistä ei täällä
omine moraaleineen olisi häsläämässä.
En usko, että olisi olemassa
jotakin 'sekulaarista moraalittomuutta', niinkuin
esität. Nimittäin kaikilla ei-aivovaurioisilla
yksilöillä on jotakin, mitä voidaan kutsua
moraaliksi. Jollekin ekofasistille se voi olla
vaikkapa vahva vakaumus siitä, että paha
ihmislaji olisi hävitettävä, ja 'hyviä' olisivat
ne asiat, jotka tuhoaisivat ihmisiä tehokkaasti.
"”Introspektio on välttämättä tietoista, ja
useimmiten 'identifioikin useampia dimensioita'
omissa merkitysvirroissaan, koska se on meihin
geneettisesti niin koodattu.”
Tästä voisin kyllä sanoa, että tämä on pelkkää
kuvittelua eikä vastaa mitään niistä havannoista,
jota minulla on ihmisistä. Olen tehnyt myöskin
työkseni kartoitusta ihmisten kyvystä
introspektioon ja todettava on, että se on
samalla tavoin hankittava ominaisuus kuin
lukutaito "
Toki nämä asiat ovat myös hankittavia, mutta
etenkin introspektio kehittyy ihmisessä ikään
kuin 'itsestään' lukutaitoon verrattuna, minun
kokemukseni mukaan. Kokemuksemme siis eriävät.
"Usko nyt,
poika pieni, että elämän ja mielen salaisuuksia
ei olla vielä ratkottu."
En tiedä, olenko poika tai pieni, mutta en ole
käsittääkseni väittänyt, että näitä asioita olisi
jotenkin 'ratkottu', monia elämän ja mielen
toiminnan periaatteita on kylläkin saatu selville.
"Tarkoittako tämä, että sinä arvostat eläimiä
enemmän kuin muut maailman osaobjektit tai
kokonaisobjekti? Niin ollen lankeat omaan
kuoppaasi eli olet se pölöpäinen idealisoija,
joka luulee omien mielikuviensa olevan koko
maailman tila."
Arvostan toki elämää yleensä varmaan enemmän kuin
monet muut, mutta taaskaan et tahdo ymmärtää,
että minun arvostukseni ovat mielestäni
maailmankaikkeuksien kokonaisobjektin osaobjektin
(eli minun), ja myös maailman arvostuksia siinä
situaatiossa missä minä olen. Eivät ne
ole 'yleisiä' ominaisuuksia, enkä siis lankea
mihinkään pölypäisyyksin. Joku 'Jumala' ehkä
tähän lankaan voisi mennäkin.
En ole myöskään väittänyt, että ihmisillä tai
muillakaan eläimillä olisi
jossakin 'eetterimaailmassa' jotakin 'oikeuksia'.
Ja vielä, luonnonvalinta on käynnissä koko ajan,
sitä ei mikään pysäytä niinkauan kuin elämää on.
"Kumpi vaihtoehto on parempi, uskoa ihmisen
mahdollisuuksiin parantaa tapansa vai uskoa
ihmisen sotkeman tasapainon palaamiseen
luonnollista tietä ? "
En tiedä, mutta mutta minun mielestäni olisi hyvä
jos ihmiset olisivat 'hissuksiin' ja
rajoittaisivat sikiämistään huomattavasti
nykyistä enemmän. Ei kuitenkaan ole olemassa
muita kuin 'luonnollisia teitä'.
Sinulla on siis vakaa intuitio, mutta taitaapa
minullakin olla samansuuntainen. Yksinkertaistat
sanomisiani liiaksi, kun väität, että minun
väitteideni tosia ollessa 'mikään ei koskaan
kehittyisi', koska mielestäni perustelin muutosta
juuri mm. sillä, että ihmisellä on kyky kohdistaa
tarkkaavaisuuttaan aivoihinsa
varastoituneisiin 'kuviin', ja yhdistellä niitä
perittyyn ja aistien kautta jatkuvasti sisään
virtaavaan informaatiooon.
Kyllä monet muutkin eläimet kuin ihmiset ovat
kyselleet miksi? tai miten? Muuten eivät monien
eläimien poikaset kapinoisi vanhempiensa
asettamia käyttäytymissääntöjä vastaan, tai esim.
ryhävalaat eivät olisi oppineet käyttämään
kuplaverhotekniikkaa ja koordinoitua
ryhmätyöskentelyä ravinnonhankinnassaan. Näitä
sanoja(miksi, miten) ne eivät tietenkään omasta
ajattelustaan käytä, mutta on muullakin tavalla
järjestäytyneitä 'kieliä', kuin tämä ihmisten
käytössä oleva.
Sinulla on kummallisen 'biologistinen' näkemys
muista eläimistä, kun annat ymmärtää, että ne
kokisivat tarkoituksekseen vain omien geeniensä
jatkumisen. Monet ns. 'kehittyneemmät' eliöt
kokevat monia erilaisia asiota ja motiiveja
tilanteesta riippuen, jotka monissa tapuksissa
kyllä johtavat siihen, että niiden genomi siirtyy
eteenpäin, mutta eivät ne koe 'tehtäväkseen'
siirtää genomiaan seuraaville sukupolville edes
kiima-aikoinaan, vaan ne käyttäytyvät niinkuin ne
käyttäytyvät, ja suuri osa niistä ei koskaan
siirrä genomiaan eteenpäin. Monet laumaeläimet
eivät edes välttämättä halua lisääntyä silloin,
kun lauman sosiaalinen tilanne ei ole tämän halun
syttymiseksi otollinen(kun esim. lauman
lisääntyvä pari on pitkäikäinen,
ja 'arvoasteikossa alempana' olevat yksilöt eivät
tahdo/ehdi haastaa lisääntyvää paria koska
kuolevat ennen lisääntyvän parin hegemonian
päättymistä). Ihmisilläkin lisääntymishalu
riippuu pitkälti olosuhteista, eli esim. onko
jo 'täyttä' tai onko ko. yksilö edes
mielestään 'kelvollinen' lisääntymään.
Mutta yleensä ottaen ihmisetkin monesti tahtovat
lapsia(poikasia), ja se on myös
ihmisen 'luonteen' mukaista.
Ihmisillä voi olla intressi 'ottaa muu luonto'
huomioon niin kauan, kun olosuhteet ovat kyllin
turvatut ja oman lajin sukupuutto ei ole välitön
uhka, mutta kyllä se oma/oman lajin etu alkaa
kummasti kiinnostaa olosuhteiden muuttuessa
erityisen ankariksi. En tiedä, voisiko esim.
rotille pitkän ajan kuluessa turvatuissa oloissa
eläen muodostua intressi 'ypmäristön'
vaalimiseen, mutta on helppo aavistaa, että esim.
majalavastaja kokee elinympäristönsä tuhoutumisen
pahana asiana, ja yrittää puolustaa sitä osaa
ympäristöstään, jonka kokee itse esteettisesti
miellyttäväksi. (majalavastaja kerää mm. kauniita
kukkia, kuoriaisten kuoria ja marjoja
omaan 'messuhalliinsa' jonka se on rakentanut,
tosin houkutellakseen naaraita oman esteettisen
makunsa avulla. Mutta se ei poissulje sitä, että
se luultavasti todella kokee jotkin
sommitelmansa 'kauniiksi', ja siksi
järjestelee 'omaisuuttaan' huolellisesti aina
parempaan pyrkien)
fiksautumisesta, koska tämä oli otsikkona
vastineessasi.
Minua oikeastaan kiinnosti tuo, mitä kirjoitit
poikasten kapinasta sääntöjä vastaan, itse kun
tätä ajatusta vasta pureskelen. Annan esimerkin
ainoasta lajista, jonka todella tunnen eli
kissasta. Kissaemohan pidetään hyvänä
kasvattajan, ja sitähän se onkin, mutta
auktoriteettinen. En ole huomannut poikasissa
kapinaa, yksi sivallus tassulla riittää
vilkkaimmankin pennun alistamiseen. Nämä ovat
niintä sosiaalisia sääntöjä (kyllä kissoillakin
on niitä, vaikka eivät suorastaan ole
laumaeläimiä). Kaikki muut taidot ne oppivat
jäljittämällä, enkä voi kuvitella, että yksikään
kissanpoikanen kyseenalaistaa emonsa menetelmät.
Sinulla oli esimerkkinä ryhmävalaat. Voisin sanoa
tästä saman kun muista sosiaalisista eläimistä,
jotka metsästävät laumassa esim. sudet. Tapa on
havaittu tehokkaaksi, kuinka kauan sitten?
Käytäntöä ei ole muutettu, ja miksi olisikaan.
Mitä halusin sanoa oli se, että tässä ihmiset
ovat erilaisia. Joka ainoa sukupolvi
kyseenalaistaa edellisensä ajatukset, arvot ja
taidot. Hyväksi tai pahaksi, mutta muutoksia
tapahtuu kaiken aikaa, emme jää polkemaan vanhoja
ratoja, ”hyviksi koetuissa” tavoissa (opimmeko
edellisten sukupolvien tekemistä virheistä on
toinen asia). Tässä on mielestäni yksi
eroavaisuus ihmisten ja muiden eläinten välillä.
Toiseen aiheeseen: lisääntymiseen. Huomatutit
ajatuksesi yksinkertaistamisesta, mutta tässä
kyllä syyllistyt itse siihen. En toki usko, että
kukaan laji (sen enempää kuin ihminenkään)
tietoisesti siirtää geeninsä, mutta tähänhän
sukupuolivietti pyrkii. Toinen asia on lajin
säilyminen, ja kuten sanoit, toisinaan
lisääntymisestä pidättyminenkin tähtää tähän.
Eikä tämäkään ole tietoista, vaan evoluution
tulos. Muistaakseni olen lukenut esimerkkinä
rotista, jos populaatio uhkaa kasvaa liian
suureksi (eivätkä syystä tai toisesta pääse
siirtymään muualle), niin naaraista tulee
steriiliä.
Siitä olen yhtä mieltä, ettei elämä ole
ainoastaan lisääntymistä, on sillä muitakin
arvoja, eikä näistä nauttiminen ole ainoastaan
ihmisen etuoikeus. Siksipä en osaa hyväksyä
ajatustasi, että olisin aivoihini kulkevan
informaation vanki, kuten sanot kuvista, jotka
ovat muodostuneet perimän ja havaintojen kautta.
Tämähän riistäisi minulta vapaan tahdon, olisin
todella ohjelmoitu (vaikka muuttuva) otus.
Oikeastaan, tämä sotii agnostikon maailmankuvaani
vastaan, sillä silloinhan minun olisi
hyväksyttävä myös se, että ohjelmoija on olemassa.
Nyt intuitioni sanoo, että tästä näkemyksestä
emme pääse yhteisymmärrykseen. Olkoon tämäkin
sepustus siis vain tajunnanvirtaa.
Myönnät kirjoituksessasi itsekin, että et
kunnolla tunne muita eläimiä kuin kissan(tämän
lisäksi kissasi on 'jalostettu', eli tyhmennetty
verrattuna luonnonvaraisiin kissaeläimiin, joita
on useita 'viisaita ja vähemmän viisaita' lajeja).
Tästä johtuu se väärinkäsityksesi, että
kuvittelet että muut eläimet kuin ihmiset eivät
loisi omaa kulttuuria. Esim. eri
simpanssipopulaatioilla on havaittu erilaista
työvälineiden valmistusta ja erilaisia
käyttäytymissäädöksiä sekä
kommunikaatio'murteita'. Ja viime vuosikymmenen
kuluessa japanilaiset varikset ovat oppineet
särkemään kovakuorisia pähkinöitä asettamalla
niitä liikennevaloissa seisovien autojen
eturenkaiden alle. Autojen mentyä tyytyväiset
varikset hyppivät ihmisten kanssa vihreissä
valoissa ja noutavat näin särkemänsä pähkinät.
Tämä tapa on kulttuurisesti melko laajasti
levinnyt varisten tarkkaillessa toisiaan.
Parikymmentä vuotta sitten joku talitiainen
hoksasi britanniassa, että talojen rappujen
viereen maitoauton tuomien maitopullojen korkit
ovat vain ohutta foliota, ja että sen rikki
nokkimalla saa maistaa hyvää kermaista maitoa.
Tämäkin kulttuuripiirre levisi tiaisten
keskuudessa kulovalkean tavoin ja niinpä korkit
oli vaihdettava vahempaan metalliin.
Tässä muutama esimerkkitapaus sinulle
tuohon 'tapa on havaittu tehokkaaksi, mutta
kuinka kauan sitten?' - kommenttiisi viitaten.
Tässäkään ei siis ole 'periaatteellista' eroa
ihmisen ja muiden eläinten välillä, ero koskee
vain sitä että ihminen oppii tehokkaammin (kuin
linnut)suurten aivojensa vuoksi(esim. valaiden
kohdalla oppimistehokkuutta on vaikeampi mitata,
koska niillä ei ole käsiä tai muitakaan
instrumentteja, joiden kautta oppimiset
helposti 'realisoituisivat' ja avautuisivat
ihmisen käsityskyvylle).
Juu, ainakin kaljurotilla on tämä ominaisuus,
että populaation koon mukaan johtava naaras voi
säädellä oman fertiliteettinsä lisäksi myös
muiden naaraiden hedelmällisyyttä erittämällä
virtsansa mukana ihan kunnon e-pillerityyliin
luolaston lattiaan riittäviä määriä munasolun
irtoamisen estävää hormonia.
En näkisi asiaa niin 'lohduttomana' kuin sinä
sanoessasi,
"että olisin aivoihini kulkevan
informaation vanki, kuten sanot kuvista, jotka
ovat muodostuneet perimän ja havaintojen kautta.
Tämähän riistäisi minulta vapaan tahdon, olisin
todella ohjelmoitu (vaikka muuttuva) otus.
Oikeastaan, tämä sotii agnostikon maailmankuvaani
vastaan, sillä silloinhan minun olisi
hyväksyttävä myös se, että ohjelmoija on
olemassa."
Sillä, luonnonprosessit eivät tarvitse
mitään 'ohjelmoijaa', ja tuo sana 'ohjelmointi'
on todellakin vain sana joka kuvaa 'ihmiskoneen'
toimintaa liian yksinkertaisena. Sanoisin asian
pikemminkin niin, että sinä (ja muutkin) olet
maailman vanki, ja maailma ja siinä olevat eliöt
toimivat tietyntyyppisillä mekanismeilla, ja se
välttämättä rajoittaa sitä miten eliöt toimivat.
Niinpä minkään eliön tahto ei voi
ollakaan 'vapaa', vaan jatkuvasti sisäiseen ja
ulkoiseen ympäristöön reagoiva
uudelleen 'ohjelmistopäivityksiä' tekevä
orgaaninen luonnonprosessi. Minulle riittää aivan
hyvin se, että minusta tuntuu, että 'tahtoni on
vapaa', vaikka tarkemmin ajateltuna se ei sitä
olisikaan. Se on 'moneen mahdollinen', mutta
rajatussa aistimus, kieli, emootio,
ja 'kuva'kartastossa ja meille vapaan tuntuinen,
vaikkakaan ei vapaa.
Minä ehkä olen lähempänä ateistia kuin
agnostikkoa, vaikka ymmärrän kyllä hyvin että en
voi tietää, onko joitakin 'jumalia' olemassa
vaiko ei. 'Ohjelmoijaa' ei kuitenkaan tarvita,
sillä maailma on tödennäköisesti jossakin
faasissaan ollut aina olemassa, nykyäänkin
voimassa olevien luonnonlakien 'esiasteineen'.
josta sinun kannattaisi luopua, on liian nopeiden
ja suoraviivaisten päättelyjen tekeminen. Kun
kirjoitin tuntevani ainoastaan kissan, niin
tarkoitin omien havaintojeni perusteella. Oletan,
että myös omat tietosi olet kerännyt muiden
tekemistä tutkimuksista, et itse tutkijana
kenttätyöstä. En ymmärtääkseni soveltanut
kissojen käyttäytymistä koko muuhun
eläinpopulaation.
Minulla on ollut kissoja jo lapsuudestani, ja
vuosien varrella olen tarkkailut montakin
kissasukupolvia, en tieteellisin menetelmin,
mutta omaksi huviksi ja hyödyksi. Tiedän niiden
elintavoista ja käyttäytymisestä jo niin paljon,
että ärsyttää aina toistuvat virheet, joita olen
lukenut monenkin arvostetun eläintutkijan
syyllistyneen. Vain esimerkkinä: aina väitetään
että kissanpentu oppii metsästämään emoaan
jäljittämällä, ja jos ei pentuna tätä opi, niin
ei kykene siihen aikuisena. Tämä aikaisemmin
mainitsemani persialaiskissa (älykkäin, mitä
minulla on ollut) pääsi viiden ikäisenä
ensimmäistä kertaa (lyhyitä visiittejä lukuun
ottamatta) luontoon kesäksi, pieneen saareen
missä ei ollut muita kissoja. Loppukesästä se toi
ylpeyttä uhkuen ensimmäisen hiiren näytille.
Siitä ei ehkä tullut maailman paras metsästäjä,
vaikka taisi itse olla tästä eri mieltä. Samoin
eräs toinen kissani, vuoden vanhana, oppi tämän
taidon omin päin (samassa saaressa), joten voin
sanoa, että tältä osalta kaikki tutkimukset ovat
huuhaata.
Toinen asia, joka pisti merkille, oli väitteesi
kotikissojen ja luonnonvaraisten älykkyyden
eroon, tässä tietosi on mutupohjalla.
Alkuperäisiä villikissoja on hyvin vähän, ja
näihinhän kotikissaa on verrattava, eikä muihin
kissaeläimiin. Itse sanoisin että asia on miltei
päinvastainen, villikissa saattaa olla taitavampi
saalistaja, mutta tuskin muuten älykkäämpi.
Kotikissalle, toisin kuin villille
lajitoverilleen, jää eliniäksi pentumainen
piirre, se leikkii koko ikänsä, ja oppii tämän
kautta. Tämä luonteenpiirre on oikeastaan sama
kuin ihmiselläkin, kaikkihan me tykkäämme
kaikenlaisista peleistä, urheilusta ym., ja
opimme uusia asioita vielä hyvin iäkkäänä.
Nuo esimerkit, joita kerroit eivät ole minulle
uutta tietoa (paitsi ne japanilaiset varikset).
Olen ollut hyvinkin kiinnostunut lukemaan
simpanssien, ja muiden eläinten käyttäytymisestä.
Luultavasti sinulla on aiheesta laajempi
tietopohja, sillä koska kiinnostuksen kohteeni
ovat niin moninaisia, hypin koko ajan aiheesta
toisen. Tämä on ehkä eräs syy miksi tykkään
kirjoittaa tänne palstalle; jäsennelläkseni
tiedon kaaosta joihinkin järjellisiin
johtopäätöksiin. Kai kutsuisit tätä siksi
informaatioksi, joka risteilee aivoissani.
Palatakseni simpansseihin ja niiden kulttuuriin,
ovathan nämä tällä hetkellä lähimmät sukulaisemme
(sääli, että hominidieistä selviytyi vain
meikäläiset). Olen aikoinani lukenut kaikki Jane
Goodallin kirjat, ja toinen mikä kiehtoi
suuresti, oli elekielen opettaminen Washoelle &
kumppaneille. En ole koskaan epäillyt sitä, ettei
eläimillä olisi ajattelukykyä, enkä sitä,
etteivät ne voisivat tuntea surua, iloa,
kaipausta. Yllätyksekseni havaitsin eräässä
(mutta ainoastaan yhdellä) kissoistani jopa
huumorintajua. Se tykkäsi keksiä jekkuja,
suunnitteli ne, ja odotti kärsivällisesti jopa
tunteja, ja ilmiselvästi riemuitsi, kun onnistui.
Simpanssi tai ihminen olisi siinä vaiheessa
nauranut, kissa viesti tämän toisella tapaa.
Mutta näistä sympaattisista serkuistamme vielä,
ja heidän kulttuuristaan. Vieläkin väitän, että
toisin kuin ihmisen kohdalla, näiden kulttuuri ei
ole kaiken aikaa dynaamisessa liikkeessä (tässä
en tarkoita minkään ”paremman” kehitystä). He
osaavat tosin särkeä pähkinöitä työkaluilla,
muistaakseni myös pyydystää muurahaisia hunajalla
kastetuilla kepeillä. Heillä on äänellinen kieli,
muistaakseni eri varoitushuudot esim. ilmassa tai
maassa havaituista vaaroista (petolinnut ja
käärmeet). Luonnossakin heillä on myös muutaman
elekielen varasto. He eivät ole kuitenkaan
kehittäneet tämän ihmisen tasolle, tuskin he
keskenään pohtivat maailman syntyjä syviä. Jos
ottaisin esimerkin työkalusta (vaikka en itse
oikeastaan tätä pidä kovin suurena eroavaisuutena
meidän ja heidän välillään). Eräs ystäväni
kirjoittaa paljon, mutta vaikka kuinka ylistin
tekstinkäsittelyohjelmien erinomaisuutta, niin
hän käytti itsepäisesti vuosikaudet
vanhanaikaisesti kirjoituskonetta aina siihen
asti kun hänen poikansa kantoi tietokoneen
sisään, ja vei vanhan rakkineen ulos. Nyt
ystäväni myöntää auliisti tekstinkäsittelyn hyvät
puolet. Tässä todella muna opetti kanaa, ja tätä
tuskin tapahtuu luonnossa. Esimerkki on aika
kehno, mutta kaiken muun ohella on
kulttuurievoluutio alkanut kiinnostaa, ehkä vielä
rupean haravoimaan tästä tietoa. Toivottavasti
aivoni informaatiovirrat eivät sekoa lopullisesti.
Lopuksi:
> maailma on tödennäköisesti jossakin faasissaan
ollut aina olemassa, nykyäänkin voimassa olevien
luonnonlakien 'esiasteineen'.
Tässä voin myöntää, että luultavasti aivomme ei
ole suunnattu tämän kaltaisten kysymysten
ratkaisemiseen. Ihmeellistä on kuitenkin se,
että lapsikin kykenee esittämään tämän. Muistan
hyvin, kuinka pohdiskelin, mitä on siellä, missä
tähdet loppuvat, ja sain vastaukseksi että
tyhjyyttä. Vastaus ei tyydyttänyt, sillä onhan
tyhjyyskin jotain, ja mitä tämän jälkeen. Samoin
tuota, että onhan ennen alkuräjähdystä täytynyt
olla jotain, mikä oli sitä ennen. Olin silloin
seitsemän vanha, ja vasta vuosien kuluttua
tajuisin, ettei näihin kysymyksiin ole vastausta.
Vaikka maalimankaikkeus olisikin äärellinen mutta
rajaton, jää kysymys, mitä tämän ulkopuolella?
Näihin kysymyksiin saadaan tuskin koskaan
vastauksia. Ja kuitenkin juuri tätä ihminen on
aina kysynyt, muodossa tai toisessa.
Arethura tuossa alhaalla jatkaakin ansiokkaasti
keskustelua ihmisen ja eläinten välisistä
eroista, itselläni ei ole siihen enää paljoakaan
lisättävää.
Ihmisen aivotoiminnasta antamasi kuva lienee
suhteellisen oikea, vaikka proteiinipoimujen
heilahtelut ja ydinjatke minua naurattivatkin
(mikä johtunee osin siitä, että en osaa näitä
juttuja suomeksi). Sen sijaan olen edelleenkin
emergenssin kannalla ja jonkintason dualisti,
sillä ajatus sinänsä on hetkellinen kertailmiö
eikä toistettavissa kuten aivojen hidas
jauhaminen ja vekkien huljuminen.
En siten myöskään voi omaksua ihmisen osaksi
ohjelmoitua kokonaisobjektia, koska vaikkakin
tietoisuus myöhästyy aivoprosesseista, myös
havannoinnista, tulee seuraava valintatilanne
ennen kuin huomaatkaan ja taas on uusi
ohjelmaparametrit käytettävissä. Tietysti olisi
hauskaa, jos mieli ennättäisi prosessien tahtiin,
mutta ei tämä epätahti ole mikään peruste sille,
etteikö ihminen valitse, mitä tekee.
Kiitän nöyrimmästi hauskasta keskustelusta
(viitan liepeitänne suutelematta) ja pyydän
anteeksi äkkinäistä typerää käytöstäni alussa.
Ehkäpä se ei ollutkaan aiheetonta, ennalta
määrättyä kai…
Olipa ihan mukava pohtia näitä asioita, vaikka
minun pohdintani 'moraalikysymyksistä' siinä
mielessä, että olisin ollut valmis esittämään
joitakin ehdotuksia 'kattavaksi ja
kannatettavaksi' yleiseksi moraaliksi jäikin aika
vaatimattomaksi.
Rykäisen vielä sen verran tuota neuroniverkkoani
että totean, että aivojen 'jauhaminen' on
hirmuisen nopeaa eikä hidasta, ja että ajatus
kyllä on hetkellinen kertailmiö, ja sama ajatus
voi muodostua useista eri hiukkaskombinaatioista,
ja niin aina välttämättä käykin. Kunhan
hiukkaskentän keskimääräinen olemus on sama niin
tietoisuutemme kokee sen keskimääräisesti samana.
Ajatukset tulisivat liiankin hienoiksi jos
havaitsisimme ne kovin täsmällisesti.
Ennalta määrättyä?, niin, kuka tietää ja kukalta
sitä pitänee kysyä.
mutta kohta alkaa olla aika lopetella tätä
keskustelua. Kommentoin vain muutamia asioita,
mm. sitä miksi simpanssien 'kulttuuri ei ole
kaiken aikaa dynaamisessa liikkeessä'. Se johtuu
osaksi siitä, että simpansseja on kovin vähän ja
myös siitä että heille ei vielä ole rakentunut
kulttuurista 'perustaa', josta koko
lumipalloefekti käynnistyisi(ja siitä, että he
ovat erilaisia kuin esim. ihmiset). Simpanssien
suun rakenne sen sijaan estää tehokkaasti
äänteisiin perustuvan hienostuneen kielen
kehittymisen.
Nämä asiat varmaan tiedätkin, ja ymmärtänet, että
eivät kaikki ihmisetkään pohdi 'syntyjä syviä'.
Epäilen, että me emme itse asiassa ole näistä
asioista kovinkaan suuresti eri mieltä, vaan että
asenteemme eri lajien välisiin
suhteisiin/kehittyneisyyseroihin on vain hieman
erilainen. Olen näissä asioissa varmaankin hiukan
moralistinen, ja minua toisinaan 'ottaa rusinaan'
se, että ihmiset tekevät kovin suuren numeron
vain omalle lajilleen ominaisista kyvyistä, ja
antavat oman erinomaisuutensa ikäänkuin 'nousta
hattuun'.
Enpä usko, että sinulla on suurtakaan
pelkoa 'aivojesi informaatiovirtojen lopullisesta
sekoamisesta', sillä vaikutat ihan täysjärkisestä
käyvältä eliöltä moniin muihin tälle palstalle
kirjoittaviin olioihin verrattuna.
kiitos keskustelusta. Oikeastaan hyvä aika
lopettaa, koska tuolla yhdessä keskustelussa
todettiin, että tällainenkin on jo
vanhanaikaista, pitää taitaa roolipelit ja eri
nikkien käytön. Näin ihmisen kommunikaatio
kehittyy nettikeskusteluissakin vuoden sisällä.
En usko että näkemyksemme luonnon suhteen
poikkeavat kovinkaan paljon. Itse tunnen
suunnatonta tuskaa aina kuullessani jonkin lajin
uhkaavasta sukupuutoksesta, sekä monien
lajikumppanimme yhä ahtaammasta käyvästä
elintilasta.
Tämä voi kuulostaa tyhmän opettavaiselta, mutta
ehkä ainoa asia mitä itse olen elämässäni
oppinut: Arvosta itseäsi (olematta pöyhkeä, ja
aliarvioimatta muita), ja arvosta ihmistä
(kohottamatta häntä luomakunnan kruunuksi).
Sillä loppujen lopuksi, myöttettäköön että
ihmisissä on pahoja puutteita, niin aina on ollut
niitä, jotka pohtivat syntyä syviä, ja jopa
niitä, jotka jaksavat taistella oikeaksi
kokemiensa asioitten puolesta.
Hyvät jatkot, terveisin Arethusa
ja muisteluksia.
(tätä saattaa tulla monta osaa, jos aika antaa
myöten kirjoitella)
Aloitan vaikka koirasta.
Muistin tavoittamattomissa, siis hyvin pienenä
(olen kuullut kerrottavan) olin sangen vilkkaasti
liikkuvainen jo ennen kävelemään opettelua. Jotta
äidit (siis oma ja naapurin) olisivat saaneet
kalkatusrauhan kahvikupin ääressä, ne pistivät
minulle naapurin lassien (pitkäkarvainen collie)
paimenkoiraksi. Koira sitten tiedotti
haukkumalla, missä saakka minä olin konttaamassa
maailmalle.
Sen koiran kanssa minä opettelin sitten
kävelemäänkin. Tiukka ote turkista ja ylös ja
tassua toisen eteen.
Se naapurin koira oli lapsuuteni paras kaveri.
Kun ihmiset kohtelivat kaltoin, minä menin koiran
kanssa koppiin murjottamaan ja rauhoittumaan, ja
ihmiset etsivät minua pitkin metsiä, kunnes
oppivat, että ensin kannattaa katsoa
koirankopista.
Sitten kun se koira kuoli, se oli minulle paljon
suurempi suru kuin isoäidin kuolema niihin
samoihin aikoihin. Isoäiti oli semmoinen tiukka,
ankarantuntuinen, arvokkaan oloinen pieni
naisihminen, jonka lähettyvillä ei oikein
viihtynyt. Hänen mielestää lasten paikka oli
pysytellä hiljaa poissa aikuisten jaloista.
Seuraavassa osassa tulee variksia ja kissoja...
Muisteluita, joka ehkä menee yli
nettikeskustelujen rajojen.
Neljän vanhana (en ole ns. sotalapsi, mutta
hyvinkin näihin verrattavissa), vieraassa
kielessä ja vieraassa ympäristössä , menetin
puhekykyni. Lohdukkeenani oli navettakissa
nimeltään Måns. Ehkä koin sen yhtä hylätyksi
kuin itseni, vieläkin muistan elävästi sen
osoittaman mielihyvän pikkutytön tyhmistä
leikeistä.
Olin kirjoittamaisillani lisää paljastuksia
oudosta elämäntaipaleestani, mutta riittäköön
tältä erää.
Minä taidan tässä lauantaiehtoon rauhassa
revontulia ja tähdenlentoja odotellessa muistella
eläimellisesti vähän lisää.
Minulla oli isoveli, (josta kirjoitin sinulle
jonnekin tammi-helmikuulle johonkin surulliseen
juttuun) joka oli juuri sen verran isompi,
taitavampi ja osaavampi kaikissa asoissa, että...
No hän kävi (silloin kun minä olin pieni)
hakemassa keväisin pesistä poikasia
elättieläimeksi (silloin se saattoi olla vielä
laissa kieltämätöntä). Meillä oli silloin monena
kesänä harakan, variksen tai oravan poikanen
lemmikkieläimenä. Sille syotettiin pullamössöä,
toukkia ja hyönteisiä ja
opetettiin "ihmistavoille", tarkoittaa syömään
pöydän ääressä silloin kun muutkin söivät. se
istui olkapäällä tai tuolin karmilla ja keinoemo
sai pistellä ruokaa nokkaan.
Jotkut olivat niin ronkeleita, että kelpuuttivat
vain yhden henkilön (eli mun veljen)
keinoemokseen ja siitäkös tuli onelma, kun veli
painui omiin menoihinsa ja lintu rääkyi nälissään
ruokaa, mutta ei huolinut muilta.
Jotkut olivat sitten niin hällävälisiä
ihmisuhteissaan, että minäkin kelpasin
ruokkijaksi.
Ne oppivat sitten linnun tavoille, eli lentämään
ihan itsekseen (tai no kyllähän niitä joitain
piti rohkaista siipien käyttöön nostamalla lintu
puun oksalle ja houkuttelemalla ruualla)
Itsenäiseen ruuan etsintään ne oppivat siten,
että onkimatoja kaivettaessa ensin pistettiin
madon palaa nokkaan sitten kokonaista ja sitten
opetettiin se poimimaan mato maasta. Myöhemmin se
osasi tulla aina paikalle, kun näki jonkun
madonkaivuuhommissa.
Lentotaidon myötä ne alkoivat enenevästi siirtyä
metsäläisiksi, mutta tulivat pihalla syötäessä
ruokapöydästä hakemaan omaa osuuttään ja yleensä
nimeltä kutsuessa ne lensivät lähelle
katsomaanm ,mistä oli kysymys. Syksyisin ne
sitten muuttivat lajitovereidensa seuraan ja me
yritimme aina seuraavana keväänä tunnistaa
edelliskesäisen elätin. (ei niitä mitenkään
merkitty). Joku Kalle-varis (varikset olivat
jostain syystä yleensä Kalleja nimeltään) tuli
seuraavan kesän alussa joitakin kertoja hakemaan
ruokaa pöydästä.
>>Lohdukkeenani oli navettakissa
nimeltään Måns. <<
Ei kai vaan ollut Uppsalassa, missä kuuluisa
esikuvansakin?
Töpöhäntää ja Monnia on kuunneltu ja luettu aika
hirmusen monta kertaa ja aina vaan se jaksaa
kiinnostaa, jopa näytelminä ja piirrosleffoina.
Kissoista puheenollen:
Kansakoulussa kerran kotimatkalla
ylempiluokkalaisen kanssa kuulin, että heillä oli
ylimääräisiä kissanpentuja kotonaan. Minä tein
pienen mutkan matkaan ja tulin omaan kotiin
pahvilaatikko kainalossa. Siellä oli kaksi
kissanpoikasta. Kotona asiaan suhtaannuttiin
jotenkin vähän nyreästi. Lemmikkieläinten
hankinnasta kun olisi pitänyt muka keskustella
ensin. (Kalle-variskaudesta oli päästy jo jonkin
aikaa sitten eroon)
Kissat saivat jäädä. Seuraaviksi ehkä
viideksitoista vuodeksi. Ei tosin ne kaksi
alkuperäistä, mutta jatkuvasti vaihteleva parvi
kissoja. (Jos sattuu olemaan naaraskissa, niin
kissoja riittää) Vaihtuvuus oli aika suurta
vilkkaan maantien vieressä, ettei niihin
yksilöinä ehtinyt kovin syvästi kiintyä.
Paikallinen pienjyrsijäkanta tuli emokissojen
kanssa tutuksi, kun ne toivat eläviä hiiriä,
myyriä, rottia, piisamia, päästäisiä poikasille
harjoittelusaaliiksi. Välillä se oli lähes joka-
aamuinen rituaali, että heräsi siihen, kun
kissapennut tömistivät (hämmästyttävää, kuinka
paljon ääntä pienistä, pehmeistä kissantassuista
lähtee) pitkin huonetta hiiren perässä ja hiiri
vinkui ja piipitti hädissään ja sitten sitä
tömähtelyä, kun ne heittelivät sitä ilmaan ja
nassutusta ja rouskutusta lopuksi.
Ylösnoustua se raadon loppu oli yritettävä
löytää, ennenkuin kukaan litsasi sitä jalan alle.
Kerran yksi emokissa toi niin ison ja elävän
rotan sisään, ettei kukaan uskaltanut käydä
siihen käsiksi ja se meni kovaa ympäri huonetta.
Lopuksi minä sain ahdistettua sen sängyn päätyyn
ja ajattelin napata reilusti vaan sormilla
niskasta kiinni ja ovesta pihalle, mutta se
ryökäle oli huomattavasti nopeampi hampaillaan
kuin minä hitailla sormillani.
(tällaista "kevyempää kertomakirjallisuutta"
suoltaa hieman enemmän puhekielimäiseen tyyliin
kuin hitaammin prosessoitavaa raskasta asiaa)
En tiedä mistä Måns oli saanut nimensä, neljän
vanhana en ollut vielä tutustunut tähän
kuuluisaan kaimaan (Sivumennen; olen kuullut että
Månsin esikuvana olisi ollut Lundin yliopiston
professori, Bill ja Bull taas tämän vähemmän
älykkäät assistentit). Tuskin olisinkaan tuon
häijyläisen mukaan nimennyt mustavalkoisen
roikaleen, joka kehräsi tyytyväisen minun
pukiessa nukenvaatteita ylleen.
Itse olin eräänlainen kesäkissa. Siihen aikaan
ruotsissa maalaistalot ottivat vastaan
kaupunkilaislapsia viettämään kesää
maalaisympäristöön. Tarkoituksena oli kolmen
viikon oleskelu, mutta kun ei mitenkään
erikoisesti manguttu takaisin, niin ensin
oleskelu pidennettiin koko kesäksi, ja loppujen
lopuksi tästä tulikin neljän vuoden yhtäjaksoinen
rupeama.
Måns ei ollut pitkäaikainen toveri, en muista
tarkkaan, mutta se kuoli ensimmäisenä vuotena kun
olin siellä. Sitten navettaan ilmestyi uusi,
kirjava kissa (nimeä en muista, vaikka tuntuisi
olevan kielenpäässä). Tämä oli ylpeämpi ja
pidättyvämpi, niin kuin naispuoleiset yleensäkin,
eikä antanut itsensä lapsen riepoteltavaksi.
Eräänä päivänä kirjavalla oli kahdet pennut.
Tosin kuulin hirvittävän huhun, että pentuja
olisi ollut useampiakin, mutta en kyennyt
uskomaan kauhujuttuja että aikuiset tappaisivat
pieniä kissanpoikasia! Toinen pennuista oli
kirjava, toinen mustavalkoinen, jonka
välittömästi ristin Lille-Månsiksi. Emo tottui
minuun, istuin päivät pesän vieressä, ja lopulta
se luotti minuun niin paljon, että välillä
uskalsi jättää pennut hoitooni. Lopulta Lille-
Måns nukkui useimmin minun sylissäni kuin emonsa
vieressä, ja minä seurasin kuinka se otti
ensimmäiset horjuvat askeleensa, ja minä sen
houkuttelin ulos navetasta, se seurasi minua yhtä
luottavaisena kuin emoaan.
Tuli syksy, ja Lille-Måns teki jo pitempiä retkiä
ympäristöön. Eräänä päivänä kuulin huutoja
pellolta, ja jotenkin vain aavistin pahaa. Eräs
aikuinen juoksi minua vastaan, hän selitti että
Lille-Måns oli murskaantunut puimurin alla, ja
kielsi minua menemästä sinne. En kyennyt uskomaan
että pikku kissani oli kuollut, mutta uskottava
oli, kun se ei tullut vaikka kuinka huhuilin.
Olihan jäljellä toinen, se kirjava pentu, mutta
jostain syystä en oikein koskaan kiintynyt
siihen. Minulla oli aina vain ikävä Lille-
Månsiani.
>>Olen aikoinani lukenut kaikki Jane
Goodallin kirjat, ja toinen mikä kiehtoi
suuresti, oli elekielen opettaminen Washoelle &
kumppaneille<<
Olitko lukenut Kokosta >>Francine Pattersonin
oppilas Koko-gorilla. Se on omaksunut yli 500
viittomaa, joita se käyttää...
Luin aikoinaan ja suosittelin muillekin ja
sittenkun nuo muut keskustelivat keskenään
netissä Koko gorillasta, tuo Francine Patterson
(Penny) otti heihin yhteyttä. Hänellä on siis
joku hakuohjelma vahtimassa kaiken maailman
nettikeskusteluja tai -viestejä (en nyt muista,
millä kielellä ja millä kanavalle he
keskustelivat, mutta tämä on luultavasti niin
suojainen seutukunta, että tätä ei kenties voi
vakoilla niin kovin helposti.
Joskus sanoin aikovani kirjoittaa gerbiilielosta,
joten aloitetaan:
Juttu alakoi siitä, kun lähieläinputiikki meni
suunnilleen konkkaaan ja kaikki
ikkunatarjouslemmikit meni halvalla halukkaille.
Minä armeliaasti pelastin pari viimeistä
gerbiiliä, kun niille olisi tullut muuten
toisenlainen noutaja; olivat vajaahäntäisiä ja
muutenkin vähän lylleröitä.
Niitä oli kiva seurata muoviterraariossa (Purkki
puolilleen purua ja pahvinpalasia tai lautoja tai
puutikkuja sekaan) Gerbiilit on sellaisia
kaivuukoneita. Ne kaivavat aina. Ikävää, kun
eläinkauppojen ikkunoissa olevilla gerpuilla ei
yleensä ole tarpaaksi purua mahtavan
käytäväjärjestelmän luomiseen. Mutta minä
järjestin niille ihanneolot. Ne porautuivat
puruun ja kattoritilän reiista pölisi hienoa
puupölyä ilmaan.
Alkuinnostuksesta seurasi lisäinnostusta,
gerppufanien lehti ja matkoja gerppufanien
näyttelyihin ja siitä pikkuhiljaa niitä kertyi
erivärisiä ja laadukkaampia yksilöitä ja
sopivasti suhteutettuna nitä tuli omasta takaa
lisäää....jatkuuu
Täytyi oikein tietosanakirjasta tarkistaa, mikä
tämä gerbiili olikaan, ja oikeinhan muistin sen;
aavikkorotta. En tiedä, olenko koskaan nähnyt,
mutta jonkinlainen mielikuva olisi ulkonäöstäkin
(kirjassa ei ollut kuvia). Karmaisi kun siinä
sanottiin, että pidetään hyvinä koe-eläiminä,
joten olipa hyvä, että nämä välttyivät tältä
kohtalolta.
Mietin silloin kuin kirjoitin Washoesta, että
olenhan lukenut muitakin kirjoja aiheesta, en
silloin saanut palautettua mieleeni, mutta
Kokohan se olikin. Sitä en muistanut, että oli
gorilla. Täytyisi tästäkin selata kirjastosta,
aikanaan kiinnosti hyvinkin paljon, mutta
yksityiskohtia en nyt muista.
Huvitti, kun kerroit vieneesi gerbiilit
näyttelyyn, itse joskus ihmettelin näitä
rottanäyttelyitä, mutta saman asian ne kai ajavat
kuin koira- ja kissanäyttelytkin. Aikoinaan kun
minulla oli perisalaiskissani, niin kiertelin
muutamat näyttelyt sen kanssa. Se oli hyvä
matkakumppani; junassa istui ikkunalaudalla
tarkkailemassa maisemia, ja hotellihuoneet olivat
sen mielestä mielenkiintoisia ja viihtyisiä, eikä
edes laittanut pahakseen, vaikka joutui jonkin
aikaa olemaan yksinään, kun kiertelin kaupunkia
tutustumassa. Ongelmana oli se, että näyttelyssä
kyllä viihtyi tasan niin kauan kunnes tuli
arvostelun aika. Tuomareiden kanssa mokoma ei
suostunut yhteistyöhän, vaikka halutessaan
hurmasi kenet vain. Lopetin, kun kerran
diskattiin ”aggressiivisena ”. Oli itseensä
kamalan tyytyväisen oloinen, mutta siihen
loppuivat yhteiset kiertomatkamme Suomessa.
Kotiintulomatkalla Turusta Helsinkiin se oli
suloisinta enkeliä, jota kaikki kävivät
ihastelemassa.
Hm, miten suureksi tämä gerbiilikansasi kehittyi?
Vieläkö sinulla on näitä, mielikuvituksessani
näen kuinka puikkelehtivat nakertamassa
täysinäistä kirjahyllyäsi.
Sivulla:
http://nettilinja.saunalahti.fi/~minnaliu/gerbiili
.html
on oikein nätti gerbiilin kuva heti alussa ja
kuvittelepas vähän siitä, miltä näyttää, kun
tuollainen nappisilmä tuijottaa sinua terraarion
laidan yli.
(En vienyt omia gerbiilejä näyttelyihin, vaan
ihailin muitten omia ja sieltä löytyi suhteita
harvinaisempien värisävyjen löytymiseen)
Niitä oli enimmillään yli kaksikymmentä
kappaletta noin kymmenessä terraariossa
pöllyttämässä purua ja nimenomaan tässä
nykyisessä tietokone/kirjastohuoneessa (silloin
tietokone oli toisessa huoneessa, ettei
tukehtunut puruun). Terraariot olivat läpinäkyvää
muovia, mistä nuo himojyrsijät eivät saaneet
hampailla otetta, mutta kannet olivat
ilmastoinnin vuoksi ritilämuovia, joihin ne
nakersivat koloja ja karkailivat kirjahyllyihin.
(Joku on joskus paheksunut sitä, kun kirjojen
laidoissa on pieniä sieviä hampaanjälkiä (joskus
myös kirjastonkirjoissa, mutta en ole joutunut
toistaiseksi vielä korvaamaan yhtään))
Sellaiselle eläinlaumalle ruokasekoitettakin piti
hankkia isoissa säkeissä ja kerran yhdessä
säkissä oli jonkin koisaperhosen toukkia ja
perhosetkin muuttivat meille. Perhostoukille
riitti ravintoa kaikissa pienissä
luoksepääsemättömissä koloissa, mihin geerbiilit
olivat karkaillessaan salakuljettaneet
murkinajyviään. Perhosilla oli lyhyt muutaman
viikon sukupolvenkierto ja jos niitä ei lätkinyt
visusti kaikkia näkemiään, niitä pelmahti
ilmoille sakeat pilvet muutaman viikon päästä
listimislaiminlyönnistä. Gerbiilit söivätkin
niitä toukkia löytäessään, mutta toukat pieninä
menivät enimmäkseen karkuun.
Niillä toukilla oli jännä tapa etsiä
mahdollisimman suojainen paikka koteloitumiseen.
niitä löytyi diakoteloista, kirjojen selkämyksien
sisästä ja kaikista mahdollisista paikoista,
yllättävin oli mikroskoopin vaihto-okulaarin
sisältä, mikä löytyi, kun aloin ihmetellä, miksi
ei näy kunnon kuvaa. Eräs suosikkitoukkareitti
kulki katon halkeamasta jonnekin talon
rakenteiden uumeniin. (Välihuomautus: toukat ja
perhoset eivät olleet lemmikkejä, mutta niitä
tuli pakostakin seurattua)
Gerbiileistä: Rakensin niille vessapaperirullien
hylsyistä yhteenteippaamalla pitkiä putkia, joita
pitkin gerbiilit vilistelivät terraariosta
toiseen.
Homman surullisuus oli siinä, että ne olivat niin
lyhytikäsiä veitikoita, vajaa pari vuotta, että
luonnollisia kuolemantapauksia sattui tiuhaan
tahtiin ja surullistahan se on pienenkin eläimen
meno. Sitten niiden lisäännyttämisestä vain
luopui järjestelemällä asukkaat sukupuolittain
terraarioihin ja ne loppuivat vähitellen,
Koisaperhosia riitti vielä kuukausiksi, kunnes
kaikki jyvät oli saatu siivotuiksi pois
jyväjemmareiden piiloista.
nyt tiedän tavatessani, keiden aikaansaannosta
ovat ne oudot kolot kirjastonkirjoissa. Olivatko
nämä sinun gerbiilisi näitä älypäitä, jotka niin
monesta kirjasta ovat alleviivanneet älyvapaimmat
kohdat? Voin hyvin kuvitella, kuinka
kirjoituspöydän laatikoista kyniä varastettuaan
istuivat piiloissaan, ja miettivinä sivuja
nakertaessaan sauhuttelivat kynää riviltä
toiselle.
Tulin tässä juuri kotiin
hoitamasta ”kummikissaani” Moosesta, jonka löysin
pari vuotta sitten, tai oikeastaan se löysi
minut, pieni kurainen surkea nälkiintynyt otus
(noin neljän kuukauden ikäinen), joka eräänä yönä
kotiin palatessani pyyhälsi jalkoihini naukuen
epätoivoisena. En ymmärrä, kuinka ihmiset voivat
olla niin julmia, että jättävät eläimiä
heitteille. Se viipyi yhden yön luonani, ja
aamulla vein sen pieneläinklinikalle, eikä kukaan
kaivannut sitä. Mutta tällä hetkellä sillä on
hyvä koti, ja sen isäntä, entinen kissojen
halveksuja, puhuu silmät loistaen mirrinsä
edesottamuksista. Tänä päivänä se on pyöreä
sysimusta silkkiturkki, ja luonteeltaan mitä
herttaisin. Hmm, voisin hyvin vaihtaa sen omaan
ronttiini, joka on ylilihava, eikä kovinkaan
älykäs. No, ei sentään, vaikka olenkin joskus
vitsaillut, että harkitsin vieväni tämän
pieneläinklinikalle Mooseksen sijasta, mutta
siellä kukaan ei olisi erehtynyt kuvittelemaan
sitä nälkäiseksi kulkukissaksi.
On sinulla ollut aikamoinen eläintarha, ja vielä
nuo perhosetkin. Yhdessä vaiheessa itse
ihmettelin, kun rupesi tummia perhosia
liitelemään asunnossa, kunnes niiden alkuperä
selvisi: aamiaismyslipakettia avatessani lepatti
yksi viehkeänä ilmoille. Siihen loppui näiden
myslien syöminen, ja ajatus vähän noin yököttää
kuinka monta toukkaa tulikaan popsittua. Mutta
nämäkin kai vain olivat lisäravintoa.
Aloittelen vähän seuraavaa eläintarinaa (nyt en
ehdi kirjoittaa pitkään, on aikainen nousu
huomenna)
Kirjoitinkin jo joskus vähäsen siitä kun nämä
nykyiset lemmikkini tuhosivat tietokonelevykkeitä.
(en nyt löytänyt sitä paikkaa)
Muutamia vuosia sitten tuli vastaan ilmoitus,
että chinchillapari myydään halvalla hyvään
kotiin allergian vuoksi.
Edellisillä omistajilla ne olivat olleet pari
vuotta ja omistaja hankki itselleen puolison
(ihmissellaisen) joka oli tai tuli allergiseksi
niille karvaturriaisille, joten jommasta kummasta
lajista piti luopua ja valinta kohdistui
chinchilloihin (Niistä on huikean monta
kirjoitusasua, mitä olen etsiskellyt tietoa
netistä)
He (siis ihmiset) toivat koko
lemmikkieläinhoitorepertuaarin auton
peräkärrillä, sellainen itsekoottu tukeva
minkkiverkkohäkki 1*1,5*1,5 metriä valmiiksi
sisustettuna ja kaksi chinzua kantohäkissä.
Chinchillat olivat olleet jo pidempään
toivomuslistalla nimenomaan gerbiilien
lyhytikäisyyden vastapainoksi erittäin
pitkäikäisinä jyrsijöinä; yli kymmenen,
parikymmentä, ties kuinka monta vuotta vanhoiksi
eläviä otuksia.
>>nyt tiedän tavatessani, keiden aikaansaannosta
ovat ne oudot kolot kirjastonkirjoissa. Olivatko
nämä sinun gerbiilisi näitä älypäitä, jotka niin
monesta kirjasta ovat alleviivanneet älyvapaimmat
kohdat? Voin hyvin kuvitella, kuinka
kirjoituspöydän laatikoista kyniä varastettuaan
istuivat piiloissaan, ja miettivinä sivuja
nakertaessaan sauhuttelivat kynää riviltä
toiselle<<
Gerbiilien hampaanjäljet ovat noin
millimittakaavaisia vierekkäisiä uria, kuin
kirjapainoleikkureiden siistiydellä tehtyjä.
Esimerkiksi "Tähtitaivas 2000" jäi kerran auki
pöydälle ja pikkujyrsijät merkitsivät
viitisenkymmentä sivua tähtitavasta (mutta tuskin
sinun lähikirjastosi kirja)
Löytäessään lyijykynän, niillä oli (samoin kuin
zinzuilla nyt) aivan eri tarkoitusperä kuin
kirjoittaminen. Kynästä jää pieni kasa
puunsilppua ja irtolyijy, jossa on muutama
hampaanjälki muistona maistamisprosessista.
Nykylemmikeistä; kun vein tänä aamuna niille
aamiaistervehdyksenä omenanviipaleita, huomasin
niiden yölliset lukuharrastukset:
laatikkovuoriston luolien suuaukkojen
tilkitsemiseen käytettyjä kirjoja oli kiskottu
irti ja lueskeltu lattialla "Säätiö ja imperiumi"
ja "Dyyni 2" (ne pitävät erityisesti scifistä)
kannet ja jonkinverran lehtiä irti ja yhdellä
lehdellä pieni lammikko (oppineet varmaan
painotuotteen käyttöarvon, kun niiden
ulkohuonelaatikossa on sanomalehtiä)
>>Kirjoitinkin jo joskus vähäsen siitä kun nämä
nykyiset lemmikkini tuhosivat
tietokonelevykkeitä.
(en nyt löytänyt sitä paikkaa) <<
Löytyihän se paikka, etsin eilen vähän turhan
kaukaa. Siirrän sen tänne:
>>ja
lemmikkichinchillat kaivautuivat
levykelaatikoihin ja harjoittivat jyrsijän
taipumuksiiaan siellä ja karistivat hyvin
hienojakoista kylpyhiekkaansa ja karvojaan
turkistaan korppukokoelman välimausteeksi. <<
Yllämainittuun johtanut tilanne alkoi kehittyä
heti ensimmäisenä yönä, kun chinchillat olivat
muuttaneet tänne. Ne tunsivat varmaan olonsa
oudoksi ja ahdistavaksi uudessa paikassa ja
jyrsivät häkin tukirakenteena olleet muoviputket
silpuksi ja karkasivat häkistä ja aloittivat
vapaamielisemmän elämän huoneen tavarasokkeloissa.
Ne kävivät vain öisin syömässä häkissä ja muuten
tavaravuorien uumenista kuului rouskutus, kun ne
tuhosivat kaikkea hampaille kelvollista. Uros
kesyyntyi ja tottui uuteen omistajaan viikossa,
naaraalla kesti parisen viikkoa. Vapaudenkautensa
jälkeen ne eivät enää "suostuneet" asumaan
häkissä. Ne aivan ilmiselvästi "murjottivat
mielenosoituksellisesti", jos ne suljettiin
häkkiin.
Uusi vapauden ilmapiiri, avarat tilat, ja
laatikoiden ja kirjahyllyjen muodostamat
vuoristot saivat ne aivan uusiin mietteisiin.
(Heikäläiset ovat kotoisin jostain Andien
ylärinteiltä ja ilman korkeanpaikankammoa
loikkivat kapeillä hyllynreunuksilla ja viihtyvät
parhaiten korkeilla näköalapaikoilla katon
rajassa.)
Uudet aatteet olivat sitä, että ne päättivät
alkaa lisääntyä (ne olivat olleet muutaman vuoden
edellisellä omistajalla, joka oli hankkinut ne
aikuisina; että todellinen ikä on
tietymättömissä, eivätkä ne olleen viitsineet
lisääntyä häkin ahtaudessa)
Ensiksi yksi poikanen kaksi kertaa ja sitten
kaksi poikasta, joten niitä on nyt kuusi
kappaletta. Yksi urospentu asustaa häkissä
turvassa, kun emo halusi zintzutraditioiden
mukaan karkoittaa sen laumasta muille maisemille.
Jatkan joskus niiden muusta touhuilusta.
Chinchillat liikkuvat vähän pupujussimaisesti
takapääpainotteisesti sellaisessa hiljaisessa
loikahtelussa. Nopean liikkeen hahmottamista
varten niitä pitäisi kuvata videokameralla ja
katsella sitten hidastuksella ja kuva-kuvalta,
että näkisi kunnolla, miten ne tuntuvat heittävän
päälle jonkinlaisen ylivaihteen täydessä
vauhdissa.
Ne lienevät ainoita eläimiä (tai en ainakaan
tiedä muista vastaavista), jotka "ottavat
kimmokkeita" seinistä. Ne juoksevat täyttä
vauhtia suoraan tai viistosti kohti seinää,
hyppäävät kohti seinää ja ponkaisevat tassuillaan
seinästä lisävauhtia uuteen suuntaan. Toimii
varmaan hyvänä hämäyksenä lohkareisessa
vuoristomaisemassa andien kondorin mielitellessä
välipalaa, kun harmaat pallerot kimmahtelevat
kivestä toiseen.
Salamaliikkeellelähtökin toimii samalla
periaatteella. Tasamaalla neliveto raapisi tyhjää
jonkin sekunnin osan, mutta pomppu ilmaan ja
ponnistus jostain pystypinnasta antaa huikeita
lähtökiihdytyksiä.
Alastulokin on outo. Ne eivät liiku sulavasti ja
pehmeästi kissojen ja koirien tapaan etutassuilla
ensin joustaen, vaan tömähtävät korkealtakin
nelitasatassulaskuna.
(Kävin tutkailemassa tämän suomen
lemmikkipalstaa, eikä houkutellut tasokkuudellaan
siirtymään sinne, joten jatkan tällä kanavalla
kirjoittelua)
Chinchillatutkielmia
Miten määriteltäisiin eläimen älykkyys? Kullekin
eläinlajille pitäisi kehitellä omat
älykkyystestit, joissa tutkittaisiin juuri sen
lajin tyypillistä elinympäristöä ja siinä
ympäristössä eteen tulevien ongelmien ratkaisua.
Hiirille rakennetaan labyrinttejä, joissa
toisessa päässä on herkkupala ja sekuntikellolla
mitataan aikaa, kuinka herkun hakeminen nopeutuu
oppimisen myötä.
Eläinten älykyys jotenkin liittyy uteliaisuuteen,
ottaa selvää elinympäristön mahdollisuuksista.
Chinchillat tutkivat innolla ympäristöään, jos
tuntevat olonsa turvalliseksi. Uusi kapine tai
sisustusjärjestely on heti tutkittava.
Äänekkäästi huriseva pölynimurikin on toistuvana
ilmiönä tutkimuskohde eikä pelottava ilmiö.
Näiden chinchillojen kohdalla tuntuu olevan
kyseessä älyjen kaksinkamppailu, Pystynkö minä
rakentamaan niille sellaisia esteitä,
(suojatakseni jotain omasta mielestäni
säilyttämisen arvoista niiden hampaiden
tuhovoimalta) mitä ne eivät omilla älyillään
pysty ohittamaan. Tuntuu, että jään jatkuvasti
tappiolle.
Tilanne on se, että kun ”he” saapuivat oli
tarkoitus että he asuvat yhdessä huoneessa
siististi omassa häkissään. Mutta he päättivät
toisin ja valtasivat koko huoneen. Huoneessa on
pari kirjahyllyä, joita ei saa mahtumaan
muuallekaan ja suojatakseni kirjahyllyjen
sisällön joudun jatkuvasti rakentelemaan esteitä,
etteivät eläimet valtaa kirjahyllyjä.
Alussa tuli yllätyksiä, esimerkiksi kun
huoneeseen meni ja chinchilla kurkistaa
kirjahyllyn ylähyllylle, katonrajaan varastoidun
nukkekodin ikkunasta. Kalusteet ehdin pelastaa,
mutta rakenteet ovat hampaanjäljillä koristellut.
Poistin väliltä kaikki mahdolliset
väliponnistuspisteet ja tungin kirjoja tiukasti
kattoon saakka ja peitin kankaalla (ne eivät
käytä kissojen tapaan kynsiä kiipeämiseen),
etteivät ne näe rakenteita ja voi näkemänsä
perusteella suunnitella hyppyreittiä.
Ihan tosi. Kun olen rakentanut niille jonkin
uuden esterakennelman, niin johtajanaaras
tarkkailee tilannetta kauempaa päätään
kallistellen ja aivan kuin laskisi mielessään
hyppyketjun eri hyppyjen ponnistusvoimakkuuksia,
mitkä pitää tehdä sokkona ylöspäin näkemättä
päätepistettä. Sitten se yön pimeydessä
harjoittelee suoritusta ja seuraavana aamuna se
kurkistelee taas katonrajasta vanhojen
tietokonelehtikansioiden päältä. (haluaako kukaan
ostaa noin kymmenen vuotta vanhoja
tietokonelehtien vuosikertoja (hieman
jyrsittyjä)?)
Jotenkin keskinäinen opetus toimii niiden välillä
ja seuraavina päivinä katonrajasta kurkkii lisää
chinchilloja. Poikasilla hyppyvoimakkuuden tarkan
säätelyn oppiminen kestää jonkin aikaa. Aluksi ne
hyppäävät ali tai yli ja putoilevat milloin
mistäkin, mutta ilmeisen pehmeästi.
>>Kirjavinkkaus: Iltateeni kylkiäisenä luin sata sivua "Gorillan kosketus"ta. Omaelämäkerrallista kuvausta (vaikka onkin 59.jotain luokiteltu) myöhään diagnosoimattoman aspergeerikon sisäisistä elämisen kokemisista, kunnes hän vasta aikuisena kohtasi aidosti todellisen toisen 'ihmisen', joka sattui kyllä olemaan eläintarhan gorilla, joita hoitamaan hän oli päässyt.
Joitakin päiviä myhemmin kirja vaati tulla kokonaan luetuksi.
Kirjoittaja Dawn Prince-Hughes oppi gorillojen viestintää tarkkailemalla käyttäytymään ja viestimään ihmistenkin kanssa, mikä oli tavanomais-aspergeerikoisesti jäänyt oppimatta.
Gorilla-kielellinen viestintä oli niin tehokasta, että hän onnistui suorittamaan antropologian tohtorin tutkinnon.
Hän on toiminut Ape-Net järjestön puheenjohtajana
http://www.apenet.org/contact.html
mikä järjestö pyrkii eri kädellislajien väliseen nettikommunikaatioon videokonferenssein.
Yksittäisille eri kädellislajien edustajille on opetettu ihmisten kommunikointimuotoja ja kommunikointi onnistuu jo useiden rajojen yli, esimerkiksi kääpiösimpanssi Kanzi puhutteli leksigrammilla, ASL-merkeillä ja enlanninkielellä Dawnia gorillaksi tämän gorilloilta oppiman käyttäytymisen vuoksi.
Valon nopeus tyhjiössä on suurin signaalin
etenemisnopeus, hieman alle 300 000 km/s.
Erilaisissa 'läpinäkyvissä' aineissa valon nopeus
on vielä tätä hieman alempi, riippuen ko. aineen
fotonien etenemistä jarruttavista ominaisuuksista.
'Eksytys' ei siis tässä tapauksessa ole ollut
erityisen 'rajua', vaan vain kaikkien
yksityiskohtien opiskelematta jättämistä. Jos
tällä palstalla alettaisiin kirjoittaa eksakteja
kaikki tapaukset huomioon ottavia katsauksia
esim. näkyvän valon käyttäytymisestä, niin
tuskinpa niitä monikymmensivuisia esitelmiä
kovinkaan moni edes lukisi.
Tuolla jossakin on luettelo, jonka sisällöllä ja ylläolevalla hakuohjelmalla voi päästä vaikka minne suurinpiirtein.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000000007835
Vaikkapa revontuliin meillä ja muualla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000008542025
tai merkittäviin maanjäristyksiin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000008541591
Asteroidien seurailua, jossa on hyvänä apuna Near Earth Asteroid-taulukko
http://neo.jpl.nasa.gov/risk/
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=609&posting=22000000006394824
Kevyttä havainnointia säistä, jossa myöskin ylempi syvällisemmät myrskyt (tai jotain sinne päin)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000568&posting=22000000008416182
Tieteitten ja taivaitten välimaisemien sekoitelmia
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=3000000000468945
Systeemi ei salli kirjoitelman asettautumista tarkoitettuun kohtaan keskusteluketjua, vaan hälläväliä.
Eräänä päivänä tässä lähimenneisyydessä ovesta vaan törmäsi sisään kuljetuskantohäkki sisältöineen satesanailtuna, että tuoja ei juuri sinä hetkenä omien kiireidensä vuoksi ehtinyt viedä sitä takaisin eläinkauppaan.
Häkin ristikoiden takaa tuijotti ennentapaamaton eläinkunnan edustaja tummilla nappisilmillään ja se oli vähän niinkuin menoa, suhteeseen, ensisilmäyksellä.
Monivuosisataisen kesytyshistorian, ruokalistalta lemmikiksi, läpikäynyt eläin, on aivan toista ääripäätä kuin tuorekesytetyt ja oman itsenäisvillin luontaisuutensa ja älykkyytensä säilyttäneet chinchillat.
Tämän voi ottaa syliin ja se pysyy siinä varmaan vaikka tuntikausia ja "visertää" ja "kurisee" äänekkäästi koko ajan, niin kauan kuin sitä vain jaksaa silittää.
Saapumisen syy oli erityisallergisoiva hilse. Tuttu nuoripari oli toistaiseksi vallitsevassa lapsettomuusolotilassaan ottanut hellittelylemmikin ja muutamassa viikossa allergiat olivat yltyneet kestämättömiin. Heidän edellinen kokeilunsa oli lainahoitokoira (Mongolian palatsikoira, muistaakseni), joka myös oli allergisoinut niin pahanpäiväisesti, että se oli pitänyt palauttaa ennenaikaisesti.
Tietäessään tämän kodin eläimellisen ystävällisyyden, he päättivät majoittaa tämä uutukaiseläimen tänne, oikeinaavistellen ensikatsehurmauksen voimaa. Eläinkaupat eivät suostu ostamaan niin täysikokoista enää myyntiin, korkeintaan ilmaiseksi häkkeineen, jolloin se saattaa päätyä käärmeiden ruokalistalle.
Nyt sitten vain kuulostellaan omien allergiataipumuksien kukkeutumista, tuleeko iho-oireita, miten silmät ja hengityselimet selviävät, onko eläimen kierrätystä pakko jatkaa terveyssyistä vai unohtuuko se asumaan vakituisesti.
Toistaiseksi on vielä järjestämättä kulttuurishokillinen kohtaaminen chinchillojen ja uuden tulokkaan kesken, mutta mikäli uutuus jää pysyvästi asumaan, sekin kohtaaminen pitänee järjestää, mikä saattaakin sitten olla uuden jutun paikka.
Asustaa edelleen täällä. Se nimi minusta parhaiten kuvaa sitä. Puolen kilon makkarapötkö, ilman häntää ja alla matalat jalat, kellertävän ruskea. Lisäksi se on chinchilloihin verrattuna tyhmä lyllerö, ei tunnu osaavan kiivetä eikä hypätä, ei selviä pituutensa korkuisesta esteestä yli. Syöntitapakin on eläimellinen, mupeltaa pelkillä hampailla voikukanlehden suuhunsa. Zinzut sentään ottavat ruokapalan siististi käpäläänsä, (mikä on tarttumisominaisuuksiltaan kädellisten käsien veroinen) ja syövät elegantisti heinänkin "kädestä" pitäen. (Tosin ne syövät nirsosti vain kasvupisteen maukkaimman osan ja heittävät puisevamman osan olan yli pois).
Nuoripari haki marsunsa kesälämpimien tultua takaisin ja pitävät sitä paljon ulkona ja siirtelevät pohjasta avointa häkkiä muutaman neliön pihanurmikolla ja marsu syö heinikon häkin alta matalaksi.
Chinchillakuulumisia
Viimeisin poikanen jäi ulkonäöltään poikkeavaksi. Sillä on tavanomaista tiheää ja pitkää turkkia lyhyempi ja harvempi turkki ja siten sen kokokin näyttää vain puolikkaalta, vaikka vaaka näyttää sen täysipainoiseksi. Toisekseen se tuntuu olevan muita ihmisystävällisempi ja on melkein aina ovella vastassa katsomassa kuka tulee. Ehkäpä poikasmaisen poikkeava näkö mahdollistaa sen elämisen naaraiden lauman mukana, vaikka se on koiras. Eikä emo alkanut karkoittaa sitä laumasta kuten edellistä urospentua.
Niillä tuntuu olevan populaatiorajoitussysteemi. Koska käytettävissä oleva tila on riittävän täynnä chinchilloja, ne eivät lisäänny enempää.
Muuten ne ovat siirtyneet enenevästi asumaan pahvilaatikkovarastovuoren uumeniin ja saapuvat illan tullen seuraamaan maailmanmenoa katonrajan"kielekkeille" ja laskeutuvat lattiatasolle melskaamaan yöaikaan. Hirvittää vähän, mitä kaikkea ne ovat jyrsineet silpuksi. Paperisilpusta, mitä ne työntelevät vuoriluolistaan lattialle voi vähän päätellä, mitä on niiden lajityypillisten harrastusten kohteena kulloinkin. Viimeisintä oli joltain sukulaisilta jäämistönä tullut perintökirjalaatikko, johon ne olivat kaivautumassa päällimmäisenä olleen virsikirjan läpi.
Chinchillat ovat hyvä eriste ja niillä on tarkka sähköaisti. Ne pitävät erityisesti tietyntyyppisestä valkoisesta pehmeästä sähkökaapeleiden pintamateriaalista, Puhelimen jatkojohto, television antennikaapeli ja tietyt sähköjohdot kuoritaan. Viimeisin oli jatkojohto, jossa oli virta päällä ja molemmat sisällä olevat kuparijohtimet oli jyrsitty näkyviin, ei tosin samasta kohtaa. Niitten vakituisoleskelutila on tyhjennetty sähköjohdoista, mutta ne aina silloin tällöin päättävät yhteistoimin lähteä suunnitelluille karkumatkoille muihin huoneisiin ja joiden retkien jälkeen on syytä tsekata lattioilla olevat johdot.
Nuorellaparilla on toisen marsun jälkeinen lainakani hoidossa ja pehmonkaipuu ja allergia ja järki eivät tunnu mahtuvan samaan kaaliin.
Chincillapuolella ei kuulu mitään erityisempää uutta. En ole yli puoleen vuoteen tutkinut heidän majapaikkaansa, mihin ovat päivänukkumispesänsä sisustaneet. Ilmeisesti pesäkolo on nyt sopivan mukava, koska kirjasilppua ei enää ilmesty lattialle.
Aamupäivisin 8-9 aikoihin huoneessa olevat viisi vapaata chintzua vetäytyvät pesäänsä nukkumaan. Aikaisemmin yksi tai kaksi urosta piti vahtia näkyvämmällä paikalla, mutta ei yleensä enää. Iltapäivän-illan mitaan ne käyvät yksittäin syömässä ja torkkuilevat sitten laatikoston kielekkeillä. Vauhti ja eloisuus lisäntyvät sitten keskiyötä kohti mentäessä ja puoliltaöin huoneeseen on enää vaikeaa päästä, koska niitä loikkailee avautuvan oven raosta seikkailuretkille muualle huoneistoon.
Sylichintzu ei niistä ole kuin se yksi häkkiolio, jolle ei voi laittaa ketään kaveriksi, kun kaikki höykyttävät sitä ja hellyydenkaipuussaan se kiipeää aina häkin avauksessa syliin silitettäväksi. Muille riittää toistensa seura, eikä niitä saa pidettyä sylissä, eivätkä ne ole kiinnostuneet silityksestä.
Seurasin vasta äskettäin, miten touhutaan, kun joku naaras tulee kiimaan. Tiedotus toimii virtsan välityksellä. Yksi uros kävi haistelemassa ulkohuonelaatikkoa ja alkoi naksuttaa äänekkäästi ja kaksi muuta urosta yhtyivät meteliin. Ainoa tilanne muuten, jolloin ne huiskivat hännällä edestakaisin kuin kiukkuinen orava. Kiima-aikoina niillä on erikseen naisten puoli katonrajassa, johon herroja ei päästetä. Kiimaileva kävi välillä tekemässä keimailupyrähdyksiä lattialla ja johtava uros perässä, mutta sitten vielä neitichintzu meni oman emonsa turviin ylähyllylle ja emo antoi tunkeilijoille ympäri korvia. Joten riittävän suuressa tilassa löytyy väistelytilaa eikä pakkoparittelu onnistu.
Kävi vieras, joka halusi ehdottomasti katsella Chinchilloja. Vähän epäilytti, kun ne ovat häiriintyneet ennekin vieraista ihmisistä ja kun joku oli sanonut että tämä vierailijatyyppi käyttää kannabista.
Vieraan ajan eläimet käyttäytyivät vieraskoreasti, mutta tunnin verran vieraan lähdön jälkeen alkoi ryminä, kun elukat poukkoilivat pitkin seiniä ja karvatupsut lentelivät. Siinä ensiksi yritti työntää toisia jahtaavaisinta ovesta ulos, mutta kun muutkin vaikuttivat sekopäisiltä ja pienemmät urokset tunkivat itsensä ahtaisiin väleihin turvaan.
Useamman tunnin tilanteenselvittelyn jälkeen (jolloin niitä oli useampia yksittäin ja useampia pakosalla muualla huoneistossa) yhdelle piti rakentaa yksityismajoitus pahvilaatikkoon yksi keittiöön.
Saattaa olla, että viimeksi synnyttänyt emo olisi saanut uusia poikasia jossakin laatikkovuoren uumenissa olevaan pesäpaikkaan ja edellinen poikanen pitää karkoittaa pois. Edellinen aikuispoikanen jatkaa kurmotuskierrettä käymällä toisten kimppuun.
Tilanne toistaiseksi epäselvä mitä on tapahtunut ja mitä pitäisi tehdä... jatkoa kuulunee lähiaikoina.
Se yksi yöksi pahvilootaan keittiöön majoitettu zinzu oli nakertanut reiän vapauteen ja oleili sitten muutaman päivän keittön nurkassa turvaevakossa, kun toisten keskinäinen rähinä tuntui jatkuvan.
Kuulohavainnot chinchillahuoneesta antavat olettaa, että poikasia on syntynyt. Lastenkamari on tällä kertaa kirjalaatikoiden päällä/sisässä katonrajassa. Jos niitä aikoisi nähdä, pitäisi kiivetä tikkailla ylös ja yrittää peilien ja taskulamppujen avulla saada näkymää näkymättömistä, mutta olkoon toistaiseksi. Emo saa tuoda ne esittelyyn sitten, kun hyväksi näkee.
Edellisellä kerralla se sai poikasia melkein lattian tasossa ja silloin poikaset nakersivat itselleen turvapaikan lattiatasoisen pahvilaatikon sisään muovilelujen joukkoon, johon emokaan ei mahtunut perään. Yksi aikaisempi poikanen piti pienenä turvapesänään muovista hiekkapulloa.
Vähän kyllä epäilyttää, jos uutukaiset lähtevät omin päin seikkailemaan yli reunojen, siinä on kahden ja puolen metrin pudotus. Mutta ehkäpä sellainen on luonnonmukaisempaa (Andeilla luolissa kallionkielekkillä).Aikuiset chinchillat ainakin selviävät hyvin sellaisestakin korkeudesta hallitusti, ne liukuvat tai juoksevat pystysuoraa seinää alaspäin ja vaihtavat liikesuunnan lopuksi pompulla vaakatasoiseksi.
Sinne ylös johtaa neljästä päällekkäisestä pahvilaatikosta rakennettu "kierreportaikko", jossa pahvilaatikoiden sisällä on vaaksan välein välitasanteita ja reiät laatikosta toiseen. Jos poikaset neuvotaan hyvin, ne saattavat aika pieninä oppia kiipeämään alas ja ylös.
Se vieraan käynti osui aika pahaan aikaan, mutta tilanne vaikuttaa nyt jo varsin rauhoittuneelta. Ketään ei höykytetä enää niin, että karvat pölisevät ja vain joku murisee toiselleen.
Kurkin vähän sinne yläkertaan. Ei näköhavaintoa poikasista, vain kuulo-. Pesän turvallisuutta on lisätty suunnitelmallisesti. Yksi tietokonelehtikansio on avattu selkämyksestä ja kiskottu lehtiä tukkimaan kulkuväylä. Toiseen kulkuväylään on tungettu irtinakerrettu pahvilaatikon kansitaite.
Chinchillojen perhe-elämä näyttää vakiintuneelta. Tänä aamuna kaikki viisi isoa vapaata olivat yhteisessä majapaikassaan uusien poikasten seurana,
eikä viimeöinen pyromaanien harjoittelupommi häirinnyt kuin ihmisiä. Edellisenä yönä melua tuli huumejengin touhusta, kun aamuyöllä iso taksi jurrasi pihalla tunninverran ja odotteli rahaa tai ainetta ja väkeä juoksenteli meluten edestakaisin. Joidenkinviikkojen takaisessa huumemelskeilyssä sentään yksi tolpillaanpysymätön pääsi istuntoon poliisiautoon, kun pyöräkellarin oven särkemisestä tuli niin hurja ryske, että virkavalta saatiin houkuteltua paikalle.
Tässä jonain päivänä sattui, ettei netti suostunut toimimaan, oma kone lähetteli toiveikkaasti paketteja menemään, mutta takaisin päin ei tullut inahdustakaan. Pengoin entiset laskut esille ja totesin, että viimekuussa ei ollut lähetetty kuukausilaskua lainkaan ja epäilin jo, että sulkivat koko liittymän. No jäipähän enempi aikaa seurailla karvaötököitten elämää. Kiipeilin ylös ja kurkin peileillä, mutta ei näkynyt mitään.
Iltasella sitten alkoi kuulua hädissäänoloisen kuuloista raapimista korkeuksia huomattavasti alempaa. Kuulosti huolestuttavalta ja aloin purkaa vuorta varovasti laatikko kerrallaan. Ja isojen lauma vilisteli jokapuolella, eivätkä nekään tuntuneet tietävän, missä poikanen on. Selvisi siinä sekin, että ne olivät järsineet kulkutunneleita useammankin laatikon läpi. Suunnilleen viidennessä laatikossa oli reikä päällä, eikä muualla, joten päättelin että poikanen on mennyt siitä sisään ja jäänyt ansaan.
Nostin laatikon lattialle ja kallistin toisin päin. Sieltähän sellainen pieni harmaa pallo pomppi esiin.
Jätin sen lattiatasolle asustamaan ja samalla koko muukin lauma siirtyi lähelle lattiaa. Kaikki pitävät siitä hyvää huolta ja käyvät nuuskimassa ja nuolemassa ja se pitää kaikille sellaista poikaspiipitystä, aika läpitunkevan kuuluvaa. Nyt sillä on jo paljon vauhtia lattialla ja pienehköä pomppailua ylöspäin, mutta ei se vielä pääse takaisin katonrajaan ja parempi niin.
Kiinnostava piirre lauman käyttäytymisessä, että nyt kun koko laumalla on huollettava poikanen, ne pitävät siitä yhdessä huolta. Esimerkiksi öisin, kun ovea avaa, ne eivät sinkoile ovesta tutkimusretkille muualle huoneistoon, kuten tavallista aikaisemmin oli, vaan pysyttelevät poikasen lähettyvillä.
Uuspienkarvapallero opetteli hyppäämistä. Sinne katonrajaan johtaa reilusti tusinaisen tason portaikko. Alatasoerot ovat 10-15 senttiä, keskitasolla 15-20 senttiä ja ylemmät yli 20 senttiä. Toisena tai kolmantena päivänä lattiatasossa pomppailu ylsi kolme alimmaista porrasta, seuraavana pari lisää ja eilen meni jo kaikki toistakymmentä ja koko lauma siirtyi poikasen perässä majailemaan sinne katonrajatunneliverkostoon ja kielekkeille. Osaisi pieni vaan sitten laskeutuakin yhtä taidolliseti putoilematta.
Jossakin chintsujen asusteluvuoriston tietymättömissä uumenissa ne ovat päässeet käsiksi (siis hampaiksi) lukemattomien kirjojen osastoon. Kaksi edellistä pieniksi hammasreunaisiksi suikalaiksi silputtua kirjaa olivat 'Kukkia Algernonille' ja 'Naaraskierre'. Nyt on menossa 'Kymmenen pistettä neitsyydestä'.
Ilmeisesti heidän makumieltymyksiään kutkuttavaa tai hampaissa mukavasti rouskuvaa on 80-luvun painotuotteiden happamuuden haurastuttama paperi (kuin hapankorppua joillekuille muille). Ne eivät ainoastaan silppua, vaan näkyvät myöskin syövän sitä paperia.
'Mielekäs puuhailu' tuntuu pitävän heidät virkeinä ja elämänhaluisina yhdistettynä rauhalliseen nukkumisaikaan päivisin. Myöhään illalla, kun seuraksensa menee, he esittelevät innolla temppujaan, laukkakiihdytyksiä, loikkia, pomppuja, esterataa edestakaisin, lattialta katonrajaan ja takaisin. Elävyyden vertailuna voisi pitää paikallisen eläinkaupan chinchillaa, joka enimmäkseen näkyy istuvan äärimmäisen tylsistyneen näköisenä hiekkalaatikossaan.
Vihjeellisiä viitteitä siihen suuntaan, että on syntynyt uusi chinchillapentu tänään aamuyöllä.
Häkkichintsu piti kovaa meteliä, tsiksutti ja kurnutti ja hyppi pitkin häkkiä. Ehkä lauma kerääntyy luontaisesti tapahtumapaikalle. Myöhemmin aamulla katonrajasta näkymättömistä kuului poikasmaista jatkuvaa yninäpiippausta. Tavanomaiselle aamutervehdykselle ei tullut kuin vaimeasti kaksi urosta. Yleensä tervehdyskomppania on kaikki kuusi vapaana asustavaa. Lauma pysyttelee visusti emon ja poikasen lähellä.
Pitää yrittää kuunnella jatkossa tarkkaan, mistäpäin poikaspiikkaus kuuluu, koska poikasilla on luontainen taipumus nakertaa itselleen niin pieni turvakolo, johon ei edes emo mahdu. Kaksi aikaisempaa poikasta oli tunkenut itsensä sellaiseen koloon, mistä ne piti pelastaa ihmiskeinoin.
Chinzupompahteluun jatkohavaitsemus.
Katselin tässä vasta äskönviikolla, kun chinzu harjoitteli huoneen nurkassa kahta a seinäpomppua peräkkäin. Nillä on niitten omassa huoneessa niin täyttä, ettei yhtään sopivaa harjoittelunurkkaa ole käytössä. Se oli keittiössä, jossa on sopiva nurkka. Zinzu meni nurkan lähelle ja pomppasi puolisen metriä ylöspäin ja otti samalla pompulla kaksi seinäponkaisua eri suuntaisista seinistä. Sitä samaa pomppausta se harjoitteli ehkä kymmenkunta kertaa ja myöskin vauhdissa.
Eilispäivänä iltäpäivällä viiden kieppeillä.
Piipittely ilmaisi tapahtuneen ja siitä näkikin pienen vilauksen. Tänään pentu on siirretty jonnekin näkymättömiin syvemmälle. Varsin rauhallinen tapahtuma tällä kertaa, vain hieman oli jotain chinchillaa höykytetty, kun eilisaamuna oli muutamia karvatuppoja maisemassa.
On havaittu yhtäaikaa kaksi pientä harmaata vilistävää. Olin vähän jo ajatellutkin sellaista, kun piipittely vaikutti moniääniseltä.
Lastenhuoneen/poikaspesän sisustuksena on tällä kertaa käytetty Utrion Eevan tyttäriä, josta jyrsitään uusia puhtaita lehtiä käyttöön ja käytetyt viskellään lattialle.
Pesäluolaston rakennetta en tiedä tarkemmin, kun en ole purkanut laatikkovuorta kai puoleen vuoteen ja chintsut nakertelevät uusia kulkukäytäviä läpi laatikoiden. Rakennelmaan kuuluvasta kirjahyllystä lienee raivattu yksi hylly tyhjiksi kirjoista.
Kirjoituksissa mainittu adventtipentu oli äänihavaintojen väärintulkintatapaus, eikä silloin uutta syntynyt.
Lauman koko on nyt kahdeksan kappaletta.
Kantavanhemmat:
-Heidän poikansa (joka laumasta karkoitettuna asuu yksinään häkin turvassa.
-Heidän tyttärensä, joka on myöhempien emo:
--Kaksospennut, lyhytkarvapoika ja lyhythäntätyttö
(--upeaturkkipoika, joka kuoli mahdollisesti putoamisloukkaantumiseen vajaan vuoden ikäisenä)
--kaksi uutukaista, joista ei ole vielä paljoa havaintoja.
Tänäaamuna minäkin näin ne molemmat uutukaiset yhtäaikaa. Isot tulivat aamiaiselle lattiantasoon ja pienet piipersivät pesästä näkyviin ja nakersivat tarjoamaani heinää.
Chinchillojen raskaus kestää neljä kuukautta ja poikaset syntyvät hyvin 'valmiina', turkki päällä, silmät auki ja liikuntakyky kehittynyt.
Aikuisen mittoihin kasvaminen kestää yli puoli vuotta. Tarkka ja täsmällinen hyppytaito kehittyy vieläkin hitaammin. En tiedä kuinka pitkälle tai korkealle ne pystyvät hyppäämään, mutta rauhanomaisissa kotioloissa ainakin metri
sujuu kumpaankin suuntaan, mutta eivät ne viitsi vaivautua usein moiseen.
Uusien poikasien opetuksessa isotkin yleensä innostuvat enemmän esittelemään taitojaan.
Alkuviikosta yhtenä aamuna oli yksi poikanen lattiatasolla ja toinen poikaspesässä ylhäällä. Lattiapentu nostettiin takaisin ylös.
Paria päivää myöhemmin molemmat pennut olivat alhaalla ja koko muu lauma niiden seurana.
Seuraavana päivänä pontevampi oli kiivennyt puoliväliin ylös ja toinen vain vähän.
Sitäseuraavana pontevampi meni sujuvasti ylös katonrajaan ja takaisin ja toinen puoliväliin.
Tänään molemmat pienet pääsevät ylös asti ja kaikki isotkin ovat siirtyneet enimmäkseen näkymättömiin jonnekin ylös.
Niiden suosikkipellettimerkin loppuminen maahantuojalta ja välittäjiltä häiritsee hyvinvointia. Paria lajia korvaavia pellettejä kaikki eivät suostu syömään kunnolla ja tähän aikaan keväästä kuivaheinätkin ovat huonolaatuisia.