Profiilillani esittelen itseni näin:
Olen sotilasarvoltani kapteeni. Jo kauan evp., mutta edelleen olen kapteeni, eli kapu. Nikkini etuosa on siis oikeutettu. Olen myös vaari, moninkertainen isoisä ja isoisän isäkin, joten myös nikkini toinen osa on oikeutettu.
Elämäntaipaleeni alkoi köyhien isovanhempieni kasvattipoikana Rautavaaran korpipitäjässä, mutta jo 16-vuotiaana aloin etsiä parempaa elämää ja jätin synnyinseutuni aloittaen itsenäisen elämäni Helsingissä, ja siitä saakka eräitä katkoja lukuun ottamatta olen ollut helsinkiläinen. Nuorena ehdin olla monissa hyvin erilaisissa töissä, kuten juoksupoikana, myymäläharjoittelijana, hotelli-ravintolan nissepoikana, metallivalimossa ja rakennuksilla täällä Helsingissä ja tukkijätkänä Lapin suurilla savotoilla. Ei se elämä kovin helppoa täällä muuallakaan ollut aluksi - eikä aina myöhemminkään.
Varusmiehenä ylenin kersantiksi, ja komppanian päällikköni pyytämänä jäin kantakersantiksi koeajalla, komppaniaani varusmiesten kouluttajaksi. Niin tein enemmän uteliaisuudesta kuin kutsumuksesta, mutta antaumuksellinen sotilas minusta tuli. Ali- ja toimiupseerina sain monipuolisen koulutuksen ja palvelin yhteensä kuudessa joukko-osastossa, monissa erilaisissa tehtävissä, vuosia kouluttajana, mutta myöhemmin huollonkin tehtävissä jonkin aikaa palveltuani ja niihinkin koulutuksen saatuani erikoistuin urani puolivälissä taas uuden koulutuksen kautta esikuntatehtäviin, lopuksi henkilöstöhallintoon, jota opetinkin eräässä sotakoulussa.
YK:n rauhanturvapalveluksessa olin Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, yhteensä 3,5 vuotta.
Sotilasarvoissa ylenin ”pykälä kerrallaan” kersantista kapteeniksi, toimiupseerien korkeimpaan arvoon, ammattikuntamme ensimmäisten joukossa. Reservinupseeri minusta tuli jo kanta-aliupseerina palvellessani käytyäni RUK:n 1963-64, mutta ikäni vuoksi en ole enää aikoihin kuulunut reserviin. Täydelle sotilaseläkkeelle jäin Pääesikunnasta 1.11.1980.
Sotilasurani jälkeen tein vielä lähes 18 vuotta kestäneen työuran siviilissä, erään suuren keskusliikkeen keskushallinnon isännöitsijänä. Siihenkin tehtävään olin hankkinut muodollista pätevyyttä mm. suorittamalla Kiinteistöalan Koulutuskekuksen isännöitsijäkurssin ja -tutkinnon. Lopullisesti jäin eläkkeelle ohitusleikkauksen kautta 1.7.1998.
Melko monessa olen mukana ollut, niin työ- kuin yksityiselämässä ja harrastustoiminnassa, mm. monissa yhdistyksissä, ja maailmaakin olen päässyt melkoisesti näkemään. Sotilasurallani sain kaiken, mikä saatavissa oli, ja monessa muussakin olen onnistunut, mutta yksityiselämässäni on ollut myös epäonnistumisia, kaksi avioliittoakin hajosi. Mutta lopuksi sain elää yli 20 vuotta onnellisessa avioliitossa, kunnes syöpä vei rakkaan vaimoni.
Mutta kun itselleni elämää vielä annetaan, koetan elää niin hyvin kuin pystyn. Maailma ja sen tapahtumat kiinnostavat edelleen. Siksi luen ja matkustelen paljon. Toimin eräissä yhdistyksissä, harrastan hieman musiikkia ja öljyvärimaalausta. Olen myös kirjoitellut melko paljon ja kirjoittelen edelleen. Fyysistä kuntoani hoidan mm. viikoittaisella jumpalla ja päivittäisellä liikunnalla. Jälkeläisteni elämän seuraaminen antaa sisältöä myös omaan elämääni. Leskeysaikani raskaiden alkuvuosien jälkeen olen saanut taas kokea elämässäni myös naisen tuomaa valoa ja lämpöä.
Seuraan myös poliittisia tapahtumia ja otan niihin kantaa, mutta mihinkään puolueeseen en sitoudu. Asennettani politiikkaan ja jossain määrin myös elämään yleensäkin kuvaamaan sopii mielestäni tämä:
Se vasta, vast` on vapaa mies,
ken oman luoda tiensä ties
keskeltä elon kuohujen
ja ajan aatteiden;
ei häntä vallat horjuta,
ei joukon oikut orjuuta,
hän yksin yönkin halki käy,
kun tähteä ei näy.
(Eino Leino)
Olen sotilasarvoltani kapteeni. Jo kauan evp., mutta edelleen olen kapteeni, eli kapu. Nikkini etuosa on siis oikeutettu. Olen myös vaari, moninkertainen isoisä ja isoisän isäkin, joten myös nikkini toinen osa on oikeutettu.
Elämäntaipaleeni alkoi köyhien isovanhempieni kasvattipoikana Rautavaaran korpipitäjässä, mutta jo 16-vuotiaana aloin etsiä parempaa elämää ja jätin synnyinseutuni aloittaen itsenäisen elämäni Helsingissä, ja siitä saakka eräitä katkoja lukuun ottamatta olen ollut helsinkiläinen. Nuorena ehdin olla monissa hyvin erilaisissa töissä, kuten juoksupoikana, myymäläharjoittelijana, hotelli-ravintolan nissepoikana, metallivalimossa ja rakennuksilla täällä Helsingissä ja tukkijätkänä Lapin suurilla savotoilla. Ei se elämä kovin helppoa täällä muuallakaan ollut aluksi - eikä aina myöhemminkään.
Varusmiehenä ylenin kersantiksi, ja komppanian päällikköni pyytämänä jäin kantakersantiksi koeajalla, komppaniaani varusmiesten kouluttajaksi. Niin tein enemmän uteliaisuudesta kuin kutsumuksesta, mutta antaumuksellinen sotilas minusta tuli. Ali- ja toimiupseerina sain monipuolisen koulutuksen ja palvelin yhteensä kuudessa joukko-osastossa, monissa erilaisissa tehtävissä, vuosia kouluttajana, mutta myöhemmin huollonkin tehtävissä jonkin aikaa palveltuani ja niihinkin koulutuksen saatuani erikoistuin urani puolivälissä taas uuden koulutuksen kautta esikuntatehtäviin, lopuksi henkilöstöhallintoon, jota opetinkin eräässä sotakoulussa.
YK:n rauhanturvapalveluksessa olin Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, yhteensä 3,5 vuotta.
Sotilasarvoissa ylenin ”pykälä kerrallaan” kersantista kapteeniksi, toimiupseerien korkeimpaan arvoon, ammattikuntamme ensimmäisten joukossa. Reservinupseeri minusta tuli jo kanta-aliupseerina palvellessani käytyäni RUK:n 1963-64, mutta ikäni vuoksi en ole enää aikoihin kuulunut reserviin. Täydelle sotilaseläkkeelle jäin Pääesikunnasta 1.11.1980.
Sotilasurani jälkeen tein vielä lähes 18 vuotta kestäneen työuran siviilissä, erään suuren keskusliikkeen keskushallinnon isännöitsijänä. Siihenkin tehtävään olin hankkinut muodollista pätevyyttä mm. suorittamalla Kiinteistöalan Koulutuskekuksen isännöitsijäkurssin ja -tutkinnon. Lopullisesti jäin eläkkeelle ohitusleikkauksen kautta 1.7.1998.
Melko monessa olen mukana ollut, niin työ- kuin yksityiselämässä ja harrastustoiminnassa, mm. monissa yhdistyksissä, ja maailmaakin olen päässyt melkoisesti näkemään. Sotilasurallani sain kaiken, mikä saatavissa oli, ja monessa muussakin olen onnistunut, mutta yksityiselämässäni on ollut myös epäonnistumisia, kaksi avioliittoakin hajosi. Mutta lopuksi sain elää yli 20 vuotta onnellisessa avioliitossa, kunnes syöpä vei rakkaan vaimoni.
Mutta kun itselleni elämää vielä annetaan, koetan elää niin hyvin kuin pystyn. Maailma ja sen tapahtumat kiinnostavat edelleen. Siksi luen ja matkustelen paljon. Toimin eräissä yhdistyksissä, harrastan hieman musiikkia ja öljyvärimaalausta. Olen myös kirjoitellut melko paljon ja kirjoittelen edelleen. Fyysistä kuntoani hoidan mm. viikoittaisella jumpalla ja päivittäisellä liikunnalla. Jälkeläisteni elämän seuraaminen antaa sisältöä myös omaan elämääni. Leskeysaikani raskaiden alkuvuosien jälkeen olen saanut taas kokea elämässäni myös naisen tuomaa valoa ja lämpöä.
Seuraan myös poliittisia tapahtumia ja otan niihin kantaa, mutta mihinkään puolueeseen en sitoudu. Asennettani politiikkaan ja jossain määrin myös elämään yleensäkin kuvaamaan sopii mielestäni tämä:
Se vasta, vast` on vapaa mies,
ken oman luoda tiensä ties
keskeltä elon kuohujen
ja ajan aatteiden;
ei häntä vallat horjuta,
ei joukon oikut orjuuta,
hän yksin yönkin halki käy,
kun tähteä ei näy.
(Eino Leino)
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla kapu!?
Toisin kuin eräällä Paloheinäläisellä idiootilla, joka sekoilee päivittäin tällä saitilla.
Kertakaikiaan loistava ura verrattuna lihavaan ja rumaan Paloheinässä majailevaan entiseen aliupseeriin.
Kyllä aliupseereissakin on näköjään eroja.
Heh, joku on kopsannut kapin kirjoituksen ja laittanut tuon toisen hölmön nimimerkin...
Se oli kyllä arvattavissakin että sinun luetun ymmärtäminen ei kuumoista ole. Upseeria sinä tuskin olet kovin läheltä edes nähnytkään?
Nyt Sinä kyllä pahoitit mieleni kun hölmöksi aloit haukkumaan. Minkäs sitä itse voi kun perintötekijät ovat tällaiset.
Odotan anteeksipyyntöäsi, minulla sensijaan on aina perusteet kun arvioin ihmisiä.
No sanotaan sitten vaikka toinen pösilö. Kehut kovasti johtamistaitoja mutta armeijan ja siviilielämän johtamistaidoilla ei enää ole mitään tekemistä keskenään. Alokkaat kyllä juoksevat kun luti käskee mutta modernissa työympärisssä vaaditaan muutakin kuin kovaa ääntä.
Hyvällä johtamisella ja pelkällä komentamisella on todella iso ero.
Minulla on kyllä sotilastaustastani johtuen tai siitä huolimatta ihan vertailukelpoiset teoriatiedot johtamisesta ja ennenkaikkea mittava kokemus.
Minä olen aina saanut organisaation toimimaan ja ihmiset yrittämään parastaan koska henkilökohtaiset ominaisuuteni ovat siihen ylivertaiset.
Se on helppoa kun se sujuu, luontaisesti. Olen aina katsonut kovin karsaasti heitä, jotka pyrkivät ankkuroitumaan pääasiassa asema-arvovaltaansa.
Yksi valtakunnan suurimmista syöpäpesäkkeistä on juuri huono ymmärryskyky hyvästä johtamisesta, kaikilla tasoilla, TH siinä "ykköspyssynä".
Kyllä olen ihan riitävän paljon nähnyt myös tuota "modernia" johtamista, siinä ei välttämättä paneuduta pitkäjänteiseen motivaation rakentamiseen, pätkääkään.
Ihan on kunniakas työhistoria, joskin puutteitakin on, jonkin verran.
Missään ei käy ilmi, että olet harjaantunut hyväksi johtajaksi, kuten minä.
On ollut vain enimmäkseen paperien pyöritystä ja ahnehtimista YK-joukoissa.
Ei ollut kovin korrektia lainata nikkiäni vaikka virkaiässä vanhempi lienetkin.