Mitä siitä osaisit?
Uhkailua kuten otsikko kertoo. Ihminen on moninainen ja sitäpaitsi tämä käännetään sanalla sairaanhoitaja. Genetiivi voi olla vähän kadoksissa, kun aletaan syyttämään ja syyllistämällä hakemaan häiriintynyttä kehonkuvaa.
- Saavatko ne sairaanhoitajat edes olla töissä?
- Mun mieiestä saa.
Eilen jopa muistin mihin sitä käytetään, muttei se ole parantanut minua koskaan. Olen vain ollut velvoitettu, kun kenelläkään ei ole ollut tavoitteita tai päämääriä. He ovat vain eläneet viritteillä ja virikkeillä tai jopa ilman väsyessään, kuin siivellä. Kenen sitten? Jumalankin.
Vanhempani kävivät tätä keskustelua väsyksissään kymmeniä vuosia sitten. Heitähän ei ollut koskaan pystytty osoittamaan ja omistamaan valtiolle sosiaalipätemisen ja erilaisten häiriöiden takia. Heidän lapsestaan kasvoi täydellisiä mieleltään, sielultaan ja ruumiiltaan, koska heillä oli sosiaalialan ammattilaisia, kasvattajia, ympäristössään. Ympäristönä traumaattisuus ja jopa kuolema. Ei paljon tarjoa fokusaation omaista rauhaa ja lämpöä, vain siksi on science fiction.
- Sulla onkin jo noin huonosti, ettei saakaan kyseenalaistavalla keskustelumenetelmällä, totesi joku sosiaalityöntekijä elämän varrelta. Niitä voi joutua hakemaan kaukaakin. Mikään läsnäolon määrä ei riitä, kun tätä mallia lähdetään käyttämään.
- Se hajos, se ei tajunnut, huusi kansaksi kiihkoiltu, ihan nimetty väestön osa, joka pyrki tukemaan, että jaksaisimme yhdessä eteenpäin.
- Sitten siihen läheisyyteen on joku muu, aina, kun näitä malleja pitää koko ajan käyttää lapsella fokusaation nostamiseksi ja luomiseksi. MItä siitä, jos vaikka jonkun hukkaa. Juuri eilen mietin esimerkiksi pienen tytön kuolemaa.
- Entä, jos joku häiriintynyt haluaa kokea elämää koko ajan tällä tavalla? kysyin. Hän olisi oikeudesta vain syyntakeeton ja haluaisi osallistua näin yhteiskuntaan, mutta mihin hän pyrkii. Tilastolliseen eliöpyramidiin, biologiaan ja nukkekotiin, joka olisi vaikka valmistettu kartongista. Mikä siinä on hienoa? Ylen aamuhartaudetko.
- Joo, mä käyn vankilassa maskon siitä, totesi joku vanha peilaava mies.
- Mä saan varmasti mennä sinne itse, totesi Henry.
- Se ei olisi meistä yhtään mukavaa, kertoi lähiympäristön diakoniaryhmä. Nämä ovat vain omia valintoja. Toimiiko esim. kadoksissa oleminen ja kartonkinukkekoti?
Sitä yritetään auttaa, juuri sitä, seurakuntaa, että he huomaavat mälläävänsä. Syytteenlankeemusta ei voi verrata enkelein mihinkään, siltikään. Raha ja rauha eivät sovi yhteen, miksi eivät? Syntiinlankeemus ei ole ihan yleisin käsite maailmasta. On hyvin harvinaista langeta syntiin. Meillä on sellainen järjestelmä, joka huolehtii itsestään näistä asioista, kunhan vain kaikki olisi ilman mälläämistä, joka voi häiritä amorinkaaren toimintaa. Johtaa hirmutekoihin kuten yliopisto-opiskelu, johon siihenkään, en saadun aatteen mukana ehtinyt. On varmasti hyvin hankalaa löytää seurakuntiin toimintaa tai edes toimijoita, koska niissä ei ole muistettu ihan pieniä juttuja, kuten leijan lennätystä ja Pythagorasta.
- Omaiset voivat vaatia lopettamaan sellaiset mälläys-käsitteet ja joukkoryhmien keräämiset, kun niitä ei viitsitä edes opitusti käyttää. Kristillinenkin fokusaatio koostuu vain ja ainoastaan Pythagoraan-lauseesta.
Uhkailua kuten otsikko kertoo. Ihminen on moninainen ja sitäpaitsi tämä käännetään sanalla sairaanhoitaja. Genetiivi voi olla vähän kadoksissa, kun aletaan syyttämään ja syyllistämällä hakemaan häiriintynyttä kehonkuvaa.
- Saavatko ne sairaanhoitajat edes olla töissä?
- Mun mieiestä saa.
Eilen jopa muistin mihin sitä käytetään, muttei se ole parantanut minua koskaan. Olen vain ollut velvoitettu, kun kenelläkään ei ole ollut tavoitteita tai päämääriä. He ovat vain eläneet viritteillä ja virikkeillä tai jopa ilman väsyessään, kuin siivellä. Kenen sitten? Jumalankin.
Vanhempani kävivät tätä keskustelua väsyksissään kymmeniä vuosia sitten. Heitähän ei ollut koskaan pystytty osoittamaan ja omistamaan valtiolle sosiaalipätemisen ja erilaisten häiriöiden takia. Heidän lapsestaan kasvoi täydellisiä mieleltään, sielultaan ja ruumiiltaan, koska heillä oli sosiaalialan ammattilaisia, kasvattajia, ympäristössään. Ympäristönä traumaattisuus ja jopa kuolema. Ei paljon tarjoa fokusaation omaista rauhaa ja lämpöä, vain siksi on science fiction.
- Sulla onkin jo noin huonosti, ettei saakaan kyseenalaistavalla keskustelumenetelmällä, totesi joku sosiaalityöntekijä elämän varrelta. Niitä voi joutua hakemaan kaukaakin. Mikään läsnäolon määrä ei riitä, kun tätä mallia lähdetään käyttämään.
- Se hajos, se ei tajunnut, huusi kansaksi kiihkoiltu, ihan nimetty väestön osa, joka pyrki tukemaan, että jaksaisimme yhdessä eteenpäin.
- Sitten siihen läheisyyteen on joku muu, aina, kun näitä malleja pitää koko ajan käyttää lapsella fokusaation nostamiseksi ja luomiseksi. MItä siitä, jos vaikka jonkun hukkaa. Juuri eilen mietin esimerkiksi pienen tytön kuolemaa.
- Entä, jos joku häiriintynyt haluaa kokea elämää koko ajan tällä tavalla? kysyin. Hän olisi oikeudesta vain syyntakeeton ja haluaisi osallistua näin yhteiskuntaan, mutta mihin hän pyrkii. Tilastolliseen eliöpyramidiin, biologiaan ja nukkekotiin, joka olisi vaikka valmistettu kartongista. Mikä siinä on hienoa? Ylen aamuhartaudetko.
- Joo, mä käyn vankilassa maskon siitä, totesi joku vanha peilaava mies.
- Mä saan varmasti mennä sinne itse, totesi Henry.
- Se ei olisi meistä yhtään mukavaa, kertoi lähiympäristön diakoniaryhmä. Nämä ovat vain omia valintoja. Toimiiko esim. kadoksissa oleminen ja kartonkinukkekoti?
Sitä yritetään auttaa, juuri sitä, seurakuntaa, että he huomaavat mälläävänsä. Syytteenlankeemusta ei voi verrata enkelein mihinkään, siltikään. Raha ja rauha eivät sovi yhteen, miksi eivät? Syntiinlankeemus ei ole ihan yleisin käsite maailmasta. On hyvin harvinaista langeta syntiin. Meillä on sellainen järjestelmä, joka huolehtii itsestään näistä asioista, kunhan vain kaikki olisi ilman mälläämistä, joka voi häiritä amorinkaaren toimintaa. Johtaa hirmutekoihin kuten yliopisto-opiskelu, johon siihenkään, en saadun aatteen mukana ehtinyt. On varmasti hyvin hankalaa löytää seurakuntiin toimintaa tai edes toimijoita, koska niissä ei ole muistettu ihan pieniä juttuja, kuten leijan lennätystä ja Pythagorasta.
- Omaiset voivat vaatia lopettamaan sellaiset mälläys-käsitteet ja joukkoryhmien keräämiset, kun niitä ei viitsitä edes opitusti käyttää. Kristillinenkin fokusaatio koostuu vain ja ainoastaan Pythagoraan-lauseesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisi kirjoittaa jonkun kuvauksen, ihan mitä kuvittelin ja näin äsken mielessäni.
- Meitä kiinnostaa ehkä tällä hetkellä, mitä halusitte kysyä näitä pitäessänne. Kello on jo aika paljon....
a. Onko niillä porrasperää?
b. Käyttääkö ne selloja meitä vastaa oikeudessa
c. Onko fokusaatiosta huolehdittu vai tuleeko siinä aina joku eteen?
"Mä olin läsnä oikeudessa. Siellä oli niin vaaleaa ja kaikki oli väreiltään keskittynyt aikaan. Loputtomasti pöytiä ja istujia, kaikki kristillisyyden piirissä. Samalla puunvärillä, ihan aina samalla hiustenvärillä. Ei ikkunoita, ne olivat kuin peitettynä ja luonto oli muutenkin asfaltilla kielletty. Mulla oli ja on polvet erikseen käännetty tähän, koska teen melko raskasta työtä, kehollani. Ihan ilmaiseksi kyseenalaistavan keskustelumenetelmän takia.
- Onko tosiaan näin, että olen leimannut mielisairaaksi naisia maaseudulla? kysyi sosiaalityöntekijä tuskissaan.
- Minkä mä sille enää voin? totesin ja katselin rauhoittavaa mielikuvaa lastenhuoneeni ikkunasta. Näkymä, jota katselin oli avara. Siinä oli pitkästi ja paljon peltoa. Aina, yleensä, niin harmaan taivaan alla. Ensin tulivat kasvimaat ja marjapensaat, rahoittavalla vihreällä ja vanhalla ammattikasvattajalla. Sitten tulivat pihan tiet ja pienet hiekkatiet loputtomiin ja pienet polut ja ojat, joita reunustivat erilaiset puut. Lehdettömät koivut, pari mäntyä, vanhoja mäntyjä, jotka olivat jo lakastumassa seurailun saasteista, ehkä myrskyssä kaatunut kuusi oli jo unohtunut. Taivaanrannasta nousi synkkämetsä, jonka takana, kaukana, pitkän matkan päässä oli järvi, ihan vain metsän ja useiden metsäteiden takana. En muista enää, mistä sinne mentiin tai kuljettiin, lapsuudenkodistani, jonka ei pitäisi kiinnostaa ketään. Mun yksityinen koti ja lapsuus. Miksi katselin näitä?"
"Rauhoittavalla vihreällä ja ammattikasvattajalla."