Jumala paransi mieheni, lääkäritkin ovat myöntäneet sen osittain.
2 kk sitten mieheni sai elämänsä ekan infarktin, ja niin rajun, että hengitys lakkasi, ja sydän pysähtyi hetkessä.Asumme 10 km päässä kaupungista,ja meni 2 min, ennenkuin älysin tehdä hälytyksen, ja siitä 10 min, kun ambulanssi tuli.Koitin välillä antaa tekohengitystä, mutta olin niin järkyttynyt, että ei se oikein tehokasta ollut.Elvytysryhmä antoi tehoelvytystä 32 min, ennenkuin sydämen rytmi löytyi.3 sekunttia ennen, olin pyytänyt, että Jumala antaisi mieheni takaisin.
Eli 42 minuuttia kirjattiin kammiovärinää.
2 viikkoa meni tehohoidossa.Tiesin että sadat seurakuntalaiset eri puolella Suomea rukoilivat mieheni puolesta.Viikko tapahtuman jälkeen huomattiin, että mieheni ymmärtää, mitä hänelle jutellaan.
Hengitysteissä oli ongelmia, kun hengitysputki vaivasi, ja taas vein rukouspyynnön iltatilaisuuteen.Kävimme sen jälkeen harjottelemassa studiossa, ja kun läksin sairaalaan, niin huomasin, että putkea ei enää ollut.Happisaturaatio oli alkanut pysymään tarpeeksi korkealla ilman apua silloin illalla johonkin aikaan.Monta päivää oli koitettu omaa hengitystä, ja aina happivajetta oli tullut.
Ja kun putki otettiin pois, niin mieheni alkoi puhua, ja ihan järkeviä.Sanoi, että kumma talo, kun ei ole viikkoon saanut edes kahvia.Nälkä oli kova.Lääkärit päivittelivät, ja jotkut hoitajat tulivat vapaapäivältäänkin katsomaan meitä toiselle osastolle.
Sydämeen ei jäänyt mitään vaurioita, ei edes arpea infarktista.Pallolaajennus tehtiin kolmen viikon kuluttua infarktista.
Neljän viikon kuluttua infarktista olimme jo kotona.Kädet ja jalat toimii, samoin pää.Jopa tunnusluvut, ja salasanat säilyneet mielessä.
Minulle ei annettu mitään toivoa alussa.Tilanne oli kuulemma niin vaikea kuin olla voi ton pitkän elvytysviiveen takia.Itse odotin, että saisin edes miehen kotiin joskus, että voisin häntä hoitaa sitten.Sekin oli lääkärien mielestä liian toiveikasta ajatella.Kaikkein parhaimmassakin ennústeessa kuntoutuminen olisi mennyt vuoden loppuun, ja joitain neurologisia vaivoja jäis jokatapauksessa.
Mieheni on palannut töittensä pariin. Rakentelee tietokoneita, ja korjailee autoja.Naapurit oikein säikähtivät, kun näkivät mieheni pihalla, aaveen varmaan luulivat näkevänsä.Mieheni on muuten jo 64 vuotias, joten nuorukaisesta ei ole edes kysymys.
kirjoitin tämän siksi, että tulisi jotain positiivistakin kirjoitusta välillä tänne palstalle.Kovin murheellisena olen välistä lukenut tätä palstaa, ja itsekin on tullut joskus kommentoitua jotain artikkelia negatiiviseen sävyyn.
Ihmeitä siis tapahtuu vielä.Tämä on kyllä sitä.Tällainen kuntoutuminen näin nopeasti ei mahdu edes tilaston rajoihin.Eri asia, jos hän olisi ollut kylmässä, ja aivot olisi siten selvinneet paremmin, mútta että tavallisessa huoneenlämmössä.Ja minä, joka valvon myöhään, aina käyn 24.00 nukkumaan.Ykskaks sain ajatuksen, että lähenkin mieheni viereen, ja kun tulin siihen huoneeseen hänen viereensä, niin juuri sillä sekunnilla infarkti alkoi.
Rukoilkaa vielä minun puolesta, että selviäisin tästä lamaannuksesta ja väsymyksestä, minkä tämä shokki aiheutti!
2 kk sitten mieheni sai elämänsä ekan infarktin, ja niin rajun, että hengitys lakkasi, ja sydän pysähtyi hetkessä.Asumme 10 km päässä kaupungista,ja meni 2 min, ennenkuin älysin tehdä hälytyksen, ja siitä 10 min, kun ambulanssi tuli.Koitin välillä antaa tekohengitystä, mutta olin niin järkyttynyt, että ei se oikein tehokasta ollut.Elvytysryhmä antoi tehoelvytystä 32 min, ennenkuin sydämen rytmi löytyi.3 sekunttia ennen, olin pyytänyt, että Jumala antaisi mieheni takaisin.
Eli 42 minuuttia kirjattiin kammiovärinää.
2 viikkoa meni tehohoidossa.Tiesin että sadat seurakuntalaiset eri puolella Suomea rukoilivat mieheni puolesta.Viikko tapahtuman jälkeen huomattiin, että mieheni ymmärtää, mitä hänelle jutellaan.
Hengitysteissä oli ongelmia, kun hengitysputki vaivasi, ja taas vein rukouspyynnön iltatilaisuuteen.Kävimme sen jälkeen harjottelemassa studiossa, ja kun läksin sairaalaan, niin huomasin, että putkea ei enää ollut.Happisaturaatio oli alkanut pysymään tarpeeksi korkealla ilman apua silloin illalla johonkin aikaan.Monta päivää oli koitettu omaa hengitystä, ja aina happivajetta oli tullut.
Ja kun putki otettiin pois, niin mieheni alkoi puhua, ja ihan järkeviä.Sanoi, että kumma talo, kun ei ole viikkoon saanut edes kahvia.Nälkä oli kova.Lääkärit päivittelivät, ja jotkut hoitajat tulivat vapaapäivältäänkin katsomaan meitä toiselle osastolle.
Sydämeen ei jäänyt mitään vaurioita, ei edes arpea infarktista.Pallolaajennus tehtiin kolmen viikon kuluttua infarktista.
Neljän viikon kuluttua infarktista olimme jo kotona.Kädet ja jalat toimii, samoin pää.Jopa tunnusluvut, ja salasanat säilyneet mielessä.
Minulle ei annettu mitään toivoa alussa.Tilanne oli kuulemma niin vaikea kuin olla voi ton pitkän elvytysviiveen takia.Itse odotin, että saisin edes miehen kotiin joskus, että voisin häntä hoitaa sitten.Sekin oli lääkärien mielestä liian toiveikasta ajatella.Kaikkein parhaimmassakin ennústeessa kuntoutuminen olisi mennyt vuoden loppuun, ja joitain neurologisia vaivoja jäis jokatapauksessa.
Mieheni on palannut töittensä pariin. Rakentelee tietokoneita, ja korjailee autoja.Naapurit oikein säikähtivät, kun näkivät mieheni pihalla, aaveen varmaan luulivat näkevänsä.Mieheni on muuten jo 64 vuotias, joten nuorukaisesta ei ole edes kysymys.
kirjoitin tämän siksi, että tulisi jotain positiivistakin kirjoitusta välillä tänne palstalle.Kovin murheellisena olen välistä lukenut tätä palstaa, ja itsekin on tullut joskus kommentoitua jotain artikkelia negatiiviseen sävyyn.
Ihmeitä siis tapahtuu vielä.Tämä on kyllä sitä.Tällainen kuntoutuminen näin nopeasti ei mahdu edes tilaston rajoihin.Eri asia, jos hän olisi ollut kylmässä, ja aivot olisi siten selvinneet paremmin, mútta että tavallisessa huoneenlämmössä.Ja minä, joka valvon myöhään, aina käyn 24.00 nukkumaan.Ykskaks sain ajatuksen, että lähenkin mieheni viereen, ja kun tulin siihen huoneeseen hänen viereensä, niin juuri sillä sekunnilla infarkti alkoi.
Rukoilkaa vielä minun puolesta, että selviäisin tästä lamaannuksesta ja väsymyksestä, minkä tämä shokki aiheutti!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kiitos Herralle! Mä tiedän myös että Jumala parantaa ja tekee muitakin ihmeitä vielä tänäkin päivänä. Mutta niinhän se raamatussakin on, että Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
On kiva huomata että on täällä muitakin uskovia, joilla on hätä sieluista.
Ja aika lailla negatiivista ja epäuskoista juttua täällä liikkuu. Mutta mä uskon että sille on tarkotus että nää tyypit käy tällä uskonto-foorumilla. Saattaa osa olla hyvinki herätyksessä, ja löytää vielä oman suhteensa elävään Jumalaan. Voi kunpa ihmiset vaan tajuais että Jeesus todella vielä elää ja että Hän haluais pelastaa jokaisen ihmisen, niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaa.
Ihmettelen vähän että kukaan ei oo kommentoinu tätä sun juttua, eikä vissiin edes lukenut. Kun on kyseessä todellinen asia, Jumalan ihme, niin porukka kai jotenki haluaa kiertää sellasen kaukaa. ettei vaan tarvis päästää mieleen sellasta ajatusta, että nää asiat saataiski olla totta. surullista:/
Mut ei mulla oo mitään kehumista itessäni, on ihme että Jeesus pelasti tällasenki niinku mä..osaan kyl olla välil niin surkee ihminen...
Jeesus, siunaa tämän kirjoittajaa ja varjele hänen uskonelämänsä, siunaa ja vahvista myöskin hänen miestään. Kiitos ihmeestä minkä teit. Anna porukan täällä ymmärtää, että ihmeitä tapahtuu. Ja kiitos että olet elävä, todellinen Jumala, joka välittää meistä pienistä ihmisistä. Amen!
Kiitos lämpimistä sanoista!
Olisko niin, että lääke tän palstan hajanaisuuteen olisi se, että alkaisimme kertoa Jumalan pienistä ihmeistä elämässämme jne.., eikä aloittaa keskustelua: Homous on syntiä jne..
Aina väittelyyn, vaikka se olisi oikeutettuakin, saa riitapukareita mukaan, ja siitä ei tule loppua.
Meillä on käynyt siinäkin onnellisesti, että sukulaiset ovat yht`äkkiä pitäneet yhteyttä vuosien tauon jälkeen.Riitaa ei ole ollut, mutta yhteydenpito on jäänyt vaan.Seurakunnassakin jotkut entiset ystävät ovat jälleen alkaneet pitää yhteyttä...niin ja minä arvostan miestäni, jos mahdollista, vieläkin enemmän, kuin ennen.
Se vamma tästä on jäänyt mulle, että herään välillä yöllä tarkistamaan, hengittääkö mieheni.Univajetta siitä seuraa ajanoloon:)
Hieno kuulla Jumalan teoista - kiitos Hänelle!
Kiitän kanssanne Jumalaa, Jeesus elää sittenkin, oikein tuli "uskovainen" mieli ja sellainen vanhanaikainen uskonhenki elpyi aivan kuin Jaakobilla aikoinaan.
Kyllä jotain tälläistä tälle palstalle tarvittiinkin, että meillä on elävä Jumala ja tekee ihmeitä ilman määrää.
Siunausta ja Jumalan hellää hoitoa edelleenkin teidän perheeseen. Tuli hyvä mieli, ja varmaan jokaiselle, joka tämän "stoorinne" lukee, luulisi ateistienkin sydän liikahtavan Jumalan puoleen.
Että kuulit Apsun pyynnön. Kiitos että annoit miehelle "jatkoajan" todistaa sinusta, siunaa ja anna voimia toipua kokonaan sinun palvelukseen kumpikin Herra !
tuo ei tarkoita sitä että jumala auttoi, että
osaat olla barbaari
Kiitos Jeesus! Minäkin, joka harvemmin liikutun lukiessani jotain liikutuin nyt aivan melkein kyyneliin...:´) *sniff* . Aatella että Jumala voi parantaa mitä vaan... Jumala on parantanu mun isoisän kanssa samasta vaivasta. Hän sai n.55 vuotiaana samana päivänä KAKSI pahaa sydäriä, eikä kukaan uskonut hänen selviävän. Vaimo ja lapset rukoilivat, samoin seurakunnassa ja nyt, kun tapahtumasta on kulunut n.30 vuotta mies on vielä pystyssä (synt.1917, laskekaa ikä siitä). Sydämeen ei jäänyt mitään jälkiä kohtauksista! Heppu on vieläkin terve kuin pukki henkisesti ja fyysisesti, mitä iän myötä nyt on tullut muita vaivoja, mm. osittainen kuurous ja -sokeus, mutta silti hän jaksaa vielä leipoa pullaa ja hoitaa monista vaivoista kärsivää vaimoaan (joka on 10 vuotta häntä nuorempi)! Kiitos Jeesukselle tästäkin ihmeestä! Rukoillaan heillekin lisää voimia ja jaksamista! Kiitos Jeesukselle ja kiitos teille uskon sisaret ja veljet! Ja kiitos Jumala että kuulet myös "uskomattomien" rukoukset! Siunausta ja Jeesuksen varjelusta teille kaikille ja erityisesti Apsun perheelle!
Jeesus elää, vaikka tuo aWW toista väitti aamupäivällä.Minulla on monia tuttuja lääkäreissä, ja seurakunnassamme yksi neurologi.Kukaan ei antanut minulle toivoa minkäänlaisesta toipumisesta.Eräs seurakuntamme lääkäri sanoi, että jos Jumala ei ihmettä tee, niin tuskin koskaan mieheni palaa tajuihinsa.
Sekin oli jo eka ihme, että tulin juuri silloin, poikkeavaan aikaan nukkumaan, kun kohtaus alkoi.
Se on aivan tajuton ihme, että neljän viikon kuluttua infarktista, mieheni korjasi tietokoneemme, mikä oli kaatunut.6 erilaista tunnuslukua säilyi mielessä.Puolitututkin hän tunsi jo viikon kuluttua.
Olen ihan varma , että Jumala on vaikuttanut täydelliseen paranemiseen, väittäköön nuo ateistit mitä vaan.
Ihanaa, että nyt muutkin on jo kommentoinu Apsun kirjoitusta.:)
Koska Jumala on todella tehnyt ihmeen, mitä kirjoitus koskee!
Vois muuten olla paljon parempi, että me uskovat, jotka ollaan koettu niin paljon hyvää meidän rakastavalta Jumalalta, voitais enemmän painottaa sitä puolta. Eikä olla vain kertomassa ja varoittamassa suureen ääneen että se ja se on syntiä. Sekin on kyllä tärkeää, koska synnin seuraukset on oikeesti niin kauheet, mutta..
Jos mä ite en olis viel uskossa, niin ois kyllä huippua lukea ihmeistä, jotka laittais miettimään..enemmänki ku sellasta "varoittelua".
mut oli miten oli, toivotaan että Jumala sais käyttää meidän kirjotuksia niin että ne sais oikeesti koskettaa ihmisiä.
Hmm..mut tosiaan, siunausta vielä Apsu sulle ja miehelles!
Tiiätkö että ei ollut todellakaan sattuma, että Kumala paransi sun miehen. Varmasti tää laittaa monet miettiin sitä. ateistitkin.
Mä haluan vielä sanoo erityisesti teille "uskomattomille" että Jeesus todellakin
E L Ä Ä! Jokainen uskoontullut on kokenut jotain sellasta, mitä ei voi järjellisesti selittää.jotain suurta ja mahtavaa.jotain sellasta, mikä ei jätä tilaa epäilylle etteikö Jeesus todella eläis vielä tänäkin päivänä, tehden ihmeitä jne.
miettikää oikeesti näitä asioita.se kuule ei mee hukkaan.
...tuli sit kirjoitusvirhe..eli piti sanoa että ei ollut sattumaa, kun Jumala paransi sun miehen..:)
Miks J ja K -kirjain on niin lähekkäin..liian lähellä mulle!;)
”Jumala paransi mieheni, lääkäritkin ovat myöntäneet sen osittain….
Tällainen kuntoutuminen näin nopeasti ei mahdu edes tilaston rajoihin.”
Miksi lääkärit ovat myöntäneet ihmeen tapahtuneen vain osittain?
Kenen mielestä se ei mahdu tilaston rajoihin?
Voi teitä taikauskoisia pölkkypäitä! Eikö teidän kalloihinne mahdu se yksinkertainen asia, ettei mitään yliluonnollisia ihmeitä tapahdu.
Jeesus on sama, eilen, tänään, ja iankaikkisesti!
Näin raamattu sanoo.Tämä ei ole suinkaan ainoa ihme, minkä olen saanut kokea.
Uskovaiset ovat kroonisia valehtelijoita joille sattuu "ihmeitä" liukuhihnalta.
Sinun ihmeesi ovat tapahtuneet aivojesi hermosoluissa. Lopeta moisen hölynpölyn ja valehtelun levittäminen.
Miten toi nimimerkki oikein käy sun viesteihisi?
Jos olet jonkinsortin uskovainen, ihmetellä täytyy.
Meillä on kotona kymmenittäin papereita, mitkä todistaa oikeaksi kaiken, minkä olen sanonut.Löytyy Sairaala Mehiläisestä varjoainekuvaa, keskussairaalasta sydämen ultraääni, verikokeiden tulokset,mitkä kertoo suuresta infarktista, sydänpysähdyksestä löytyy hälytysajat, elvytysajat,Neurologin arviot alussa ja viikkoa myöhemmin.
Mitä tarkkaanottaen epäilet? Mikä tässä olisi valetta? Tuntuuko viiveaika liian pitkältä, verrattuna potilaan toipumiseen? Siis ihme on tapahtunut!
Lääkärit siis myönsivät, että mahdollisesti ihme.En kaikkien kanssa jutellut.Vietin kuitenkin melkein 2 viikkoa teholla osan päivästä.Alkupäivinä yötäpäivää, joten tuli juteltua, kyseltyä tilastoja, ennusteita satoja kertoa niiden päivien aikana.Tehon hoitajilla joillain oli 20 vuoden kokemus vastaavista tapauksista.Olen kuullu, että toisella paikkakunnalla terveyskeskuksessa tässä lähellä, on käyty kahvipöytäkeskusteluja miehestäni.Minulla on tuttuja sairaalassa, sekä kyseisessä terveyskeskuksessa, joten tiedän mitä he keskustelevat sikäli kun se koskee meitä.
Eräs luterilainen sairaanhoitaja sanoi mulle että tää on kyllä taivaan lahja, ei sitä muuten voi käsittää.Kyseinen henkilö oli mieheni omahoitaja teholla.
Onko sulla mahdollisesti jonkunlaista terveydenhoitoalan koulutusta, kun tiedät jotain tilastoista?.Tiedätkö mitä merkitsee 64 vuotiaalla ihmisellä 43 minuutin kammiovärinä?
Kai Jumalan olemassaolo teitä ateisteja jotenkin kiinnostaa, kun te pörräätte näillä palstoilla kommentoimassa jatkuvasti.Todellinen ateisti ei toimi niin, joka on täysin paatunut uskonasioille.Ei hän jaksa väitellä siitä.
".Elvytysryhmä antoi tehoelvytystä 32 min, ennenkuin sydämen rytmi löytyi.3 sekunttia ennen, olin pyytänyt, että Jumala antaisi mieheni takaisin."
Onpa ollut tarkkaa ajanmittausta; 3 sekuntia suhteessa 32 minuuttiin haiskahtaa uskovaisen valheelta.
Hälytystilastoissa on aika jolloin soitin sinne, ja sairaalan kaikissa papereissa lukee tehoelvytystä 32 minuuttia.Eli avun tuleminen kesti n. 10 min.Siitä saadaan suurinpiirtein se luku.Nämä tiedot on olleet pohjana siihen kun toipumista ennustettiin.Ei ole kauaa, kun 3 nuorta vajosi Kotkassa auton kanssa mereen.Vaikka aivot oli kylmässä, vain alle 30 min vedessä ollut selvisi, ja nämä olivat hyväkuntoisia nuoria.
Se 3 sekunttia oli arvio, voi olla ettei edes sitä kulunut.Eihän shokkitilanteessa kaikkea huomioi.Välittömästi, kun pyysin Jumalaa antamaan mieheni takaisin, elvytysryhmäläinen huusi, että nyt löytyi syke.
Mitähän iloa mulla olisi täällä kertoa valheita?
Olen keskikokoisesta kaupungista, ja moni sairaalassa työskennellyt on pystynyt tunnístamaan tapauksen tästä.Minulla on kaikki Lääkärintodistuksessa, viiveet, elvytysajat jne
Toisaalta, ettehän te ateistit usko, vaikka ihme olisi teidän silmienne edessä.Eiväthän ihmiset uskoneet Uuden Testamentin aikanakaan, vaikka Jeesus paransi sairaita heidän silmiensä edessä.
On oikeesti tosi surullista lukea sellasten kirjoituksia, jotka ei usko että ihmeitä tapahtuu..ja en voi kieltää, etteikö se myös vähän ärsyttäis.
Mutta kaikista eniten tulee huoli siitä, että miten sellaselle käy.
Siinä ei ois todellakaan mitään järkeä, että me uskovat keksittäis ite nää parantumisihmeet ja sitten vielä kerrottais muille niitä. ok, tässä ootte varmasti kaikki samaa mieltä. mitä iloa sellasesta sais muka? ai että pakkohan sitä ois vähä lisätä uskovaisen "tylsään elämään" vähän hohtoa, vaikka ees huijaamalla muita.jos siitä saia jtn iloa.
Mä vähä veikkaan, että tällanen touhu alkais maistua puulta..eikä se uskonelämäkään varmaan siitä kauheesti virkistyis.
Oikeesti, ihmeitä tapahtuu.
Mä oon ite ollu todistamassa elämäni aikana lukemattomia ihmeitä. ja ne ei oo ollu missään "mun pään sisällä". ihan terveiden kirjoissa tässä kuule ollaan.
Mä vähä veikkaan, että te jotka ette ihmeisiin usko, pysyttelette aina mahdollisimman kaukana sellaisista paikoista, joissa niitä tapahtuu. niinku esim.eri hengelliset tapahtumat ja kokoukset, joissa kokoonnutaan ylistämään ELÄVÄÄ JUMALAA!
ja jotenki mulla on sellanen aavistus, että te ette oo varmaan myöskään kauheen useasti nöyrästi rukoileet, että Jumala tekisi ihmeen teidän elämässä..
Ja sitten te rennosti väitätte, että ei niitä ihmeitä tapahdu. Ootteko ikään ees HALUNNEET nähdä ihmettä?
voi teitä:/
Mut mä voisin kertoa nyt teille yhden ihmeen, joka tapahtui mulle.
s eei oo kovin "iso" mutta kyllä sillä merkitys oli..
...
Tuossa joku puolitoista kuukautta sitten mä olin sellsessa tilanteessa, että mulla oli vähän juttua yhen pojan kans. Tää poika halus ruveta seurusteleen, mut mä en vielä tiennyt, mitä tekisin. Halusin olla varma, että haluan just hänet.
Kello oli jotain vartin yli 11 illalla, kun mä laitoin tekstiviestin sille, jotain ihan niitä näitä vaan kirjotin. Ihmettelin, kun vastausta ei ruvennut kuulumaan. Ja AINA aiemmin tää poika (tai no oikeestaan se on kyl jo mies;p)oli vastannut muutamien minuuttien kuluttua mun tekstareihin.
ja sitten ihan yhtäkkiä mä sain sellasen ajatuksen, että mun pitäis rukoilla tällä tavalla: jos tää kyseinen poika on mulle sopiva, sopivampi kuin kukaan muu koskaan, niin häneltä pitäis tulla viestiä TASAN klo oo:oo
Mä nimittäin uskoin myös, että mä voisin pyytää tässäkin asiassa apua Jumalalta. Näin jälkeenpäin ajatellen mä uskon, että Jumala antoi mulle sen ajatuksen.
En mä kuitenkaan tietenkään kertonut mitään tuosta pojjalle, koska halusin nähdä että vastaisko Jumala todella mun rukoukseen.
Ja mä muistan, ku mulle tuli ihan sellanen ihmeellinen olo, ihan niinku Jumala ois ollu yodella lähellä.Ja mun teki mieli vaan ylistää Jeesusta jne. Ja siihen aikaan sellasta tapahtui mulle harvoin. Mä en osaa sitä oikeen selittää, se pitää itse kokea että sen ymmärtää. Rukoilin myös että Jumala vastais mun rukoukseen.
No mua alko jo sitten väsyttää ja mä havahduin yhtälliä vasta kun kello oli jo pari minuuttia yli oo:oo
Mä katsoin kännykkää ja huomasin että mulle oli tullu viesti tältä pojalta.
TASAN klo oo:oo
Kiitos Herralle! Tää poika selitti, että ei ollut jostain ihme syystä huomannut, että oli saanut multa viesti ja että sen kännykkä oli tippunut viel johonki sohvan rakoon.Ja että se oli sit vastannu heti paikalla mun viestiin, kun sen näki, pahopitellen samalla että oli pitänyt vahingossa mua hereillä.
Kun mä myöhemmin kerroin tuosta ihmeestä hänelle, niin tää kertoo että sillekki on tapahtunu tollanen samankaltainen juttu, kun se ootti mun viestiä. Musta ei ollut kuulunut mitään pariin päivään ja kun se oli sit oikeen rukouksessa hädissään pyytänyt Jumalalta että multa tulis viesti, niin eiköhän saman tien känny piipannu: "1 viesti vastaanotettu"
Nykyään me seurustellan ja mä oon saanut huomata, että tää poika on just sellanen, "monia yksityiskohtia myöten", jollasesta mä oon aina haaveillu. Ja poika sanoo samaa musta.
...
Tää nyt oli vaan tällanen aika pieni ihme.
Mutta mulle kuitenki merkittävä.
Miettikää näitä asioita ihan tosissaan. koska mä en halua että kukaan teistä joutuu epäuskonsa tähden helettiin.en.:(
siis piti sanoa että mä toivon että kukaan teistä ei joutuis HELVETTIIN!
tai itsehän sen valitsee, että meneekö sinne vai taivaaseen. ei Jumala väkisin sinne laita ketään.
Moi taas! Aloinkin kyllästyä näihin viimeisimpiin juttukavereihin..ykstotisia, eivätkä osaa kirjoittaa muuta kuin, uskovaiset valehtelee, ihmeitä ei tapahdu jne...
Jos olisin halunnut valehdella oikein isolle joukolle, olisin kai kirjoittanut ateismi-osastolle tiedotuksen, enkä hellareiden omalle palstalle.On mulla 45 vuotiaalla naisella muutakin tekemistä, kuin sepittää tarinoita.Vaikka mulla on hyvä mielikuvitus, niin ei se noin pitkälle riitä.
Minä tapasin mieheni raamattuopiston talvikurssilla 77.Lähdimme sieltä, ja minulle jäi epäselväksi, onko kysymys ystävyydestä, vai jostakin enemmän.4 viikkoa kului, eikä kirjettä eikä soittoa kuulunut.Tiesin, että hän jossain vaiheessa ottaa yhteyttä, koska otti kamerani korjattavaksi.Sovin ystäväni kanssa sen raamatunpaikan perusteella, mistä kaksi keskenään sopii.., että jos en saa kirjettä 9.3 mennessä, niin tää ei ole
"Oikeesti, ihmeitä tapahtuu."
Kristityt uskovat ihmeisiin, aivan yhtä helposti kuin henkiolentoihin tai henkilöihin, joita ei ole koskaan edes elänyt. Ihmeitä ei kuitenkaan tapahdu. Korkeintaan tapahtuu vain asioita, joita tiede ei tällä hetkellä vielä osaa selittää. Useimmat ”ihmeet” saavat myöhemmin luonnollisen selityksen, mutta näitä selityksiä ei haluta kuunnella. Usein ihmeisiin sokeasti uskovat tekevät todella kauheita asioita, joista uskovaisten piirissä visusti vaietaan. Seuraavassa tyypillinen kuolemaan johtanut ”ihmeparantuminen”:
Lauttasaari-lehdessä (24.2.90) Klaus A.J. Järvinen kertoo diabetistä sairastaneesta sukulaistytöstään. Ylioppilaaksi tultuaan hän oli kesätyössä valtion virastossa. Eräänä alkukesän perjantai-iltana hän oli saanut vieraakseen viisi uskovaa tyttöä. "Nuo nuoret päättivät rukoilla niin palavasti toverinsa sokeritaudin parantumisen puolesta, että Jumalan olisi pakko heitä kuulla. Useita tunteja kestäneen rukoilun jälkeen ylioppilasneitosemme "tunsi" aivan uuden elämän alkaneen. Kaikki oli muuttunut. Olo tuntui terveeltä ja ihanalta. Yhteinen päätös oli: Herra oli kuullut rukouksen. Nuoret lähtivät koteihinsa". Maanantaina tyttö ei tullutkaan työhönsä. Häntä lähdettiin etsimään ja löydettiin asunnostaan kuolleena. Kuolinsyynä oli insuliinin puutteesta johtunut diabeeettinen kooma ja kuolema.
Ihmisiä kuolee päivittäin, kun lääketieteellisestä hoidosta kieltäydytään uskonnollista syistä. Risto Honkanen kertoo arvostellessaan Kuhlmannin kirjoja, jonkun virkaveljen kertoneen tapauksesta, jossa umpilisäkkeen tulehdusta yritettiin parantaa uskon rukouksella. Lapsi kuoli siihen. Yleisesti luullaan, että ihmeparantumiset ovat arkipäivää. Todellisuudessa ihmeparantumiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Lourdessa on yli 130 vuoden aikana käynyt kymmeniä miljoonia vakavasti sairastuneita, siinä toivossa, että kokisivat ihmeparantumisen. Parantuneita on ollut alle 70. Helluntailaiset ovat täysin vakuuttuneita, että Jumala todella paransi Niilo Yli-Vainion avulla satoja sairaita. Todellisuus on kuitenkin karu: hän ei parantanut ainoatakaan. Matti A. Miettisen julkaisi v. 1990 väitöskirjansa Niilon ”ihmeparannuksista”; "Uskonnolliset imeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta" Siinä hän esitti tutkimustuloksensa yli 1400:sta Niilo Yli-Vainion tekemästä "ihmeparannuksesta". Tulos 10 vuoden tiiviistä tutkimuksista: ainoatakaan ihmeparantumista ei ollut tapahtunut. Ja kuinka hänen olikaan käydä? Kun väitöskirja tuli julkisuuteen, uskovaiset halusivat tappaa hänet. Hän kirjoittaa kirjassaan "Sinä paranet nyt" : "Vielä kolmisensataa vuotta sitten olisi tällaisen tutkimuksen tekijä saatettu polttaa roviolla. Saamani palaute kertoo, että jos asia olisi tiettyjen ihmisten vallassa, se tapah-tuisi vielä tänäänkin." Arvaatte keitä nämä "tietyt ihmiset olivat". Monet heistä opettavat pyhäkouluissa lapsia rakastamaan lähimmäisiään. Matti A Miettinen on selvittänyt uskolla parantamista hyvin laajasti. Antaa asiantuntijan kertoa (”Sinä paranet - nyt?” ISBN 951-657-318-5 s. 49):
Pattison, Lapins ja Doerr julkaisivat vuonna 1973 tutkimuksen, joka koski 43 helluntailiikkeen jäsentä, jotka olivat kokeneet 71 parantumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko uskolla parantamisen takana olemassa tyypillinen persoonallisuuden rakenne, miksi henkilöt osallistuivat uskonnollisiin parantamisrituaaleihin, saako uskolla parantaminen aikaan muutoksia oireissa ja aiheuttaako uskolla parantaminen muutoksia elämäntavassa. Persoonallisuuden ja mielenterveyden tila tutkittiin psykologisilla testeillä. Tutkittujen ikä vaihteli 16-80 vuoteen keski-iän ollessa 52 vuotta. Parantumiskokemukset olivat tapahtuneet 51 vuoden ja kahden viikon välisenä aikana ennen haastattelua. Parantuneista sairauksista 12 arvioitiin hen-genvaarallisiksi, 38 kohtalaisen invalidisoivaksi ja 21 tapausta arvioitiin vähäpätöisiksi vaivoiksi. Ainoassakaan tapauksessa tutkijat eivät voineet todeta sairauksien parantumista tai oireiston vähenemistä. Psykologiset testit osoittivat sekä naisten että miesten mielenterveyden tilan ehdottomasti ja merkittävästi normaaliväestön tilaa huonommaksi. Tämä löydös tulkittiin siten, että mitä huonomman tilan todetaan kohentuneen, sitä paremmin uskonnollisesti ja psykologisesti menestyneiksi nämä ihmiset voivat itsensä arvioida. He torjuivat ja kielsivät vaikeuksien olemassaolon, he pyrkivät antamaan itsestään suositun ja suvaitsevan kuvan. Heille oli tärkeää selittää paraneminen lopulliseksi lainkaan riippumatta oireitten läsnäolosta tai poissaolosta, ottamatta huomioon lääketieteellistä hoitoa. Tutkijat päättelivätkin, että uskolla parantamisessa parantuminen ei ole pääasia, vaan uskollisen järjestelmän ja siihen liittyvän elämäntavan vahvistamisen keino.
Simson ja työryhmä julkaisi vuonna 1977 raportin tunnettujen amerikkalaisten pa-rantajaevankelistojen Kathryn Kuhlmannin, Oral Robertsin, Mac Personin, Amineen., Semplen ym. toiminnasta. Työryhmään kuului lääkäreitä, pappeja ja lakimiehiä. Tulos oli lyhyesti seuraava: niistä 350 henkilöstä, jotka oli ilmoitettu parantuneiksi, 301 oli sellaisia, joiden terveydentila ei jälkeenpäin ollut todettavissa mitään muutosta tai oireiden häviämistä, 39 oli kuollut puolen vuoden kuluessa, 5 oli tullut mielisairaaksi ja loput 5 olivat sellaisia, joilla oli ollut erilaisia hermostollisia häiriöitä ja jotka ilmeisesti olivat parantuneet.
Ness ja Wintrob julkaisivat 1980 selvityksen amerikkalaisessa helluntaiseurakunnassa New Foulandissa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 51:n parantuneeksi itsensä ilmoittaneen ruumiillinen ja henkinen tila ja heitä seurattiin vuoden ajan. Lisäksi pyrittiin selvittämään uskonnollisissa kokouksissa ilmenevien käyttäytymistapojen vaikutusta asianomaisen vointiin.
Miesten keskuudessa uskon todistaminen vähensi aggressiivisuutta , riittämättömyyden tunnetta ja itsetunnon puutetta, mutta lisäsi jännittyneisyyden tunteita. Pyhän Hengen kokeminen vähensi aggressiivisuutta, mielialan herkkyyttä ja masentuneisuutta.
Naisten keskuudessa kielillä puhuminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen lisäsivät fyysisiä vaivoja. Todistaminen vähensi psyykkistä oireistoa, masentuneisuutta, herkkyyttä ja jännittyneisyyttä. Kokonaisuutena näytti siltä, että mitä enemmän yhteisön jäsenet osallistuivat uskonnollisiin toimintoihin, sitä vähemmän heillä oli ahdistuneisuuden oireita. Tämänkin tutkimuksen lopputoteamukset ovat edellisten suuntaiset: osallistuminen uskonnollisiin rituaaleihin yhdistyneenä samanaikaisen yhteisön läsnäoloon vaikuttaa myönteisesti henkilöihin, joilta puuttuu itseluottamus. Radikaalit, jyrkkiä muutoksia vaativat uskonnolliset yhteisöt viehättävät yksilöitä, joitten persoonallisuus on hauras tai hajonnut. Lopuksi on ehkä syytä mainita vielä Nolenin 1974 julkaistu romaaniluontoinen, englanninkielinen kirja, jonka nimi suomeksi on ”Tohtori etsimässä ihmeitä”. Hän oli saanut Kathryn Kuhlmanilta luvan parantuneiksi ilmoit-tautuneiden henkilöiden nimien ja osoitteiden käyttämiseen tutkimuksiaan varten. Nolen ei mielestään todennut mitään ihmeellisiä parantumisia. Hän sanoo suoraan, että halvaantuneet, joitten vamman takana on selkäytimen vaurioituminen, eivät koskaan ole parantuneet eivätkä koskaan voikaan parantua neiti Kuhlmanin avulla. ”Potilaalla, joka Kuhlmanin kokouksessa äkkiä havaitsee, että nyt voi liikuttaa aikaisemmin halvaantuneena ollutta kättä tai jalkaa, on ollut tämä halvaus tunneelämän eikä ruumiillisen häiriön seurauksena. Neurootikot ja hysteerikot parantuvat usein oireistaan karismaattisten parantajien palvelujen vaikutuksesta. Tämän laatuisten po-tilaiden käsittelemisessä parantajat ansaitsevat riemuvoittonsa”. Nolen osoittaa tilastollisesti, miten ihmeparantuminen syövästä tapahtuu: suuressa määrässä sairaita on tietty määrä tapauksia, joista tilastojen mukaan yhden kohdalla tapahtuu spontaanisti eli itsestään parantumista. Tämä huomataan, tästä tulee ihmekertomus, kaikki muut unohdetaan. Ihmeparantajan on helppo olettaa, että ”täällä on tänä iltana sellaisia ja sellaisia tapauksia”, kuulija hämmentyy ja kohdistaa sanat itseensä. Parantajien voima on siinä, että he uhraavat aikaansa ja ovat lämpimiä sekä sääliviä potilasta kohtaan.
No ,tämä parantuminen on ainakin todellista, ihan lääkärin toteamaa tänään.Onhan tietysti paljon ns. sielullista parantumista, mikä ei ole todellista, mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että myös todellisia ihmeitä tapahtuu.
Jo se tässä on suuri ihme, että isosta infarktista, milloin suoni on mennyt täysin tukkoon, ei jäänyt edes mitään arpea.Ainahan sellainen jälki infartista näkyy alkuvaiheessa, vaikkei sydän muuten vaurioituisi.
Turha mulle on vakuutella ettei ihmeitä tapahdu, kun tiedän että sellainen on tapahtunut.
"Elvytysryhmä antoi tehoelvytystä 32 min, ennenkuin sydämen rytmi löytyi.3 sekunttia ennen, olin pyytänyt, että Jumala antaisi mieheni takaisin.
Eli 42 minuuttia kirjattiin kammiovärinää. "
Jos sinun rukouksesi paransi miehesi, niin miksi et älynnyt rukoilla jo aikaisemmin, esimerkiksi tuon 32 minuutin elvytyksen aikana? Vai eikö tullut sitä ennen mieleen.
Kertomuksesi on epäuskottava.
Epäuskottava? Millä tavalla?
Turha jonkun ihmisen, kuka ei oo koskaan ollu sokissa, kysellä, miksei kyseisessä tilassa ollut ihminen tehnyt mtn.. Siinä vaiheessa ei varmaan mitään kauheen selkeetä päässä liiku.
Tää kyseinen mies on miun isä, ja apsu äiti, ja mie tiedän varsin hyvin, missä kunnossa äiti oli, ku tää tapahtu.. vaikka en ite kotona ollukaan just sillon.
mäki saatan olla joskus niin sekasin ja hädissäni jostain asiasta, että ei heti tuu mieleen rukoilla, vaikka pitäiski.
Mä haluaisin kertoa viel jostain muista jutuista mun elämässä, mitä mä pidän myöskin ihmeenä. Tai no mulle itelle se on oikeestaan ihan normaalia, koska mä tiedän että elävä Jumala, jolle ei mikään oo mahdotonta.
mutta te jotka ette oo uskossa, niin saatatte ajatella että ei hitsi, miten toi on mahdollista..? ja ehkä syytätte mua valehtelusta, kun juttu menee yli teidän käsityskyvyn..tai siis ns.luonnollisten rajojen.
mutta tosiaan..Mä yritän selittää tän mahollisimman selvästi. Eli on oikeesti olemassa sellanen ku Pyhä Henki, joka jakaa uskoville eri armolahjoja. Uskovan on kuitenkin itse ensin haluttava niitä/jonkun niistä.
Lukekaa eka tää yks kappale raatusta..
"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taasa terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
(1 Kor.12:7-11)
Näistä armolahjoista mä haluan kertoo noista tiedon sanoista.
Kuvitelkaa tällanen tilanne, varsinki te ei-uskovat:
Joku tyyppi tulee kysyyn sulta että saako se rukoilla sun puolesta. Sä aattelet, että voishan sitä nyt tän kerran, jos sille hihhulille tulis hyvä mieli..ja jos kukaan ei vaan sais tietää asiasta.
No tää tyyppi rukoilee sun puolesta ja yhtäkkiä sä tajuat, että se puhuu sellasista asioista sun elämässä, mistä sä et oo koskaan kertonut kenellekään ja mitä muut ei todellakaan teidä. Ja sä mietit että mistä ihmeestä sitten toi uskovainen tietää ne..? koska eihän niitä oo tietänyt kukaan muu ku sä ite...
...ja muu kuin Jumala.
Eli tosiaan tyyppi, jolla on toi armolahja, toimii Jumalan sanoman välikappaleena, kertoen Pyhän Hengen vaikutuksesta rukoiltavan asioista, vaikka ei itse olisi koskaan voinut saada niitä selville. Ja se on oikeesti tosi ihmeellistä!
Tarkoituksena on mun mielestä se, että Jumala haluaa osoittaa, että todella seuraa pienen ihmisen elämää jne.
Mä ite muistan varsinki yhden kerran ku olin rukoiltavana. ni se joka mun puolesta rukoili, alko kertoa sellasia asioita mun elämästä, mitäs se ei ois ikinä ois voinut itse tietää, eikä kuulla keneltäkään muulta. Ja kaikkee muutakin ihmeellistä tapahtu siinä rukouksessa, mutta ei siitä nyt varmaan sen enenpää.
tää kuulosti varmaan ihan keksityltä tai jtn mutta on ihan totta.
Mut joo..Mä tulin uskoon n.kaks vuotta sitten sellasessa ei-uskoville suunnatussa jutussa.
Sitä ennen olin kyl uskonu Jumalaan ja Jeesukseen, mut ne tuntu olevan vaan jossain mun ulottumattomissa. ja kai mä muka uskoin silleen "omalla tavallani" tai jotain. mut eihän sellanen toimi eikä pelasta.
Ei muuten oo mikään pikkujuttu, että saa omistaa henk.koht. suhteen Jumalaan..kuin myös Jeesukseen. Ja että saa olla pelastettu.:):)
Niin ja viime kesänä mut kastettiin helluntaiseurakuntaa.
mut ei se mulle niin kauheen tärkeetä oo et oonko just hellari.kunhan oon uskossa.
Kiitos viesteistäsi!
Oltiin tosiaan tänään jälkitarkastuksessa sisätautipolilla.Mieheni sai nyt luvan alkaa kuntoilemaan, mitään rajoitteita ei annettu, kaikki mikä tuntuu hyvältä, käy.
Kaikki veriarvot tosi hyviä, sydänfilmikin.Kardiologi sanoi, ettei muista milloin viimeksi olisi näin nopeasti toipunutta nähnyt.
Lähdemme sunnuntaina jo konfaan, ja mieheni palaa entiseen hommaansa telttamestariksi.He laittavat lähetysteltan pystyyn jo viikkoa aiemmin, kun sisustakin pitää rakentaa tiistaiksi kuntoon.Kukapa olisi huhtikuussa uskonut, että yleensä sinne selvitään tänä kesänä!
Aiotko ite tulla konfaan?
Ootko sä Pauliina miten nuori?
Mahtavaa kuulla et sun mies voi noin hyvin nykyään.:) Mutta Jumalallehan on kaikki mahdolista.
Jep, kyllä mä varmaan tuun konffaan..taidan kirjottaa vähän liian myöhään tätä, kun olet itse jo konffassa nyt.:p
Mutta niin..Täytän parin kuukauden päästä 18, että aika nuori oon vielä. Mutta kyllä Jumaa käyttää onneks tämän ikäsiäkin!:)
Mä itse ainakin toison, että Jumala sais käyttää mua täällä suomi24:ssakin.
Haluaisin kauheesti olla viemässä evankeliumia eteenpäin ja silleen..että ihmiset sais tietää että on olemassa jotain parermpaa ja kestävempää..
Kun itse on saanut kokea jotain niin mhtavaa, niin haluaa että kaikki muutkin sais kokea sen..
Mut siunausta!!